keskiviikko 31. tammikuuta 2024

torstai 25. tammikuuta 2024

Pim pom.

 Pim pom. Ovikello soi. No ei se noin pehmeästi soi, eikä varsinkaan kissojen korviin. Ovella oli nuori tyttö, joka tuli sovitusti sisälle. Osa kissoista oli jo painellut sinne minne aurinko ei paista ja se osa joka vielä paistatteli päivää kuulosteli vieraan saapumista. Ääniä kuului yksi, mutta jalkoja tuntui olevan useampi. Tytöllä oli tikkaat mukana. 

Näitä tilanteita varten on hyvä, että henkilökunta on kotona. Muut pärjäävät kyllä jotenkin, mutta Pesosta on syytä hieman tsempata ja katsella eteen. Tyttö läväytti tikkaat seisomaan, kiipesi ylös ja alkoi poraamaan. Asuntoon asennettiin kolme palovaroitinta. Tyttö osasi asiansa ja työ eteni rivakasti ja melko pienin metelein. Pesonen pötkötteli vielä rauhassa makuuhuoneen sängyn päällä. Siinä vaiheessa kun tikkaat kopsahtelivat sängyn kulmiin, Petskillekin tuli kiire häipyä toisaalle. Ja silloin kun Petski lähtee pienessä paniikissa voi sattua ja tapahtua. Nyt meni hyvin, Tikkaat olivat ehtineet alta pois ja reitti mukavammalle paikalle oli vapaa. Pesonen meni sohvan alle, jossa Hannu ja Pökö jo pitivät turvapaikkaansa. 

Tuntuu julmalta, että taloyhtiö ja asentaja ilmoittavat tiedotteessa, että tulemme sisälle yleisavaimilla, mutta onneksi tulemiset ja asentamiset on tähän mennessä saatu sovittua niin, että henkilökunta on ollut paikalla. Kiitos firmoille siitä. Tässäkin porukassa on niitä, jotka saattavat luikahtaa ovesta tai sitten vaan on tuo Pesonen, joka ei tiedä hölkäsen pöläystä mitä tapahtuu. Nyt meni hyvin, hälyttimet on asennettu ja pattereiden vaihto on kymmenen vuoden päästä. 


Sohvan alla Pökön, Hannun ja Pesosen turvapaikka


sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Sunnuntai

Sunnuntai. Saa nukkua pitkään - no, pidempään. Pakko nukkua pidempään. Niska ja selkä ovat jumissa, koska Laku on nukkunut jalkopäässä koko yön. Mutta on sunnuntai. Saa venytellä kaikessa rauhassa kuin kissa konsanaan. Rapsuttaa rauhassa päätä ja ihmetellä elämää. Ei ole kiire. Tuoksuukin sunnuntaille.

Mutta noustava on, sillä vatsa puhuu. Se hieman jo murisee. Lämmin puuro on hyvä peti päivälle kuin päivälle. Jääkapissa on vielä itsepoimittuja mustikoita. Pakkaspäivänä ajatus karkaa kivasti loppukesän kuulauteen. 

Lattia tuntuu viileältä ja viileys kiipeä sieraimiin asti. Tsih. Äkkiä sukat jalkaan. Pusero piipahtaa juopon napissa. Seurailen kissoja, jotka eivät ole moksiskaan etteivät ole saaneet aamupalaa. Nukkuvat nuo lämpökerällä. Ihmettelen kun eivät seuraa keittiöönkään. Yleensä häärivät jaloissa ja kertoilevat mitä ruokaa tilaavat.

Oi. Ihanaa. Jotain jännää tässä aamussa olikin. Pöytä on katettu. Aamiainen on valmiina. Tarkastelen sitä hieman lähempää. Kovin on pieni ja kovin vaikuttaa kuivalta. Mutta siinä se on - keskellä pöytää.



 

lauantai 23. joulukuuta 2023

Loppuvuosi saapuu satamaan

 Loppuvuodelle osuin vielä muutama ennalta kalenteriin merkattu eläinlääkärikäynti, joukossa mm. Lakun viimeinen radiojodihoito kontrolli. Hannun ja Pesosen kanssa piipahdimme lääkärissä juuri siihen hetkeen, kun viereisen tontin pientä metsätilkkua kylmän viileästi kaadettiin. Linnut kuulivat jo kaukaa moottorisahan äänen ja Hannu ja Pesonen kuulivat ja tunsivat sen karvan matkan päässä. Väpäji. Onneksi kopitus oli mennyt hetkeä aiemmin jouhevasti, eikä siihen sisältynyt enempää draamaa. Pesonen, tuo hoitajan suusta kuultu "maailman kiltein kissa" ja Hannu Golden Brown saivat puhtaat paperit. Hyvä reissu.

