Näytetään tekstit, joissa on tunniste Animus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Animus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. syyskuuta 2020

Hammasratsia

Hammasratsia eli joka vuotinen suunniteltu hampaiden kuntotarkastus osui tällä erää Jetalle ja Hannulle. Jetan sydämen epäsäännöllisen rytmin vuoksi retki suuntautui jälleen n. 60 km:n päähän Veikkolaan Anidenttiin ja Hannun kanssa poikettiin 450 metrin päässä Animuksessa. Useamman tunnit retket joka tapauksessa.

Jetta makaa Veikkolan visiitin jälkeen kotilattialla. Sofi ihmettelee
tuoksuja


Molempien käynnit sujuivat hyvin ja käynneistä selvittiin ainoastaan yhden kielen takana piilossa olevan hampaan poistolla. Se löytyi Jetalta oikealta yläleuasta. Hannulla oli reipaanlaisesti hammaskiveä varsinkin poskihampaissa, jonka vuoksi myös ientulehdusta - mutta ei syöpyneitä, eikä murtuneita hampaita.

Jetalla kilpirauhasarvo oli hieman koholla ja Hannulla toinen munuaisarvo. 

Kotiutus kavereiden kanssa meni mainiosti. Hannu oli hieman enemmän tokkurassa kuin pidemmän reissun tehnyt Jetta. Itse asiassa Jetta oli kotiin päästyä kirmausta vaille valmis. Hannulla reippautta kesti lääkityksen verran, jonka jälkee Hannu oli hieman alta kulmain. Tiirailua kesti Hannulla vielä seuraavanakin päivänä. Tämän jälkeen Hannu rentoutui.


Silmät pyöreänä Hannu tarkkailee hammaslääkärikäynnin
jälkeen kotisängyn alla


Koska Jetan rytmin vuoksi hoito Anidentissa tehdään viimeisen päälle, kestää se myös hieman pidempään. Aamulla lähdimme n. 9.45 aikoihin ja takaisin kotona olimme n. klo 16.00 aikoihin. Hoitotoimenpiteet heräämisineen ja muine rituaaleineen kesti n. nelisen tuntia. Hannun hammasretki kesti kaiken kaikkiaan rapiat pari tuntia.

Jetan ollessa toimenpiteessä henkilökunta piipahti Nummelan puolella kahvittelemassa. Turistiretki tehtiin paikallisella kirpputorilla, jonka ikkunasta bongasimme Läntisen Uudenmaan (Vihti) eläinsuojelyhdistyksen tyylikkään käsityönä tehdyn niin kutsutun pussukan. 15 euroa ja kaupat lyötiin lukkoon. Lisää bongailua yritimme harjoittaa läheisellä luontopolulla, jonka varrelta löytyi pieni lintutorni. Ei tirpan tirppaa - sitä vastoin kunnon sade saatiin niskaan. Loppuaikaa kulutettiin mm. Ässä-arpaa raaputtamalla (ei voittoa) ja ruokakaupassa asioimalla. Hannun luppoaika tuhraantui kotona kahvittelemalla ja tekemällä ruokaa.

Kahvitauko Nummelassa

Jetan spesiaalikäynti maksoi viime vuoden tapaan n. 1100 e ja Hannun käynti hieman yllättäen pompsahti reiluun 400:n euroon, joka koostui koko suun röntgenistä, hammastarkastuksesta ja hammaskiven poistosta, rokotuksesta, verinäytteen otosta ja poliklinikka maksusta.

Kesä jatkuu täällä, sillä nyt Hannu hymyilee kuin aurinko ja Jetta kirmaa kuin kärpänen. Hyvä näin! 


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Piri - yhteenveto-

Piri on toukokuun ajan sairastellut virtsatietukosta, jonka vuoksi Piri oli mm. kolme päivää tehohoidossa. Nyt kokoamme tilanteen alusta tähän päivään asti. 


SUNNUNTAI 12.5.2019

Äitienpäivän viikonloppuna huomasimme, että Piri on hieman levoton ja käy vessassa liian usein ja pissojen koko on "pensasmustikka". Otimme raksut pois ja lisäsimme vettä ruokiin - samalla annoimme Loxicom-kipulääkettä, joka on ennenkin laukaissut tilanteen. Nyt se ei auttanut. Sunnuntaina aamupala maistui hyvin, mutta pissaa ei enää tullut. 

