Arkikuva #11

Arkikuva #11, Lahden kissatalo

 

Tippa 2003 - 2021

 

Gisslarp

 

Gisslarp, kissakuvio. Tyyny lastentuoliin (Ikea)

Pesosen nojatuolin tyyny oli päässyt nuhjaantumaan ja tuli aika vaihtaa päällinen uuteen. Kyseessä on Ikeasta hankitun POÄNG lastentuolin päällinen ja loogista oli mennä ensin Ikeaan, verkkokauppaan. Kuosin valinnasta ei juurikaan syntynyt erimiellisyyttä, sillä mallistosta löytyi varsin ihastuttava kissakuvio (Gisslarp). Mikä hienointa, kissakuvio ei ole monotonisesti yhtä ja samaa kuviota, vaan tyyny on täynnä toistaan lystikkäämpiä hahmoja! Hieno idea!

Hmm, tämä tuoksuu minun tuolille..., nuuhkii Pesonen

Tyynyn hinta on asiakasystävällinen 14,99:-, se on konepestävä ja polyesteritäyte on 60% kierrätettyä. Lepotuolin runko täytyy hankkia erikseen. Tuoli kissakuviolla on 34,99:-. Kuopiosta lähteneeseen toimitukseen ei sisältynyt edes savolaista kieroutta, vaan paketin matka kesti enterin painalluksesta puolitoista päivää!

Mystisen paketin matka Kuopiosta kesti
ainoastaan puolitoista päivää

Kuosi on hieno! Se kerää katseet ja herkistää kuviollaan. Tuolista tulee enemmän kuin tuoli, sillä nyt siihen harhautuu katse todella helposti. Tuoli hymyilyttää. Se on huoneen valovoimainen keskipiste.

Pesonen halusi kokeilla tuolin uutta tyynyä välittömästi, jopa niin herkeämättä, että pudottautui isommasta tuolista lattialle ja änkesi uuden tuolin tyynylle käsinojien välistä, lopulta kammeten tuolille molempia tassuja käyttäen. Laku vieressä olisi myös halunnut kokeilla, mutta Pesonen käytti tassun heilautus - oikeuttaan ja viestitti, että tämä tuoli vähintäänkin tämän hetken minun! Katsotaan sitten myöhemmin.

Pesonen tutkii uutta tyynyä...

...malttamattomana...

...ja syöksyy tuolille käsinojien alta!

Tassusta päivää, tämä tuoli on edes hetken aikaa minun, ojentaa Pesonen!

MINUN!

 

Mokkeilua parhaimmilla kyttäysasemilla

Jetta ja Sofi mökillä

Harvaksenlaisesti on kissoja viety mökille, mutta tänään napattiin reippaat kaverukset Jetta ja Sofi mukaan. Muuten kyllä viihdyttäisiin mökillä, mutta tällainen isompi porukka, jossa yksi on kuuro, yksi sokea, yhdellä putki vuotaa ja yksi vuodattaa putkea muuten vain, niin ei juurikaan ole mahdollisuutta mökkeillä. Operaatio ja oleminen olisi sen verran raskasta, että hyöty ja hupi olisi olematonta. 

Mökkeily olisi muutenkin suotavaa, sillä liian usein kopitus tarkoittaa lasarettiin lähtöä ja sitä kautta liki varmasti jonkin asteista kurjaa. Tiedä sitten ilostako Jetta ja Sofi naukuivat, mutta naukuivat ison osan matkasta kuitenkin. Matka ei onneksi ole pitkä - mitattuna tasan uutislähetyksestä, puolen uutislähetykseen. Suoraa tietä ja soljuvaa mutkaa. Loppu menee heinien kutitellessa auton vatsaa. 

Kopat laskettiin olohuoneen puolelle ja portit avattiin. Sinne hävisivät; Jetta piiloutui olohuoneen kaapin alle ja Sofi luikki keittiöön kaapin. Keittiöön Sofi meni vahingossa, eikä esim. ruokakippojen mukaan.

Kahvit juotiin, pudonneet omenat kerättiin, nurmikko ajettiin, otettiin päikkärit, ajettiin lisää nurmikkoa ja syötiin. Siinä ajassa, n. viiden tunnin sisällä Sofi oli kerran maha maata viistäen, niska kyttyrässä vaihtanut keittiön olohuoneeksi.  

Sauna lämpesi ja sauna kylmeni. Saunakahvit juotiin. Pientä puhinaa sohvan takaa ja kurkistuksen tuloksena hämäkin seittiä viiksikarvoissa. Oli satanut vettä ja aurinko paistanut. Kotiin lähdön aika. Kopitus. Jetta oli siellä mistä oli majapaikan saapuessaankin ottanut ja Sofi sohvan takana.

KOTIINPALUU  

"Hei kaverit! Terveisiä mökiltä! Joo joo, viiksissä on hämähäkkiä sun muuta. Rankka reissu. Siel oli ruohonleikkuria ja putoilevia omppuja. Rajuilmaa, sade piiskasi ikkunaa. Mut hei, en mä niistä välittänyt. Pötköttelin ikkunan äärellä. Kävin saunassakin ja kahvipöydällä. Tosi hyvät kyttäysasemat. Hiirenkin sain kiinni, mutta söin sen! Ei mitään hätää. Sellasta mökkeilyä, tiedättehän", kertoi Sofi rinta rottingilla ja tassut tanassa. Polleaa tyttöä heti kun kotikamara oli tassujen alla. Hieman totuutta vääristellen Sofi kipitti kaupunkiasuntoa ja puski vastaantulijoita. Tohkeissaan.

