Hyvää juhannusta palapelin parissa!

Pesonen porukoineen toivottaa lukijoille hyvää juhannusta perinteisen palapelin seurassa!

Linkki palapeliin: https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=19856aba97e7

Ja ps. tänäkään vuonna alla oleva kuva ei ole se haettava palapelin kuva:)

Aikansa ottaa

Ei auttanut vaikka kuinka teki kaiken mitä on valistettu, desit, maskit, välit, autokin tankattiin käsineen kanssa ja välillä ovet on auottu hihaa käyttäen. Sen että ehti tajuamaan pääsiäisen alkaneen, niin johan se sen siliän tien päättyi. Kaikki kiva meni periaatteessa roskikseen. 

Henkilökunta on ollut tämän viikon "outo", oudompi kuin normaalissa arjessa. Jo pelkästään se, että se haahuilee, vaeltaa ja örisee keskellä arkea. Ovi ei kuitenkaan käy. Kukaan ei mene, kukaan ei tule. Samaan aikaan kevät takoo ikkunapuitteita ja herättelee luontoa pyrähtelemään. Kissoilla ollut mietittävää. Kestettävää. 

Pesonen ihmettelee hikistä ja örisevää mökkyä hänen aurinkoppaikallaan

Ruokahuolto kuitenkin toimii, varsinkin kissoilla. Elävät kuin kuninkaalliset. Mutta kuvitelkaapa kun kuninkaallinenkin joutuu vilkuilemaan ja ihmettelemään. Kuvitelkaa kuninkaallisen silmiä. Sellaisia pälmäilyjä Hannu on tehnyt. Zäp zäp, eikö nuo jo lähde. Ihanko oikeesti, tänäänkin? Onkohan kissoilla jokin ihmisen sietoraja, vaikka tietävät itsekin että ne palvelevat niitä (ja rakastavat niitä tai "rakastavat"). 

Sofi on ollut lähimpänä kadottaa järkensä. Se löysi peilin sisältä kaverin. Kurkki kuin kaivoon ja sieltä kurkattiin takaisin. Meinasi juosta karkuun ja ehkä juoksikin, mutta palasi paikalle. Kurkkasi ja sama naama loisti siellä kuin edelliselläkin kerralla. Siinä vaiheessa laitoimme oven takalukkoon, ettei vain kukaan selväjärkinen sattuisi vahingossakaan pääsemään sisään ja näkisi mitä sakkia täällä asuu. 

Kaveri? Asuks sä siellä, asuks mä täällä? Sofi tekee tuttavuutta.

Posti kulkee ja kantaa mainoslehtiä ja ilmaisjakeluita. Ei mitään terveen papereita. Pikkuräppänä puskee katuhiekkaa, joka on todettu epäterveelliseksi. TV, annetaan sen olla omassa arvossa. Pesonen elää eri aistien varassa ja ottaa rennommin, mutta taitaa myös tuntea, että lämmöt ovat nousseet ikkunan ulko-, sekä sisäpuolella. Otetaan rennosti, otetaan Pesosesta oppia. Kissat ovat fiksumpia kuin ihmiset. 

Hetki tässä vielä menee. Henkilökunnan neljästä jalasta n. kolme tuntuu tällä hetkellä toimivan. Vielä nuo (kissat) pälyilevät, mutta tuntuvat tietävän, että henkilökunta on parempaan päin menossa - tarkoittavat pälyilyllä sitä, että kierrämme vielä parin päivän ajan ympyräkeittiötä ja haemme automattiikkaan uuttaa suuntaa. Aikansa kutakin.  

Piri

N. puolitoista kuukautta sitten jätimme Pirille jäähyväiset. Olimme ajaneet tiistaina aamuvarhain Hämeenlinnan Evidensiaan, jossa Piri tutkittiin ja tutkimuksen tulokset kerrottiin samassa paikassa pari tuntia myöhemmin. Evidensiasta tulleen soiton jälkeen tajusimme ennen tulosten kertomista tilanteen olevan huono. Piriltä löytyi kasvaimia, ainakin takavatsasta ja vasemmassa kyljestä.  

Pirin vointiin oli tullut dramaattinen muutos paria päivää aiemmin aamuyöllä, kun Piri alkoi haahuilemaan. Ensin Piri kiersi ympyrää, jonka jälkeen alkoi tauoton kävely. Piri käveli ja käveli. Hädin tuskin saimme Piriin kontaktia. Annoimme Pirille kipulääkettä, jonka jälkeen Piri nukahti.

Koska emme olleet varmoja oliko Piri käynyt vähän aikaan kakalla, annoimme mahdollisen ummetuksen hoitoon pegorionia. Päivällä tuli haiseva kakka, mutta kuluneen loppuviikon kakoista ei ollut tietoa. Kävely ja haahuilu kuitenkin jatkui. Piri käveli muita päin, ruokakippojen ylitse, käveli itsensä nurkkaan kuin robotti-imuri, mutta ei kääntynyt takaisin vaan jäi hetkeksi paikoilleen. Piri ei hyppinyt laisinkaan, eikä osannut pakittaa, vaan kampesi kierteellä nurkista pois. Piri söi jos nenän eteen työnnettiin lautanen, ikään kuin estettiin liike. 

