Ikkunan takana kova maailma

Näk näk, näkättää Maura, mutta kenelle?

 

Kevään hormonimyrskyinen ja kaoottinen kasvun aika on hieno aika seurata luontoa ja sen käyttäytymistä. Takapihan viidakko lienee kissoille kuin suuri viidakkokirja, joka tarjoaa paljon outoa ja ehkä pelottavaa seurattavaa. Miksei siinä sivussa myös henkilökuntakin saa ripauksen lähiluonnon sivustystä.

Uusille kissoille eli Mauralle, Miinalle ja sijaiskotikissalle Reginalle on tämä kevät ensimmäinen tämän luontokohteen äärellä. Vanhat parrat tietänevät jutun juonen, mutta uusien reagoinnit tuovat niillekin lisäväriä Käärijän vihreään (kuukauden sana toukokuu 2023) kevääseen.

No räkätin poikanen siellä pitää kissoille seuraa. Ja aina kun räkätin näkee,
pitää niiden laskea alleen - oletteko huomanneet?

Linnut ovat liikkeellä ja ensimmäiset poikaset hapuilevat jo ilmaherruutta tai siipien kantamattomuuttaan pomppien maankamaralla. Tämän totesi myös Maura, joka ihmetteli suhteellisen suurta, mutta pyrstötöntä lintua, joka piti pomppiessaan selkeää nääkä nääkä - huutoa. Sen emo seurasi vierellä, eikä kovuuttaan antanut madon matoa, vaan opetti pärjäämään omillaan. 

Ikävämpi puoli keväässä on se, kun vihreys alkaa heijastumaan ikkunoista, vaikeuttaen lintujen lentämistä turvallisilla ilmoilla. Linnuille syntyy vihreyden heijastuksesta optinen harha. Isot ikkunapinnat ovat monen linnun turma. Olemme ehtineet jo yhden käen hautamaan ja toinen jälki ikkunassa lienee talitiaisen törmäyksen jälki. 

Suuria huonekasveja olisi syytä välttää, ettei linnut luulisi voivansa laskeutua niihin. Verhot ja sälekaihtimet ovat hyviä rikkomaan optista harhaa. Lisäksi pystyviivoja linnut osaavat katsoa eli esim. lankoja ikkunapokissa, n. 5-10 cm välein.

Tapahtumien seurauksena askartelimme ikkunoihin huomattavan kokoiset haukan kuvat, jotka toivottavasti estävät lintuja törmäilemästä. Erilaisia haukka-tarroja on myös myytävänä.

Askartelun jälkeen ei tiettävästi törmäyksiä ole tapahtunut, eikä linnut ole kissojen iloksi takapihan viidakosta pois muuttaneetkaan. Kaikilla parempi mieli.

Hannu nukkuu haukan varjossa

PS. Oravanpyörästä hypänneen Kaarina Davisin blogissa on lisää linnuista ja ikkunaan törmäilystä, kuinka esim. voi auttaa jo ikkunaan törmännyttä lintua. Hyvä, tiivistetty infopaketti!

https://www.kaarinadavis.com/2021/06/nain-estat-lintujen-lentamisen-ikkunaan.html

Tuliainen

 Toisen roska, useamman onni. Lapsena vonkailin autonasentaja isältäni kaikenlaisia tuliaisia töistä, milloin korjatuista autoista ylijääneitä osia tai sitten ihan vaan tarroja. Osilla leikittiin kunnes melko nopeasti kyllästyttiin ja tarrat menivät laatikkoon. Samat tarrat ovat tälläkin hetkellä kansiossa, osat missä lie. Nyt on "vastuu" vaihtunut ja minä olen tuliaisia tuova henkilö. Kissat ovat hiljaisempia mouruajia, ellei ruuan perään mouruamista lasketa. Ruokaa ei työmaalla ole, sillä se ainoa hiiri joka siellä vipelsi on vapautensa ansainnut. Jotain kuitenkin osui silmään, nimittäin pahvinen rinkula. Olisikohan siitä johonkin?

Hannu tutki rinkulan läpikotaisin

Sofi istahti tuliaiseen ensimmäisenä Laku miettii vuoroaan.

Potkujenkin uhalla kannoin rinkulan autoon ja toin kotiin. Pahvilaatikko on pahvilaatikko, mutta rinkula on rinkula! The rinkula. Se otettiin vastaan uteliaan lämpöisesti. Sen pyöreyttä ja läpikuljettavaa reikää ihmeteltiin. Siinä kuljettiin kuin Narnian ovesta ja sen ympärillä pyörittiin kuin Stockmannilla. 