Lakun kanssa kävimme lekurissa seuraavalla viikolla. Siinä vaiheessa oli moottorisaha jo hiljentynyt ja puun raadot odottivat tien laidassa kuljetusta pois. Surullinen näky. Tiedä onko eläinlääkäreitä jatkokoulutettu, mutta tällä kertaa kun Lakusta otettiin verikoetta, saimme lääkärin suusta kuulla "maailman kärsivällisimmästä kissasta". Lääkärin toive T4 arvoksi oli 10 ja 20 välissä ja arvoksi saatiin nyt toiveiden mukainen 18,1. Eli toisin sanoen Laku on terve kissa! Radiojodihoito meni juuri niin kuin piti. 

 Porkkalat on tehty, kuiva kakku paistettu, kuusi koristeltu ja iso lepinkäinen saanut muutakin ruokaa kuin lajitovereita. Henkilökunnan kaikki stressitasot on ajettu alas. Kissat nukkuvat, ne ovat hajautuneet sinne tänne - Pesonen lienee tutulla paikalla kuusen alla, jonne se parkeerasi välittömästi kun kuusi siihen pari päivää aiemmin laitettiin. Kupu täynnä. Hämy hiipii. Hiljaista. On hiljaista, että jos kumartuu kissan äärelle, kuulee sen kehräävän.

Hyvää joulua kaikille! 


Pesonen kuusen äärellä.


sunnuntai 10. joulukuuta 2023

Puun tilaaminen, kasaaminen ja käyttö reaaliaikaista utopiaa.

Black Friday tarjouksesta löytyi kissoille muhkea raapimapuu ja vieläpä kun olohuoneen seinustalla oleva osittain itse tuunattu puu oli hiipumassa jo ehtoo puolelle, tehtiin uudesta puusta kaupat. Ostoskeskus löytyi verkon nettisivuilta. Puu ostettiin Alankomaalaisen RHR Pets verkkokaupan kautta, joka on jokin aika sitten rantautunut myös Suomeen. Ja siitä syntyi idea. Seurataan blogin puolella puun saapumista, niin reaaliajassa kuin mahdollista. No. Nyt on 10.12. ja Black Friday oli reilusti marraskuun puolella. Ja puu on jo kovassa käytössä. Imuroitukin on jo pariin otteeseen.

3G-liittymäsi tullaan alas ajamaan ja sen seurauksena lähetämme sinulle uuden sim-kortin. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. No jos ihan kirjaimellisesti otetaan tuo Elisan viesti, niin todellakaan ei tarvitse tehdä mitään kun ei pysty tekemään mitään! Rapimapuuta oltiin tuomassa, mutta nettiä viemässä. Aiemmin hyvin toiminut netti ei sitten uudella sim-kortilla toiminutkaan. Myymälässä myytiin uudempi diginatiivimpi liittymä ja siihen se jäikin. Reaaliaikaista raivoa koettiin, kun seikkailimme nykyteknologian viidakossa - ei edes kaverin kanssa hörpätyt vohvelikahvit johtaneet muuhun kuin viattomien ihmisten hersyviin naurukohtauksiin. Sitten teimme läpimurron. Yhdistimme mokkulan, reitittimen ja tikun yhdeksi ja samaksi ja päättelymme johti lähikaupassa piipahtamiseen ja toimivaan nettiyhteyteen. Mutta puu oli jo siinä vaiheessa kasattu ja korkattu.


Tuliko Sofikin pakettirekan kyydissä?

Kaikki osat levitetty lattialle.


