Joulu tuli - joulu meni

Hannu poseeraa

Joulu tuli ja joulu...no osittain meni, sillä onhan tuo kuusi tuossa nurkassa vielä. Taisivat ihmiset stressata juhlaa enemmän kuin kissat. Hössötykset tietysti hieman saivat porukoita hämilleen ja liikkeelle, mutta muuten pedeissä tuhistiin normaalisti.  

Joulu alkoi epäilyttävästi, sillä juuri siivousten korvilla kissat viestittivät omalta taholtaan asunnon kaipaavan putsausta; wc-paperirullaa oli kierritetty metrejä eteiseen päin. Hannu joka ei vinkkiä antanut, ystävällisesti suostui poseeraamaan valokuvauksen ajaksi. Vähälle jäivät joulun "vahingot"; yksi koristetonttu siirtyi, mutta esim. olkipukki eteisen pöydällä sai nököttää rauhassa.  

Lakun joulupuuhia

Joulun suurin "kärsijä" lienee ollut kuusi, jonka koristeita on loppuvuotta edetessä nostettu kohti latvuksia. Niin nauhat kuin valotkin ovat saaneet kyytiä, samoin pallot, joita on tuhottu pari kappaletta. Tänä vuonna oksien kärkiä ei juurikaan ole järsitty. Sen sijaan kuusi itsessään liikkui useita senttejä, kun sitä vasten on törmäilty. 

Pesosen joulu meni mukavasti. Vieraat toki pelottivat, mutta muuten joulun mystiikka ei sen kummemmin liikuttanut. Jossain vaiheessa Pesonen löysi kuusesta nauhat ja innostui niistä; toissailtana Petski nousi kuusen vartta vasten ja kynsien etsi puusta koristeita. Koristeet olivat jo siinä vaiheessa "karanneet" korkeammalle. Laku leikitti itseään kuusen palloilla; kantoi ja pelasi. Kantamista oli tietysti hauska katsoa, mutta pelaamista ei. Pelaamisesta lähti aivan hiveä ääni! Pelaaminen myös rikkoi palloa sen verran, että koristeesta irtosi ohut ja kestävä naru, jolla saa pallon roikkumaan oksalle. Taskulamppu esiin ja narua etsimään. Naru löytyi nopeasti. Kaikissa palloissa ei vastaavaa narua ole, joten ensi kerralla pitää olla huolellisempi mihin palloja asettelee. Kaikkea ei vain yksinkertaisesti huomaa.

Pesosen joulu meni mukavasti.

Parin päivän päästä on 

vuodenvaihde. Yleensä se on mennyt mukavasti; alkuillan ensimmäiset häiriöt hieman jännittää kissoja, mutta ajan kanssa siihen tottuvat, jopa niin että rohkeimmat ovat keskiyön paikkeilla uteliaina nenä kiinni ikkunassa. Yritämme olla ja viettää iltaa normaalisti, ettei oma kummallinen käytös hämmästytä kissoja. Olemme illan kotona. Ehkä hieman musiikkia enemmän, jotta taustalla rätisevät raketit sekoittuisivat musiikin massaan. Itse emme pommeja tai raketteja hanki, se on turhaa hupia. Vuosi vaihtuu ilman räjähteitäkin.

Jääkiekkoa

Joulun pakkaset hiipivät parvekkeen puolelle ja jäädyttivät juomakipon veden umpeen. Ei auttanut kuin ottaa kippo pois parvekkeelta. Kipon pyöreästä muodosta tuli kaunis jäinen kiekko, joka päätettiin hyödyntää. Jäinen kiekko siirrettiin suurempaan uunivuokaan ja vuoka laitettiin lattialle kissojen ihmeteltäväksi.

Hannu, Laku ja Sofi pelaavat kiekkoa

Sofi, Laku ja Hannu tulivat miltei heti kiekkoa nuuhkimaan ja hieman tuuppimaan, mutta sen suurempaan kiekkoiluun eivät ryhtyneet. Kunhan hieman kiersivät kehää oudon jäisen rinkulan ympärillä. Tippa hyödynsi sulavan jääpalan nauttimalla virvoketta vuuan pohjalta. 

