Kesä ilman jättihyttysen kitinää

Perhoslelusta on patterit loppu. Ei se kaput, loppu ole, mutta ei se nappia painamallakaan toimi - ei siinä tarkoituksessa mihin tekijä sen on loihtinut. Vaan nyt se tuntuu toimivan paremmin! Omatoimisuus kunniaan sanoi kissa ja hoiti homman.

 Jos perhoslelun on tarkoitus patterin avustuksella pyöriä hyrrää ja pitää sellaista jättimäisen hyttysen kitinää, niin ilman patteria päästään ainankin kitinästä. Iso plussa siis. Ja kyllä se pyörii, kun sille tassua antaa. Vauhdin saa päättää itse. 

Pesonenkin löysi perhosen ja viihtyi sen seurassa pitkän tovin. Pesonen antoi kyytiä ja aina välillä perhonen pääsi Petskiltä karkuun. mutta kuin varkain hiipien perhonen tuli sivusta kutittelemaan, kunnes kutitteli liikaa ja sai tassua! Hyvä lelu ilman patterivoimaakin! 

Wrecking ball

Tiedättehän kun ihmisillä on eri tyylejä hoitaa asioita, esim. talon purkaminen. Osa arvostaa purettavan talon ikkunan karmeja, ulko-ovia, lattailankkuja ja jopa nauloja. Purkaminen suoritetaan pieteetillä ja purkamiseen käytetään käsivoimia. Sorkkaraudan jokainen narahdus on kuin pääsky kesätaivaalla. Välillä juodaan kahvit ja saatetaan hieman venytellä. Maiskutellaan työn jälkeä. Ylipäätään tehdään työ, jos sitä siksi voi kutsua, ajan kanssa. Jos on tekovaiheessa arvostettu työn jälkeä, niin purkuvaihe voi olla työn hedelmän sadonkorjuuta. Arvostetaan taloa vieläkin enemmän.  

Jetta

Sitten on osa joka haluaa talon heti pois silmistä. Käytettään esim. suurta tuhovoimaa esim. katepillaria tai jopa purkupalloa (wreckin ball). Purkupallo on raskas teräspallo, jota roikotetaan esim. nosturista ja valtavalla liike-energialla tuhotaan kohde. Mäiskähdys, pölypilvi ja reikä talossa. Lisää reikiä! Ei haittaa vaikka tuhovoima leviää sinne tänne ympäristöön, kunhan saadaan hotkaistua talo pois. Tontti tyhjäksi, nopeasti ja tehokkaasti. Päämäärä on silmitön ja putkessa. 

Sofi

Juhannuspalapeli

Huutelen täältä kukkapedin pohjalta, että jos potkupallon tuijottaminen ei kiinnosta niin vielä ehtii, nimittäin pakertamaan perinteistä juhannuspalapeliä. Aihe on ajankohtainen ja minun lempiharrastukseni. Tirsk! Mukovoo juhannus puuhastelua! T: Pesonen

Linkki palapeliin:

https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=15fbba544f8c

Laku

 On hiljaista. Käkikellon käki on muuttanut ja nyt kuuluu ainoastaan tikitys. Uusimmassa ja suurimmassa raapimapuussa ei kukaan pötköttele. Se oli Lakun puu, eikä sinne kukaan muu ole vielä majaansa tehnyt. Laku oli lauluineen ja liikkeineen kaikkialla. Hapsi. 

Kun Laku kuoli, annoimme muiden hyvästellä Lakun. Jokainen vuorollaan kävi jättämässä jäähyväiset - Pesonenkin. Pyrimme näin kertomaan mitä oli tapahtunut. Emme halunneet, että Laku olisi vaan hävinnyt. Nyt kaikki saivat jättää jäähyväiset. Todellisuudessa Laku lienee kertonut muille jo aikaisemmin olevansa vakavasti sairas. Me ihmiset emme puhu kissaa, me jouduimme toteamaan sen lääkärissä. 

Lakulta löytyi kasvain sydänpussista. Emme halunneet nukuttaa Lakua sillä reissulla, vaan halusimme hänet vielä kotiin ja koti eläinlääkärillä jättää jäähyväiset. Ehdimme olemaan kymmenisen minuuttia kotona, kun Laku tuupertui lattialle. Todennäköisesti sydän petti. 

  Lakun viisaus ei ollut opittua, vaan se oli sisäänrakennettua. Se oli Lakussa itsessään. Laku loikki kuin leppäkerttu ja pörräsi kuin pupu. Lauloi kuin Arokanto. Laku oli Pesosen silmät ja korvat. Otti vastaan ja antoi. Ohjasi ja esti. Laku antoi kaikille jotain. Ihan jokaiselle.