RHR Pets. Kaikki sujui hienosti. Maksuvaihtoehtoja (mm. paypal ja klarna) oli sen meidän meidän makuun, että uskalsimme tilata. Tilaaminen oli selkeää, samoin yhteydenpito. Suurin haaste taisi olla jälleen kerran Post nord, joka hoiti toimityksen täällä päässä. Post nordilta tuli yht´äkkiä puhelinsoitto, että nyt tämä toimitus olisi pihassa ja henkilökunta siihen, että nyt tämä ihminen on töissä. Mitään ennakkoilmoitusta tavaran saapumisesta ei tullut. Mikäli ette nyt pysty ottamaan vastaan, menee se takaisin terminaaliin. Annoimme luvan viedä paketin sisälle, mutta kuskilla ei ollut siihen valtuuksia, vaikka juuri äsken henkilökunta ne antoi. Ei käy. Ei lupaa. Samaa soutamista ja huopaamista kuin edellisellä Post Nord kerralla. Asiakas on kuin marionetti nukke. Lopulta selvisi, ettei kuljettaja pörrää pakettirekalla vielä poispäin kaupungista ja hänelle sopi, että toimittaa puun kun henkilökunta on saapunut päivätöistä kotiin. Pakettirekka tuli toistamiseen ja kolmeen painavaan laatikkoon pakattu puu saatiin perille. 


Vähintään neljän käden keikka

Cat relax beige plus. Relax. Jaa. Cat relax. Kasaamisessa oli täysi työ. Tuli hiki. Ei mitään rentoa pienoismallin piipertämistä vaan oikeaa halon hakkuuta. Toinen kasasi ja toinen luki nuotteja - ohjekirjaa. Ja tottakai, lopulta ylimääräisiä ruuveja jäi käteen. Oli myös hetkiä jolloin yhden ihmisen kädet eivät riittäneet, vaan tarvittiin apukäsiä. Jotkut osat osasivat olla perin painavia ja jotkut osien kiinnitykset sellaisia, että tarvittiin tukevaa pitämistä, etteivät mene rikki. Jos tämä oli ollut amazing race - tehtävä, olisi tässä tullut merkittäviä eroja ja mainiota tosi-tv draamaa. 

Osa osalta puu suureni ja lopulta siitä tuli melko massiivinen. Mutta se on myös tukeva. Ei mitään vaaraa, että se kaatuisi. Kop kop, koputetaan varmuudeksi puuta. Siinä on kaksi pesäkuoppaa, mutta niiden ollessa käytössä, puu ei heilu yhtään. 


Jetta innostui uudesta puusta välittömästi.


Laku piipahti tiluksilla myös

Jetta testaa valmiin puun toimivuutta


Jetta omi puun välittömästi. Itseasiassa jo ennen avajaisia. Sittemmin sijaiskotikissa Regina, sekä Laku ovat viihtyneet pesissä ja Pesonen on ominut alhaalla maan rajassa olevan suuren pesäkolon itselleen. Pesät ovat isoja, joissa mahtuu reilusti pötköttämään, alakerran pesäkolossa ja aivan ylätasanteella on pehmeät pedit. Muutenkin puussa pääsee sivulle, ylös ja alas. 

Verenpaineet on jo hallinnassa ja hietkin ovat jo hiipuneet. Puu on paikalla ja koko porukka on tyytyväinen. Puuta käytetään ja sen käyttöä on mukava seurata. Kaikin puolin onnistunut hankinta. Keitetään siis kahvit. 


RHR Pets kotisivu: https://rhrpets.fi/

lauantai 11. marraskuuta 2023

Kiehnää, vientää ja vääntää

Nyt oli Pesosta leikitättynyt. Niin kiersi ja kiehnäsi kehää ja aina kun rasahti, painui kehärinkulan taakse jemmaan valmiina loikkaamaan rasahduksen "kimppuun". Hannu siellä rahisi, tuskin kuitenkaan vanhuuttaan vaan kunhan käänteli asentoa. Hannu halusi vain olla möllöttää, välittämättä Pesosen mieliteoista - tietämättä niistä. Ja ai että Pesosta leikitytti, niin kuin kipsin alla muhivaa ja kutiavaa kättä. Pesonen heilutti sukkapuikkoa ja viänsi. 






Vaan ei Hannu lämmennyt vaikka Pesonen vonkasi ja vonkasi. Petski otti monta levotonta varaslähtöä, haukkasi liian kuumaa makkaraa ja kokeili painoa lokakuisella jäällä. Ei tärpännyt ei. Sätki sätki ja pätki liikettä. Piru perhana kun kukaan ei leiki. 

Ja sitten hiljeni. Hannu hiippaili hiljakseen muualle. Rahiseva äänimaisema hiipui, kunnes kokonaan hävisi. Pesonen tyyntyi. Ei leikittänyt enää ei. 