Piri odottaa kiekon
sulamista,
Pesonen nukkuu
taustalla

Samaa lienee ajatellut myös Piri, joka telakoitui vuuan äärelle ja nuoleskeli sulamisvesiä pois. Pirin harmiksi suurimmat vedet olivat jo nuoltu ja Piri joutui odottamaan kiekon sulamista. Piri istui ja odotti ja kun pari tippaa oli sulanut, Piri nuolaisi ne pois - ja taas odotti. Tätä jatkui jonkin aikaa, istumista ja odottamista. 


Lopulta kiekko oli tehnyt tehtävänsä ja lähti sulamalla pois. Se oli kissoille iltapäivän virike. Uusi, erilainen ja jännittävä. 

Joulun viettoa

Pesosella mennyt joulu mukavasti

Joulun vietto on sujunut hienosti, vaikka Pesonen on aavistuksen ollut kaikesta hälinästä ja touhottamisesta hieman kiusaantunut. Vastapainoksi on ollut kaikenlaista mukavaa nuuhkittavaa ja rapisutettavaa. Kuusi on ollut mukava, vaikka tuttuhan tuo puu jo on entisajoista. Hissukseen hiiviten on turhilta törmäilyiltä vältytty; paitsi Sofi joka tuntuu tykkäävän juosta tarkoituksella puuta päin. Onneksi ei jatkuvasti!

Kuusennauha väärässä paikassa - aivan
väärässä huoneessa, tuumivat  Laku (vas.)
ja Sofi

Sofi lienee muutenkin joulun puuhakkain, sillä kuusen nauhat eivät ole olleet oikeassa paikassa ja Lakun kanssa yhdessä on tuumittu, että myöskään valot eivät ole aivan oikein asennettu. Turvallisuussyistä kuusessa pidetään patterikäyttöisiä led-valoja. Nauhojen oikea paikka lienee aivan jokin muu huone, kuin olohuone! Muuten joulun sisustus (paria tonttukoristetta lukuunottamatta) on miellytänyt.

Sofi ottaa illasta kaiken irti, Pesonen
kuulostelee taustalla

Aattoillan kohokohta taisi olla leikkiradan ohella lahjapapereissa pyöriminen. Kivasti rapisi kun alle syöksyi. Leikkiradan kokoamista ei oikein olisi jaksanut odottaa, mutta kun se lopulta tuli valmiiksi, oli sillä mukava pelata pitkin iltaa. 

No, väsyhän siinä nopeasti tuli. Aamulla riisipuroa, päivällä muita mukavia kissanmaisia herkkuja ja illalla leikkejä. Pitkään ei lumihiutaleita tarvinnut laskea kun uni tuli.

Joulupäivän raukeus tarttui Tippaan

Nyt vietetään joulupäivää ja se lienee vieläkin mukavampi kuin aatto; saa pötköttää kissamaisen kutkuttavasti. On hiljaista. Talon nurkista puskee hieman kylmää, mutta ei haittaa - painetaan päätä ja otetaan parempi asento. Venytellään, käydään hieman popsimassa ja jatketaan pötköttelyä - nopeasti takaisin, ennenkuin peti kylmenee. Ja taas hyvä asento. Kurnau. Prrr...

  

Joulun tuoksu haistuvin

Nykyään jokavuotiseksi seikkailuksi on muodostumassa kohtuuhintaisen joulukuusen etsiminen. Tänä vuonna sopiva kauppias löytyi lenkkipolun varrelta! Mahtoi pelästyä hikistä kuuseen kurkottajaa. Kaupat syntyivät lenkin jälkeen.

Sofi, Pesonen ja Laku tutkivat tavaran

Puu tuotiin sisälle vaihtelevalla vastaanotolla. Niilo käyskenteli kuusen alitse huomaamatta koko puuta, Tipalla suurenivat silmät ja Laku juoksi karkuun. Piri juoksi karkuun nopeammin. Pesonen ei ehtinyt mukaan kuin ohimenevällä tuoksahduksella, kun kuusi kannettiin parvekkeelle. Kaiken kaikkiaan porukkaan tuli ylimääräistä liikehdintää ja levottomuutta. Hyvässä mielessä.

Yksi jos toinenkin piipahteli parvekkeen puolella; lopulta myös Pesonen. Pesonen ei kuitenkaan ensimmäisellä kerralla sen kummemmin kiinnittänyt kuuseen huomiota, vaan vasta toisella kerralla noin puoli tuntia myöhemmin nappasi tuoksusta kiinni ja nuuhki puun jokaista oksaa myöten johon yletti. Pesonen pyöri puun ympärillä yhteen menoon noin viitisen minuuttia. Mahtoiko tulla muistikuvia reilun vuoden takaisesta kotiseudusta?

