Kiva tulla kotiin!

Viikon sisällä, viimeksi tänään henkilökunta on saanut nauttia täysin aistein kotiinpaluusta, sillä Pesosen porukan miuku mauku - katras on ollut mitä ilahduttavimmalla päällä ja myös jättänyt siitä todisteet. Hymiö! Ei tämä jokapäiväistä ole, vaan nyt kyseessä on kotiinpaluuaskareiden terävin kärki. Onneksi tempaukset ovat olleet harmittomia, eikä murheeseen tai asunnon haltuunottoon ole ollut tarvetta, vaan hymyssä suin on asteltu kynnys kynnyksen jälkeen pidemmälle - ensin hieman yli kurkkien. Tervetuloa kotiin!

Kotiinpaluu #1

Tätä temppua osasimme jo hieman odottaa, mutta tempun paikka oli hieman yllätys. Ensinnäkin wc-paperirulla on täytynyt hakea pesukoneen päältä ja sitten se on tuotu nähtävästi suussa n. viiden metrin matka olohuoneeseen, jossa sitä on alettu rullaamaan parin metrin verran auki. Jetta on pudotellut wc-paperirullaa ja rullaillut sitä, mutta kaikki on aiemmin tapahtunut kylppärin puolella. Hauska klassinen toivotus!

Kotiinpaluu #2

Vanha perinteinen kakkavana! Alkupää on parketin puolella, jonka jälkeen pyllyä on skipattu vaalean maton reunan ylitse ja vedetty toinen mokoma vana. Tasaista jälkeä, joka hienosti peilautuu valoa vasten! Vihje orastavasta kakkavanasta oli pudotettu eteiseen, sillä kynnyksen kupeeseen oli jätetty pieni (kakka)patukka. Kuka käski ostamaan vaalean maton - ei ainakaan myyjä. Näitä sattuu. Kakkavana "tehokkuutta" lisäisi paikalla olo ja vetämisen näkeminen. Ehkä miuku maukut vihjaavat että pitäisi olla kotona.

Kotiinpaluu #3 

Vanha karttakirja pellettivessassa ja siihen päälle pissat. Kirjan ja kirjojen pudottamiset ovat myös vanha klassinen temppu, mutta nyt siihen oli lisätty veikeä koripallokenttien swingi. Kirja on mennyt vanhaksi ja tilalle on hankittu aika päiviä sitten uusi eli vahinkoa ei syntynyt. Selkeää kon mari- ajattelua eli turhan karsimista. Mutta koska täällä harrastetaan näinkin radikaalia siivousta, niin tärkeämmät opukset ovat toki tallessa. 

Mistäs tämä on ilmestynyt!

Epäkäytännöllinen synttäriyllätys

Jokin aika sitten mätimme vaatehuoneen lattian täyteen Intersandin kahvavikaista kissanhiekkaa - kun halvalla sai. Kanadalainen Intersand on tullut ihailtavaan 25-vuoden ikään ja siitä hyvästä he ovat pakanneet kissanhiekkasäkkeihin kissoille synttärilahjan. Ensimmäisellä ja vielä toisellakin kaatamiskerralla täällä tosin kiljuttiin, kun ihmetteltiin mikä hiekan seasta putosi!? Vähän niin kuin manteli joulupuurossa.

Kun kerta säkkejä ostettiin useampi, niin lelujakin tuli tietysti useampi. Maltilla lelut, jotka vielä siinä vaiheessa olivat tuplamuovipussissa, kerättiin yhteen kasaan kaapin perälle. Toimitus ajatteli että moisesta lelukasasta saa jossain vaiheessa mukavan blogijutun.

Sofi (vas) ja Pesonen miettivät saako hiirellä leikkiä

Kun viimeinenkin hiekkasäkki hupeni ja vaatehuoneen lattia paljastui oli aika onkia lelut esille. Nyt vasta katselimme niitä tarkemmin ja huomasimme siellä täällä ikäviä epäkohtia. 