Leikin loppu

 

sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Lakun radiojodihoito

Keskiviikko 20.9 oli Lakun radiojodihoitoon vientipäivä. Varaus oli tehty kuutisen viikkoa aiemmin s-postitse muutamasta vaihtoehtopäivästä ja parit puhelinsoittokerrat oli soiteltu, joissa keskusteltiin yleisistä faktoista. Oman lääkärin lähete, jossa oli mukana viimeisen käyntikerran verikoe tulokset, oli toimitettu aikaisemmin. Koska Laku oli näinkin tuore tapaus, yhdet verikoe tulokset riittivät. Kuuden viikon odotusaika tuntui pitkältä, mutta sinä aikana ehti hoitamaan myös kotipuolessa Lakun kotiutumiseen liittyviä asioita. Mutta myös antamaan paniikinomaisesta ajatuksesta osan, joka pyöritti ja pyöritti yhä uudelleen visioita, jotka saattavat mennä pieleen. Suunnitelmia B ja C, vaihtoehtoja A ja E. 


Muistiinpanoja

Keskiviikko oli otettu vapaapäiväksi. Google mapsista oli katsottu reitti ja suhteutettu ajoaika auton kunnon mukaan. Risteyksiä Tampereen vet4catin pihaan oli periaatteessa kaksi oikealle. Etelästä päin tultaessa moottoritie ajetaan loppuun ja käännytään oikealle ja oikealle. Simppeli reitti. Mukaan oli pyydetty ottamaan ruokaa ja kissan hajuisia peittoja. Ruokaa pyydetään ottamaan mukaan viideksi päiväksi. Peittoja otimme varmuuden vuoksi useamman ja ruokaakin sen verran, että jos Laku alkaisi nirsoilemaan, olisi vara mistä valita. Pelasimme varman päälle.

Laku omistajineen ohjattiin sivuhuoneeseen, jossa Laku puettiin painopukuun ja hieman tunnusteltiin. Sisään saapui mies pääkallo ja kurpitsa t-paidassa ja ihmetteli "missä potilas on"? Ymmärsimme, että itse lääkäri oli juuri saapunut huoneeseen. Laku oli siinä vaiheessa työntänyt päänsä vilttien alle.


Laku painopuku päällä sivuhuoneessa 

Lakusta otettiin verikoe, josta selvisi tuore T4-arvo. Se oli 94,6. Viitearvo on 13-48. Samalla saimme selville Lakun kotiutumispäivän, joka tuolla arvolla määräytyi lauantaiksi 23.9 klo 19.30. (Kellonaika ei ollut muutettavissa). Lisäksi arvo määritteli hoidon hinnan. Allekirjoitimme suostumuksen hoitoon ja maksoimme sen.

  • 1790€ jos T4 on alle 199 nmol/L
  • 1890€ jos T4 on 200-349 nmol/L
  • 1990€ jos T4 on yli 350 nmol/L

​Hintaan sisältyy: isotoopit, hoitojakso klinikalla, T4:n mittaus juuri ennen hoitoa ja laajempi verinäyte (sis.T4) ennen kotiutumista, käytetyt hiekat sekä jätösten säilyttäminen klinikalla STUKin edellyttämällä tavalla n.90 vuorokautta.


Laku ja koppa jäivät Tampereelle. Me poistuimme ja ajoimme Lempäälän kahvitauon kautta kotiin. Illalla Laku oli saanut radioaktiivisen jodipistoksen nahan alle. 



Vet4cat, Tampere

Hoitoon kuuluu myös jokapäiväiset terveiset kuvan kera, joista kotijoukot saavat aavistuksen siitä miten potilas pärjäilee. Ahdistusta, joka alkoi jo keskiviikon kotimatkalla, kuvat ja terveiset eivät kuitenkaan vähentäneet. 

"Hei! Odotetusti mulla ei ole hyviä ekoja kuulumisia. Laku on täällä erittäin pelokas ja arka. Ei ole vielä syönyt eikä juonut. On pissanut pienen pissan, ei ole vielä ulostanut... ...Sai ruokastimuloivan lääkkeen. Toivottavasti huomenna on paremmat kuulumiset", viestitti hoitohenkilökunta Tampereelta.


Ensimmäisen päivän kuva kuulumiset


Ensimmäinen viesti luettiin ja yritettiin sovittaa sitä Lakun persoonaan. Viesti oli (ehkä) odotetun kaltainen. Silti ahdisti. Perjantain viesti oli aavistuksen parempi.