Joulun tuoksu haistuvin on siis tullut taloon. Jalan se saa alleen alkuviikosta, jolloin se pääsee olohuoneeseen tuoksahtelemaan silloin kun huvittaa. Myös Pesonen kumppaneineen pääsee silloin kuusesta nauttimaan täysin rinnoin; maistelemaan kuusenkerkkää, havun tuoksua, vihreää ja herkkää. 

Sen piti olla lahja

Eilen piipahdimme paikallisessa eläinkaupassa, vähän sillä silmällä että muutama joululahja tarttuisi haaviin. Pari lelua löytyikin. Kassi täyttyi mirrin murkinasta ja lelut siellä jossain pohjalla. Kotona laitoimme ostoskassin normaalisti keittiön lattialle, hieman myttyyn ettei sitä heti pengottaisi. Samalla kun rapisi takki pois otettaessa, rapisi myös muovikassi keittiön lattialla. Ei kissaa ehtinyt sanoa, kun Laku ja Sofi, nuo ihanat elohiiret, pinkoivat uusi lelu suussa pitkin asuntoa. Sen piti olla joululahja.

Pesonen tutustuu uuteen leluun

Ei kissan riemua tohtinut lopettaa, vaan annettiin rauhassa temmeltää, kuitenkin niin että saatiin lelu edes paketista pois. Pakettiin kuului kaksi pientä kissanmintulla terästettyä pehmolelua, jotka molemmat olivat hetkessä aivan kuolassa. Niitä riepoteltiin, kannettiin ja hangattiin. Lattian kohtaa, jossa lelu oli ollut, kiehnättiin. Lopulta myös Pesonen löysi toisen leluista ja innostui. Petski puski, paijasi ja paini; kurisi ja pörisi, meni selän kautta ympäri ja lelu oli tukevasti tassuissa.

Pitkin iltaa lelut lentelivät kuin tähdenlennot ja niillä pelattiin kuin katulätkää. Niitä nuuhkittiin kuin laatuviinejä ja poljettiin kuin pullataikinaa. Välillä hukattiin ja taas kaivettiin esiin jos mistäkin kolosta. 

Tonttuja liikkeellä

Tonttuja liikkeellä

Jo oli tonttuja liikkeellä kun laitettiin lahjoja pakettiin. Laku ja Sofi tulivat välittömästi nuuskimaan ja tavaroita kantamaan sinne tänne. "Se on vain tontun kuolaa, mikä siinä sukan varressa on…" Pesonen pyöri hieman kauempana, kuunnellen paperin rapinaa, mutta uteliaisuuttaan ei malttanut pysyä kokonaan pois, kunnes tepsutteli selän takaa koputtelemaan parvekkeen ovea. Lopulta kun ovi avattiin, ei se kiinnostanutkaan - paperin rapina voitti. Maltillisesti Pesonen tuli ja tutki aluetta, haisteli paketit ja paperit, jonka jälkeen siirtyi sivummalle pötköttelemään.

Laku ja Sofi hyppivät ja pomppivat aikansa, samoin Jetta. Naruja tai teippejä ei mennyt kurkkuun ja karanneet lahjatkin saatiin ehjänä takaisin ja oikean nimilapun alle. 

Hannu (oik) liittyi uteliaan Pesosen (vas.) viereen

Mitähän mahtaa Pesonen miettiä joulun ajan hössötyksistä. Paljon eri tuoksuja ilmassa, kuten eilinen porkkanalaatikko jonka tuoksu herätti mielenkiinnon. Pää heilui ilmassa kuin lentoliikenteen tutka. Harvoin Petski kuitenkaan tule aivan hajulähteen luokse, vaan tyytyy paikaltaan nuuhkimaan ilmaa. Vaan malttaakohan Petski pysyä tontillaan, kun kuusi aikanaan kannetaan tupaan!? Epäilen.

