Last season

Yksi pääsky ei kesää tee (vaikka tekeekin!), eikä Robo fish korvaa oikeaa kalaa (ei). Jälkimmäinen sanonta osuu enemmän oikeaan, sillä kaapista kaivettu vanha tuttavamme Robo fish ei olisi vähempää voinut kiinnostaa.

Sofi käy tarkastamassa tilanteen

Robo fishin yksi heikkouksista on pattereiden menekki ja osalta sen vuoksi se ollut jo jonkin tovin kaapissa kuivalla maalla. Odotimme kuitenkin, että kalan paluu olisi herkistänyt kissoja hurjimpiin leikkeihin, mutta kuin piste pyrstön päällä, Jetta tyytyi vain haukottelemaan! Edes pyrstön kutkuttava hetkutus ja siitä lähtevä läpsytys ei saanut kissoihin värinää.

Ääööääää... Jettaa kiinnostaa...

Sofi oli innokkain tai sitten vain päätti kokeilla kuinka lämmintä uimavesi on. Laku liekö ollut unessa kun niin silmät seisoivat päässä ja koko ukko tuntui olevan tyystin muissa maailmoissa. Pesonen pyörähti vain kohteliasta uteliasuuttaan vadin äärellä, eikä herkistynyt sen kummemmin leikin rientoihin. 

Koko projektin kiinnostavin osio oli eittämättä pariston vaihto, jolloin Sofi työnsi nokkansa paikoin liiankin lähelle. Patteri ei ole pilleri, eikä sitä saa syödä. Eikä kissat muutenkaan tunnu pillereitä syövän!

Projektin kiinnostavin osio; pattereiden vaihto

Robo fish ei korvaa Leväbarbieta, eikä tunnu olevan tarvekaan, sillä Laku on vieroitunut tyttöystävänsä menetyksestä hyvin. Laku ei ole muutamaa silmäystä lukuunottamatta ole etsinyt kalakaveriaan. 

Vesileikit ovat tällä erää täällä päin niin last season. Katsotaan jatkossa uudestaan, mikäli helteet pukkaavat päälle sillä voimalla, että pieni tassun ja turkin kastelu ei niin haittaa... ei vaikka mekaaninen kala olisi vallannut altaan.

Robo fish-esittely huhtikuulta 2016: 

http://kissapesonen.blogspot.com/2016/04/robo-fish.html

Piri

Klo 01.11 Piri makasi sängyssä kuin lepäävä puuveneen airo ja takajalat kynsineen olivat henkilökuntalaisen kainalokuopassa. Tippa oli Pirin vieressä ja heidän välissä "aitana" oli ainoastaan kalpea kädenvarsi. Siinä vaiheessa yksikään talon asukkaista ei halunnut Pirin ja Tipan välistä suhinaa. Yksi nukkui, yksi pelkäsi ja Piri puhisi. Tippa etsi levottomasti paikkaansa. 

Kaikki hyvin. Tippa löysi paikkansa ja kainalokuoppa jäi naarmuitta. Piri taisi olla tilanteen onnellisin, sillä uskon ettei Pirillä ole yön tapahtumista mitään hajua. 

Siitä on jo kolme kuukautta kun Tassulinnasta kävi vieras. Tuolloin ihmeteltiin ääneen, kuinka vähän Piri on saanut näkyvyyttä Pesosen blogissa. Totta! Pirin kohdalla on jäänyt puu metsään, vaikka kaveri on yksi tämän porukan suurimmista persoonista. 

Piri lienee kuvauksellisin, Piri on kookkain ja Pirillä on tyylikkäimmät muuvit! Jos Hannu on yleisesti sydäntenmurskaaja, Piri on sitä kirjaimellisesti. Piri on kissamaailman Åke Lindman. Rujo jätkä, jolle tulee aina ne pahiksen roolit, mutta sydän on pelkkää pumpulia. Karismaattinen mörökolli. 

Piri osaa pysyä sen verran varjon puolella, ettei kamera salamavaloineen tavoita. Piri kulkee keskitietä. Jos Piri tekee jotain, tekee se sen niin noppelasti ettei siihen ehdi reagoimaan. Piri on Piri.  