 "Hei! Laku on luonnollisesti edelleen hyvin arka ja pelokas, mutta ruokastimuloiva lääke on auttanut ja hän on syönyt suuria määriä ruokaa. On juonut ja pissaut. Ei ole vieläkään ulostanut, mutta alku syömättömyyden sekä stressin takia, voi hyvin olla, että ulostaa vasta huomenna kotona. Nähdään huomenna klo 19.30."


Toisen päivän kuva kuulumiset


Kuvista olimme nähneet peittojen alla lymyilevän Lakun, mutta katse oli ollut onneksi rauhallisen oloinen. Paljon rauhallisempi, mitä kotona henkilökunnalla, joka jo selkä vääränä kantoi peittoa, ruokaa ja Lakun tarvikkeita autoon viikon eristystä varten.

Lauantaina lähdimme Tampereelle hyvissä ajoin. Matkan varrella, melko lähellä Vet4cat-klinikkaa pidimme ruokatauon, sillä matka tuli kuitenkin jatkumaan heti kun olimme saaneet Lakun. Lähellä pidetyn tauon ansiosta saavuimme pihaan sovittuun aikaan. Hetken kuuntelimme edellisen potilaan käyntikuulumiset (ei ollut kunnolla syönyt), joka osaltaan viime metreillä lisäsi huolta. Lisäksi hoitaja oli keskiviikko illasta "pimittänyt" tiedon, että Laku oli jodipistosta antaessa saanut paniikkikohtausken. Pimitys oli ehkä ihan aiheellinen henkilökunnan mielenterveyden kannalta. Sen vuoksi hoitajan pyynnöstä haimme Lakun kellarista. Hoitaja ei halunnut jahdata mahdollisesti karkuun luikkivaa Lakua ympäri klinikkaa. 

 Reaktio Lakulla meidät nähtyämme ei ollut puskevan positiivinen, vaan ehkä hieman hämillään ja epäuskoisen oleva. Luottoa joutui hieman hakemaan. Veimme Lakun yläkerran toimenpidehuoneeseen, jossa puettiin taas painopuku ja otettiin verikoe. Samalla mitattiin myös säteilyarvo, joka metrin etäisyydeltä mitattuna annosnopeutena oli 0,95 uSv/h normaalin taustasäteilyn annosnopeus on n. 0,1-0,3 uSv/h). T4-arvo oli 58,5 (viite13-48). 

Sitten saatiin hoito-ohjeet luettavaksi ja allekirjoitimme ne. Käyttämättömät ruuat ja peitot annettiin takaisin. Mikäli peitoissa olisi ollut oksennusta, olisi peitot hävitetty tai noudettu puolentoista kuukauden kuluttua, jolloin niissä ei olisi ollut oksennuksen mukana tullutta säteilyä. Nyt peitot olivat "puhtaat" ja otimme mukaan ne vietäväksi kuitenkin suoraan pesukoneeseen. 

Ulkona pimeys oli laskeutunut ja alkoi pitkähkö kotimatka. Vaikka luonnonvalon poistuminen tiedettiin, tuli musta moottoritie hieman yllätyksenä. Tottumattomalle autojen valot ja vauhti tuntui kurjalta. Riihimäen ABC:n pihalla pidimme hapenotto tauon ja samalla veikkasimme Elämäni biisi - ohjelman rivin. Siitä emme suinkaan jatkaneet kotiin, vaan ajoimme mökille, jonne oli rakennettu Lakulle eristyshuone. Perillä Laku kävi suht nopeasti vessassa ja söi. Se oli helpostus, että söi ja kävi. Menimme hyvin mielin nukkumaan ja laku jäi omaan eristyshuoneeseen. 

Yöllä henkilökunta heräsi outoon ääneen. "Mikä toi ääni on. Ihan kuin joku liikkuisi alapuolella". Ääni ei kuitenkaan unenpäästä saaneita henkilökuntalaisia sen kummempin häirinnyt , vaan unia jatkettiin saman tien. Hiiri, rotta, mikä lie... Kun suurempaa meteliä ei kuitenkaan kuulunut, olimme siinä uskossa, että Laku loikoilee omassa huoneessa. Aamulla huomasimme, että keittiön eristyksen ovi oli kammettu auki, eikä Lakua löytynyt mistään! Katsoimme piipun pellit, että ne ovat varmasti kiinni, lattiakaivojen ritilät vaikka niihin ei kissa varmasti mahtuisikaan - kaapit, kaapin takuset, kaikki paikat. Lakua ei löytynyt. Sattumalta katsoimme myös yöpöydän laatikostot, jonka alimman laatikon alta paljastui matala tyhjä tila ja sieltä löytyi myös Laku! Ääni, jonka yöllä olimme kuulleet, oli Laku joka oli ryöminyt kaapiston alle. Palautimme Lakun keittiöön ja vahvistimme oven. 

