Helle

Jos ulkona asfaltti sulaa ja rautatiekiskot vääntyvät, niin silloin on sisällä asunnossakin kuuma. Pesosen porukoilla kuumuus on otettu vastaan lähinnä makoillen - löysää kissaa. Ongelmia ei ole ollut muuta kuin henkilökunnalla ja nekin jääneet onneksi pelkäksi hieksi. 

Jetta tykkää Sofin kanssa pötkötellä parvekkeella

Porukan kilpparit Jetta ja Sofi ovat viihtyneet kumpainenkin parvekkeella. Siellä lienee ollut siis aavistuksen viileämpää. Tippa on muutenkin koko ajan hieman levoton, mutta nyt on ehkä enemmän vaihdellut pötköttelypaikkoja. Pesonen sammuu mihin sattuu ja yleensä Pesosen löytää asunnon lämpimämmästä kolkasta! Se ei tunnu Petskiä haittaavan, vaan Petski mukautuu olotilaan ja nauttii välillä kylkeä vienosti kääntäen. 

Tippa - tällä kertaa sängyllä

Pesonen pudonnut Vihreän lattialle

Asunnon toinen hieman viileämpi kolkka lienee sängyn alusta, jonne ainankin eilen ulkolämpötilan noustessa yli kolmenkymmenen suuntasivat mustavalkoiset Laku ja Piri. Pirin on nähty pariin otteeseen tekevän pesäpallokaupungille tyypilliset syöksyt eli maannut lattialla mahallaan koko pituuttaan, eli vatsalle viilennykset.

Piri makoilee sängyn alla taustalla olevan Lakun kanssa

Tuuletinta kummempaa vilvoitetta ei ole otettu käyttöön. Vettä löytyy edelleen useammasta pisteestä ja näillä pisteillä on ollut aivan normaali käyttöaste. 

Kaikki muut ovat sinut tuulettimen kanssa paitsi Pesonen, joka tuulettimen ilmavirtaan joutuessa kyyristelee alta pois. Se ei vahinkoa tee, joten antaa tuulettimen puhaltaa. 

Saa nähdä miten porukka lakoaa, kun tämän aamun sateiden jälkeen saapuu kosteampi kuumuus?  

Laku odottaa trooppisia öitä

Sattuu ja tapahtuu

Ilta on laskeutunut ja olohuonetta valaistaan pienillä valoilla. On hiljaista. Ilma on tyyni. Hiljaisuus rikkoutuu parvekkeelta kuuluvana ripeäliikkeisenä liikehdintänä. Kahahduksia ja levotonta kuhinaa. Siellä tapahtuu jotain mitä me, henkilökuntalaiset emme näe, emme havaitse. Kissoja on kasa ja joku on nähdäksemme voitolla, mutta emme vieläkään tiedä mistä kisataan!? Hannu porukan poliisina touhuaa aktiivisena, koska on pakko. Laku on nuoruuttaan aktiivinen ja Pesonen tulee paikalle askeleen koko ajan jäljessä. Piri touhuaa eniten ja on selvästi tilanteen herra. 

Piri - tilateen herra

Kun pääsemme paikalle ja olemme saaneet tilanteesta edes hitusen kiinni, Piri säntää sisälle ja pitää muihin etäisyyttä. Samalla huomaamme, että Pirillä on suussa valtava yöperhonen, joka räpiköi ja pääsee ajoittain karkuun - vain hetkeksi, sillä Pirin kissanvaistot ovat terävöityneet valtoimenaan olevan adrenaliinin avulla. Piri on saalistaja, joka murisee, eikä halua ketään hänen ja saaliin väliin - ei edes meillä ole asiaa. 

Piri juoksee luonteikkaasti makuuhuoneeseen ja sieltä pois. Olohuoneessa yökkönen pääsee karkuun ja lennähtää ikkunaan. Kissojen korkeus yltää ainoastaan sohvan reunalle ja kaksijalkaisten pituutta hyväksikäyttäen pystymme puuttumaan tilanteeseen. Koppaamme yökkösen lasikuvun alle ja viemme sen parvekkeen rakosesta ulos. 

Piri on vielä hetken polleaa poikaa ja muut äimistelevät Copperfieldmaista nopeaa ja mystistä hetkeä. Yökkö tuli ja meni - kaikki tapahtui nopeasti.

Aamu lepää vielä hetken, sillä onhan vasta viikonlopun ensi säteet. Puuro pyörii mikrossa tutuksi tullutta yllättyksetöntä ympyrää ja valmistuu ajallaan takuuvarmaksi aamun herkuksi. Mehun kylmyys huurruttaa lasin reunoja. On lämmin aamu. 