Iltapäivällä tilanne oli niin jämähtänyt, että oli lähdettävä päivystykseen. Punnitsimme Tammiston ja Hattulan Evidensioita ja valitsimme selkeän reitin vuoksi Hattulan Evidensian. 

Reitti Hattulaan oli selkeä, mutta moottoritien 120km/h:n nopeus tunki autoon , eikä tikkusuora paahtaminen muutenkaan ollut mieleen. Olimme Hattulassa n. klo 19.00 aikoihin. 

Odotusaulan henki oli kuin David Lynchin elokuvista. Joku lauloi itsekseen, toinen oli ottanut paikkansa penkkirivin päädystä ja kissapotilaiden omistajat seisoivat puntarin vieressä, jutellen tuttavallisesti vaikka olivat vieraita keskenään. Henkilökuntaa ei näkynyt, ääniä kuului. Kun hoitaja saapui n. tunnin odottelun jälkeen, pääsimme sisälle melko nopeasti.

Faktat, tunnustelu ja briiffaus päivystyksen kalliiseen hintaan. Lääkärin mukaan rakko ei ollut täynnä, vaan hän totesi sen pieneksi ja akuutiksi hoidoksi lääkäri määräsi rakon relaksanttia ja kahta kipulääkettä. "Ei saa virtsattua, tipotellen tulee. Virtsannut viimeksi eilen", todettiin kotiutusohjeissa ja teksti jatkui, ettei "Tällä hetkellä Pirillä ei ole virtsatietukosta, vaan ennemminkin kipuspasmi. Tämä voi olla seurausta stressistä tms. Keskusteltu hoitovaihtoehdoista, ja päädytty nyt konservatiiviseen hoitoon". Vaikka Hattulassa Piriltä tuli pöydälle veristä pissahyhmää, Piri todettiin papereissa kuitenkin perusterveeksi. Veret lääkäri pyyhki pois, reagoimatta mitenkään. Lähdimme kotimatkalle n. klo 20.30. aikoihin.

Vaikka Piri oli saanut pahoinvoinninestolääkkeen, niin sunnuntai yönä Piri oksensi. Veren määrä virtsassa lisääntyi.


Verisiä läikkiä joka puolella



MAANANTAI 13.5.2019

Aamulla verta oli "joka paikassa". Siinä missä Piri makasi, siihen jäi pieni verinen läntti. Lähdimme kaupunkimme omaan eläinlääkäriin, Animukseen  heti klo 9.00 aamulla. Siellä otettiin veriarvot, tehtiin tunnustelut ja todettiin, että rakko on täynnä. Sitten Pirille annettiin rauhoite ja ultrattiin. Tämän jälkeen yritettiin katetrointia, mutta se jäi yritykseksi. Klo 11.00 - 12.00 ei katetrointi ollut vieläkään onnistunut ja meitä kehottettiin olemaan valmiita lähtemään sairaalaan; joko Viikkiin tai Tammiston tai Hattulan Evidensiaan. Munuasiarvoiksi saatiin 980 (viitearvot Animus 27,00 - 186,00) ja urea oli 35,8 (viitearvot Animus 3,60 - 10,70) eli reippaasti yli viitearvojen! Klo 14.00 lääkäri soitti, ettei katetrointi onnistu. Hattulan hylkäsimme ja valitsimme Tammiston Evidensian (päivystyksen), jonne lähdimme välittömästi. Klo 16.01. ilmottauduimme Tammistoon. Sitten alkoi odottaminen. 

TV:ssä jääkiekko-ottelun erät vaihtuivat ja kello kävi. Koirat kävelivät päivystykseen oikealta ja vasemmalta. Jääkiekko-ottelun selostuksen ääntä nostettiin. Kun Piri oli ollut odotusalissa reilun kaksi tuntia, kävin kertomassa tilannepäivityksen. Meni vielä kolme varttia, ennen kuin meidät kutsuttiin sisälle n. klo 18.45. Siinä vaiheessa Piri oli odottanut päivystyksessä vajaat kolme tuntia ja kaiken kaikkiaan päivän odotus oli venynyt 10 tuntiin. Yhdelläkään päivystykseen astelevalla koiralla ei ollut hengenhätää, sillä yksikään näistä koirista ei jäänyt sisälle. Tutkintahuoneessa odotimme lääkäriä vielä n. tunnin verran.

