Aurinkokello Pesonen

Olemme ennenkin ihmetelleet Pesosen kykyä löytää talosta se ainoa pilkku johon kesän lämmittämä aurinko pilkottaa. Jotenkin tuntuu, että Pesonen on vieläkin hionut asteella vekkariaan tarkemmaksi, sillä niin tarkasti Petski aina aurinkon sattuessa paikalle hollilla on.

Paiste on pienikin paiste

Vihreään huoneeseen paistaa aurinko ja Pesonen nauttii

Aamuaurinko osuu joko Vihreään huoneeseen tai makuuhuoneeseen. Mikäli makuuhuoneessa on verhot edessä, ei aurinko tietenkään pääse suoraan paistamaan, vaan siivilöityy verhojen lävitse. Se ei riitä Pesoselle. Usein Vihreässä huoneessa on edes pieni rako, josta aurinko pääse nuolemaan lattiaa ja tämän nuolemiskohdan Pesonen kyllä löytää. Pienikin pilkku riittää! Vihreä huone on kuitenkin blogitoimituksen työhuone ja kesäisin sen lämpötiloja pyritään pienentämään edes hieman kaihtimilla. Suurin paahto pidetään kurissa. Mikäli huomaamme Pesosen odottelevan makuuhuoneessa aurinkoa, niin tietysti sen hänelle suomme ja läväytämme verhot apposen auki! Samoin Vihreässä huoneessa tingimme hieman henkilökunnan hemmottelusta ja hikoilemme Pesosen hengessä. 

Päivällä vedetään happea ja viilennytään. Aurinko kiertää pienen ringin metsän takaa, kunnes saapuu olohuoneen ikkunoiden taakse hieman sivuttain paistamaan. Kesällä olohuoneen paistoaika on kuitenkin varsin lyhyt - talvella liki olematon. Aurinko paistaa kuitenkin hetken myös Pesosen petipaikkaan ja Pesonen löytää myös sen! 

Loppupäivän aurinko osuu petipaikkaan ja siellä on myös Pesonen

Pesoselle ei riitä pelkkä lämpö, vaan täytyy päästä, mikäli vaan mahdollista juuri siihen paahteeseen. Pesonen on sokea, eikä reagoi valoon, mutta sitähän ei tiedä, kuinka paljon "vuotoa" muussa kehossa. Lämpöön reagoiminen on selvä asia. 

Eli täällä vietään tällä erää vuoden kierron herkullisinta hetkeä ja nautitaan valosta ja auringosta. Herkullista hikoilua!

Makuuhuoneen paahde on paras!

Tipallinen viikko

N. kuukausi sitten Tippa röntistyi, turkki takkuuntui ja tyttö kävi vessassa useammin. Turkki taakkuuntui niin, ettei sitä saatu Tipan eikä henkilökunnan avuin kuntoon. Liittyikö takkuuntuminen kilpirauhasiin vai Tipan taipumattomuuteen? Taipumattomuuteen oli vaikea uskoa, sillä Tippa hypelee edelleen sinne tänne - epäillys siirtyi kilpirauhasiin, joka on tuttua jo parin vuoden takaa ja sen varjossa päätimme lähteä kontrolliin.   

Tippa rönttösenä

Tipalle ei yd-ruoka maistu ja tällä kertaa lääkäri päätti kokeilla nestemäistä Apelkaa. Lääkettä on tovin annettu aamuin illoin ja varsinkin turkissa on havaittu pientä parannusta. Jos Tippa ei aiemmin turkkia pessyt, niin nyt pesee edes silloin tällöin. Turkin "kiiltoon" saattaa vaikuttaa myös lääkärin antama "hoitovinkki", jossa hän suositteli käyttämään hajusteetonta kaksijalkaisten hoitoainetta (veteen sekoitettuna suihkepulloon) ja sen jälkeen kampaamaan.