Kissat ovat saaneet aamun ruuat ja kukin heistä tekee omaa pientä aamulenkkiä. Henkilökunta syö aamiaista keittiössä. Kolahdus ja rapinaa - jostain asunnon sisältä, Vihreästä huoneesta. Ääni joka ei kuulu aamutoimiin, saatika edes päivän rutiineihin. Täysin vieras ääni. Huone on tyhjä, mutta pellettivessasta on puolet lattialla. Ihan kuin pienet pellettinappulat olisi alunperin siroteltu matolle. Kissat tulevat huoneeseen yhtä äimistyneinä kuin mekin. Kuka, mikä, missä ja milloin? Kaikkia kiinnosti kuinka kissanvessa oli keikkunut yksin huoneessa? 

Kukaan ei murise tai luiki häntä luimussa sohvan alle. Laku tulee Sofin takaa ja nuolee nappulaa kuin se olisi haavoittunut. Lakaisukone saapuu nopeasti paikalle ja putsaa alueen. Aamun pieni tragedia kääntyy mysteeriksi, joka unohdetaan pian. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu - aamuin illoin.

Laku huolestui pelletti nappuloista

Rivien välistä ruokailua

Pesoselle tuttu tuoksu, mutta Sofille eka kerta

Piipahdimme tutussa lemmikkieläinkivijalkakaupassa täydentämässä pakastelokeron tarjontaa ja siinä kassalla niitä näitä höpötellessä liikkeen pitäjälle valkeni, että taloudessamme on kissoja seitsemän ja että heidän ottamuksista pidetään kirjaa blogin merkeissä. Kauppias iski kannat yhteen ja kipaisi nopeasti pakkasen puolella. Hän palasi kädessään pätkä luovalta kuullostavan hiiri-pakasteen kanssa ja antoi sen testattavaksi. Otimme tietysti haasteen vastaan, sillä onhan kaikkien etu, että kauppias pystyy tarjoamaan asiakkaille käypää tavaraa.

Kauppias pyysi meitä laittamaan kokemuksesta viestin myymälän facebook-sivulle. Emme kuitenkaan laittaneet.

Miksi emme laittaneet, siitä seuraavassa rivien välistä luettuna;)

Murskattua hiirtä
pakasteena

Pakaste on murskattua hiirtä makkaran muodossa  - no, sulatessa se alkaa näyttämään enemmän murskatulta hiireltä kaikkine murskaantuneineen osineen ja jäsenineen, kuin makkaralta. Kissoja se ei toki haittaa, mutta herkempiä saattaa hirvittää. Hetkeä kaupasta paluun jälkeen sen tuoksu oli lähinnä kiinnostava ja se kiinnosti vielä siinäkin vaiheessa, kun pötkö oli jäisenä annosvalmiiksi puolitettu. Kolmas kerta, kun tuote oli täysin sulanut ja lautasella suolineen pätkineen syömäkunnossa, loppui kiinnostus. 

Missä mun ruoka, huokailee Tippa

"Seitsemän kuppia pöydällä". Miksi sitten Tippa harhailee ja katsoo silmiin anovasti, samaa tekee Piri joka liki nuolee penkkiä ja kaivaa vanhat 70-luvun maalipinnat esiin. Hannu huutaa nappulaa. "Kiss kiss kiss, nyt olisi herkkua tarjolla". Pesonen kaikkiruokaisena tietää, mitä herkku on mutta pimittää tietoa, pimittää pitkään. Vaikka kesä puskee jo vastasyntyneitä poikueita pöntöistä lentoon, Hannu harrastaa lautasten lomassa slalomia. Hannu tietää, että kaapin oven takana on Kuninkaallista Kania ja esittää soidintanssin. 

Tippa pörisee, mutta sen vuoksi ettei ole saanut omaa lautasta. Ei ole vielä edes nähnyt sitä. Sitä ihan oikeaa omaa lautasta, jossa on sitä ihan oikeaa omaa ruokaa. Ei edes tuoksu siltä.

Pesonen odottaa pääruaan saapumista - ei vielä tiennyt, että
pääruoka tarjoiltiin jo

Astiat kilisevät kuuden tähden-ravintolan edestä ja tarjoilu pelaa! Sofi ei hiirtä ole koskaan silmiin katsonut, joten tämä kerta voi olla eksoottinen. Sofi ei ole eksotiikan perään, vaan nuolee jo toisaalla suutansa. 

"Op, älä heitä ruokia vielä pois", saa hieman hätäinen tarjoilija palautetta ja laskee lautasen lattialle. Herkutelkoon ajan kanssa, sillä nythän on kesäyö.

