Ikkunan takana kova maailma

Näk näk, näkättää Maura, mutta kenelle?

 

Kevään hormonimyrskyinen ja kaoottinen kasvun aika on hieno aika seurata luontoa ja sen käyttäytymistä. Takapihan viidakko lienee kissoille kuin suuri viidakkokirja, joka tarjoaa paljon outoa ja ehkä pelottavaa seurattavaa. Miksei siinä sivussa myös henkilökuntakin saa ripauksen lähiluonnon sivustystä.

Uusille kissoille eli Mauralle, Miinalle ja sijaiskotikissalle Reginalle on tämä kevät ensimmäinen tämän luontokohteen äärellä. Vanhat parrat tietänevät jutun juonen, mutta uusien reagoinnit tuovat niillekin lisäväriä Käärijän vihreään (kuukauden sana toukokuu 2023) kevääseen.

No räkätin poikanen siellä pitää kissoille seuraa. Ja aina kun räkätin näkee,
pitää niiden laskea alleen - oletteko huomanneet?

Linnut ovat liikkeellä ja ensimmäiset poikaset hapuilevat jo ilmaherruutta tai siipien kantamattomuuttaan pomppien maankamaralla. Tämän totesi myös Maura, joka ihmetteli suhteellisen suurta, mutta pyrstötöntä lintua, joka piti pomppiessaan selkeää nääkä nääkä - huutoa. Sen emo seurasi vierellä, eikä kovuuttaan antanut madon matoa, vaan opetti pärjäämään omillaan. 

Ikävämpi puoli keväässä on se, kun vihreys alkaa heijastumaan ikkunoista, vaikeuttaen lintujen lentämistä turvallisilla ilmoilla. Linnuille syntyy vihreyden heijastuksesta optinen harha. Isot ikkunapinnat ovat monen linnun turma. Olemme ehtineet jo yhden käen hautamaan ja toinen jälki ikkunassa lienee talitiaisen törmäyksen jälki. 

Suuria huonekasveja olisi syytä välttää, ettei linnut luulisi voivansa laskeutua niihin. Verhot ja sälekaihtimet ovat hyviä rikkomaan optista harhaa. Lisäksi pystyviivoja linnut osaavat katsoa eli esim. lankoja ikkunapokissa, n. 5-10 cm välein.

Tapahtumien seurauksena askartelimme ikkunoihin huomattavan kokoiset haukan kuvat, jotka toivottavasti estävät lintuja törmäilemästä. Erilaisia haukka-tarroja on myös myytävänä.

Askartelun jälkeen ei tiettävästi törmäyksiä ole tapahtunut, eikä linnut ole kissojen iloksi takapihan viidakosta pois muuttaneetkaan. Kaikilla parempi mieli.

Hannu nukkuu haukan varjossa

PS. Oravanpyörästä hypänneen Kaarina Davisin blogissa on lisää linnuista ja ikkunaan törmäilystä, kuinka esim. voi auttaa jo ikkunaan törmännyttä lintua. Hyvä, tiivistetty infopaketti!

https://www.kaarinadavis.com/2021/06/nain-estat-lintujen-lentamisen-ikkunaan.html

Tuliainen

 Toisen roska, useamman onni. Lapsena vonkailin autonasentaja isältäni kaikenlaisia tuliaisia töistä, milloin korjatuista autoista ylijääneitä osia tai sitten ihan vaan tarroja. Osilla leikittiin kunnes melko nopeasti kyllästyttiin ja tarrat menivät laatikkoon. Samat tarrat ovat tälläkin hetkellä kansiossa, osat missä lie. Nyt on "vastuu" vaihtunut ja minä olen tuliaisia tuova henkilö. Kissat ovat hiljaisempia mouruajia, ellei ruuan perään mouruamista lasketa. Ruokaa ei työmaalla ole, sillä se ainoa hiiri joka siellä vipelsi on vapautensa ansainnut. Jotain kuitenkin osui silmään, nimittäin pahvinen rinkula. Olisikohan siitä johonkin?

Hannu tutki rinkulan läpikotaisin

Sofi istahti tuliaiseen ensimmäisenä Laku miettii vuoroaan.

Potkujenkin uhalla kannoin rinkulan autoon ja toin kotiin. Pahvilaatikko on pahvilaatikko, mutta rinkula on rinkula! The rinkula. Se otettiin vastaan uteliaan lämpöisesti. Sen pyöreyttä ja läpikuljettavaa reikää ihmeteltiin. Siinä kuljettiin kuin Narnian ovesta ja sen ympärillä pyörittiin kuin Stockmannilla. 