Lisäkiitos kaupunkimme toiselle eläinlääkäriaemalle,
Sanumille, jonka maanläheinen ja asiantunteva tiimi hoiti
potilaan tyylikkäästi. Veret saatiin tarvittavat pari putkiloa,
 mutta "laastariin"siitä tihkui olematon määrä. Lisäksi
"laastaria" pitävä side on aikaa magee!

Tällä hetkellä tilanne on se, että kilpirauhasarvo on liki viitteissä, mutta valkosolut ovat liian alhaiset. Tulevalla viikolla keskustelemme lääkärin kanssa Tipan jatkohoidosta. 

Tippa on ollut helppo potilas! Pari ensimmäistä lääkeannosta olivat tuttua "taistelua", mutta sen jälkeen kun Tippa yhdisti lääkkeen ja siihen saadun namin yhdeksi kokonaisuudeksi, oli lääkkeen saamisella aamuin illoin liki kiire!

"Tipallinen viikko" on venynyt toista kuukautta pitkäksi. Sinä aikana mm. Piri on ollut tehohoidossa ja henkilökunta on saanut perunat maahan. Jälkikäteen murehdittuna Pirin pitkä lääkäreissu saattoi juontua myös Tipasta, jonka kanssa kävimme lääkärissä ennen Pirin lääkäriputkea. Samoihin aikoihin kävimme myös Sofin kanssa lääkärissä, sekä Lakun kanssa mökillä. Se lienee ollut Pirille liikaa? 

Vielä kun saisi oikean koiven kuivaksi...

Miten tästä nyt saa Tipallisen viikon? Tipallisen viikon, jonka sivukaikuun sävyttyy selvästi jotain mukavaa ja suurta! Tippa on ollut ylipäätään tapetilla koko viikon ja vähän sen ylikin ja lisäksi kaikki on huipentunut tuon valloittavan karvaturrin 16-vuotispäiviin! Tippa on kuin pienen pirtin pieni mummo, joka saa jatkopäivien tuomaa elämänkarheutta ja -viisautta päivä päivältä lisää! Lisäksi Tippa olemuksellaan raivaa henkilökunnan sydämeen yhä enemmän lisää tilaa. Tipalla on kyky pakata asioita, tiivistää, tuhoamatta muiden tilaa. 

Ihmisen iässä Tippa olisi 75-vuotias. Jonkin laskurin mukaan jo 80-vuotias. Tippa on Tippa. Kaipaa ehkä hieman juoksutetta, mutta muuten virtaa riittää vielä juoksuksi asti. 

Facebook-päivityksen häiriköintiä

Pesosen facebook-profiiliin päivitellään arkisia asioita Petskin elämästä. Usein proofilin "asiat", kuten myös blogitekstit saavat alkunsa jostain ihan pienestä tilanteesta, jonka henkilökunta näkee jo siinä tilanteessa valokuvana. Pyrimme mahdollisimman pitkälti välittämään kuvat siitä tilanteesta josta päivitämme tai kirjoitamme.

Tänään Petski on ollut varsin touhukas, hyppelyineen ja kirmailuineen. Jetta on taas liikuttanut Petskiä enemmän kuin henkilökunta antaa lupaa. Henkilökunnan rustaillessa ruokaa Petskillä oli taas meno päällä ja tällä kertaa Petski leikki Lakun kanssa. Petskillä on sympaattinen tapa mennä oven tai nurkan taakse jemmaan ja "kyttäillä" (Pesosen tapauksessa kuulostella) kimppuun hypättävän liikkeitä. 