"Op, älä heitä ruokia vielä pois"

Seitsemän kissan raati on armoton - tyhjentää kupin jos toisenkin, mutta jättää tiettyihin kuppeihin koskematta (vaikka on kesäyö). Liekö kissat sitten kuulleet tarinoita niistä hiiristä, joille rakennettiin kokolattiamatosta vintin ovelta rappuja pitkin ylös kaistale, etteivät jää ovelle jumiin, tai siitä hiirestä joka herkuttelee henkilökunnan kanssa kahvitauolla pipareita tai sitten vaan ovat hyviä kavereita sen hiiren kanssa, joka käy olohuoneen ikkunan luona, aluskasvillisuuden takaa morjestamassa. Hiiri on kiva kaveri, mutta pakasteena hyödytön. Sellasta tässä on tuumailtu. 

Sama lautanen kolmen tunnin päästä

  

  

Jetan jatkoretki - Veikkolan kuulumiset

Toukokuun lopussa kävimme Jetan kanssa Tammiston Evidensiassa ja nyt oli tuon vierailun "seurauksena" retki Veikkolan Anidentiin, jossa tehtiin hammaskalusto-operaatio. 

Retki meni niin hyvin, kuin vain se oli mahdollista. Jetta, jolta poistettiin kolme hammasta lienee toista mieltä, mutta samalla poistui kipu ja tulehdus. Kolmannen hampaan poisto oli ennalta ehkäisevä - hammas, jonka juuret olivat päällekäin syöpyneen hampaan kanssa, löytyi vasta operaation yhteydessä. 

Anident on parin vuoden takaa tuttu paikka ja siinä mielessä valitsimme sen hyvin mielin. Emmekä tälläkään kertaan saaneet katua. ELL, Dipl AVCD, Dipl EVCD, Pieneläinsairauksien erikoislääkäri (Suu- ja hammassairaudet) Niina Luotonen otti meidät vastaan kuin olisimme tulleet hänen kotiinsa. Ainoastaan pullan tuoksu puuttui. Anident on eittämättä maamme parhaimmistoa ja se näkyy ja tuntuu. Sen vuoksi paikalle saapui myös koiraihminen vajaan neljän tunnin ja reilun 300 km:n ajomatkan takaa Laukaasta - tuli niin mielissään, että oli tunnin etuajassa; aamulla klo 10! Tunnin virhettä ei langetettu asiakkaan kärsittäväksi, vaan potilas pääsi hoidettavaksi heti kuin mahdollista. Reilu meininki.

Viime kerralla jaettavia kahvikuponkeja emme tällä kertaa saaneet, mutta eipä ollut lähikylällä tuota sympaattista kahvikioskiakaan. Sen sijaan menimme Jetan operoinnin ajaksi mm. Nesteen takakireälle huoltamolle ja kävimme tasapuolisuuden vuoksi sekä S-ryhmän, että K-ryhmän kaupassa. Ressitason ollessa korkealla emme hilluneet kylillä pitkään, vaan lopun ajan kärvistelimme Anidentin odotteluhuoneessa ja "lämmittelimme" mekaanisen takan äärellä, selaillen samalla aikuisten värityskirjaa, josta vielä löytyi edellisellä kerralla värittämämme kultakala. 

Kello kävi ja ressitaso löi hikeä kesän ensimmäisen kunnon sateen kanssa kilpaa. "Herttilei, ehdimmekö töihin!? Voiko Jetan jättää valvomatta kotiin?", yht´äkkiä kaikki ressasi. Meitä ressasi Jetan ressi, joka teki Evidensian retken jatkeena toistamiseen hätäkakan tutkimuspöydälle. Tällä kertaa kuljetuskoppa otti kuitenkin kakasta kopin.  

Kaikki ressi oli turhaa. Jetta oli ainoastaan kyseisen loppupäivän hieman näreissään ja juoksenteli meitä karkuun. Seuraavana päivänä olimme taas parhaita kavereita! Jos hammaslääkäriä saa nimitellä, Anident on "kiva" paikka. Siellä pystyy hoitamaan hampaat kerralla kuntoon ja näin välttämään useamman rauhoituksen ja useamman ressaavan tilanteen. Sydänhäiriöisen Jetan kohdalla Anident on tietysti selviö.

Nyt olo on helpottunut. Jetalla nappulakielto vielä jatkuu tovin, mutta se kestetään kimpassa.  Koska kaikki sujui hyvin, loistavasti, emme puhu nelinumeroisesta laskusta mitään. Kerta kirpaisee, se on fakta. Useampi kerta kirpaisee useamman kerran, se se vasta fakta onkin! 