Jetta pysyi enemmän totuudessa ja muutaman kierroksen jälkeen painui ruokakipolle. 

Aamulla täytyy Sofilta kysyä nukkuiko sikeästi ja mitä unta oli mahtanut nähdä? Sofin tuntien tarinasta voi tulla melkoinen!

Sofi kertomassa tarinoita

Kansainvälinen kissojen päivä äänekkäästi!

 Vuonna 2018 kansainvälinen kissojen päivä herkisti rock-lehti Soundin henkilökunnan kunnioittamaan päivää listaamalla Spotifihyn kuunteluun kissa-aiheisia kappaleita. Liki 40 kissa-aiheisen kappaleen listaan mahtuu hienoja otoksia mm. David Bowielta, Aki Sirkesalolta, Pate Mustajärveltä ja itseoikeutetusti mm. M.A.Nummiselta (Kissa vieköön) ja Queenilta, jonka solisti Freddy Mercury mm. soitteli puhelimella keikoiltaan kissoillleen saadakseen jutella heille. 

Soundin lista on ylväs, eikä siihen pääse esim. Kebasta tutun Alin Kissanpäivät kappale vuodelta 1994, joka leppoisuudessaan on suoraan kissojen elämästä, mutta vain vertauskuvallisesti tai kun Ykä, Matti, Liisa ja lapset levyllä Kissapa-uu laulavat kissan traagisesta elämästä

kissa kuoli kiireellä ajall´

heinät on nurmella hajall´

kukas ne hiiret tappaa,

kun kissa kuoleena makkaa.

Kissa kuoli.

(sanat trad.)

Sitä vastoin listalta puuttuu eittämättä yksi kissa-aiheisten kappaleiden klassikko vuodelta 1969. Maaliskuussa 1969 Kultaisen sekiinin laulukilpailuissa hurmasi tuomariston nelivuotias Vincenza Pastorelli, joka esitti kappaleen Voleno un gatto nero eli Haluaisin mustan kissan. Siitä kappale lähti valloittamaan maailma ja Japanissa siitä tuli suosittu kuusivuotiaan pojan Osamu Minagawan esittämä nimellä Kuroneko no tango (黒ネコのタンゴ). Suomeen kappale saapui vuonna 1971 esitettäväksi vuotta vanhemmille sisaruksille eli seitsenvuotiaille Jaanalle ja Tiinalle (Tynell). Kappaleen on Mustan kissan tango, joka löytyy Inkkarilaulu singlen B-puolelta. Lisäksi sen ovat esittäneet mm. Mandi Lampi, PMMP, Kirsi Ranto ja Tiina Räsänen yhdessä. 

Nupit kaakkoon niin että työkavelitkin kuulee ja kahteentoista niin että naapuli kuulee! Naama näkkälille! 

Lokken´ loll!

Jännittää niin, että on pakostakin oltava utelias

 Pihalla pörisee ja kumisee. Pöhinää. Taas. Kaksikinttuiset käyskentevät kuin virtapiirivioittuneet robottileikkurit. Kaikki kiiltää ja on uutta. Sitten vesilasissa veden pinta rikkoutuu ja jyly nousee. Pihaan saapuu The. The, eli se suuri mastoauto, jolla voi kurkottaa kuuta ja ulvoa sieltä reviirit. Kuhilaisia. 

Äänimaisema ylittää jälleen kissojen mukavuusalueen ja ne joutuvat jättämään makuupaikkansa. Jännitys jäykistää tunnelman. Peräkärryt ja pahvilaatikkojen sisällöt pitävät kolinaa. Tikkaat ovat vielä niin uudet, että ne joudutaan kaivamaan kelmuista. Sitten hörähtää The ääneen ja kurkottaa kaulansa korkeuksiin. Se on saanut kouraansa kaksikinttuisen - molemmat heiluvat ja huitovat, mutta The heiluu suoraviivaisemmin.  Alhaalle jäävät kintut kerääntyvät yhteen ja ottavat tilanteesta kuvia. Maisemoivat sosiaalista mediaa. 

Koura palautuu, laskee kaksikinttuisen pois ja poistuu itsekin pihalta. Porukka hajaantuu niin, että osa kiipeää katolle. Vastakkaisen talon katolle niin, että näkyvät ikkunaan. Siinä missä silmien alla tapahtunut hälinä häiritsi kissoja, niin nyt pelottaa katolla hyppivä kaksijalkainen.

Sofi saa jännittyneestä tilasta tarpeekseen ja työntää nokkansa muiden asioihin. Raollaan olevasta verhosta ei muuta voi työntääkään. Kaukana keikkuva kaksijalkainen on pelottava, mutta uteliaisuus voittaa. Muut kuin Sofi ovat kaukana paksujen seinien antamassa turvassa. 

Sofi on reipas ja utelias. Se tiiraa ja tihrustaa. Mitä lie kattokansaa, mutta ei siitä tarvitse huolissaan olla. Kunhan pidätte kouranne aisoissa.

Sofia jännittä niin on pakostakin oltava
utelias