Rinkula on nyt tovin ollut lattialla ja se toimii hienosti. Mikäli sen haluaa petinä pitää, pehmusteena käy esim. pyyhkeet tai melkein ihan mikä tahansa pehmeä. Helppo vaihtaa. Reuna on sen verran korkea, että sen taakse pääsee helposti piiloon, mutta ei liian helposti pääse hyökkäämään. Tasapuolinen. Läpimitta on sen verran suuri, että se toimii liikenteen jakajana. Toisen roska, toisten aarre:)

Sofi rinkulassa

Saako verhot auki

Pesonen odottelee verhojen aukeamista

Pesonen istuskeli aamulla sängyn päällä ja selvästi jo odotteli verhojen aukeamista. Henkilökunta tuli ja aukaisi verhot. Aurinko paistoi kesäisen lämpimästi, mutta jo sen verran korkealta, että se piirsi kylvynlämpöisen läikäin ainoastaan sängyn yhteen kulmaukseen, jättäen verhojen aukeamista odottelevan Pesosen varjoon. Pesonen ei odottanut, vaan siirtyi välittömästi tuohon pieneen aurinkoläikkään pötköttelemään! Ei empinyt hetkeäkään.

Koska Pesonen ei lääkärissä silmiä tutkittaessa reagoinnut edes valoon, niin Petskin on joko tiedettävä auringon kulku tai sitten vain "haistettava" auringosta tuleva valo ja lämpö, niin oli nopea tuo siirtyminen. 

 

Pesonen siirtyi kuvan vasemmasta alareunasta aurinkoläikkään,
joka siirtymisvaiheessa oli puolta pienempi. 

 

Lakosi kuin märkä heinä

Noin viikko sitten, vapun aikoihin Pesoselta lähti jalat alta pelkästä kahvikupin nuuhkaisusta! Olimme lopettaneet jo päiväkahvi hetkeä, kun Pesonen piipahti paikalle. Ensi se kaatoi (tyhjän) kupin ja sen jälkeen se lakosi kuin märkä heinä nuuhkimaan sitä. Reagointi oli melkein kuin minttulelun äärellä, mutta tällä kertaa kyseessä oli tuoreen kahvintuoksuinen kuppi. 

Sen verran eroa normaaliin oli, että nyt kyseessä oli virheellisesti hankittu pannusuodatus kahvi. Maku ja ehkä tuoksukin ovat hienorakenteisempaan suodatinjauheeseen aavistuksen eri. Aikaisemmin ei Petski ole kahvikuppia nuuhkinut, mutta tällä kertaa lattialla lojuva kuppi huumasi Petskin.

  

Pattiviikon se toinen postaus

Kun Hämeenkyröläinen sijaiskotikissa Miina vietiin normaaliin hammastarkastukseen, löydettiin Miinalta patti. Patti löytyi osittain vahingossa muun tarkastuksen yhteydessä, sen jälkeen kun hampaat oli ensin tarkastettu. Suurehko patti löytyi kaulan kohdalta, itseasiassa kaulavaltimon päältä. Patti oli jo sen verran kehittynyt, että se käytännössä räjähti käsiin. Se purskautti tuhkan ja salmiakin värisen, harmaan nesteen reilussa kaaressa lattialle, juuri katseensa kääntäneen sijaiskoti henkilökuntalaisen viereen. Siinähän sitten kiljuttiin. Hampaat olivat sillä katselmuksella siinä kunnossa, että mahdollisesti kulmureille tulisi hammaslääkärin toimesta lähtö. 

Varasimme Miinalle omakustanne ajan, sillä emme halunneet venyttää hampaiden hoitoa. Samalla halusimme hoidattaa patin kokonaan pois. Nopeampi parempi. Hammashoidosta tuli loppujen lopuksi huomattavasti edullisempi ja huomattavasti armollisempi, sillä ainoastaan pienet mini etuhampaat saivat lähteä.

Miina, patti poistettu

Myös patti, loppujen lopuksi kaksiosainen patti poistettiin kokonaisuudessaan. Vekki oli n. 15 cm pitkä ja koska kohde oli kaulavaltimon kohdalla, jouduttiin ihoa hieman venyttämään. Miinan katu-uskottavuus nousi aivan uudelle tasolle. Näyte lähetettiin patologille.

Jälleen saatiin täynnä ammattikieltä sisältä lausunto, josta poimittiin selkeät positiiviset uutiset, että patti poistettu kokonaisuudessaan ja että se on hyvänlaatuinen kasvain. Ei jatkotoimenpiteitä. Palisadimuodostusta ja stroomaa. Kyseessä oli karvajuurifollikkelin tyvi- eli basaalisolukosta alkunsa saanut kasvain.Trabekulaarinen trikoblastooma on kissalla esiintyvistä trikoblastoomatyypeistä yleisin.