Pussista kuoriutuu suurehko, varsin sympaattisen oloinen hiirulainen, mutta hienosäätö on tehty hieman ajattelemattomasti. Hiiren korvat loistavat enemmän kuin paljettipuku euroviisuissa. Kymmenet pienet suht teräväreunaiset paljetit ovat hennosti korvissa kiinni, kissan kurkussa vaarallinen häntä tuskin kovempaa retuuttamista kestää ja pieni pehmeä nenännyppy ei sitäkään. Harmin paikka, että mukavasta yllätyksestä kuoriutuu lopulta pelkkää rihkamaa ja luonnon kuormittamista.

Kyllä hiirulaisesta leikkikaverin saanee, mutta hieman rampa siitä muutaman operaation kautta tulee. No, sytytetään kynttilät uudestaan ja aloitetaan pirskeet!   

Piri haluaisi jo purkaa energioita

Talkoot - karvat -

Kissojen karvatalkoot ovat kirineet jo kevään kiinni. Pöntössä on toivottu asukas sinitiainen ja asukas puuhaa parasta aikaa sisutuksen parissa. 

Kissojen karvat ovat n. ylipäätään kelvanneet vaihtevasti, eikä koko totuutta tiedetä vasta kuin tulevan talven kynnyksellä, pönttöjä siivotessa. Liekö kamerallakin työajat, mutta se on jostain syystä jättänyt kuvaamatta osia totuudesta ja näin joudumme elämään vajaavaisen tiedon parissa. Karvojen kohtalon yllä lepää arvoituksellinen karvapeite!

Mutta jonnekin karvat katoavat ja joku tai jotkut nukkuvat yönsä pehmeissä peitoissa!

Kissoja rapsutellaan ja karvoja kuskataan samaan tapaan, sillä suuret muuttojoukot ovat vielä saapumassa. Vasta yhdessä pöntössä on todistetusti kuhinaa. Muut asunnot ovat vielä tyhjillään.

Olemme kuitenkin saaneet tarpeeksi informaatiota ja tältä osin vetäydymme projektin hektisimmästä osasta. Toki palaamme asiaan aina kun siihen on aihetta ja kerromme kuulumiset. Siispä niitä odotellessa! 

  

Pakko saada touhuta!

Pesosen touhut ovat Pesosen touhuja, mutta onneksi Petski on porukassaan sosiaalinen ja antaa muidenkin nauttia touhuistaan. Yksi bravuureistaan, jonka voi luokitella hieman omalaatuiseksi on oman pedin peitteen pudottaminen lattialle. Kuin kuorisi banaanin ja viskaisi kuoret olan ylitse - riippumatta paikasta missä kuorit.

Petski tietää mitä tekee. Kitkee ja kaapii kunnes saa tuntuman peitosta ja sitten nykii ja nyhtää. Kerran on hommaan ryhdytty, niin samalla se viedään loppuun. Ja tietysti Petski tekee työnsä vaikeamman kautta. Kun edestä päin olisi tilaa vehdata ja veivata, niin Petski valitsee reitin sivusta puisten käsinojien välistä. Sen verran juuri, että saa hieman päätä kopisuttaa kaiteisiin ja koipia oikoa niin että kainalot paukkuvat. Petski haastaa.

Petski petaa pari kertaa kuussa, mutta varsinainen syy ei ole auennut. Petski on luonteeltaan touhuaja ja laitetaan tämäkin esitys touhuamisen kanssa samaan koriin. Antaa Petskin touhuta, sisustaa ja sekoittaa. Silloin Petski on parhaimmillaan!  

"Valmis", Petski on jälleen touhunnut!

   

Talkoot

Talkoo-pönttö on tovin ollut puussa ja odottanut asukkaita. Kamera on ollut paikalla ja tallentanut tapahtumia ja totta vieköön pönttöä on käyty katsomassa enemmän kuin keskikaupungin kattohuoneistoa! 