Lääkäri tuli, tunnusteli Pirin ja tutki papereita. Lääkäri huomasi munuaisarvot ja poistui huoneesta. Sitten saapui uusi lääkäri ja ilmoitti liki siltä seisomalta, että Piri jää osastolle ja jatkoi, "Hoitoarvio on n. 1200 - 1300e, onko ok?". Piri jäi Tammistoon.

"Ei ole virtsannut yli vuorokauteen. Yleistutkimuksessa kivulias, lievä kuivumistila, kyhjöttää, rakko suuri ja kova"

Klo 23.00 tuli soitto, että katetri on laitettu ja se toimii. Kovat kipulääkkeet on annettu. 



TIISTAI 14.5.2019

Verinäytteissä munuaisarvot olivat lähteneet laskemaan. Pientä kuumetta (mahdollisesti stressin aiheuttamaa), luki papereissa. Pirillä oli kestokatetri ja tippa. Puolen päivän aikaan Piri sai kipulaastarin.



KESKIVIIKKO 15.5.2019

Munuaisarvot olivat lähteneet voimakkaaseen kasvuun ja hematokriitti oli laskenut aneemiseksi. Klo 10.00 lääkäri soitti, että kannattaa miettiä luopumista! "Jos ei osaa tehdä päätöstä nyt, soitan puolen tunnin päästä", hän jatkoi! Puhelu veti jalat alta. Puhelu, joka tuli tehohoidosta, eikä läheskään kaikkia kortteja oltu vielä katsottu! Suututti! Mikä kiire? Mm. virtsan bakteeriviljely oli katsomatta. Onneksi puhelimen täällä päässä leikkasi nopeasti ja halusimme ehdottomasti nähdä Pirin ja tilanteen omin silmin. Ilmoitimme, että tulemme paikalle heti kun pääsemme töistä irti. Jatkakaa hoitoa! Klo 14.00 pääsimme lähtemään Tammistoon.

Matkaan meni vajaa tunti. Silmät kosteina saavuimme paikalle ja näimme Pirin, joka kyhjötti rankasti doupattuna teho-osaston häkin perällä. Silmät peilasivat täyttä kuuta. Rapsuttelimme ja silittelimme Piriä ja haimme kontaktia, mutta se oli vaikeata lääketokkuran takaa. Kerran Piri naukaisi. Sanoiko hän jotain vai sattuiko johonkin? 

Paikalla oli myös yksi Piriä hoitavista lääkäreistä - eri kuin puhelimessa. Hän oli vastakohta aamulla soittaneesta lääkäristä. Juttelimme tilanteen halki ja sovimme, että Piriä hoidetaan vielä vähintään kaksi päivää. Hänelle se oli aivan normaali ratkaisu. "Ihan hyvin voimme tarkkailla vielä pari päivää, jos se siitä lähtisi toimimaan", hän totesi. Samalla hän tietysti informoi kustannuksista ja tiedusteli kautta rantain maksukykyä. Kovasti ovat joka paikassa rahasta kiinnostuneita. Olimme kuitenkin hyvillämme. Aamun puhelun jälkeinen pelko ja raskas paino poistuivat. Joku sentään näkee asian positiivisena. 

Teimme lähtöä ja rapsuttelimme vielä kerran Piriä. Hoitaja laitteli Pirin koppia kuntoon ja siirteli katetria. Katetri jäi käteen. "Kuule, tämä on irti", vinkkasi hoitaja. "Mikä", kyseli lääkäri ja hoitaja näytti irronnutta kateria. Selvisi, että teipatussa katetrissa oli "valmistusvirhe", jonka vuoksi se oli irronnut. "Tätä ei teiltä veloiteta", sanoi lääkäri. 