Valo oli kohdillaan ja osui maukkaasti Petskin naamaan. Kuvaaja taipui lattian rajaan ja zoomasi kohteeseen. Räps. Ei hyvä kuva. Otetaan toinen. Otettaisiin jos kameran eteen tallustanut Sofi väistäisi. Tilanne kuivuu kasaan. Sofi ei väistä, vaan seisoo järkäleenä edessä. Vaihdetaan aihetta. Räps. Kirjoitetaan siitä kuinka kissat häiritsevät juttujen tekoa! Sofi väistää ja vihdoin saadaan kuva Petskistä, mutta mehukkain kuvakerronnallinen asento on kuivunut liian terhakkaaksi ryhdiksi. Otetaan silti kuva. Räps. Ei hyvä. Kuva pikselöityy liiaksi. Otetaan toinen kuva... En ota. Laku seisoo linssin edessä. "Lakuuuu. Lakuu, väistä ole kiltti". Laku väistää sen verran, että jättää karvansa osittain kuva-alalle. Räps. Otan kuvan ja liitän Lakunkin häiriköistä kertovaan juttuun. Nousen ja keitän perunat kypsiksi. Jupinaa.

Sofi - juuri "oikeassa paikassa"

Laku puskee vasemmalta esiin. 

PS. lopputulema on yksittäisenä kuvana facebookin puolella (vieressä pieni kuva) kuitenkin ihan ok, sillä kuvasta välittyy tilanteen olennainen olemus, vaikka kuvaajan mielestä oikea hetki ehti karkaamaan Sofin astellessa kameran eteen. 

Piri - yhteenveto-

Piri on toukokuun ajan sairastellut virtsatietukosta, jonka vuoksi Piri oli mm. kolme päivää tehohoidossa. Nyt kokoamme tilanteen alusta tähän päivään asti. 

SUNNUNTAI 12.5.2019

Äitienpäivän viikonloppuna huomasimme, että Piri on hieman levoton ja käy vessassa liian usein ja pissojen koko on "pensasmustikka". Otimme raksut pois ja lisäsimme vettä ruokiin - samalla annoimme Loxicom-kipulääkettä, joka on ennenkin laukaissut tilanteen. Nyt se ei auttanut. Sunnuntaina aamupala maistui hyvin, mutta pissaa ei enää tullut. 

Iltapäivällä tilanne oli niin jämähtänyt, että oli lähdettävä päivystykseen. Punnitsimme Tammiston ja Hattulan Evidensioita ja valitsimme selkeän reitin vuoksi Hattulan Evidensian. 

Reitti Hattulaan oli selkeä, mutta moottoritien 120km/h:n nopeus tunki autoon , eikä tikkusuora paahtaminen muutenkaan ollut mieleen. Olimme Hattulassa n. klo 19.00 aikoihin. 

Odotusaulan henki oli kuin David Lynchin elokuvista. Joku lauloi itsekseen, toinen oli ottanut paikkansa penkkirivin päädystä ja kissapotilaiden omistajat seisoivat puntarin vieressä, jutellen tuttavallisesti vaikka olivat vieraita keskenään. Henkilökuntaa ei näkynyt, ääniä kuului. Kun hoitaja saapui n. tunnin odottelun jälkeen, pääsimme sisälle melko nopeasti.

Faktat, tunnustelu ja briiffaus päivystyksen kalliiseen hintaan. Lääkärin mukaan rakko ei ollut täynnä, vaan hän totesi sen pieneksi ja akuutiksi hoidoksi lääkäri määräsi rakon relaksanttia ja kahta kipulääkettä. "Ei saa virtsattua, tipotellen tulee. Virtsannut viimeksi eilen", todettiin kotiutusohjeissa ja teksti jatkui, ettei "Tällä hetkellä Pirillä ei ole virtsatietukosta, vaan ennemminkin kipuspasmi. Tämä voi olla seurausta stressistä tms. Keskusteltu hoitovaihtoehdoista, ja päädytty nyt konservatiiviseen hoitoon". Vaikka Hattulassa Piriltä tuli pöydälle veristä pissahyhmää, Piri todettiin papereissa kuitenkin perusterveeksi. Veret lääkäri pyyhki pois, reagoimatta mitenkään. Lähdimme kotimatkalle n. klo 20.30. aikoihin.