Näiden retuutusten ja hieman muidenkin syiden vuoksi päätimme, ettei Miinaa voi antaa pois meidän taloudesta ja niin Miina muutti pysyvästi meille.

MIINA

Miina tuli alunperin Hämeenkyrön kissankulmasta meille sijaiskotikissaksi. Koko-musta, korvankärki katki ja patti kaulassa (otettu pois). N. 6-7 v tyttökissa. Tykkää olla omissa oloissa, mutta osaa leikkiessä olla myös sosiaalinen. Ei kuitenkaan anna silittää, vaikka on ollut meillä jo liki vuoden. Lääkärillä käynnit on hoidettava "pakkohäkillä", joten luonteikkuuttakin löytyy. 

Ruokavalio on näihin päiviin asti ollut joko Perleä tai raksuja, mutta aivan viime päivinä on kelvannut myös muu kosteampi ruoka kuin Perle. 

Aamuisin, kellon soidessa Miina hiippailee henkilökuntaa vastaan sängyn nurkalle, mutta silittää ei anna. Pieni sormen nuuhkaisukin on kortilla. Miina on Miina, joskus kutsutaan Mintuksi. Nimensä oppinut hiljakseen tuntemaan. 

Jos Miinalla olisi asunnossa mieleisimmän paikan merkiksi johonkin asetettuna punainen matto, olisi se todennäköisesti keittiössä jääkaapin oven edessä - on ovi sitten auki tai kiinni. Miina harrastaa pikamatkoja ja silloin tällöin hentoista kurisemista. Leikkii kun huvittaa, ei kysy siihen lupaa, eikä tarvitsekaan. Väistää kättä kuin varjo valoa. Tulee toimeen kaikkien kanssa. Nukkuu, syö, kakkaa ja kökkiin. Ei puhu suomea. Tervetuloa taloon Miina!

Miina

Pattiviikon ensimmäinen postaus

Sofi oli jossain vaiheessa saanut kuonoonsa, aivan kirsun välittömään läheisyyteen pienen patin alun. Pienen, harmittoman oloisen patin. Yleisvointi Sofilla oli kuitenkin kaikessa Sofimaisessa reippaudessaan moitteeton, eikä patti tuntunut muutenkaan "kehittyvän" mihinkään suuntaan. Mietimme finniä, perinteistä rasvapattia, kaikkea muuta harmitonta, mutta todellisuudessa se ei tietenkään jättänyt rauhaan. 

Mitä sitä viivyttelemään, kun kerta Sofille sattui vuosittainen hammashoito. Yhytimme samalle käynnille patin katselmuksen. Hampaat saivat olla rauhassa, mutta patin lekuri päätti nipsaista pois ja lähettää siitä näytteen tutkittavaksi, saatesanoilla "Kaikki patit ovat huonolaatuisia, kunnes toisin todistetaan". Kotiin boxissa tuotiinkin hieman villin näköinen, nokan vierestä tikattu kissa.

Liki huomaamaton operaatio näkyy tarkemmin katsottuna selkeämmin. 

Sitten aloimme odottamaan joko sähköpostia tai puhelinsoittoa. Onko soittanut, onko s-postia? Jokainen tietää odottamisen tuskan. Lopulta s-postiin kilahti viesti, joka huokaukseksi alkoi iloisilla alkusanoilla. Kuonossa ollut muutos oli todettu hyvälaatuiseksi uudismuodostumaksi, apokriinrauhasen kystaksi. Sytologisissa levitteissä (2kpl) todettiin valkuaispitoista nestettä, sakkaa ja rappeutuneita soluja. Rakkula on nyt kokonaan poistettu, eivätkä ne yleensä uusiudu kirurgisen poiston jälkeen. Paljon erikoistermistöä, mutta se oli tuettu sellaisilla positiivisilla sanoilla, jotka tavallinen kissanomistaja myös ymmärsi. 

Tikit on poistettu ja Sofi on jälleen oma kaunis itsensä. Ei ole kengännauhat roikkumassa nenänvarressa. Tiedä sitten vaivasiko patti Sofia itseään, mutta tuntuu, että Sofi on ollut aavistuksen iloisempi sen jälkeen. Aavistuksen sosiaalisempi. Tai sitten henkilökunta tulkitsee patittomuuden asteen verran vahvemmin. Hyvä näin.