TORSTAI 16.5.2019

Joka päivä meille soitettiin Tammistosta ja aamuisin soitto tuli klo 10.00 aikoihin. Nyt soittoa ei kuulunut. Kylmä hiki. Klo 11.00 aikoihin pirahti. "Otettiin katetri irti. Jos Piri pissaa itse, voi sen hakea kotiin". Kylmä hiki. Uudestaan soitettiin tasan klo 17.00. "Tuletteko hakemaan? Piri pissasi itse". Arvot olivat laskeneet normaaliksi!? Nyt ne olivat 138 (viitearvot Evidensia 71,00 - 212,00). Lääkäri piti tätä jos nyt ei ihan ihmeenä, niin hieman outon juttuna, mutta oli tietysti hänkin tyytyväinen. Tsemppasimme edellispäivän vierailulla Piriä ja pyysimme olemaan todella reipas poika. Piri oli totellut!

"Piri virtsasi sairaalassa ja tästä johtuen hoitoa päädyttiin jatkamaan kotona. Rakko ei ole täysin tyhjä klo 17, mutta ei myöskään pinkeä", luki kotiutusohjeissa. Kissan yleistila kohtalaisen pirteä.

Virtsan bakteeriviljelys oli otettu vasta nyt (meidän pyynnöstä), eikä siinäkään näkynyt alustavasti mitään. 

Kerroimme puhelimessa, että syödä pitää ensin, sitten tulemme. Sienikastike porisi vielä hetken ja perunatkin odottivat kypsymistä. Hotkimiseksi meni ja suu paloi. Viikolla "takavasemmalla" koko ajan jyskyttävä päänsärky hävisi ja olo keveni. Turtuneet kielet, keskellä suuta teimme matkaa peltipoliiseja vilisevällä tiellä. 

Piri oli puettu kauluriin. Hankalalta näytti, mutta lievä pöhnä korjasi kaulurista aiheutuvat kolinat. Pöhnäisen tuuria. Ohjeitten jako ja kotimatkalle. 

Vaan ei sitä noin vain pois päästy! Liki 2500 euron Tammiston lasku saatiin maksettua, mutta kun piti maksaa Evidensiasta ostettu Urinary ruoka, niin paikka muuttui kuin se olisi ollut vasta viikon auki. Kassa (järjestelmä) ei tuntenut koko ruokaa. Siinä väännettiin ja vatvottiin tilannetta ja seisoskeltiin puolisen tuntia ihmetellen tilannetta ja lopulta se juuri se ruoka jäi ostamatta. Loputkin vedettiin hyllystä pois. Onneksi tilalle saatiin vanhempaa versiota. 

Samalla saimme seurata kuinka Lohjalta saapunut koiraperhe pienen lapsen kanssa kulutti pitkiä minuutteja odotustilan penkillä. "Pahoittelemme, että tässä nyt hieman kestää, joten toinen teistä varmaan voisi lähteä pienen lapsen kanssa kotiin", informoi hoitaja. "Olemme Lohjalta". Ja samaan aikaan pahoiteltiin naapurikassan puhelimeen jotain sekaannusta. Asiakaspalveluun oli jäänyt hieman teräviä kulmia. Toivottavasti se uurna asia selvisi.

Piri nukkui jo autossa. Pyrimme pitämään tasaista hyrinää ja väistelemään jo tutuksi tulleita kuoppia. Peltipoliisien kohdalla olimme yhtä hymyä. Eivät ole vielä lähettäneet kuvia:). 

Iso kissa, iso kauluri. Kotona, tokkurasta ja kaulurista huolimatta, täytyi Pirin koluta kaikki paikat. Muut antoivat kiltisti tietä. Ja hyvä niin, sillä selkään kiinnitettyyn kipulaastariin ei muilla ollut asiaa! Siihen EI saa edes koskea, ei ihmiset ei eläimet! Lapselle se aiheuttaa hengenahdistuksen, jolloin välittömästi yhteys hätäkeskukseen. Jos kissa syö sitä, se kuolee siihen! Voimassa se oli neljä päivää eli kotona vielä pari päivää. Pois otettaessakin täytyi käyttää käsineitä! Laastarin veimme lopulta apteekkiin. 

Piri tutki paikat. Sängyn alta kun pääsi kaulurin kanssa, piti päästä ikkumaan pötköttämään hetkeksi ja sen jälkeen hypätä sieltä sängylle. Hetken Piri oli siinä. Sitten piti päästä vessaan - päältä hypättävään; kaulurin kanssa! Siinä vaiheessa henkilökunta jo leikkeli vanhoista kalsareista nuolemisenestopukua.