Sunnuntai iltana annoimme lisää pegoriania, mutta mitään ei tullut. Yritimme myös varata aikoja lääkäreille, mutta kaikkialla oli ajat menneet. Maanantaina annoimme aamupäivän aikana mahdolliseen ummetukseen parafiiniöljyä kahdesti. Aamupäivällä alkoi myös puhelinsoittorumba eri paikkoihin tilanteen kartoittamiseksi. Kerroimme sen hetkiset faktat ja meitä ohjeistettiin vielä odottamaan, mutta toimimaan mikäli tilanne vielä muuttuisi. 

Kaikkea vaikeutti myös vallitseva säätilanne, sillä lumimyräkkä pakotti ajattelemaan kokonaisturvallisuutta, sillä tiet olivat paikoin vaarallisessa kunnossa. Ilman henkilökuntaa tai autoa mitään ei olisi voinut tehdä. Maanantai-iltaan mennessä ei ollut tapahtunut minkäänlaista muutosta. Olimme valmiit lähtemään Evidensiaan, Tammistoon tai Hämeenlinnaan, mutta linjoilta ei päässyt läpi - soitto kunnallisen eläinlääkärin päivystykseen ja selonteko. Faktoihin pohjautuen hän ohjeisti odottamaan vielä yön yli.

Klo 03.00 aikoihin tilanne oli pysynyt edelleen samana, mutta paria tuntia myöhemmin Piri oli ajanut itsensä nurkkaan ja hengitys oli käynyt vaivanloiseksi. Siinä vaiheessa pääsi Hämeenlinnan Evidensia päivystyksestä läpi. Emme odottaneet lumimyräkän rauhoittumista, vaan summasimme suunnan, etelän ja pohjoisen välillä, kumpi olisi mahdollisesti turvallisempi. 

 Kun lähdimme Hannu tuli ovelle saattamaan. Hannu ei koskaan aiemmin tullut ovelle, kun koppa on ollut kädessä. Ne olivat jäähyväiset.

Kasvaimet yllättivät. Aiemmilla lääkärikerroilla tutkimuksissa ei paljastunut mitään noin vakavaa, vaikka Piriä tutkittiin vuosien saatossa melko paljon. Yksikään lääkäri ei tehnyt ratkaisevaa liikettä. Evidensiassa Piri tutkittiin kuten pitää. 

Käsinkirjoitettu kortti Evidensiasta

Pirin poismeno on ollut erilainen, vaikka Piri ei ollut viime hetkinä laisinkaan oma itsensä - poismenon jälkeen elämässämme on ollut enemmän paikattavaa kuin ennalta arvasimme. Surun jättänyt reikä on ollut vaikempi tilkitä, sillä muistot pitävät sitä reikää auki. Nyt kun Piri tulee mieleen, muistamme terhakan hännän, joka heilui omissa korkeuksissa. Muistamme kuinka suuren romuluisen olemuksen vuoksi Piri koputteli päätänsä huonekalujen alaosiin. Piri polki tyynyt uuteen uskoon. Piri oli tietämättään joukkuepelaaja, joka piti pukukopissa henkeä yllä. Piri piti huolta myös henkilökunnasta. 

Liian lyhyeksi jääneen elämän aikana Piri keräsi valtavan määrän muistoja. Kaikki ne yhteensummattuna Pirin muisto tulemaan olemaan rakas, elämäntäyteinen ja se tulee kestämään pitkään. Todella pitkään.

 

         

Ikkunan takana verso on vihreämpää

 Ai mutta tuotahan täytyy kokeilla! Kissat varmaan tykkäävät!

Muiden blogeista saa kivoja ideoita, uusia herkkureseptejä, leluvaihtoehtoja, helpotusta taloudenhoitoon jne... Tällä kertaa nappasimme jonkinnäköisen vaihtoehtovinkin viikonlopun herkutteluun, nimittäin perinteisen kissanruohon vaihtoehdoksi herkullisen gourme-herkuksi luokiteltavan herneenverson! Kuulostaa eksoottiselta, mutta eikös tuollainen kaksijalkaisten appelsiinikin ole eksoottinen ja toden totta pallon muodossa täyttä herkkua. Kunhan on kitkerät ja sotkevat kuoret hoitanut ensin pois. Herneenverso ostoskoriin ja kotiin herkkutarjoamaan! 

Ovat käyneet taas kaupassa, Sofi toteaa. Taustalla Laku kompaa.

"Siinä on, nauttikaa". Mitään ei tapahdu. "Siinä on nauttikaa". Ehkä pelkäävät muovista kääröä. niinpä tietysti, se appelsiinidilemma - kuori ensin pois. "Siinä on nauttikaa". 

Herkkua?

Herneenverso seisoo lattialla kuin Ferrari pienenkaupungin kauppatorilla. Katsoa saa koskea ei. Joku saattaa nuuhkaista ja villein ehkä potkaisee rengasta. 