Nyt voi ottaa rennommin; patti pois ja hampaatkin kunnossa!

 

Arkikuva #16

 

Arkikuva 16#, linja-auto pysäkki, Lahti

Perässäroikkujat jäi maton reunalle

Pesonen kävi vessassa ja vaikutti hieman kiusaantuneelta. Maton reunalle päästyä Petski päätti toimia ja laski pylpyränsä reunaa vasten ja liu´utti mattoa viistäen pari askelta eteenpäin. Patukka kerrallaan Petskin kiusaantunut ilme suli. Hah, siihenpä jäivät, mokomatkin perässä roikkujat! Eivät seuraa enää. 

Petski tietää, että henkilökunta huomaa kun pylpyrään jää perässäroikkujia ja Petski tietää, että henkilökunta tulee pillit ujeltaen, paperit kourassa kuopimaan rippeitä pois. Vaikka lopputulos voidaan lukea helpottavaksi, ei "repiminen" koskaan tunnu tuntuvan miellyttävältä. Pesosen kohdalla on tietysti se hankaluus, kun Petski saatta hätpäissään säntäillä karkuun. Silloin saattaa myös "pelti kolista". 

Mutta tällä kertaa Pesonen oli omatoiminen ja karisti "tuhkat luukusta" ihan ite!

Pesonen

Aivan normaali torstai alkuilta; Marjukka Havumäki lukee uutisia, naapuri vie koiraansa ulos ja orava puiden puutteessa juoksentelee takapihan rinteen reunaa. Rauhallista ja rattoisaa. Kellokin käy. 

Pesonen tulee paikalle. Tulee paikalle ja "kompastuu" potkuttimeen. Dramaattinen kaatuminen, niin kuin diiva sen saattaa tehdä. "Potkuttimen vika kun kaaduin", voi tietää Pesosen vastauksen edes kysymättä sitä. Pesonen tuhisee potkuttimen kanssa kuin pieni paikallinen tornaado. Pesonen saa koko touhun näyttämään siltä, kuin potkutin tarjoisi vastusta takaisin. Totista touhua kuin Masa Kiljusen (Matti Huutonen) viikonlopun sääkartta. 

Pesonen nousee ylös. Lungisti. Heilauttaa hiuksia. Tässähän tämä. Vielä mankeloi, seisoo hetken tasaisesti neljällä tassulla, poseeraa ja poistuu. Näistä jutuista kirjoitellaan ja kerrotaan tarinoita. Legenda. 

 

Kotiinpalun taidetta - sabotaasia

Kotiinpaluista on ennenkin kirjoiteltu ja tällä kertaa hauskuus löytyi ruokapaikalta. Se on tuttua, ettei kissoilla ruuat pysy lautasilla, mutta että sillä harjoitetaan taidetta, on uudempi juttu täällä päin. Vai meneekö jo tämä ilkivallan, tahi jopa sabotaasin puolelle?

 Ei ihme, että vasemman puoleisen kissan naama kätkeytyy nolosta ruokalautasen alle, kun katselee oikeinpuoleista karva-kaveria. Punertavalle kissalle on tiputettu ruokajäämistä melko tuuhean oloiset kulmakarvat! Karvasto sopii ilmeeseen kuin nakkikippo tamperelaisen jääkiekkokannattajan käteen. Voeh tätä touhua:) 

 

Iltapesu

Siinähän sitä oli mukava seurata, iltapesua. Pesonen istahti vasemmalle, Laku oikealla ja Sofi tapitti keskellä Pesosen ja Lakun välissä. Sitten alkoi yhtä aikainen iltapesu, joka kesti yhtä kauan. Rytmi oli kuin muodostelma lajeista. Tarkkaan kaikki paikat, niin kuin kissa vain sen osaa ja malttaa. Molemmat pesivät itsensä. Keinahdellen puolelta toiselle. Kaksi mustavalkeaa kissaa.

Iltapesu; Pesonen vasemmalla, Laku oikealla ja Sofi keskellä

Arkikuva #15

 

Arkikuva 15#, Hans Op de Beeckin videoteos, Amos Rex

Tuliainen, tuo kissojen suurin wau!

Kissojen tuliaisissa on se kiva näkökulma, että jännitteitä on kahden hetken verran. Ensinnäkin niiden löytäminen ja toiseksi niiden antaminen. Löytämisen, antamisen ja saamisen ilmeiden sinfoniaa! Kissojen tuliainen kun on antajan mielestä aina se kaikkein paras ja mielenkiintoisin lahjus, se kaikkein sopivin ja hauskin asia, hieman kuin katselisi diakuvia. 