Vaikka Piri oli saanut pahoinvoinninestolääkkeen, niin sunnuntai yönä Piri oksensi. Veren määrä virtsassa lisääntyi.

Verisiä läikkiä joka puolella

MAANANTAI 13.5.2019

Aamulla verta oli "joka paikassa". Siinä missä Piri makasi, siihen jäi pieni verinen läntti. Lähdimme kaupunkimme omaan eläinlääkäriin, Animukseen  heti klo 9.00 aamulla. Siellä otettiin veriarvot, tehtiin tunnustelut ja todettiin, että rakko on täynnä. Sitten Pirille annettiin rauhoite ja ultrattiin. Tämän jälkeen yritettiin katetrointia, mutta se jäi yritykseksi. Klo 11.00 - 12.00 ei katetrointi ollut vieläkään onnistunut ja meitä kehottettiin olemaan valmiita lähtemään sairaalaan; joko Viikkiin tai Tammiston tai Hattulan Evidensiaan. Munuasiarvoiksi saatiin 980 (viitearvot Animus 27,00 - 186,00) ja urea oli 35,8 (viitearvot Animus 3,60 - 10,70) eli reippaasti yli viitearvojen! Klo 14.00 lääkäri soitti, ettei katetrointi onnistu. Hattulan hylkäsimme ja valitsimme Tammiston Evidensian (päivystyksen), jonne lähdimme välittömästi. Klo 16.01. ilmottauduimme Tammistoon. Sitten alkoi odottaminen. 

TV:ssä jääkiekko-ottelun erät vaihtuivat ja kello kävi. Koirat kävelivät päivystykseen oikealta ja vasemmalta. Jääkiekko-ottelun selostuksen ääntä nostettiin. Kun Piri oli ollut odotusalissa reilun kaksi tuntia, kävin kertomassa tilannepäivityksen. Meni vielä kolme varttia, ennen kuin meidät kutsuttiin sisälle n. klo 18.45. Siinä vaiheessa Piri oli odottanut päivystyksessä vajaat kolme tuntia ja kaiken kaikkiaan päivän odotus oli venynyt 10 tuntiin. Yhdelläkään päivystykseen astelevalla koiralla ei ollut hengenhätää, sillä yksikään näistä koirista ei jäänyt sisälle. Tutkintahuoneessa odotimme lääkäriä vielä n. tunnin verran.

Lääkäri tuli, tunnusteli Pirin ja tutki papereita. Lääkäri huomasi munuaisarvot ja poistui huoneesta. Sitten saapui uusi lääkäri ja ilmoitti liki siltä seisomalta, että Piri jää osastolle ja jatkoi, "Hoitoarvio on n. 1200 - 1300e, onko ok?". Piri jäi Tammistoon.

"Ei ole virtsannut yli vuorokauteen. Yleistutkimuksessa kivulias, lievä kuivumistila, kyhjöttää, rakko suuri ja kova"

Klo 23.00 tuli soitto, että katetri on laitettu ja se toimii. Kovat kipulääkkeet on annettu. 

TIISTAI 14.5.2019

Verinäytteissä munuaisarvot olivat lähteneet laskemaan. Pientä kuumetta (mahdollisesti stressin aiheuttamaa), luki papereissa. Pirillä oli kestokatetri ja tippa. Puolen päivän aikaan Piri sai kipulaastarin.



KESKIVIIKKO 15.5.2019

Munuaisarvot olivat lähteneet voimakkaaseen kasvuun ja hematokriitti oli laskenut aneemiseksi. Klo 10.00 lääkäri soitti, että kannattaa miettiä luopumista! "Jos ei osaa tehdä päätöstä nyt, soitan puolen tunnin päästä", hän jatkoi! Puhelu veti jalat alta. Puhelu, joka tuli tehohoidosta, eikä läheskään kaikkia kortteja oltu vielä katsottu! Suututti! Mikä kiire? Mm. virtsan bakteeriviljely oli katsomatta. Onneksi puhelimen täällä päässä leikkasi nopeasti ja halusimme ehdottomasti nähdä Pirin ja tilanteen omin silmin. Ilmoitimme, että tulemme paikalle heti kun pääsemme töistä irti. Jatkakaa hoitoa! Klo 14.00 pääsimme lähtemään Tammistoon.