Minuutin leikkituokio

Pesonen tuli pallo suussa vastaan ja huusi. Sitten mentiin!

Tippa on tullut mopoikään

Tippa on tullut mopoikään eli täyttänyt 15-vuotta (mutta jätetään se mopo silti hankkimatta). Ihmisikään verrattuna Tippa olisi 71-vuotias. Tipan kanssa samoihin aikoihin synttäreitä viettävät myös Laku 5-v (ihmisikä 33), Piri 6-v (37), Jetta 8-v (45) ja Pesonen 8-9-v (45-49).

Tippa 15-v

Tipalla ikä näkyy ainoastaan turkin lievässä värimuutoksessa, jossa pohjalla oleva valkoisuus on tullut näkyvämmin esiin. Tippa on mustasavuvalkoinen tai toisin sanottuna savuharmaa eli kissan karvan juuri on hopeanvalkoinen ja muu osa mustaa. 

Karvan vaalea osa puskee esiin.

Vaikka Tippa on "kilppari-kissa", niin kunto on hyvä. Ruoka maistuu ja leikki silloin kuin huvittaa. Tippa tykkää silityksistä, sylistä ja hyvästä lihaisasta ruuasta. Eikä Tippa ole edelleenkään hylännyt hattuhyllyä, vaan aina välillä täytyy päästä hattuhyllyn ahtaaseen koloon röhnöttämään ja Lakua karkuun, joka silloin tällöin hieman kiusailee Tippaa. Alas pääsee ihmishissillä, kun hieman huutelee. 

Tippa on vanha, ei siinä mitään. Tippa on kuitenkin rautaa, kuten Debbie Harry. Tipalla on nuoren kissan mieli, reipas ja leikkisä. Jalka nousee ja juoksu maittaa! Unta tarvitaan hieman enemmän, mutta niinhän kissat nukkuvat (niin joku on väittänyt). Viikonloppuna juhlitaan 15-v ja paripäiväisiä, eiks jeh!

Jetta - sähköhäiriö

Jetalla on aiemmin, n. kolme vuotta sitten, todettu sydämen rytmihäiriö ja koska Jetta on menossa hammashuoltoon, olemme käyneet tutkituttamassa Vantaan Tammiston Evidensiassa sydämen tilan uudestaan.

Jetta odottavalla kannalla

Kaikki on niin kunnossa kuin vain tässä tilanteessa voi olla. Diagnoosiksi tuli hurjalta kuulostava sähköhäiriö. Sydän lyö säännöllisen epätasaisesti - joka kolmas lyönti on kammiolisälyönti ja syketiheys huitelee 120-200 paikkeilla. Rytmihäiriö täytyy kuitenkin huomioida hammashoidon yhteydessä olevassa anestesiassa. 

Vantaalle lähdettiin normaalin "Koppiin menon - painin" jälkeen ja Evidensian pihaan saavuttiin loistavalla aikataululla "viittä vaille". Reitti pohjoisesta, molempiin suuntiin on helpohko, kunhan on sinut peräpuskurissa roikkuvien rekkojen kanssa ja kolmen vai oliko niitä neljän kaistan viuhuvasta liikenteestä. Autoilu siellä päin saattaa maalta tuleville olla stressaavaa ja osin jopa vaarallista.

Kohta alkaisi riittämään!!

Onneksi saavuimme "viittä vaille", sillä käytävällä oli myös muutama koirapotilas, joista toinen ei  s e l v ä s t i k ä ä n  tykännyt siitä mitä tapahtui myöhemmin operaatiohuoneessa. Erikoiseläinlääkäri Elisa Välimäki oli miellyttävä, hyvä. Hän oli rauhallinen, mutta samalla varma tekemisistään. Jetta ultrattiin, otettiin kuvat ja kuvat selitettiin meille. Jetta ei tapahtuneesta aivan samaa mieltä ollut, sillä EKG-antureiden, karvanajelujen ja kääntelyiden jälkeen, Jetan noustua, pöydältä löytyi patukka ja samalla myös toinen. Punainen minuutti kuitattiin kuitenkin naurun pyrähdyksillä ja nenästä kiinni pitämisillä. 