 

Kissoille tuliaisia

Löytäminen ja antaminen - kuulostaa pelkästään yhdestä vinkkelistä katsottuna. Se tuli taas todistettua. Sopivaa ajankohtaa ei löytynyt. Valoisuuden täytyi olla hyvä, sillä nämä vieterilelut aiheuttavat varmasti säpinää, aivan kuten se moottorisaha Maukka Perusjätkän Säpinää kappaleessa. Kuhinaa, kuten kesäaamuna leivänmurut salakkaparvessa. Pälyilyä, kuten ihmisjoukkio Jukolan viestin lähdössä. Rätisevää sähköä, joka ei tahdo pysyä säkissään. Laku, Sofi, miksei myös Pesonen ja varmasti Pöttis hyökkäävät sillä silmäyksellä lelujen kimppuun. Siitä tulee raakaa katsottavaa!

Hannu, Pesonen ja laku ovat häipyneet, mutta kohta varmaan Pöttis ja Sofi aloittavat villit leikit...

No eivät hyökkää. Sängyn päällä pötköttelevät kissat makasivat hyvässä valossa, sellaisessa valossa johon kameran aukot kerkeävät tallentamaan villejä leikkejä. Villein leikki oli se kun Pöttis kiepsahtaa akselinsa ympäri ainoastaan kokeakseen lelun niskansa alla. Sofi katselee kuvaajaa kuin vaativa katsoja vanhoja uusintoja. Hannu on jo hyvissä ajoin poistunut, vetäen Pesosen perässään. Laku meni jo. Sofi ja Pöttis jäävät sängylle, mutta siirtyvät sängyn toiselle laidalle niin, että kääntävät selkänsä kameraan päin. Lelu jää kuvaajan ja kissojen väliin. Kuvaaja napsuttelee sormia, että saa kissojen päät kääntymään. Ainoastaan Pöttis kääntää päänsä ja sen jälkeen tiputtautuu sängyltä pois. 

Naket pitävät päänsä, eivätkä "käskystä" tee mitään. Jos ennustaa saa, niin kiitollisuus siirtyy yöhön. Kolina on kiitosta.

Pöttiksen ja Sofin leikin kulku

UMK - kertosäe kilpailua sabotoitiin

 Medioissa ei ole uutisoitu eilisen UMK - kertosäe kilpailun sabotointia, mutta Pesosen henkilökuntaan se vaikutti. Juuri ennen kilpailun alkua, juuri siinä vaiheessa kun vegemakkara, artisokka, tomaatti, juusto - paahtoleivät oli otettu uunista ulos, oli henkilökunnan sohva vallattu niin, ettei siihen päässyt istumaan kisaeväiden kanssa. Saboitoinnin pääarkkitehtinä oli ensin paikalle saapunut Pesonen. Pesonen tehosti temppua makaamalla kaukosäätimen päällä.  

Sabotoija Pesonen saapunut paikalle - huomaa kaukosäädin

Sabotointiin osallistui myös Hannu, joka valtasi sohvasta toisen nurkan. Henkilökunta pakotettiin istumaan huoneen hajapaikoille, jossa ei niinkään näkyvyys, mutta kuuluvuus, sekä yleinen mukavuus olivat heikommalla kantimella. Onneksi henkilökunta oli juuri ennen lähetyksen alkua vaihtanut kanavan sekä säätänyt volyymin tason ja näin henkilökunta sai jonkinnäköisen käsityksen musiikin tasosta ja kilpailun voittajasta. 

Hetkeä myöhemmin Hannu liittynyt sabotoijien joukkoon

Sabotointi ei vaikuttanut itse tv-lähetykseen, eikä kertosäe laulukilpailuun. Se ei vaikuttanut vihreän vantaalaisen lähettämiseen Englantiin. Onnittelut!

Kahvilan kautta kauppaan

Parina viime lomajaksona, talvella ja kesällä, on korona tavalla jos toisella sotkenut kaikenlaista menemistä. Se tarkoittaa sitä, että pienemmätkin lähiretket ovat jääneet hieman kortille. Julkisilla liikkuminen on jäänyt vähemmälle, liki nollaan. Nyt yritettiin sitä aikaa saada hieman takaisin. Suunnitelmissa oli säntäillä lähiseudun kaupunkeihin ja käydä museoissa, kahviloissa, kaupoissa ja tavata siinä sivussa pari sukulaista. Mökin pihasaunan muuripadan vesikin oli tarkoitus sulattaa peseytymismielessä.  