Jetta

Kompakti kokoinen 4 1/2-vuotias Jetta-tyttö kuului kissatalon arkoihin asukkaisiin. Vuoden verran oli vierähtänyt talolla ja sinä aikana oli käyty mm. kahdessa paikassa koeajalla. Korvankärki on vajaa ja häntäkin hieman töpö. Jossain joskus jotain tapahtunut, jota ei niin välittäisi muistella. Jetalle nimi alkoi hahmottumaan kotimatkalla, kun ajoimme ystävämme auton perässä milloin hieman lähempänä ja milloin kauempana. Lähellä ollessa näimme auton takakontissa suurin kirjaimin lukevan (Volskwagen) JETTA. Siitä tuli siemen nimelle ja lopulliseen mittaan nimi kasvoi kun Jetta melko pian kotiuduttuaan alkoi pitämään samanlaista nirskuntaa ja kirahtelua, mitä tämä ystävämme auto piti! Selvät merkit.

Jetta on nimi jota käytämme nykyäänkin, mutta sen lisäksi puhuttelemme Jettaa myös nimellä Jepu, Jebou tai Jeppu. 

Jetta nukkuu

Hankala oli alku meilläkin, sillä talouden toinen tyttökissa, Tippa ei tahtonut Jettaa sulattaa ja Jetta valitsikin alkuajan majapaikakseen ammeen alustan. Jetta kuitenkin taisteli paikastansa talossa ja jätti amme-elämän taaksensa. Häntä pystyssä Jetta otti henkisen työvoiton.

Vielä jokin aika sitten Pesosen kanssa Jetta ei niin välittänyt kaveerata, vaikka seitijonossa puskettiinkin. Nykyään "väärinkäsityksiä" on vähemmän ja Jepu ja Petsku tulevat paremmin toimeen.

Jetta on aavistuksen arka, mutta erittäin reipas ja leikkisä nopeine johtopäätöksineen; uusmaalainen. Sydämellinen yllättäjä, joka tykkää todella paljon rapsutuksista.  Ja Jettaahan on mukava rapsuttaa kupsuttaa, sillä Jetan turkki on erittäin pehmeä. Hellyyden tarpeesta Jetta ilmoittaa puskemalla - törmäämällä jalkoihin.

Jetta Ja Niilo

Niilo on ollut se joka on pitänyt Jetan puolia, kun esim. Tippa on antanut Jetalle kyytiä. Siitä hyvästä Niilo on saanut Jetalta pyyteetöntä huomiota ja rakkautta. Niilo on Jetalle porukan tärkein kaveri ja kakkosena tulee sulatettu seiti. 

Muuten Jetta on pessimistinen ruokailija ja epäilee kaikkea; ei syö lihaa, ei matolääkkeitä, ei mitään erikoista.

Huisku-leikit on eniten mieleen, ellei katollaan oloa ja unissa miukumista lasketa. Tai rapsutusta ja jalkoihin törmäilyä tai Niiloa tai seitiä tai pihan oravia tai kulmapöytää tai...

Puolenpäivän raukeat retket

Laku lepäilee lavuaarissa

Keskimäärin kissat nukkuvat noin 16 tuntia päivässä. Ei putkeen vaan ne heräilevät unijaksojen välillä. Yksin olevat kissat nukkuvat herkemmin pidempiä jaksoja. Mikäli kissalla on jatkuvasti ihmisseuraa, se noudattelee tämän läheisen ihmisen elämänrytmiä.

Näin meillä on havaittavissa. Ero arjen ja viikonlopun välillä on huomattava.  Arkisin aamuruuan jälkeen tulee yhtäkkiä hiljaista ja saamme huomata, että kissat ovat kanttu vei kuka missäkin pedissä.

Viikonloppuisin hämmästeleviä päitä näkyy jaloissa useammin, hieman siihen tyyliin, että kuka sinä olet siinä seisomassa – et ollut eilen. Silloin kissat selkeästi seuraavat tekemisiämme ja osallistuvat kotiaskareisiin, ovat viikonloppuvirkeitä.

Ilman häiriötekijöitä kissa vaipuu syvään uneen noin puolen tunnin torkahtelun jälkeen.

Tarkoituksena oli kirjoittaa siitä kuinka kissamme nukkuvat arkisin aamuruuan jälkeen, pääsääntöisesti liki koko päivän aina iltapäivän ruokailuhetkeen asti. Mutta kuinka kävikään kun aloin maanantai aamupäivänä tarkastelemaan tilannetta.