Matkaan meni vajaa tunti. Silmät kosteina saavuimme paikalle ja näimme Pirin, joka kyhjötti rankasti doupattuna teho-osaston häkin perällä. Silmät peilasivat täyttä kuuta. Rapsuttelimme ja silittelimme Piriä ja haimme kontaktia, mutta se oli vaikeata lääketokkuran takaa. Kerran Piri naukaisi. Sanoiko hän jotain vai sattuiko johonkin? 

Paikalla oli myös yksi Piriä hoitavista lääkäreistä - eri kuin puhelimessa. Hän oli vastakohta aamulla soittaneesta lääkäristä. Juttelimme tilanteen halki ja sovimme, että Piriä hoidetaan vielä vähintään kaksi päivää. Hänelle se oli aivan normaali ratkaisu. "Ihan hyvin voimme tarkkailla vielä pari päivää, jos se siitä lähtisi toimimaan", hän totesi. Samalla hän tietysti informoi kustannuksista ja tiedusteli kautta rantain maksukykyä. Kovasti ovat joka paikassa rahasta kiinnostuneita. Olimme kuitenkin hyvillämme. Aamun puhelun jälkeinen pelko ja raskas paino poistuivat. Joku sentään näkee asian positiivisena. 

Teimme lähtöä ja rapsuttelimme vielä kerran Piriä. Hoitaja laitteli Pirin koppia kuntoon ja siirteli katetria. Katetri jäi käteen. "Kuule, tämä on irti", vinkkasi hoitaja. "Mikä", kyseli lääkäri ja hoitaja näytti irronnutta kateria. Selvisi, että teipatussa katetrissa oli "valmistusvirhe", jonka vuoksi se oli irronnut. "Tätä ei teiltä veloiteta", sanoi lääkäri. 


TORSTAI 16.5.2019

Joka päivä meille soitettiin Tammistosta ja aamuisin soitto tuli klo 10.00 aikoihin. Nyt soittoa ei kuulunut. Kylmä hiki. Klo 11.00 aikoihin pirahti. "Otettiin katetri irti. Jos Piri pissaa itse, voi sen hakea kotiin". Kylmä hiki. Uudestaan soitettiin tasan klo 17.00. "Tuletteko hakemaan? Piri pissasi itse". Arvot olivat laskeneet normaaliksi!? Nyt ne olivat 138 (viitearvot Evidensia 71,00 - 212,00). Lääkäri piti tätä jos nyt ei ihan ihmeenä, niin hieman outon juttuna, mutta oli tietysti hänkin tyytyväinen. Tsemppasimme edellispäivän vierailulla Piriä ja pyysimme olemaan todella reipas poika. Piri oli totellut!

"Piri virtsasi sairaalassa ja tästä johtuen hoitoa päädyttiin jatkamaan kotona. Rakko ei ole täysin tyhjä klo 17, mutta ei myöskään pinkeä", luki kotiutusohjeissa. Kissan yleistila kohtalaisen pirteä.

Virtsan bakteeriviljelys oli otettu vasta nyt (meidän pyynnöstä), eikä siinäkään näkynyt alustavasti mitään. 

Kerroimme puhelimessa, että syödä pitää ensin, sitten tulemme. Sienikastike porisi vielä hetken ja perunatkin odottivat kypsymistä. Hotkimiseksi meni ja suu paloi. Viikolla "takavasemmalla" koko ajan jyskyttävä päänsärky hävisi ja olo keveni. Turtuneet kielet, keskellä suuta teimme matkaa peltipoliiseja vilisevällä tiellä. 