 Ensimmäisenä aamuna kun herätyskello soi, se soi ihan outoon aikaan. Vähintäänkin reippaasti aamiaisajan ohitse! Mutta tällä kertaa huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti. Sen se teki kaikkien mielestä, niin henkilökunnan kuin kissojenkin! Sitä se sukulaisten tapaaminen teettää. Ei lomalla nukuta:)

Talviloman taikaa huokaisivat henkilökunnan jäsenet, kun taittoivat kahvikupin ensimmäistä kertaa huulilleen. Lurpsista! Ja siitä se alkoi. Loman parasta antia taisivat olla todella hyvät kahvilat! Heinolan Siltasaaresta löytyi Cafe Kailas, joka on alunperin 1920-luvulla valmistunut vanha sauna/huvimaja. Helsingissä, Hakasalmen huvilan yhteydessä on maan paras täysin vegaaninen kahvila Rakastan ja Lahdessa matkakeskuksen kyljessä kodinomaista lämpöä huokuu vuonna 1912 rakennettu Asemapäällikön kahvila, jossa mm. tarjoillaan aamiaista arkisin klo 11.00 asti ja lauantaisin klo 12.00 asti. Matkan varrelle osui myös Lahden todella mukavan oloinen kissakahvila Cattila, jonka sijainti on matkustajaystävällinen, sillä se sijaitsee vain muutaman askeleen päässä matkakeskuksesta, Rautatienkatu kolmosessa.

Cafe Kailas, Heinola

Kahvila Rakastan, Helsinki

Asemapäällikön kahvila, Lahti

Kissakahvila Cattilassa sisäänpääsymaksu on lempeä 3e ja ikäraja turvallisuussyistä 0-4v. Sisäänpääsyä eli henkilökuntaa odotetaan pienessä tuulikaapissa. Cattilassa on tilaa melko mukavasti, mutta ruuhkaisampina aikoina toivotaan pöytiin varausta. Cattila on auki ti-su 12-20.

 

Kissakahvila Cattilan monenkirjavia asukkaita

Pesosen henkilökunta piipahti Cattilassa arkipäivänä ja silloin oli runsaasti vapaata. Kahvilan asukkaat, Simo, Pilli, Varjo, Massi ja Paq jaksoivat olla sen verran sosiaalisia, että osa heistä piipahti tervehtimässä. Kissat olivat rennon oloisia - mukavia. Itseasiassa näimme kissan koko arkipäivän lyhyen piipahduksen aikana, sillä näimme lepäävää, leikkisää ja ikkunasta katselevaa kissaa. Osa piipahti heille varatussa takahuoneessa ja osa olla möllöteli tyytyväisen oloisena. Paikalla oli myös muutamia lapsia, joita kissat jaksoivat sietää, mutta liika leikittäminen ei kiinnostanut. 

Kissakahvila on myös kahvila ja Cattilan menu lupaa kahvittelijoillekin hyvät oltavat, sillä lista lupailee mm. itse tehtyjä sämpylöitä ja vegaanista pullaa. Lisäksi löytyy suolaisia piirakoita, eri makuisia juustokakkuja, mansikkaleivoksia ja suklaapiirakoita.  Ihan näin täydellinen tarjonta ei ollut. Esim. vegaanista sämpylää ei saanut, mutta kakkua oli. Joka tapauksessa kaikille löytyy kyllä jotain. Palvelu on asiallisen jämäkkää ja tunnelma sympaattinen. Paikka on kaikkineen mukava ja lienee maan paras kissakahvila?

Ei ole Pesonen, vaan saman ikäinen Massi kahvila
Cattilasta

Reissuiltahan ei kotiin ole menemistä ilman tuliaisia. Jokunen vuosi sitten Ikean hyllyillä ei kissoille koirille ollut mitään, mutta nyt hyllyiltä löytyy sentään jotain. Ikean retkeltä kassiin asti pääsi tarranauhalla varustettu pieni raapimamatto, jonka voi helposti esim. kiinnittää pöydän jalkaan. Ja jos Ikeaan pääsi, niin sitten pääsi myös Kärkkäiselle. Kärkkäisellä (Lahti) oli menossa lemmikkiosaston parantelu, mutta jotain sieltäkin tarttui. Ruokintapaikkojen alustat ovat olleet jonkin aikaa vaihdon tarpeessa ja nyt saatiin kolme uutta alustaa. Samalla otettiin alusta kissoille - lämmittävä huopa. Helppo halpa kokeilu ja ehkä se myös ensi tuntuman jälkeen kokeiluksi jäi. Hannu työnsi päänsä sen alle ja Pesonen asetti vain etutassunsa, kunnes päätti oikaista alustan läpi pois sängyltä. 