Laku täytti huoneen, huoneet ja koko asunnon. Aamusta iltaan ja usein myös öisin. Lakulla oli eittämättä adhd, mutta meille Laku oli pelkkä hd - kissojen Harley Davidson. Täyttä asennetta. Se minkä Laku eli, eli sen täysillä. Kiitos Laku!

  

Laku 2013 - 2024

 

Laku 2013 - 2024

Putsis cliin ai äm a cliining mächiin

 

Minä hoidan Vihreän huoneen! Siivouspäivän hommia nääs. Tamppaan, puren ja pusken - painin, höylään ja mankeloin. Aloitan matosta, peskää ja puunatkaa te muu kämppä. Voitte luottaa.

Jo on tiukassa tämä pölypallo, oikea maton retale. Siivoan etukintuilla, siivoan takakintuilla. Hampaat esiin, se on minun voimasana. Ja jos pölyä pelkäätte, menkää sivuun, sillä nyt pölisee!

Valmis! Vihreä siivottu. Tämä täti lepää nyt. 

Kuninkaallisen Kanin puolikas. Jihuu!

 Paikallinen eläinkauppa kivijalkamyymälä Salamander (Salamanteri) järjesti kissanruokajätin Royal Canin kanssa kissa- ja koiraihmisille suunnatut arpajaiset. Palkintona oli tuoteämpäri. Tietysti suuri ja kaunis sellainen. Henkilökunnan arpaonni on vuosien saatossa ollut lähinnä hiustenhoitotuotteita tai jokin tarpeeton usb-kaapeli. Aiempaan menestymiseen nojaten toiveet eivät tälläkään kertaan olleet kovin suuret. 

Pyörähdys kaupassa kuitenkin nosti voittoprosenttia huomattavasti, sillä pikkuriikkisen pienet arpalipukkeet olivat vahingossa lipsahtaneet hieman sivuun, hankalaan paikkaan. Koska henkilökunnalla on joulun alla tapana piilottaa peukalon kokoisia tonttuja (kyllä) toistensa etsittäviksi, tajusi henkilökunta tilanteen vakavuuden - nyt oli parasta valmistautua voittamaan! Kaikki eivät välttämättä hiffaa kuponkeja. 

Sähköpostiin oli tipahtanut viesti. Olet voittanut tuoteämpärin! Kiljumista, shampanjaa ja unettomia öitä! Podium paikka! Lehdistöä odoteltiin, mutta se ei jostain syystä saapunut. Silmät kosteita hyväksyimme onnen. Olimme voittaneet ämpärin -  itseasiassa se oli puolikas ämpäri, sillä Royal Canin tuoteämpärit ovat puolikkaita. 

Oli kyllä polleaa kävellä kaupungilla puhdas ja painava ämpäri kädessä, kun tietää minkälaisia intohimoja ja uhrautumisia ilmaiset ämpärit aiheuttavat. Varmasti kaikki näkivät kuinka raskas se on kantaa. Se ämpäri. The Ämpäri.

Kotona laitoimme sen pöydälle. Oli se hiano. Se katseli meitä, me sitä. Hiano hetki. Mutta hianointa oli asettaa se lattialle. Se oli kuin monoliitti, joka suuruudessaan kiinnosti kissoja ja imi heidät liki. Sofi teki valloituksen ja hyppäsi - no, änkesi ja kampesi tynnyrin päälle ja oli kuin patsas jalustalla. Tontin varaaja. Eka. Sofi joka on porukan kookkain ja näemmä ahnein, ei arvannut mitä puolikas pokaali sisältää. Se meni nappiin. Kansi avattiin ja sisältö paljastui karulla raakuudella; kaksi nappulapussia ja kaksi märkäruokapussia. Yksi pussi oli Royal Canin light weight carea. Aikuisen kissan kuivaruoka, joka auttaa rajoittamaan painonnousua. Sofiii! Syömään! Jos Sofi olisi koira se murisi ja purisi, mutta nyt Sofi ainoastaan murisi. 

Helsingin Sanomat kirjoitti hiljaittain jutun haaveista ja onnellisuudesta. Pienistä sellaisista. Eittämättä tämä pieni onnenpotku jää muistoihin elämään kaikkine koukkuineen ja hienouksineen. Tämä oli ehkä hetken hurmos, mutta muistona ikuinen. Jihuu!

Sofi ekana paikalla omimassa jotain