Piri oli puettu kauluriin. Hankalalta näytti, mutta lievä pöhnä korjasi kaulurista aiheutuvat kolinat. Pöhnäisen tuuria. Ohjeitten jako ja kotimatkalle. 

Vaan ei sitä noin vain pois päästy! Liki 2500 euron Tammiston lasku saatiin maksettua, mutta kun piti maksaa Evidensiasta ostettu Urinary ruoka, niin paikka muuttui kuin se olisi ollut vasta viikon auki. Kassa (järjestelmä) ei tuntenut koko ruokaa. Siinä väännettiin ja vatvottiin tilannetta ja seisoskeltiin puolisen tuntia ihmetellen tilannetta ja lopulta se juuri se ruoka jäi ostamatta. Loputkin vedettiin hyllystä pois. Onneksi tilalle saatiin vanhempaa versiota. 

Samalla saimme seurata kuinka Lohjalta saapunut koiraperhe pienen lapsen kanssa kulutti pitkiä minuutteja odotustilan penkillä. "Pahoittelemme, että tässä nyt hieman kestää, joten toinen teistä varmaan voisi lähteä pienen lapsen kanssa kotiin", informoi hoitaja. "Olemme Lohjalta". Ja samaan aikaan pahoiteltiin naapurikassan puhelimeen jotain sekaannusta. Asiakaspalveluun oli jäänyt hieman teräviä kulmia. Toivottavasti se uurna asia selvisi.

Piri nukkui jo autossa. Pyrimme pitämään tasaista hyrinää ja väistelemään jo tutuksi tulleita kuoppia. Peltipoliisien kohdalla olimme yhtä hymyä. Eivät ole vielä lähettäneet kuvia:). 

Iso kissa, iso kauluri. Kotona, tokkurasta ja kaulurista huolimatta, täytyi Pirin koluta kaikki paikat. Muut antoivat kiltisti tietä. Ja hyvä niin, sillä selkään kiinnitettyyn kipulaastariin ei muilla ollut asiaa! Siihen EI saa edes koskea, ei ihmiset ei eläimet! Lapselle se aiheuttaa hengenahdistuksen, jolloin välittömästi yhteys hätäkeskukseen. Jos kissa syö sitä, se kuolee siihen! Voimassa se oli neljä päivää eli kotona vielä pari päivää. Pois otettaessakin täytyi käyttää käsineitä! Laastarin veimme lopulta apteekkiin. 

Piri tutki paikat. Sängyn alta kun pääsi kaulurin kanssa, piti päästä ikkumaan pötköttämään hetkeksi ja sen jälkeen hypätä sieltä sängylle. Hetken Piri oli siinä. Sitten piti päästä vessaan - päältä hypättävään; kaulurin kanssa! Siinä vaiheessa henkilökunta jo leikkeli vanhoista kalsareista nuolemisenestopukua.

 Tunnin verran katselimme Pirin törmäilyä kaulurin kanssa, kunnes puimme pojan punaiseen itse saksittuun pukuun. Piri huokasi ja rauhoittui, kun pääsi kaulurista. 

Piri oli kotona. Yö puski päälle ja työpäivä odotti seuraava aamuna. 

Kun Piri pääsi kotiin, oli heti päästävä ikkunaan!

 PERJANTAI 17.5.2019

Meitä oli informoitu ja rauhoitettu, että 12 tuntia voi olla pissaamatta, "Voitte mennä rauhallisin mielin töihin".  Ja ainahan Tammistoon pääsee takaisin. Piru vie. Nyt se kotiin paluu vasta stressasi. Mitä jos taas täytyy lähteä tien päälle? Mitä jos Piri on aivan surkeana, todella huonona!? Pelotti. Ketään ei ollut ikkunassa vastassa - yleensä joku on! 

Potilas oli nukkumassa. Kaikki tyyni. Vessoissa mustikoita, edes jotain. Siitä se etenee. 