Kello on maanantai aamupäivänä 10;20.  Ilma on kostea, sillä edellisestä illasta asti on ollut raskasta matalapainetta. Pisaroita ropsahtelee ikkunapelteihin. On puolenpäivän unisin vaihe alkamassa. Vai onko? Pesonen pötköttelee ja kuuntelee millä asioilla hiiviskelen – korjaa asentoa, venyttelee ja painaa leukansa pedin reunalle, Sofi nuolee pehmeässä pedissä tassujaan, Lakulla on tässä vaiheessa taju kankaalla, ollut vasta noin puolisen tuntia. Hannu ainoana tulee törmäämään jalkoihin ja käy nuolaisemassa edellispäivänä ostettua ruohotukkoa – muut ovat ottaneet mukavan nukkumapaikan.

Piri puuhaa niitä näitä

Hiljaista, sitä hiiren hiljaista, kunnes Piri intoutuu juoksentelemaan sinne tänne ja sillä tohinalla herättää Sofin. Eikä aikaakaan kun kaikki muutkin Pesosta lukuun ottamatta ovat valveilla. 

Pientä levottomuutta on ollut jo noin parin tunnin ajan. Käyn ulkona hoitamassa arkiaskareita. Takaisin sisälle tultua alkaa kakka- ja pissaravit. Pesosta ja Tippaa lukuun ottamatta muut saavat hyvän syyn sinkoilla sinne tänne.  Lienee kissoilla jäänyt viikonlopun vaihde päälle.

Kello 12;50 tulee kuin äänimerkistä aivan hiljaista. Kaikki ovat nukkumassa... melkein kaikki. Jetta tassuttelee jalkojen kautta kiehnäten naksukupille. Myös Laku pomppaa täyttämään vatsaa. Nyt vain Lakun ruokailun mussutus kuuluu ja Piri toisaalla nuolee itseään puhtaaksi. Lopulta Laku hyppää petiinsä ja ottaa asennon.

 Käyn juomassa vettä ja Piri kävelee vastaan! Muut ovat ”nukkumassa”, en ole enää varma. Olen väistämättä vainoharhainen.  Katson vielä tilanteen, muut pedeissä ja Piri ainoana haahuilee asuntoa ympäri. Istahdan koneelle kirjoittamaan ja samalla Laku alkaa pelata palloa! Laku joka hetki sitten haki pedissään mukavaa asentoa. Piri on vihdoin mennyt nukkumaan. Annan tilanteen olla. Taustalla kuuluu Lakun laiska pallonpeluu. Hetken päästä Niilo tulee tarkastamaan naksukipon, tilanteessa jossa normaaliarkipäivänä tähän aikaan päivästä kissat ovat pääsääntöisesti nukkumassa, tässäkin taloudessa. Silloin kun Niilo on liikkeellä, on yleensä Jettakin. Näin tapahtuu. On siis menossa tavallisuudesta poikkeava päivä!

Klo 13;46 Laku hyppää kylpyhuoneen lavuaariin ja ottaa nukkuma-asennon, kunnes Niilo menee vessaan ja saa Lakun vielä uteliaisuuttaan tulemaan paikalle.

Klo 14;02 hiljenee naksukipollakin. Vain naksukipolla. Luovutan.

Kissoja ei häiritty (esim. valokuvaamalla) tai innostettu leikkimällä. Tilanne oli normaali arkipäivän tilanne.

   

Lähteet: Kissanomistajan käsikirja; Tri Bruce Fogle (Otava)

Opi tuntemaan kissasi; David Alderton (Kustannus-Mäkelä)

Zooplus; toimitus (osa 2/2)

Tilasimme verkkokauppa Zooplussasta kissoille hieman herkkuja, ruokaa ja leluja. Tilauksen teko onnistui mainiosti ja jäimme odottamaan viikon sisälle luvattua toimitusta.

Kuljetusyhtiö DPD:n seurantakoodin avulla näimme, missä pakettimme kulloinkin menee ja lopulta joulukuun ensimmäisenä paketit olivat siirtyneet jakeluun. Aikaa oli kulunut yhdeksän päivää tilauksesta.

Selvitys toimitusvaikeudesta

Toimitus

Päätin hieman päivystää tilauksen tuloa, mutta huomasinkin seurantakoodeista, että auto oli jossain vaiheessa jo käynyt. Se oli käynyt seurantakoodien aikataulujen mukaan viisi minuuttia sen jälkeen (klo 13.40), kun olin tullut ikkunan ääreen tietokoneelle (klo 13.35)! Autoa en silti nähnyt, vaikka istuin vieressä. Virheilmoituksen mukaan kuljettaja ei ollut päässyt sisään ovikoodin vuoksi, eikä asiakasta puhelimella yritetty tavoittaa. Itse yritin vielä nopeasti soittaa kuljetusyhtiön asiakaspalveluun jos auto olisi ollut lähistöllä, mutta nettisivujen antama puhelinnumero ei ollut käytössä!

