Rajapyykki

Tästä kuvasarjasta yksi kuva valittiin kansikuvaksi.

Pesosen blogi on saavuttanut kunniakkaan 10 vuoden rajapyykin! Rajan yli mentiin tiistaina 17.9. Se on pitkä aika toimia epävirallisena toimittajana. Pesosen blogi perustettiin aikoinaan osin siitä syystä, että välillä teksteissäkin vilahdellut ja henkilökunnan luottohoitaja Kissatäti tietäisi mitä tämän talouden kissoille kuuluisi. Painavampi syy taisi kuitenkin olla se, kuinka sokea kissa (Pesonen) ylipäätään pärjää ihmisarjessa ja muiden kanssa. Halusimme näyttää ettei kissalle sokeus ole syy lopettaa sitä tai pelätä sen pärjäämistä. Halusimme rohkaista ja antaa vertaistukea. 

Ajatus oli aluksi seurata pelkästään Pesosta, mutta ajan myötä muutkin kissat ovat saaneet palstatilaa ja nyttemmin puhummekin myös Pesosen porukasta - onhan Pesonen yksi muista. Blogi on muutenkin elänyt. Tekstejä on julkaistu n. 642 kpl ja niihin on annettu n. reilut 2000 kommenttia. Alkuaikojen kommenteihin vastaaminen jäi henkilkunnan teknisen osaamisen jalkoihin, mutta periaate on että kommenteihin pyritään jotain vastaamaan. Kaiken kaikkiaan katsomiskertoja on rapiat 175 000. Suurin yksittäinen tekstin katsomiskerta on kerännyt 3700 kertaa. Kolmea tekstiä on tutkittu päälle 3000 kertaa. Se eittämättä hivelee. Tällä hetkellä kiinnostus huitelee jossain 50-100 katsomiskerran paikkeilla. Kautta aikain ensimmäinen teksti on kerännyt 192 lukukertaa.

Pesosen hyppy jonnekin - ääntä kohti?

Kirjoittamisvauhti on huippuvuosilta hieman hiipunut. Tälle vuodelle on kertynyt ainoastaan n parikymmentä postausta. Kuuden kissan taloudessa kyllä tapahtuu, mutta aikapula tulee vastaan. Hieman pidemmän tekstin työstäminen on melko työlästä ja kun siihen lisätään kuvat, aikaa menee paljon. Blogin pitäjä on yrittänyt olla itselleen hieman armollisempi ja pyrkinyt joustamaan julkaistun tekstin määrästä. Kuvilla on kuitenkin tapana kertoa missä mennään.

KIRJOITTAMINEN. Teksti on välillä melko lentävää, joka lähentyy jopa tajunnanvirtaa, mutta välillä pyritään kertomaan todella faktapohjaisesti. Varsinkin lääkärireissujen "raportit" viedään usein melko syvälle jopa ammattikieleen. Totuudessa pysytään, mitä sitä satuja kertomaan.

Itse kirjoittaminen tapahtuu lyhyemmässä jutussa nopeasti fiilis pohjalta, mutta pidempiin juttuihin saatetaan tehdä muistiinpanoja ja alustavia aiheita. Mutta ennenkuin pääsee kirjoittamaan, täytyy avata tietokone, odottaa että ohjelmat aukevat ja välillä sekin kestää ja vie hermoja. Tekstin ollessa valmis, täytyy vielä kuvat käsitellä. Ja sitä ennen täytyy kuvat olla otetut. 

KUVA ja KUVAAMINEN. Likipitäen aina kuvat liittyvät tekstiin tai tapahtumaan. Kuvia käsitellään, niitä rajataan, hoidellaan kirkkauksia jne perusasiota. Viimeiseen asti kuvat pyritään ottamaan ilman salamaa, mutta kuten tälläkin hetkellä, on niin pimeää ettei kuvaaminen onnistu. Salaman käytöstä kuitenkin muistutus, että se saattaa vaurioittaa varsinkin nuorien kissojen silmiä! Välillä on pakko napsutella sormia tai heilutella porkkanaa kepin päässä, jotta saisi halutun kuvan tai edes jonkun kuvan. Joskus onnistuu ensimmäisellä tai toisella painalluksella, mutta useimmiten kuvia täytyy ottaa n. kuutisen kappaletta, jotta saa haluamansa. Kuvaa nukkuvasta tai makaavasta kissasta pyrimme välttämään viimeiseen asti.

Kaksi samaa kuvaa - jälkimmäinen käsitelty. 

VIDEOT. Videot antoivat paljon informaatioita, mutta siihen nähden kuinka vähän niihin oli kiinnostusta, niiden tekeminen oli älyttömän työlästä ja todella aikaa vievää. 

FACEBOOK. Facebook hyppäsi mukaan vuoden 2014 lokakuussa. Se otettin blogin tueksi nopeampana kanavana ja se siunattiin muiden kissojen jyrätessä blogiin pääosin Pesosen tarpeille. Julkaisuvauhdiksi on vakiintunut vähintään yksi kuva / vko. Seuraajia facebook ilmoittaa olevan tällä hetkellä n. 1100.