Rinkula on nyt tovin ollut lattialla ja se toimii hienosti. Mikäli sen haluaa petinä pitää, pehmusteena käy esim. pyyhkeet tai melkein ihan mikä tahansa pehmeä. Helppo vaihtaa. Reuna on sen verran korkea, että sen taakse pääsee helposti piiloon, mutta ei liian helposti pääse hyökkäämään. Tasapuolinen. Läpimitta on sen verran suuri, että se toimii liikenteen jakajana. Toisen roska, toisten aarre:)

Sofi rinkulassa

Saako verhot auki

Pesonen odottelee verhojen aukeamista

Pesonen istuskeli aamulla sängyn päällä ja selvästi jo odotteli verhojen aukeamista. Henkilökunta tuli ja aukaisi verhot. Aurinko paistoi kesäisen lämpimästi, mutta jo sen verran korkealta, että se piirsi kylvynlämpöisen läikäin ainoastaan sängyn yhteen kulmaukseen, jättäen verhojen aukeamista odottelevan Pesosen varjoon. Pesonen ei odottanut, vaan siirtyi välittömästi tuohon pieneen aurinkoläikkään pötköttelemään! Ei empinyt hetkeäkään.

Koska Pesonen ei lääkärissä silmiä tutkittaessa reagoinnut edes valoon, niin Petskin on joko tiedettävä auringon kulku tai sitten vain "haistettava" auringosta tuleva valo ja lämpö, niin oli nopea tuo siirtyminen. 

 

Pesonen siirtyi kuvan vasemmasta alareunasta aurinkoläikkään,
joka siirtymisvaiheessa oli puolta pienempi. 

 

Lakosi kuin märkä heinä

Noin viikko sitten, vapun aikoihin Pesoselta lähti jalat alta pelkästä kahvikupin nuuhkaisusta! Olimme lopettaneet jo päiväkahvi hetkeä, kun Pesonen piipahti paikalle. Ensi se kaatoi (tyhjän) kupin ja sen jälkeen se lakosi kuin märkä heinä nuuhkimaan sitä. Reagointi oli melkein kuin minttulelun äärellä, mutta tällä kertaa kyseessä oli tuoreen kahvintuoksuinen kuppi. 

Sen verran eroa normaaliin oli, että nyt kyseessä oli virheellisesti hankittu pannusuodatus kahvi. Maku ja ehkä tuoksukin ovat hienorakenteisempaan suodatinjauheeseen aavistuksen eri. Aikaisemmin ei Petski ole kahvikuppia nuuhkinut, mutta tällä kertaa lattialla lojuva kuppi huumasi Petskin.

  

Pattiviikon se toinen postaus

Kun Hämeenkyröläinen sijaiskotikissa Miina vietiin normaaliin hammastarkastukseen, löydettiin Miinalta patti. Patti löytyi osittain vahingossa muun tarkastuksen yhteydessä, sen jälkeen kun hampaat oli ensin tarkastettu. Suurehko patti löytyi kaulan kohdalta, itseasiassa kaulavaltimon päältä. Patti oli jo sen verran kehittynyt, että se käytännössä räjähti käsiin. Se purskautti tuhkan ja salmiakin värisen, harmaan nesteen reilussa kaaressa lattialle, juuri katseensa kääntäneen sijaiskoti henkilökuntalaisen viereen. Siinähän sitten kiljuttiin. Hampaat olivat sillä katselmuksella siinä kunnossa, että mahdollisesti kulmureille tulisi hammaslääkärin toimesta lähtö. 

Varasimme Miinalle omakustanne ajan, sillä emme halunneet venyttää hampaiden hoitoa. Samalla halusimme hoidattaa patin kokonaan pois. Nopeampi parempi. Hammashoidosta tuli loppujen lopuksi huomattavasti edullisempi ja huomattavasti armollisempi, sillä ainoastaan pienet mini etuhampaat saivat lähteä.

Miina, patti poistettu

Myös patti, loppujen lopuksi kaksiosainen patti poistettiin kokonaisuudessaan. Vekki oli n. 15 cm pitkä ja koska kohde oli kaulavaltimon kohdalla, jouduttiin ihoa hieman venyttämään. Miinan katu-uskottavuus nousi aivan uudelle tasolle. Näyte lähetettiin patologille.

Jälleen saatiin täynnä ammattikieltä sisältä lausunto, josta poimittiin selkeät positiiviset uutiset, että patti poistettu kokonaisuudessaan ja että se on hyvänlaatuinen kasvain. Ei jatkotoimenpiteitä. Palisadimuodostusta ja stroomaa. Kyseessä oli karvajuurifollikkelin tyvi- eli basaalisolukosta alkunsa saanut kasvain.Trabekulaarinen trikoblastooma on kissalla esiintyvistä trikoblastoomatyypeistä yleisin.

