perjantai 31. heinäkuuta 2015

Niilo reippailee

Niilolla pesutuokio
Niilolla alkuvuodesta todettu kasvain on pysynyt melko mukavasti kurissa. Edelleen annamme päivittäin yhden tabletin (5 mg) prednisolonia, joka lievittää turvotusta. Ilman lääkettä Niilo tuskin kykenisi mihinkään.  

Niilon tämän hetkinen vointi on kohtuullisen reipas, mutta mielialat vaihtelevat selvästi. On päiviä jolloin Niilo juoksahtelee tai tulee ovelle vastaan ja luikahtelee käytävään ja on päiviä jolloin Niilo on selkeästi apaattisempi. Kuinka paljon apaattisuus liittyy sairauteen, on epäselvää. Vieras ihminen ei kuitenkaan välttämättä huomaisi Niilossa mitään erityistä. 

Kohtauksia tulee harvakseltaan. Ne alkoivat pääsiäisen aikoihin uudestaan ja noudattavat samaa kaavaa eli ensin levottomuutta ja pälyilyä, jonka jälkeen alkaa kehän kiertäminen. Nykyään kohtausten laatu on alkuperäisiä aavistuksen lievempi ja niiden kesto on lyhyempi. Selkeästi on havaittu, että Niilo on myös oppinut lukemaan tilannetta; kun kohtaus on tulossa, hakeutuu Niilo omatoimisesti pehmeälle alustalle rauhoittumaan ja mahdollisesti nukkumaan. Välillä kannamme Niilon ja näin rauhoitamme tilanteen. Kohtauksille yhteinen tekijä tuntuu olevan innostus. Usein kohtaus tulee kun Niilo saa tonnikalapitoista herkkuruokaa tai tulemme kotiin, siis selkeästi jokin positiivinen kokemus. Myös yleinen hälinä tai kolina saattaa laukaista kohtauksen. Niilo menee "ylikierroksille" ja sitä kautta hämilleen. Myös me olemme oppineet lukemaan tilanteita ja käyttäytymään tarvittaessa rauhallisemmin, jolloin ylikierrosten vaara vältyttäisiin. 

Niilosta on tullut aavistuksen herkempi ja saattaa suivaantua esim. Pesosen harmittomasta naukumisesta, jolloin Niilo käy "tönäisemmässä" Pesosta sen verran, että Pesonen lopettaa. Niilon on myös vaikea ottaa vastaan kavereiden hyvää tarkoittavat puskemiset, jotka ovat välillä liki pässimäisiä. Liika on liikaa.


Uni iski

Niilo painaa tällä hetkellä 5,3 kg. Kesäkuussa paino putosi huolestuttavasti reilut 500 g, mutta nyt se pysynyt paikoillaan. Lääke pitää onneksi ruokahalua yllä. Turkki on paikoin ollut rasvainen ja sitä kautta suttuinen. Pissa määrä on keväästä pienentynyt, mutta edelleen normaalia suurempi. Niilo nukkuu paljon, mutta siinä voi olla myös sateisen kesän vääristymääkin.

 Edelleen täytyy palauttaa mieliin se tilanne kun istuimme eläinlääkäriasema Aistissa ja olimme kuulleet Niilon tilanteen ja sen kuinka yksi vaihtoehto olisi ollut nukuttaa Niilo siltä reissulta. Emme nukuttaneet, sillä luotimme omaan tulkintaan Niilon tilasta. Niilo ei ollut tuolla eläinlääkärireissulla lainkaan oma itsensä ja ne kohtaukset, jotka se sai asemalla, olivat paljon "rankempia" mitä kotona. Hoitajat ja lääkärit näkivät vain Niilon sen hetkisen tilanteen. Lääkäri totesi meidän tuntevan kissamme paremmin ja onneksi osasimme kiperässä tilanteessa pohtia tilanteen oikein. Niilon kotiin tuominen oli vain ja ainoastaan oikea ratkaisu.