Pesonen kokeilee tassulla, mutta ei oikein innostu

Hannu etsii tuliaisia ja voisiko sanoa, että nyt polttaa!

Läpikävelyksi meni

Jotta henkilökunta pääsi seisomaan vajaan kahden tunnin ajaksi Amos Rexin jonoon tai matkustamaan Heinolaan Lahden paikallisliikenteellä, niin siihen tarvittiin tietysti auttavaa kahta kättä eli Kissatätiä. Tekstiviestin perusteella Kissatäti saikin pää kolmantena jalkana etsiä ruokakupeille oikeita pareja:  

Meillä oli kunnon ruokarumba... kahdeksan kuppia, niistä viisi Sofille ja pari Petskille... ja nappuloita... ja Pöttiäinen (Maura) pakenee, Jepun vessavartio, missä Laku, ai syömässä. Kukas sä oot, ai Regina. Miina tuu syömään. Miina nyt syömään ennen ku kupit tyhjät. Hei Sofi jätä vähä muilleki. Sorry Miina, niitä nappuloita, käykö nää, joo joo menen kauemmas. Okei Pöttis (Maura) en liiku, syö vaan. Huoh, helppo rasti:) 

Ruoka-alusta Kärkk

Seikkailijaluonne!

Seikkailijaluonne! Päivällä Pesonen oli kiivennyt raapimapuuhun ja henkilökunnan toinen jäsen nappasi siitä oitis kuvan ja lähetti sen toiselle, kirjoittaen "Seikkailijaluonne!". Kiva tietysti saada jännä kuva, mutta tämä kuva oli hieman liian jännä, sillä Petskin alastulot eivät ole aina ihan varmoja. Siihen pitikin nopeasti vastata, että "Turvallisesti alas!". Samalla kun pyyteli toista katselemaan, että Petski pääsisi alas turvallisesti saapui vastaus, että "Tuli jo!". Pesonen oli kummempia miettimättä hypännyt ylhäältä suoraan alas. Tömps! Kaikki hyvin; hampaat tallella ja kintut kunnossa:) 

Illansuun valumista

Muistan kerran kun olin menossa Helsingin Tennispalatsin taidehalliin ja odottelin ovien aukeamista. Oli arkipäivä. Katselin rauhassa ikkunasta ulos ja huomasin liki apokalyptisen näyn, kun hallille päin valui lastenrattaita työnteleviä äitejä. Niitä saapui joka suunnasta, suuntana Tennispalatsi. Selitys löytyi samoihin aikoihin alkavasta vauvakinosta, mutta näky on jäänyt mieleen. Tai lapsena kun teki puroja ja patosi hetkeksi veden virtauksen ja kun sen taas laski vapaaksi, kuinka vesi vakaasti eteni kohti uomaa. Se söi tilaansa auki, edeten jonnekin, jonka purona kyntävä vesi vain tiesi. Näin käy välillä kotonakin.

Lakulla on tapahtumasarjan yksi aloitusasennoista

Tämä erikoinen ilmiö tapahtuu yleensä illansuussa, kun henkilökunta on lepuutellut kotona, viettänyt ehkä viikonloppua tai muuten vain saanut nauttia ja olla möllöttää vain. Sellaisina päivinä, jolloin kellonaika on katsottu auringosta. Oletteko huomanneet, kuinka kissat tuntuvan silloin tällöin valuvan iltaruokintaan. Yht´äkkiä ilmestyy ensimmäinen, samaan aikaan toinen, sivummalla on kolmas - kauhuelokuvista tuttua liikehdintää. Näin ainakin Pesosen porukassa, isommassa kissaporukassa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, vaan kissa on kuin paahteeseen jäänyt HK.n sininen. Löysä makkara. Kaikki tämä passiivinen liikehdintä tarkoittaa sitä, että rupiaa meinaan olemaan pikkasen nälkä. Sanatonta viestintää, jonka henkilökunta on oppinut vuosien saatossa tunnistamaan.

Sitten alkaa tapahtumasarjat. Joku aloittaa venyttelyn. Makkara venyyy. Kun kissa ottaa täyden mittansa, nälkiintynyt natina kumajaa lattiaa vasten. Tassut paukkuvat kun pidemmälle eivät veny. Esille piirtyneet kynnet raapivat loputkin millimetrit. Kissa venyttää ja tekee sen niin näyttävästi, että henkilökunta ei voi olla huomaamatta. Näin nälkä mulla on! Ja jos et usko, haukottelen. Sama natina. Leukaperiä ei siinä hetkessä ole. Laku ja Hannu taitavat haukottelun. Naps ja suu sulkeutuu. Maiskuttelevat tyhjää suuta, mutta tietenkään ei mitään kuulu. Näyttelevät niin taidokkaasti maiskuttelun, ikään kuin olisivat jo ruokansa saaneet ja sanovat että kiitos hyvää oli. Ja henkilökunta on nolona, kun kissat kettuilevat.