AIHEET. Periaatteessa kaikki mikä liittyy porukkaan. Matkan varrella on ollut mm. ruoka-arvosteluja ja juttuja leluista ja henkilökunnan kissamaisista tavaroista, mutta tuollainen, liki professonaalinen tapa kirjoittaa on typistetty enempi sopivammaksi päiväkirjatyyliksi. Arkikuvat tulevat jatkumaan - eli kuinka kissa näkyy muidenkin ihmisten arjessa kaupungilla, teiden varsissa, mainoksissa...

TULEVAISUUS. Blogin pitäminen on raskasta. Tämän jutun pelkkä kirjoittaminen on vienyt jo rapian tunnin. Yllättäen blogin pitäminen muistuttaa sanomalehden toimittamisen vuodenkiertoa. Keväällä toistuvat samat "uutiset" ja talvella samat. Syksy tulee, tuodaan lehtiä nuuhkittavaksi; aivan samoin kuin vuosi tai kaksi sitten. Onneksi bloggerissa mustetta riittää ja aiheita on arki pullollaan. Toki kaikki vanhenemme, Pesonen ja henkilökunta. Jossain vaiheessa on tyylikästä ajaa sivuun ja jatkaa matkaa muilla välineillä. Vielä ei ole sen aika ja saatte vast´edeskin tarinoita ja kuvia Pesosesta ja Pesosen kavereista ja tottakai henkilökunnan vapaa-ajan vietosta, kun sellaiseen tulee lovi. Tässä vaiheessa myös kiitos lukijoille ja Pesoselle ja porukalle!

Arkikuva #21

 

Arkikuva #21, "muuntaja", Loviisa

Sofi 11-v

Sofi 11-v

 

Tasan 11 vuotta sitten, tuossa vieressä reilun metrin päässä Pesonen synnytti Sofin. Teimme juuri lähtöä mökille kun synnytys alkoi. Onneksi huomasimme. Sitten alkoi Pesonen tsemppaaminen. Sokea kissa synnyttää - olimme kauhuissamme, taisimme olla enemmän kauhuissamme kuin Pesonen. Kunnon ponnistus, hentoinen vingahdus ja pieni rääpäle pulpahti ulos. Jossain vaiheessa jouduimme pukkaamaan Sofin Pesosen tissille, jotta äiti-tytär kone hörähtäisi käyntiin. Ja hörähtihän se.

Sofista tuli kerrassaan mainio pentu. Reipas ja aavistuksen pöhkönrohkea. Muistamme kuinka olimme paikalla kun ensimmäistä kertaa kun Sofi maistoi kiinteää ruokaa - kunhan oli ensin erottanut kumpi on lautasta ja kumpi sitä ruokaa. Saimme seurata kuinka liian pieni rääpäle kiipesi liian suuria raapimapuun askeleita nähdäkseen ikkunasta. 

Nyt Sofi on 11-v. Pesosen kanssa pesut jatkuvat. Äiti-tytär kone hörisee edelleen. Välillä vedetään mutsia turpiin. Ensin painitaan leikkisästi ja sitten vedetään köniin. Vanheneminen on myös pehmenemistä. Sofia saa paijata enemmän ja Sofi tykkää siitä. Etsimällä saa etsiä sitä kattilasta tuijottavaa pikkukissaa, mutta vielä se ilme siellä silmissä on. Pilke.

Hyvää syntymäpäivää Sofi!

Tytär ja äiti painivat - Sofi ja Pesonen

Sunnuntai-siesta omalla sohvalla

 Pesonen huitaisi aamulla kaksi lihapullaa ja siinä sivussa muillakin oli kurniva nälkä. Lautanen toinen perään oli tyhjennetty. Jokainen meistä kaksikinttuisestakin tietää, mitä kunnon aterian jälkeen tekee mieli tehdä, vaikka järkevää se ei ole. Onks tyyny hyvin ja onks kello hiljaa? Kunnon siesta muhkeassa pedissä. 

Henkilökunnan toinen edustaja hankki jo tovi sitten Vihreään huoneeseen sohvan, jossa pääsisi oikomaan ja raukeamaan silloin kun siltä tuntuu. "Pakkohankinta", sillä asunnon pötköllään olevat paikat tuntuivat loppuvan kesken. Mihinkään ei mahtunut oikaisemaan, silloin kun halusi. Aina oli neljä koipea ja häntä varannut sängyn tai olohuoneen sohvan. Nyt oli missä makoilla. Mukovoo.

Vaan kissatkin tuntuvat tietävän makoilun päälle. Tällä hetkellä Jetta on parvekkeen tasolla, mutta muuten kissoille erikseen osoitetussa paikoissa ei ole yhtään kattimakkaraa, vaan esim. henkilökunnan sängyssä loikoilee yksi ja Vihreän sohvalla kolme kissaa, Sofi, Miina ja Pesonen. Pökö on ottanut tontin henkilökunnan kokin sylistä. Vaan lupahan noilla nakeilla on. Ja nauttimista vartenhan sohva on huoneeseen raahattu. Eikä tässä pötköttely olisi maistunutkaan ja tekemättömiä hommiakin on kasautunut... aroniaa, sieniä, omenoita. Hilloaminen on hienoa.