Henkilökunta näyttää mallia ja nappaisee versosta palan ja mutustelee. Näytämme varmaan isoilta lehmiltä kun märehdimme ja mmmmmm:lemme. "Mmm... MMM... hyvää... Hei, hyvää!". 

Nuolaisu ja sillä hyvä. Osa kiertää, Laku nuolaisee ja järsäisee. Sillä hyvä. Porukka jatkaa matkaa. 

Laku kiivennyt puuhunsa katselemaan ulos

Laku on ottanut kiipeilypuussa tiukan asennon ja tiirailee ikkunan taakse takapihalle. Kolmen jäniksen porukka narskuttelee takapihalla tuoreita pajunversoja ja steppailee kevään hankikannolla. Kirmailevat! Nyt Laku nauttii versoilusta täysin rinnoin ja samalla kirjoittelee henkilökunnan kauppalistaa uusiksi. Kissankokoisin kirjaimin.  

Jänes herkuttelee tuoreella versolla

 

Tätä hetkeä on odotettu!

Tiedätte tilanteen kun jostain asiasta, jostain erikoisemmasta asiasta mihin jossain määrin pystyy vaikuttamaan, mutta tapahtuma tapahtuu kuitenkin sen omilla ehdoilla, puhuu paljon, hämmästelee ja päivittelee sitä etukäteen, niin sitten se tapahtuukin. Olemme viimeksi tämän vuoden puolella hämmästelleet sitä ettei Pesonen ole meidän tiedon mukaan koskaan käynyt vielä sohvalla. Nyt on! 

Tätä hetkeä on odotettu. Pesonen sohvalla!

Satuimme seisoskelemaan olohuoneen nurkilla, kun huomasimme että Petski muina kissoina linkosi terävällä vedolla kroppansa sohvalle. Aha. Oho. Katoppas likkaa! Silmiä hierastiin ja siellä se makoili, vääntyili kääntyili, pesi ja otti mukavan lököasennon. Ehkä hierasimme lisää. Mahtoiko olla ensimmäinen kerta?

Nyt on ollut koleampaa ja juuri tuolla hetkellä kun Pesonen päätti sohvalle kammeta, oli Petskin molemmat vakiopedit käytössä. Oli siis loogista etsiä sijaispetiä muiden petien ollessa käytössä. 

Oli se yllätys muillekin, sillä Laku, Hannu ja Sofi kävivät katsomassa kukin vuorollaan. Hannu heittäytyi varsin tuttavalliseksi köllähtäessä melkein viereen. Lakulle tapahtuma oli hurjempi, eikä poika tohtinut ihmetykseltään pysähtyä leppäilemään.

Lakulle (oik) Pesosen sohva-vierailu taisi olla liian jännä. Hannu osaa
ottaa rennommin.

Pesonen pötkötteli sohvalla tovin, eikä sen koommin ole tietojemme mukaan sohvalla piipahtanut. Olisi kuitenkin varsin mukavaa, mikäli Pesonenkin viettäisi sohvalla enemmän aikaa. Kyllä siinä olisi tilaa. Jää siis nähtäväksi jäikö käyminen kertavierailuksi vai oliko kyseessä yhden nurkan alustava valtaus? 

Soijarouhe soppa

 Tämä tässä on soijarouhe soppa. Perunat ja juurekset ovat pitkän ja muhevan kypsennyksen jälkeen ihanan pehmeitä. Liemi on mausteiden ansiosta maukasta. Kuuma, tietyssä valossa katsottuna höyryävä soppa, sopii mainiosti kevään salakavalan koleaan keliin. Parhaimmillaan soppa on ajatuksella voidellun tuoreahkon ruisleivän kera. Kun sitkeähkö leipä vaatii brutaalia repäisyä, rasva hieman tirskahtaen hampaissa.

Tämä soppa tässä on kuitenkin jo viilentynyt - vaikka se on vasta äsken valmistettu. Kylmää. Tunteetonta, kadonnutta. Tuossa se on jo puolikkaan tovin verran lepuutellut. Tekeytynyt toimettomaksi. Kokki, sopan syöjä kykkii eteisessä, pelaamassa palloa. On jo puolikkaan tovin kykkinyt. 

Kun soppa tuotiin pöytään, Pesonen astui framille pallo suussa ja kutsui pelaamaan. Pesonen on sinnikäs ja sitkeä. Sitkeämpi kuin nahistunut porkkana. Ei auttanut kuin totella. Kokki kauhoi märkää palloa ja Pesonen kipitti perässä. Sillä välin kokin ja sopan välit viilenivät. 

 Pesonen on Pesonen. Kun Pesonen huhuilee pallo suussa, se kutsu särkee sydäntä enemmän kuin kuuma höyryävä soppa lämmittää mieltä. Ei ole vaikea valita kumman luokse menee. Soppa saa odottaa:)

 

Arkikuva #13

Arkikuva 13#. Kissa ikkunassa sähkökaappi, Riihimäki