Kiitos kissa-täti!

Henkilökunta teki juhannuksena pari tuntia pidemmän mökkireissun ja siihen oli hyvä saada kissanhoitaja edes piipahtamaan talossa. Otimme kissa-tätiin yhteyttä, joka ystävällisesti oli valmis käväisemään.

Kirjoitimme kissa-tädille ohjeet ja laitoimme ohjeet seinälle. Myöhemmin illansuussa saimme kissa-tädiltä tekstiviestin.  

Kiitos kissa-tädille kun ehti piipahtamaan!

Terve!

Ruoka on tiskikaapissa, voi antaa runsaasti Feline Portaa ja Pirille vom Feinstenia, koska se tykkää siitä enemmän. Jos Feline Portaa jää, laita kansi ja jääkaappiin. Kun Hannu ei syö ja toljottaa, se ahluaa raksuja -> anna ruskea Mason Cash-kuppi tiskikaapista, mutta Jetta ei saa nakerella raksuja! Vesiä ei tarvi vaihtaa. Jääkaapissa on pari avattua kissanruokaa, niitäkin voi antaa. Ja jääkaapissa on myös mustikkapiirakkaa, syö sitä! Parvekkeen vessaa ei saa siirtää. Pidä hauskaa?

Kissa-täti

klo 18:11

Pakenin. Eteinen oli täynnä kissoja, kun menin (unohdin muuten heinän). Ruokaa sinne tänne ja tonne ja tonne ja sinne, ai nappuloita Hannu. Parveke, hiekkikset, Tippa hissillä ylös, (oksut matolt saatte siivoo paremmin, ei ollu oikeita välineitä) leikki, moi Piri, moi Pesonen, miten teidän kaa leikitään? muut tuumaili, hissi tilattu alas. Laku ei tullut juurikaan leikkiin, kun Piri varasti shown. Huutoa tiskikaapil, Laku nappula, Piri nappula, et sinä, Tippa nappula, et sinä, huh, kotiin piiloon.

Palapeli - juhannussauna

Kun aattoon istahtaa hiljainen hetki, sateen loma tai muuten vain on mukavaa aikaa rentoutua palapelin seurassa, niin seuraavasta linkistä löytyy juuri sopivaa tekemistä!

https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=078930e0bf67

Pesonen on juhannuksen kunniaksi peseytynyt ja viimeiset kurvit laitetaan ojennukseen! 

Hyvää juhannusta palapelin parissa!

Pesonen teki sen taas - yllätti!

Pesonen tuli meille 2014 loppuvuodesta eli on nyt ollut talossa vajaa neljä vuotta. Tänä aikana Pesonen on kolunnut liki pitäen huoneiston kaikki paikat, lukuunottamatta sänkyä, jossa Petski on piipahtanut vain muutaman kerran.

Pesonen kuuntelee Hannun tohinoita

Piri ihmettelee mitä Pesonen sängyssä tekee!?

Nyt tähänkin on tullut muutos ja se muutos on tullut suurella tyylillä! Kerta laakista, sen kummempia kyselemättä Pesonen pomppasi sänkyyn, otti paikkansa ja vetäisi kunnon päiväunet! Piri oli paikalla, Hannu oli paikalla, mutta se ei Pesosta häirinnyt. Pesonen sai nukkua pötkötellä aivan rauhassa. Sama toistui seuraavana päivänä ja sitä seuraavana. 

Henkilökunta oli äimän käkenä ja sydän sulana.

Pesonen kanttuvei

Viimeisetkin sydämen kovat rippeet sulivat lopullisesti toissa yönä, kun keskellä yötä havahduimme katsomaan jalkopäähän ja huomasimme, että Pesonen on nukkunut jo tovin verran jaloissamme! Siellä se makasi auvoisena ja onnellisena. 

Viime yönä havahduimme jälleen kerran kun Pesonen kömpi toistamiseen sänkyyn ja haki paikkaansa. Reteesti tuli, sovitti ja valitsi. Pesonen nukkui samassa paikassa, jalkopäässä aamuun asti! 

Sitä kun on luullut, että Pesonen on pikkuhiljaa koko repertuaarinsa esittänyt, niin aina se jostain tassun hihasta vetää uuden kortin ja yllättää! Tuleva yö jännittää, mutta positiivisessa mielessä. Mahtaako Pesonen vakiinnuttaa nukkumapaikkansa sängyssä vai jäivätkö nämä pari kertaa vain kokeiluksi?

Saa nähdä - kipi kapi hammaspyykille ja nukkumaan!

Pesonen nukkuu sängyssä