Laku ja Hannu jatkavat tapahtumasarjaa vahvennettuin elkein.

On myös niitä kissoja, jotka vaan ovat. Parkkeeravat poikittain. Maura porukan uutena kissana tietenkin opiskelee vielä ja on tällä erää tasolla "parkkiruutu". Liekö Sofi opastanut, sillä Sofi osaa myös parkkiruudun ottamisen. Parkkiruudussa kuuluu katsella alta kulmain, mittailla kokin hitautta, huudella silmillä. Vink vink - vilkku. 

Sofi taitaa "parkeeramisen"

Ja Maura uusimpana ottaa kaikista mallia. 

Tilanne on tietysti hellyyttävä. Viestit menevät perille. Hiihtokilpailu päättyy seitsemän kilometrin kohdalla ja sudoku on tällä hyvä - ei se olisi oikein mennytkään. Perhe kokoutuu. Nyt syödään. Ja kun on syöty, kissat kiittävät tyytyväisellä poistumisella. Osa ehkä vielä venyttelee ja osa poistuu kepein askelin. Poistuu todennäköisesti takaisin sinne mistä tulikin. Nukkumaan. 

PS. kaikki kuvat on otettu parinkymmenen minuutin sisällä. 

Maura

Miniatyyri Maura on lähtöisin hämeenkyröläisten sijaiskotikissojen jengistä ja nyt asettunut taloksi Pesosen porukkaan. Itse asiassa ollut jo muutaman kuukauden porukassa. Maura on ruskea täplikäs, valkoisella lisämausteella. Pieni lyhyt häntä ja ääni pienen pieni piu. Mutta kun laukan hetki koittaa, silloin rynnätään täydessä asepuvussa häntä suuressa puuhkassa! Piu.

2 - 4 vuotias Maura 

Maura on Mauran alkuperäinen nimi ja kaikki opettelee sitä. Maura ei taivu arkikielessä ja sen nopeissa käänteissä, vaan hetken mielijohteesta henkilökunta huudahtelee Pöttistä, Pöttiäistä, Spödeä, Spedeä, Pököä tai lähinnä oikeaan osuvaa Maukkaa. Maura ei "yllätäen" tunne nimeään. Henkilökunta työstää nimen tunnistusta.

Maura oli sijaiskotikissa, mutta meille jäi. Alkuun Maura oli porukan ujoin ja piti etäisyyttä ja arkaili - tai näin ihminen äkkiseltään tulkitsee. Vaan toisin taisi olla. Tosiasiassa Maura opiskeli elämää alusta asti. Se katseli ja tiiraili kuinka kahdella jalalla kulkevat käyttäytyvät ja samalla se katseli Pesosen porukan muita kissoja ja imi oppeja. Ja kun jää murtui, murtui se ryskyen! Yhtä´äkkiä Mauraa oli joka puolella. Se valtasi sohvan, se kipitti eteisessä vastaan, oli oven kuin oven takana, ryömi ruokakaapin oven alta, kiipesi kokin syliin, kiehnäsi, kurisi ja puski. Puski niin, että henkilökunnan naama meni lommolle.

Maura on bongannut takapihan punatulkku paistin

Maura on ollut kuin mökkitikan napakymppi energioiden takia hieman yksin jääneelle Lakulle. Lakulle on ollut ollut hiljainen etsintä käynnissä ja Maurasta saatiin siihen vastaus. Samalla Mauran omalla energialla latautuvat talon muut kissat. Maura antaa kyytiä lempeällä tassulla. Kaiken tohinan keskellä Maura osaa käyttäytyä ja on kaikien kanssa bestis, hyvää pataa. Se tulee luonnostaan, häntä pystyssä. 

Maura tykkää silittelystä ja se tykkää rapsuttelusta. Ei ole toista kissaa näkynyt, joka viihtyy sylissä niin pitkään. Se sukeltaa rapsutuksiin, pyörii kyykyssä olevan jalkojen päällä. 

Maura on utelias, huumorintajuinen, leikkisä ja ronkeli ruuan suhteen. Maura on maailman paras naaman hieroja! Tervetuloa porukkaan Maura!

Maura, Spöde, Pöttis....