Sofi, Miina ja Pesonen Vihreän huoneen sohvalla

 

Graap graap

Eteisen ovet alkoivat kiusaamaan Pesosta ja Pesosen piti kurittaa niitä. Graap graap. Ensin sai kyytiä vaatehuoneen ovi. Pesonen raapi sitä kuin äidinkielenopettajan liitu liitutaulua. Ehkä molemmilla oli oma hurmoksellinen tavoite. Ei ovi auennut ei. 

Vaatehuoneen oven jälkeen Pesonen siirtyi pääruuan äärelle eli ulko-ovelle. Ensin noustiin oven vasemmassa reunassa takajaloille ja graap graap ja sitten siirryttiin oven oikeaan reunaan graap graap. Se oli kuin radion stereofoninen testaus. 

Tovin Petski siinä ovia rapsutteli ja kyllästyi. Jotain piti saada auki ja johonkin piti päästä. Vaatehuoneessa on käyty, mutta käytävään ei lasketa.    

Pesonen ovijumppaili

Lonkan vedosta köllöttelyksi

 Me on vedetty lonkkaa ja tietysti juhlittu! No, se lonkan veto loppuu loman loppumiseen, mutta juhlittavaahan voi keksiä vaikka joka päiväksi. Hannu täytti 16-vuotta. Se 16-vuotta ei Hannussa näy hetkeäkään ja eilen illallakin täällä vedettiin sellaista Matti ja Teppo-ravia ja encoret päälle. Mä juoksen hullun lailla - la la lal lal lal lal laa! Paljon onnea Hannu! Se on jo kova ikä!

Hannu, 16 vee

Jos nyt ei ihan hullun lailla, niin vähintäänkin pienen kylähullun lailla henkilökuntakin kirmaili kesälaitumella. Ja aina kun on reissun päällä, kissaihmisellä on kissa-anturit päällä. Kaikki mikä viittaa kissoihin kiinnostaa ja saa mielenkiinnon heräämään - jopa eläinlääkärit eri paikkakunnilla huomataan. Tällä lomalla ei kuitenkaan mitään kummoista tullut vastaan, mutta muutaman voi kategorioida.

Paras lemmikkitarvikeliike löytyi Salosta

Paras tuliainen kissoille: pehmeä pallo, Tampereen Tokmanni. Kyllä. Hieman helpomman kautta, mutta kun mitään muuta ei löytynyt. Perinteiset kivijalkakaupat ovat kadonneet. Oli pari tuntia aikaa ja tyhjin käsin kotiin ei ollut menemistä. Ja tottahan se on, että pehmeät pallot ovat klassikoita!

Paras tuliaiskauppa kissavahdille: Kehräsaaren kauppa, Tampere (käsityökortteli) ja siellä eritoten Tuuni Turulan kortit ja tekstiilit! Varmasti ihastut!

Paras lemmikkitarvikeliike: Voimaeläin, Salo. Mene ajan kanssa ja maltilla. Mikäli kissanruokakaappi on tyhjä, tämän käynnin jälkeen se ei ole. 

Paras kahvila henkilökunnan rentoutumiseen: Kahvila Siiri, Lempäälä. Sekä sisällä, että ulkona mukavia istumapaikkoja. Järven rannalla. Pyydettäessä löytyy myös vegaanisia herkkuja.

 

Henkilökunta pörräsi ja kissat olivat kotona. Yön yli olimme vain kaksi yötä, jona aikana Kissatäti oli kokkaamassa ja leikittämässä kissoja. Perinteikästä? Kyllä, jopa niin perinteikästä, että kun viime kerralla oli naapurissa pärähtänyt palovaroitin, sama toistu tälläkin kertaa! Onneksi hälytys oli aiheeton. 

Vuosi taittunut syyskuun puolelle ja pimenevät illat tekevät tuloaan. Väsyttää eri tavalla. Köllöttelyksihän tämä menee. Täytyy toipua lomasta. Purr purr.  

Köllöttelyksi meni, sanoi Pesonen

Pesonen herkuttelee

Pesonen on viime päivinä, viime aikoina käytäväpalloillut todella paljon. Illan aikana Petski saattaa jopa viisikin kertaa kantaa palloa suussa ja kurista. Vastapainoksi pelailulle Pesonen osaa myös rentoutua. Ja nyt Petskin yhdeksi lempipaikaksi on muodostunut suht pehmeä pyöryläpeti, johon eittämättä näyttää olevan mukava upottautua. Ja mikä parasta, Petski on saanut pitää petinsä täysin itsellään. Herkuttelua koko herkuttelun edestä!

Mää herkuttelen näin isosti!