Tarkkana nurkalla
Oikeaa ratkaisua tukee viime viikolla tapahtunut ulkoiluhetki, jolloin rohkenimme pukea Niilolle valjaat. Poika oli selvästi mielissään! Ensin veimme Niilon suuressa ja avoimessa häkissä pihalle, hieman nuuhkimaan ruohon vihreää ja kesän harvoja aurinkoja. Häkkiin laitto meni jouhevasti, eikä Niilo mennyt hämilleen tai stressaantunut lainkaan. Pihalla kiinnostus kaikkeen heräsi nopeasti. Keväällä eläinlääkärissä todetut liki sokeat silmät poimivat helposti ohi lentävän linnun, eikä kauempana kulkenut postinkantajakaan jäänyt näkemättä. Ei näkö haukanterävä ole, mutta ei myöskään puolisokea. Vain hetken malttoi Niilo pötkötellä häkissä, kunnes tassu hapuili rakosista ja halkoi ilmaa. Päätimme hakea valjaat ja pukea ne ylle.


Tassu kastuu kesken lenkin
Oven avauduttua, Niilo kirmasi välittömästi tutulle reitille. Tutut kiven vierustat ja talon nurkat, tutut pyykkitelineen jalat. Nyt kun maailma aukeni täydellä 360 asteen volyymilla, pitikin olla tarkempi. Välillä pysähdyttiin ja katsottiin reittiä, välillä kuulosteltiin puskien rapinoita. Varjoisemmilla alueilla viipyvä aamukosteus pakotti Niilon käyttämään pihan betonisia laattoja hyödykseen. Laattojen loppuessa oli rohkaistava ottaa askel nurmelle. Liki sammaleista nurmikkoa mentiin metrin-parin vauhdilla ja välillä jouduttiin ravistamaan märkiä tassuja, jotka "upposivat" kosteaan mättääseen. Vaikka tilanne oli äkkiseltään outo ja yhtäaikaa kiinnostava, ei kohtausta tullut. Levottomuus kuitenkin lisääntyi, joten päätimme ilmakuljettaa Niiloa eteenpäin pahemmista sammalesteistä. Reilun vartin jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Poika oli tohkeissaan ja sai selvästi täytettyä jonkin kaipuun aukon. Sisällä kaikki tuntui purkautuvan, sillä Niilo sai pienen kohtauksen, joka meni kuitenkin pian ohitse. 

Se on todentunut, kuinka tärkeää ja hienoa on tuntea kissansa. Tässä tilanteessa Niilon kanssa olemme saaneet pitkän jatkoajan, joka on pikku hiljaa muuttunut normaaliksi elämäksi. Sairaudet kuuluvat elämään ja niiden kanssa pitää oppia olemaan. Huomenna saattaa kaikki olla toisin suuntaan tai toiseen, mutta nyt on nyt. Näillä mennään.     

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tippa korkealle kurottaja

Seinori Tippa jälleen korkeuksissa
Ainahan sitä automaattisesti pelästyy mikäli kuuluu ryminää ja kolahduksia, mutta mikäli perään kuuluu myös naukumista, ei voi kuin naureskella, sillä silloin on Tippa taas loikannut "jonnekin" ylös. 

Tippa on hyppinyt aina. Tippaa kiinnostavat lähinnä hieman oudon oloiset korkeat paikat, kuten esim. eteisen hattuhylly, jonka rakoväli on n. 20 cm, vajaan kahden metrin korkeudessa tai oven päällinen, jolloin Tippa heiluu suht tarkalleen kahden metrin korkeudessa. Tippa on solakka, 12-vuotias diiva-lady, joka on ollut läpi elämän terve. Nielutulehdus ja tarpeeton hammaskiven puhdistus ovat ainoat merkinnät terveystilastoissa. Sähäkkä ja nopea taskuraketti painaa painaa hieman alle 4 kg.  

Tippa saattaa hypätä korkealle keikkumaan milloin vain. Yleensä syynä on kuitenkin selkeästi huomion hakuisuus. Hyppäämisen jälkeen, on Tippa korkealla jonkin aikaa ja mikäli diivaa tyttöä ei huomata, alkaa armoton naukuminen, huomion haku. Mikäli naukumiseen ei reagoida, kyllästyy Tippa lopulta ja tulee omin toimin alas. Mikäli Tippa huomioidaan, alkaa hyväntuulinen pörinä, joka usein päättyy hissillä (olkapäillä) alas tuloon.