Otin kuljetusyhtiöön yhteyttä sähköpostitse ja sovimme uudesta aikataulusta. Sieltä vastattiin nopeasti ja ystävällisesti ja samalla tiedusteltiin ovikoodi; varmuudeksi annoin myös puhelinnumeron. Palvelu pelasi ja toimitus sovittiin seuraavalle päivälle (toimitus arkipäivisin 8-16).

Uusi päivä, uudet koodien seurannat ja uusi odotus. Tilauksen kymmenes päivä. Auto oli lähtenyt aikaisin aamulla ja saapuikin ennen puoltapäivää. Näin tumman pakettiauton tulon ja kipitin alaovelle vastaan; pelasin varman päälle. Nyt kuljettajalla oli ovikoodi tiedossa. Kannoin itse paketit, vaikka kuljettaja ystävällisesti apua tarjosikin. Kannoin myös sen vuoksi, etteivät kissat olisi pelästyneet turhaa hälinää ovella, sillä suuret laatikot rahisivat ja kolisivat.

Ihmettely

Laku nuuhkii paketin sisältöä 

Siinä ne olivat lattialla kissojen ihmeteltävinä, kaksi suurta pahvilaatikkoa ulkomailta. Kuka tutki, kuka ei. Pesonen katsoi parhaaksi hipsutella sängyn alle, Niilo käänsi kylkeä ja Tippa katseli tilannetta sopivan etäisyyden päästä pötkötellen makuuhuoneessa. Sofi nuorimmaisena pomppi ensin laatikot ja perässä seurasivat Laku ja Piri. Hetken päästä Jetta tuli tavoilleen uskollisena maistamaan pahvin hienoa makua, repien laatikosta pieniä suikaleita irti. Sitten hangattiin porukan voimalla tuoksuja eri kulmiin.

Tuotteet hieman hujan hajan

Tilauksen kunnon tarkistus

Toisessa laatikossa ollut raapimatynnyri oli kunnossa. Loput tavarat oli pakattu yhteen suuren pahvilaatikkoon, jossa oli vain yksi hihna vedetty ympäri pitämään pakettia kasassa. Hihna oli osittain mennyt paketin sisään. Painoa tällä paketilla oli 29 kg. 

Tavarat oli suojattu yhdellä suurella ilmatäytteisellä muovilla, joka oli niiden päällä. Esim. sivuilla tai alla ei ollut mitään. Tavarat olivat suuressa laatikkossa hujan hajan irrallaan, joukossa mm. parisenkymmentä pientä Schesirin peltistä ruokapurkkia. Kahteen purkkiin oli tullut lommo.

Pehmeät 7,5 kiloiset ruokasäkit olivat pohjalla, eikä niitä ollut suojattu. Toinen ruokasäkki oli rikkoutunut ja valuttanut hieman nappuloita. Leikkiradan pahvilaatikko oli myös ryttääntynyt ja oli sen verran ruma, ettei sitä esim. lahjaksi olisi kiva antaa. Yksi välipahvi olisi auttanut pehmeiden säkkien päällä.

Sofi haistelee maistelee tervetuliaislahjaa

Kaipasimme myös lähetyslistaa, mutta sitä ei ollut. Nyt jouduimme käymään tietokoneella kaivamassa "asiapaperit" esille jotta saimme tilauksen tarkastettua. Toimitus oli ok.

Ylimääräisenä tuli tervetuliaislahja kissojen kanaisia herkkupaloja (Tigeria) 20 gramman pussi. Sofi kaikkiruokaisena söi, mutta Piri pureskeli rikki ja lähti pois.