Näiden retuutusten ja hieman muidenkin syiden vuoksi päätimme, ettei Miinaa voi antaa pois meidän taloudesta ja niin Miina muutti pysyvästi meille.

MIINA

Miina tuli alunperin Hämeenkyrön kissankulmasta meille sijaiskotikissaksi. Koko-musta, korvankärki katki ja patti kaulassa (otettu pois). N. 6-7 v tyttökissa. Tykkää olla omissa oloissa, mutta osaa leikkiessä olla myös sosiaalinen. Ei kuitenkaan anna silittää, vaikka on ollut meillä jo liki vuoden. Lääkärillä käynnit on hoidettava "pakkohäkillä", joten luonteikkuuttakin löytyy. 

Ruokavalio on näihin päiviin asti ollut joko Perleä tai raksuja, mutta aivan viime päivinä on kelvannut myös muu kosteampi ruoka kuin Perle. 

Aamuisin, kellon soidessa Miina hiippailee henkilökuntaa vastaan sängyn nurkalle, mutta silittää ei anna. Pieni sormen nuuhkaisukin on kortilla. Miina on Miina, joskus kutsutaan Mintuksi. Nimensä oppinut hiljakseen tuntemaan. 

Jos Miinalla olisi asunnossa mieleisimmän paikan merkiksi johonkin asetettuna punainen matto, olisi se todennäköisesti keittiössä jääkaapin oven edessä - on ovi sitten auki tai kiinni. Miina harrastaa pikamatkoja ja silloin tällöin hentoista kurisemista. Leikkii kun huvittaa, ei kysy siihen lupaa, eikä tarvitsekaan. Väistää kättä kuin varjo valoa. Tulee toimeen kaikkien kanssa. Nukkuu, syö, kakkaa ja kökkiin. Ei puhu suomea. Tervetuloa taloon Miina!

Miina

Pattiviikon ensimmäinen postaus

Sofi oli jossain vaiheessa saanut kuonoonsa, aivan kirsun välittömään läheisyyteen pienen patin alun. Pienen, harmittoman oloisen patin. Yleisvointi Sofilla oli kuitenkin kaikessa Sofimaisessa reippaudessaan moitteeton, eikä patti tuntunut muutenkaan "kehittyvän" mihinkään suuntaan. Mietimme finniä, perinteistä rasvapattia, kaikkea muuta harmitonta, mutta todellisuudessa se ei tietenkään jättänyt rauhaan. 

Mitä sitä viivyttelemään, kun kerta Sofille sattui vuosittainen hammashoito. Yhytimme samalle käynnille patin katselmuksen. Hampaat saivat olla rauhassa, mutta patin lekuri päätti nipsaista pois ja lähettää siitä näytteen tutkittavaksi, saatesanoilla "Kaikki patit ovat huonolaatuisia, kunnes toisin todistetaan". Kotiin boxissa tuotiinkin hieman villin näköinen, nokan vierestä tikattu kissa.

Liki huomaamaton operaatio näkyy tarkemmin katsottuna selkeämmin. 

Sitten aloimme odottamaan joko sähköpostia tai puhelinsoittoa. Onko soittanut, onko s-postia? Jokainen tietää odottamisen tuskan. Lopulta s-postiin kilahti viesti, joka huokaukseksi alkoi iloisilla alkusanoilla. Kuonossa ollut muutos oli todettu hyvälaatuiseksi uudismuodostumaksi, apokriinrauhasen kystaksi. Sytologisissa levitteissä (2kpl) todettiin valkuaispitoista nestettä, sakkaa ja rappeutuneita soluja. Rakkula on nyt kokonaan poistettu, eivätkä ne yleensä uusiudu kirurgisen poiston jälkeen. Paljon erikoistermistöä, mutta se oli tuettu sellaisilla positiivisilla sanoilla, jotka tavallinen kissanomistaja myös ymmärsi. 

Tikit on poistettu ja Sofi on jälleen oma kaunis itsensä. Ei ole kengännauhat roikkumassa nenänvarressa. Tiedä sitten vaivasiko patti Sofia itseään, mutta tuntuu, että Sofi on ollut aavistuksen iloisempi sen jälkeen. Aavistuksen sosiaalisempi. Tai sitten henkilökunta tulkitsee patittomuuden asteen verran vahvemmin. Hyvä näin.

Nyt voi ottaa rennommin; patti pois ja hampaatkin kunnossa!

 

Arkikuva #16

 

Arkikuva 16#, linja-auto pysäkki, Lahti