NYT

Kipulääkkeiden anto lopetettiin pari päivää sitten. Viimeiset kipulääkkeet selkeästi sressasivat Piriä ja juuri stressiä emme halua. Kylpyhuoneen ovi jos on kiinni, niin se vielä hieman epäilyttää Piriä. Silloin ei pääse ammeen alle. Piri tekee paluuta tutuksi Piriksi. Toissayönä olimme ylä-H, eli Piri oli vaakana, olkapäiden tasolla nukkumassa, henkilökunnan välissä. Eilen leikittiin hengästymiseen asti. Luottamus on palaamassa! Nyt ikkunassakin on ollut väkeä; Piri, Laku, Sofi, tuttua väkeä. Ikkunaprinsessoja, no yksi ainankin. 

Pissa on tullut pensasmustikoina, mutta sitä on tullut parin tunnin aikajänteellä melko paljon. Lääkitsemisen lopettamisen jälkeen on tullut hieman isompia pissoja. Olemme askeleen normaalimmassa suunnassa. 

Täydellinen tilanne ei kuitenkaan vielä ole ja juuri sen vuoksi emme ole vielä menneet kontrolliin. Vältämme stressiä ja suhteellisen nopeasti uudelleen tapahtuvaa kopitusta. Pelaamme aikaa. Siihen nähden kun toinen lääkäri tapaili kroonisen munuaissairauden mahdollisuuta ja toinen lääkäri lynttäsi, että piikille vaan, tilanne on loistava! 


Tällaiset virtsavaivat ovat pirullisia. Omistajan rooli on kaiken a ja o. Raksuja täytyisi välttää ja useamman kissan taloudessa täytyisi tietää kuka käy vessassa ja millä tarpeella. Loppupeleissä rahaakin täytyisi löytyä. Omistajan täytyy tuntea kissansa ja miksei haluaisi tuntea. Sairauden jo sattuessa, tuntiessa toisen, toipusen eteneminenkin on todennäköisempää. Tekee helpommin oikeita ratkaisuja. Se olemmeko me tehneet oikein, on arvoitus. Paljon on opittavaa ja tuskin koskaan on täydellinen. Toissaöinen ylä-H oli kuitenkin jo selkeä kirjain! Siitä syntyy tarinoita! 

Nyt kerätään luottamusta takaisin ja pyritään pitää
stressi aisoissa.

Pirin crea ja urea arvot 13.5.2019 - 16.5.2019

13.5.2019     klo 09.00    crea 980          urea 35.8  Animus 

  

                   klo 21.00     crea  681           urea 32,7   

14.5.2019    klo 09.17     crea 443            urea 21,8 

                   klo 19.59     crea 465            urea 19.1

15.5.2019     klo 07.32     crea 459           urea 20.8

16.5.2019     klo 10.21     crea 138           urea  5.6   

Viitearvot: 

Animus crea  27.00 - 186.00

Evidensia crea  71 - 212

Animus urea 3.60 - 10.70

urea  5.7 - 12.9

Viihdytysjoukon täsmäisku

Nyt kun Piri on puolikuntoinen ja henkilökunta herkässä tilassa, niin hädän hetkellä Tippa ottaa niskasta kiinni ja alkaa viihdyttämään. Vanhan Rouvan revyy-liike on hyppy oven päälle! Oooh!

Hannu nauttii esityksestä

Laku ja Sofi turvarajalla

Oven kolahtaessa kaapistoa vasten, henkilökunta säpsähtää ja rientää Vihreän huoneen ovelle. Nelijalkainen väestö reagoi tietysti myös tilanteeseen.