Sunnuntaina henkilökunta jakautui kahtia ja toinen jäi viikoksi mökille Lakun kanssa ja toinen lähti kotiin hoitamaan loppua porukkaa.

 

Laakun piilopaikka


Henkilökunnan tekstiviestejä välillä su 24.9 - ma 25.9:

Su 24.9.2023, 16:30. Laitoin tulet ja keitin kahvit ku alko paleltaa. Tuulee. Laku siirtynyt kaapin alta tynnyriin

Su 24.9.2023, 18:19. Äänestä päätellen Laku syö nyt. Käyn kohta kattoo.

Ma 25.9. 2023, 03:24. Varmaan pakko tuoda Laku kotiin. Se vääntää tota ovea ja pääsi taas vapaaksi. Pelkää veden kolinaa ja mua. Mietin miten saadaan pysymään se Vihreessä?

Ma 25.9.2023, 08:34. En meinannut löytää Lakua mistään. Oli syönyt vähän ja pissannut. Raapi ovea n. 00-05.

Ma 25.9.2023, 12:40. Laku edelleen kaapin päällä. Miten saan sen syömään?

Ma 25.92023,  13:25. Kissa ei saa olla 24h syömättä . Enkä yllä kaapin päälle tuuppimaan.

Ma 25.9.2023, 14:37. No tuu sit hakee meiät. Tääl on ruokaa ja kahvipullaa.


Laku ahdistui niin paljon mökillä olosta,  että se piti hakea tiistaina kotiin ja laittaa Vihreään huoneeseen.


Laku kotona Vihreässä huoneessa - ruoka maistuu


Henkilökunnan tekstiviestejä tiistai 26.9:

Ti 26.9.2023, 08:13. Laku nukkui klo 6.55 asti, siitä asti huutanut ja roikkunut ovessa. Kiipee ovea kattoon asti. En tiedä kuinka jaksaa 10 päivää tätä.

Ti 26.9.2023, 10:18. Nyt nukuttiin melkein 2h. Jee! Päätä särkee, laitan kahvia.

Ti 26.9.2023, 11:32. En enää jaksanut olla kotona. Tulin kattelee ihmisiä joilla on isompia ongelmia.


Kertakäyttö käsineitä käytettiin usein.

Lakun karanteenin kokonaiskesto oli kaksi viikkoa, josta ensimmäinen viikko oli tarkoitus olla mökillä. Siellä olisi saanut kätevästi kerättyä vessatuotokset erillisastiaan ja niitä olisi vaivatta saanut säilyttää reilusti sivummalla. Lopulta Laku mökillä reilut kaksi päivää ja sen jälkeen se piti tuoda kotiin. Kotona ei ollut sen helpompaa. Lakua ahdisti olla Vihreässä huoneessa. Se kolasi, hyppi ja puri Vihreän huoneen verkko-ovea ja se johti siihen että henkilökunnan täytyi aste asteelta vahvistaa ovea. Lopulta ovi oli melko lailla umpeen laitettu. Verkko-oven lisäksi jouduimme yöksi laittamaan huoneen varsinaisen oven kiinni. Melko nopeasti jouduimme kääntämään siitä ovesta ovenkahvat alaspäin, sillä Laku saattoi hyppiä liki maanisesti parikymmentä kertaa ovenkahvaan, vaikka hyvin huomasi ettei se johda mihinkään. Verkko-ovea olisimme halunneet käyttää sen vuoksi, koska siinä olisi säilynyt näkö ja hajuetäisyys, mutta siitä läöhtevän metelin vuoksi sitä oli pakko laittaa umpeen. Lakulla oli tapana aloittaa järjetön meuhkaaminen n. klo 01 aikoihin ja jossain vaiheessa se siirtyi alkamaan n klo 03-04 aikoihin. Isännöitsijältä ei varoitusta tullut, vaikka naapuri ilmoitti seinään hakkaamalla oman mielipiteensä.