Tavoitteenahan on ollut saada asukkaaksi sinitiainen. Tiedä häntä sitten kuinka käy, sillä vuorasimme pöntön pohjan purulla, kun taas sinitiainen suosii aluskerroksena sammalta. Päälle tiainen kerää heiniä, muutaman puun lehden, jouhta ja karvoja. Eli vasta aivan loppuvaiheessa tulevat mahdolliset kissankarvat kuvaan mukaan. 

Mutta ensin täytyy saada asukas, oli se sitten sinitiainen tai muu mökkiä tarvitseva ohikulkija. 

Seuraava video kertoo tapahtumia pöntön ympärillä ensimmäisen viikon aikana. Kuhinaa riittää, mutta onko kuhinan seassa tavoittelemamme yksilö!? 

Tuunattua Mimmiä ja Alfredia

Tee se itse - touhut ovat kestävän kehityksen perusta ja kun kaapit ovat täynnä eritasoisesti tuhottuja leluja, jotka keräävät vain tyhjää tilaa, niin täälläkin heittäydyttiin Mimmin ja Alfredin innoittama tuunaamaan vanhaa.  

https://mimmijaalfred.blogspot.com/2019/02/diy-osa-1-kissan-onkilelu.html

Vastoin ennakko-odotuksia, niin takuuvarma Mimmin ja Alfredinkin suosima kahiseva ei saanutkaan porukoita sellaisen hurmokseen kun odotimme. Pientä kepeää tanssahtelua, kuin Lauantai tansseissa 70- luvulla konsanaan. Tilalle vaihdettu rapiseva taisi olla aavistuksen kiinnostavampi. Hyvät leikit tuli! Kiitos Mimmin ja Alfredin!

Globaalit humoristit puntarin kupeessa

Kuun vaihteessa - pienellä liukumalla - Pesosen porukoilla on punnitukset. Kissat ovat tietysti toista mieltä ja osa pitää kokemusta liki hammaslääkärimäisenä ja karttaa puntaria (ja punnitsijaa) kuin ruttoa!

Jetta on Lakun ohella kuin märkä saippua

Tippa on helppo nakki, helpoin nakki. Sofille kun tarjoaa "nakkia" eli herkkua niin homma onnistuu. Todellisuudessa homma toimii niin, että muovikaukaloon heitetään nameja (hah, hieman ristiriitaista, eiks jeh!), jolloin Sofi valahtaa automaattisesti kaukaloon ja siitä mitään tietämättä ilmaan ja punnitukseen. Sitten alkaa tasaisesti vaikeutuva räpiköinti. Hannu laittaa halutessaan hanttiin ja halutessaan tikkaa kipukynnyksen yli. Jetta on liukas kuin märkä saippua, samoin Laku. Pirin jääräinen pää ei anna periksi, eikä Piriä punnita, piste. Pesosta ei turvallisuussyistä punnita. On yritetty, mutta Pesonen ei nostelusta juurikaan tykkää, emmekä halua tilannetta, jossa Petski pääsee otteesta ja putoaa korkeudelta, jota Pesonen ei itse tunne.

Punnitus on tai pitäisi olla nopea projekti, mutta usein se venyy kuitenkin useammalle päivälle. Puntari tuo pelkoa ja inhoa. Joskus homma venyy niin, ettei lukemat ole tilastokelpoisia ja homma jää. Joskus salamasota tuo tulosta ja lukemat saadaan ylös.  

Soin puujalkahuumoria

Punnitus on osoittautunut myös kissojen keinoksi naljailla ja viljellä puujalkahuumoria. Usein kun puntari vain lepää keskellä lattiaa, sen päällä saattaa joku Sofi tai Piri(!) ilkikurisesti vain makailla. Solidaarisuutta! Globaalia huumoria? Tekeväthän muidenkin kissat näin... tekeväthän!? Lukemia ei tietenkään saa, koska punnarikone huutaa erroria! Ettäs kehtaavat, tepastelevat viiksiniekat! Räpsyttelevät ja patsastelevat. Vaikka tilanne on melkein absurdi, niin eihän sitä voi kuin ihailla. Kekseliäitä peijoonia! 

Pirin puujalkahuumoria