Jälkipyykki

Sähköposti Zooplussan ja asiakkaan välillä kulki mukavasti, toimitus oli oikein, se tuli lopulta suhteellisen kelvollisessa ajassa ja tuotteet olivat edullisia. Suurten ruokasäkkien viimeiset päiväykset ovat vajaan kahden vuoden päähän.  Silti jäi hieman pettynyt olo. Suuren odotuksen jälkeen tuntui, ettei asiakasta – tuotteita ollut kunnioitettu. Laatikoita oli selvästi retuutettu, ne oli pakattu huonosti ja paketit olivat sikin sokin. Mikäli ensimmäisellä kerralla ei asiakas ole lähetystä vastaanottamassa, joutuvat laatikot heiteltäviksi uudestaan. Riski rikkoutumisille kasvaa. Pienellä vaivalla kuljetusyhtiö olisi saanut toimituksen ensimmäisellä kerralla perille, sillä asiakkaan puhelinnumero oli laatikoiden kyljessä. Siitä kävikö auto ensimmäisellä kerralla edes pihassa, en ole täysin varma. Odottamisesta tuli yllättäen jopa stressaavaa, varsinkin sen jälkeen kun toimitus ensimmäisen kerran kääntyi. Odottamisen ilo vaihtui huoleksi.  Ensi kerralla on parempi käyttää toimitusta Postin (Itellan) kautta ja maksaa euro enemmän. Näin paketitkin saavat levätä.

Sofi valloittamassa raapimatynnyriä

Tuotteiden edullisuus koukuttaa tilaamaan uudestaan. Täytyy kuitenkin miettiä mitä tilaa, mikäli tuotteet pakataan jatkossakin näin. Ei tämä katastrofi ollut, mutta asiakas valpastui. Ehkä herkemmin tulee tarkasteltua muitakin palvelun tarjoajia, mutta sitä ennen saatamme silti antaa Zooplussalle vielä uuden mahdollisuuden. Kissat saivat kuitenkin haluamansa.

Viikonloppu

Vaikka kuinka on tiuhaan tullut s-posteja Zooplussalta, ei tuote ole vielä saapunut. Tilaus tehtiin lauantai 22. pvä. ja tiistaina 25. pvä. se siirtyi keräykseen. Nyt on menossa tilauksen yhdeksäs päivä ( kuudes arkipäivä ). Tilaus lienee kuitenkin ajallaan, sillä Zooplus lupaa toimituksen saapuvan yleensä 4-5 työpäivän sisällä Suomeen. Siis vasta Suomeen. Siitä matka jatkuu vielä jonkin tovin. Lähetysnumeron ansiosta saakin selville, että tilaus menee tai makaa jossain Vantaan varastossa tällä hetkellä. Siis lähellä ollaan jo.

Vaan kun ei meinaa malttaa. Viikonloppuna olisi ollut mukava leikittää kissoja uusilla leluilla. Odottavan aika jne… Kannattaa siis ottaa realiteetit huomioon, mikäli esim. pyhien aikana tilailee jotain. Lähetysnumeron avulla pääsee seuraamaan tilauksen kulkua; se rauhoittaa.

Mitä sitä sitten viikonloppuna puuhasteltiin kun ei uutta keppilelua saanut jahdata? Pesonen taisteli (taas) nukkumapaikastaan. Nyt Niilo herrasmiehenä tarjosi sen verran tilaa, että hetken malttoi jopa kyljekkäin koisata! Välillä nälän yllättäessä jonotettiin seitiä, välillä piipahdettiin parvekkeella ja välillä kirmailtiin. Mahtavia asentoja on Pesosella, kun se pötköttelee pedissään. Viikonlopun bravuurina oli etutassut ristissä ja pää niiden äärellä. Tuhinaa tuhinaa.

Sofin huono olo väistyi vuorokauden aikana, eikä Pesosen tarvinnut olla sen pidempään huolissaan. Ensin oli vatsa sekaisin ja sitten muutaman kerran tuli tavara yläpäästä. Mahtoiko Sofi pelästynyt lankomiestä, joka istui iltaa? Sofi on sen verran siisti tyttö, että oksentamaankin menee vessaan. 

Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen uudesta kirpputorista tuli nimikilpailun jälkeen SaunaKatti. Kirpputori sijaitsee Helsingissä Metsäpurontiellä (25). 7.12. kirpputorilla alkaa joulumyynti ja sieltä varmaan löytyisi persoonallisia lahjoja. Samalla pääsee tukemaan eläimien hyväksi tehtyä työtä. Löytöeläimet ovat toisaalla; osoitteessa Yhdyskunnatie 11. Pesonen ja kumppanit lähettävätkin täältä maaseudulta terveisiä Helsinkiin! 

Lähde: www.hesy.fi