 Kaikki muu sujui hyvin. Laku sai ruokansa Vihreään ja vessojen siivoamiset sujuivat ongelmitta. Jätöksiä säilöttiin ensin parvekkeella, josta niitä siirrettiin varastoon ja jossain vaiheessa kuljetimme niitä mökille, jonne ajoaikaa on noin puolisen tuntia. Henkilökunta nukkui turvaetäisyyden (3 metriä) vuoksi olohuoneessa ja ruokaili myös siellä. Täytyy muistaa, etteivät seinät pidättele säteilyä. Kolme metriä on lyhyt matka. Vessoja siivottiin kertakäyttöhanskat kädessä, samoin hanskat kädessä pestiin Lakun ruokakipot, hoidettiin siivoukset ja silitykset. Loppusilauksena pesimme käsiä. 


Laku pääsee Vihreästä huoneesta pois


Pari viikkoa kului vajaiden yöunien vuoksi sumussa ja ärtyneenä. Syyskuu hupeni jonnekin. Se tuli, se meni. Mutta koitti päivä kun Vihreän ovi avautui ja Laku sai astella siitä vapaasti ulos. Poistumiseen ei liittynyt minkäänlaista dramatiikkaa tai suuria eleitä - päinvastoin. Laku otti lopulta oven aukeamisen järkähtelemättömällä tyyneydellä, ei säpsynyt tai säntäillyt. Eikä mennyt aikaakaan kun Laku otti Vihreän huoneen jälleen omakseen, siinä missä muutkin huoneet. Ei säpsynyt edes sitä kun oli huoneessa samaan aikaan henkilökunnan kanssa. Ei huonoja fiiliksiä. Puoli voittoa sekin.


Laku ja Miina - yhteinen sävel löytyi heti
  

Normaalin elämän ohessa jäimme odottamaan ensimmäistä verikoetta ja sitä päivää kunnes sai säilötyt vessajätökset hävittää lopullisesti. Ensimmäinen jännittävä verikoe oli kuukauden päästä operaatiosta. Kakkojen ja pissojen hävittämistä sai vielä tovin odottaa, niiden vuoro tulee n. puolentoista kuukauden päästä operaatiosta.

Lakun ensimmäisen verikokeen tulos oli hyvä! Jos viitearvo T4 on 10-60, niin Lakun arvo on tällä hetkellä 19,5. Se on hyvä tulos! Se on tulos, joka saa kaiken tuntumaan oikealta ratkaisulta, kaiken arvoiselta. Se saa unohtamaan kuinka raskaalta eristys ja koko projekti tuntui. Arvo tulee vielä tuosta todennäköisesti laskemaan ja hyvin todennäköisesti se ei ainankaan nouse. Lääkärien toive on jossain 10 ja 20 välissä. Kun kasvain tuhoutuu kokonaan, arvo laskee. Toinen kontrolli on kolmen kuukauden päästä operaatiosta. 


Laku, Pökö ja Hannu - kasan alla nuupahtanut henkilökuntalainen


Iso kivi on vierähtänyt ja toivottavasti saamme lakaista pienimmätkin hiekan jyväset harteilta kokonaan. Vaikka kuinka suunnittelimme koko operaatiota, Laku omana persoonanaan päätti toimia toisin. Siihen emme osanneet varautua. Hoitoon ja sen jatkotoimenpiteisiin kannattaa suhtautua avoimin mielin ja suunnitella hyvin. Täytyy muistaa että kissat ovat omia persoonia ja hyvinkin suunniteltu juttu voi mennä miten sattuu. Yht´äkkiä huomaat olevasi suunnitelmassa D, mikäli olet edes niin monta suunnitelmaa miettinyt. Realiteetit on otettava huomioon - turvaetäisyydet, eristykset, eristyksen kesto, muut kanssa kärsijät. Naapurit. Saatko järjestettyä vessajätösten säilömisen puoleksitoista kuukaudeksi? Saatko järjestettyä kuljetukset? 

Radiojodihoito on hyvä, se hoitaa yleensä kerralla kuntoon. Lääke ei ole hoitava, vaan se hoitaa oireita. Ratkaisu Lakun kohdalla näin jälkiviisaana ja onnistuneen tuloksen ansiosta on ollut hyvä. Laku on aavistuksen muuttunut. Laku on rauhallisempi. Paino on pysynyt ennallaan ja sen nousemista odottelemme. Toinen verikoe kertoo vielä tarkemman tilanteen. Se on pari päivää ennen joulua. Sitä odotellessa.