Evidensian koko henkilökunta oli mukava. Rapian 200e:n laskun sai maksaa käteisellä ja vaihtorahatkin löytyivät takahuoneesta. Käynti oli kompakti ja siitä jäi hyvä mieli. Osaavissa käsissä homma hoitui!

Jettaa ei sydämen häiriö vaikuta, eikä näin ollen lääkitystä ole tarvinnut aloittaa. Jetta jaksaa juosta, leikkiä, kiipeillä ja touhuta. Rytmihäiriö vaikuttaa enemmän henkilökuntaan, sillä alitajunta jarruttaa välillä hurjimpia leikkihetkiä. 

Jetalle on nyt varattu aika hammaskiven poistoon Kirkkonummen (Veikkolan) Anidentiin, jossa tarvittaessa pystyy yhdellä käynnillä esim. poistamaan hampaita. Siellä tiedetään kuinka anestesia hoidetaan ja siellä tiedetään Jetan sydämen kunto. Yhden kerran käynti on kaikille helpotus!

Kylmää kyytiä Pesoselta

"Jaaha ja missähän suunnassa se alastulo", miettii Pesonen (oik) ja hyppää alas.
Sofi vieressä ihmettelee varovaisuutta.

Pesonen on fiksuna likkana huomannut, että aurinko kiertää iltapäiväksi talon toiselle puolelle ja paistaa jonkin aikaa parvekkeella. Parvekkeen aurinkopaikka on pöydän päällä ja sinne täytyy hieman kiipeillä - pois tullessa sieltä joutuu hieman hypähtämään. Pesonen on tietysti valinnut poistumisreitin hankalamman kautta eli hypähtää kiipeilypuun pienehkölle välitasanteelle. Vaihtoehtona olisi tulla penkin kautta, jossa alastulo pinta-alaa olisi varmuudella. Pesonen luottaa, että se pieni tasanne on suunnilleen siinä missä eilenkin. Se on täysin arvoitus, kuinka Pesonen on ensimmäisen kerran hypyn osannut tehdä.

Pesonen kuitenkin tulee alas, eikä tunnu olevan moksiskaan seikkailuistaan.  

Pesosen loikkiessa on aina sydän hieman syrjällään. Vauhtia ei saa olla, sillä silloin Petski tekee äkkinäisiä päätöksiä. Eräänä päivänä Pesonen kiipesi yllättäen kannellisen vessan päälle ja oli selvästi ihmeissään alastulon kanssa. Pesonen kuunteli ja ihmetteli ja sitten varovasti lähti hitaasti, etutassua liu´uttaen alas. Petski tuli kuin tulikin lopulta alas kuin kesälämmössä sulava jäätelö. 

Sulavasti kuin kesäinen jäätelö tulee Pesonen alas

Petskin sokeus ei ole rajoite kuin henkilökunnan normaaleille sydämmenlyönneille, sillä välillä Petskin seikkailut eittämättä hieman kylmäävät. Sydäntä kuitenkin lämmittää se, että Petski pystyy kaikesta huolimatta nauttimaan täysin elämästään. 

  

Leväbarbie 2001 - 2018

Leväbarbie 2001 - 2018

Lakun tyttöystäväksi nimetty Leväbarbie on kuollut pitkällisen sairauden jälkeen. Barbie eli pitkän ja vaihderikkaan elämän, johon kuului mm. kahdessa eri osoitteessa asuminen. Lakuun Leväbarbie tutustui syksyllä 2013.

Lakulle menetys on tietysti suuri, mutta välillisesti se vaikuttaa myös Pesoseen, sillä Leväbarbien asunnon, akvaarion pulputus päättyy. Korvaavaa pulputtajaa mietitään. Pesoselle pulputus on ollut kuin tehtaanpilli kaupunkilaiselle. 

Kahvit on juotu ja näin kiitetty ja muisteltu pitkäikäistä ystäväämme. 

http://kissapesonen.blogspot.fi/2015/03/lakulla-ei-ole-kaikki-kupit-kaapissa.html