 Tunnin verran katselimme Pirin törmäilyä kaulurin kanssa, kunnes puimme pojan punaiseen itse saksittuun pukuun. Piri huokasi ja rauhoittui, kun pääsi kaulurista. 

Piri oli kotona. Yö puski päälle ja työpäivä odotti seuraava aamuna. 

Kun Piri pääsi kotiin, oli heti päästävä ikkunaan!


 PERJANTAI 17.5.2019

Meitä oli informoitu ja rauhoitettu, että 12 tuntia voi olla pissaamatta, "Voitte mennä rauhallisin mielin töihin".  Ja ainahan Tammistoon pääsee takaisin. Piru vie. Nyt se kotiin paluu vasta stressasi. Mitä jos taas täytyy lähteä tien päälle? Mitä jos Piri on aivan surkeana, todella huonona!? Pelotti. Ketään ei ollut ikkunassa vastassa - yleensä joku on! 

Potilas oli nukkumassa. Kaikki tyyni. Vessoissa mustikoita, edes jotain. Siitä se etenee. 


NYT

Kipulääkkeiden anto lopetettiin pari päivää sitten. Viimeiset kipulääkkeet selkeästi sressasivat Piriä ja juuri stressiä emme halua. Kylpyhuoneen ovi jos on kiinni, niin se vielä hieman epäilyttää Piriä. Silloin ei pääse ammeen alle. Piri tekee paluuta tutuksi Piriksi. Toissayönä olimme ylä-H, eli Piri oli vaakana, olkapäiden tasolla nukkumassa, henkilökunnan välissä. Eilen leikittiin hengästymiseen asti. Luottamus on palaamassa! Nyt ikkunassakin on ollut väkeä; Piri, Laku, Sofi, tuttua väkeä. Ikkunaprinsessoja, no yksi ainankin. 

Pissa on tullut pensasmustikoina, mutta sitä on tullut parin tunnin aikajänteellä melko paljon. Lääkitsemisen lopettamisen jälkeen on tullut hieman isompia pissoja. Olemme askeleen normaalimmassa suunnassa. 

Täydellinen tilanne ei kuitenkaan vielä ole ja juuri sen vuoksi emme ole vielä menneet kontrolliin. Vältämme stressiä ja suhteellisen nopeasti uudelleen tapahtuvaa kopitusta. Pelaamme aikaa. Siihen nähden kun toinen lääkäri tapaili kroonisen munuaissairauden mahdollisuuta ja toinen lääkäri lynttäsi, että piikille vaan, tilanne on loistava! 


Tällaiset virtsavaivat ovat pirullisia. Omistajan rooli on kaiken a ja o. Raksuja täytyisi välttää ja useamman kissan taloudessa täytyisi tietää kuka käy vessassa ja millä tarpeella. Loppupeleissä rahaakin täytyisi löytyä. Omistajan täytyy tuntea kissansa ja miksei haluaisi tuntea. Sairauden jo sattuessa, tuntiessa toisen, toipusen eteneminenkin on todennäköisempää. Tekee helpommin oikeita ratkaisuja. Se olemmeko me tehneet oikein, on arvoitus. Paljon on opittavaa ja tuskin koskaan on täydellinen. Toissaöinen ylä-H oli kuitenkin jo selkeä kirjain! Siitä syntyy tarinoita! 




Nyt kerätään luottamusta takaisin ja pyritään pitää
stressi aisoissa.



Pirin crea ja urea arvot 13.5.2019 - 16.5.2019

13.5.2019     klo 09.00    crea 980          urea 35.8  Animus 
  
                   klo 21.00     crea  681           urea 32,7   

14.5.2019    klo 09.17     crea 443            urea 21,8 
                   klo 19.59     crea 465            urea 19.1

15.5.2019     klo 07.32     crea 459           urea 20.8

16.5.2019     klo 10.21     crea 138           urea  5.6   


Viitearvot

Animus crea  27.00 - 186.00
Evidensia crea  71 - 212

Animus urea 3.60 - 10.70
urea  5.7 - 12.9