 Henkilökunta on ensin paikalla, eturivissä ja kaula kenossa tapittaa ylös. Parin metrin päässä Laku tapittaa henkilökuntaa, eikä ymmärrä vielä minkä vuoksi ovi kolahti "itsekseen". Laku siirtää katseensa oviaukon yläpuolella olevan ikkunan taakse ja näkee siellä Tipan silmät. Jättiläis-Tippa! Siinä vaiheessa Lakua viedään! Turvaetäisyyden turvarajalle Laku saa kaverikseen Sofin. Nelin silmin uskaltaa tapittaa. Hannu käy tarkastamassa tilanteen, samoin nykyhetkeen paluuta tekevä Piri. 

Tippa steppailee tovin yläpangolla ja tulee sovinnolla henkilökunnan hissillä alas. Show on ohitse. Ei encorea, kiitos. Ei nyt.

Piri palvoo vanhaa Rouvaa

Piri

Pissavaivojen vuoksi Tammiston Evidensian teho-osastolla kolme päivää ollut Piri saatiin kotiin torstai-iltana - mutta tilanne on edelleen herkkä. Selässä on kipulaastari lauantaihin asti ja pissaamista edistävää lääkettä annetaan. Pahimmat lääketokkurat ovat jääneet taakse, mutta ei Piri läheskään normaali ole. Ruoka ei maistu, eikä pissaaminen ole vielä totuttua. 

Piri annettiin kotiin, koska munuaisarvot olivat normalisoituneet ja Piri oli tehnyt pissan ilman katetria. Myös kotimatkan aikana koppaan oli tullut pissa. Pirillä oli kotiin tultaessa kauluri, joka myöhemmin vaihdettiin itse tehtyyn toipilaspaitaa. Kaveri oli selvästi huojentunut, kun pääsi eroon kaulurista.

Tänään saatiin myös tulokset virtsan bakteeriviljelystä, eikä tuloksissa ollut mitään viitteitä tulehduksista. Näin saimme pilleri-listalta antibiootin pois. 

Tilanne on kuitenkin herkkä. Pelottavan herkkä. Pissaa tulee, mutta pienissä määrin. Piri pitäisi myös saada ruokakipon äärelle ja vettä juomaan. Sivusilmällä tarkkailemme ja samalla pyrimme elämään "normaalia" stressitöntä elämää. Viikonloppuna saamme toivottavasti kaikki lepoa. Edelleen mentävä askel kerrallaan.

Piri, vielä "kuuppa" päässä

Vaikeita aikoja

Vaikeita aikoja; Piri on kolmatta päivää Tammiston Evidensian teho-osastolla virtsatietukoksen vuoksi. Munuaisarvot eivät ota laskeakseen. Ne kävivät huonoimmillaan jo yli tuhannessa ja tulivat sieltä alas pysähtyäkseen reiluun 400:ään. Viitearvo on alle 200:ssa. 

Tämän päiväisen käyntimme jälkeen Piriltä otetaan bakteeriviljely virtsasta, josta tutkitaan olisiko katetrointi mahdollisesti aiheuttanut virtsatietulehduksen. 

Eri lähteistä riippuen, Pirin paranemisennusteet ja hoidon kuva ovat ristiriitaisia. Tänään lääkärikeskustelun jälkeen päätimme, että Piriä pidetään sairaalassa ainakin vielä kaksi päivää. Bakteeriviljelyn tulokset tullenevat tietoomme illalla. Mitä sen jälkeen tapahtuu, emme tiedä.

Päivällä puhelinkeskustelun perusteella Pirin voinnista annettiin perin negatiivinen kuva ja väläytettiin jopa luovuttamista. Päätimme kuitenkin lähteä käymään paikan päällä, jossa toinen lääkäri piti varsin luonnollisena pitää Piriä pari päivää hoidossa. Hienovaraisesti hän tiedusteli kuitenkin ensin lisääntyvistä kustannuksista. Yritämme pysyä aktiivisina ja onkia kaikki mahdollisuudet ja näkökulmat. 

Tänään on Pesosen tyttären Sofin nimpparit, joten yritämme edes hieman juhlia niitä. Pidetään kaikki tassuja pystyssä, jotta Piri toipuisi.