Kahden metrin korkeuteen, oven päälle, Tippa pääsee ottamalla kahvasta vauhtia. Oven päälle päästyä Tippa pysyy siellä vaivatta, vaikka oven levys ei neljää senttiä enempää ole. Samaa kahvasta kiinni- tekniikkaa Tippa käyttää pyrkiessään hattuhyllylle. Pariin otteeseen on hattuhyllylle meno estynyt ja syynä on ollut vaatteet, jotka ovat estäneet pääsyn. Muuten on aina löytynyt jokin rako, josta sujahtaa omaan pieneen ylhäiseen pesään, joko naukumaan tai pörisemään. 

Ja toden totta "pesä" on ylhäinen, mikäli alhaalla lattiatasossa olijoita on uskominen. Lähinnä Laku ja Sofi tulevat niska kenossa alle ihmettelemään, eivätkä meinaa millään uskoa tai tajuta kuinka Tippa on ylös joutunut / päässyt. Laku ja Sofi pyörivät ja kurisevat pienessä ympyrässä kuin taivaalta sataisi kohta ilmaisia herkkutikkuja. Ja voi sitä riemua ja hämmästystä kun Tippa lopulta tulee alas; perään lähdetään kuin Elvis olisi haudasta noussut. Se on silkkaa Tippamaniaa! Yksikään matto ei ole tämän jälkeen paikallaan. Tippa lentää edellä ja loput tulevat jälki-imussa perässä.

Sofi ihmettelee ja palvoo  "mummoa"
Tipalla lentävyys tulee luonnostaan, se on sen jäsenissä. Tipan pissa- ja kakkajuoksut ovat paikoin jopa pelottavaa katsottavaa. Tippa ampuu täyteen vauhtiin joko heti vessassa käynnin jälkeen tai sitten vasta hetken päästä, pienen tuumailutauon jälkeen. Täyden vauhdin nopeasti saavutettua Tippa hyppii sitten joko (putki)TV:n tai akvaarion päälle. Täydestä vauhdista Tippa hyppää myös ikkunan edessä olevan pöydän päälle ja kaikki toivovat, että se ehtisi jossain vaiheessa pysähtymään tai edes hiljentämään. Kämppä mennään päästä päähän ja välillä hieman poikittain, myös seiniä pitkin. Näky on tuttu mm. Ilkka Heilän mainiosta sarjakuvasta B. Virtanen, jossa aina välillä perheen Pasi-kissa saa samantyylisiä hepuleita. 

Tipan touhut saavat tietysti muut kissat reagoimaan. Yleensä perään lähtevät Laku ja Sofi, jotka jo Tipan mennessä vessaan innostuvat silminnähden. Mukaan liittyy myös Piri, joka hitaudellaan on hellyyttävää katseltavaa. Hannu ja Jepu ovat myös tohkeissaan. Pesosen tehtäväksi jää paikallaan olo ja toivomus, ettei jää alle. Pesonen on oppinut jo varomaan ja lukitsee paikkansa hyvissä ajoin. Silloin tällöin saattavat niskavillat pöllähtää kun Tippa lentää ohitse. Juoksuriemu on yleensä hetkessä mennyt ja pölyn laskeudettua tarkastamme vahingot. Tippa on tarkka, eikä vakuutusyhtiötä ole tarvinnut lähestyä. 

Nukkuminenko Tipan salaisuus?

Tipan hyppelyä ei voi kuin ihmetellä ja myös ihailla. Reilut 10-vuotta nuorempi Sofi on Tippaan verrattuna kuin löysä jauhosäkki, joka esim. tiskipöydältä alas tultaessaan tömpsähtää maahan niin, että joutuu miltei jopa hetken miettimään seuraavaa liikerataa, kun Tippa tekee kaiken liikkeiden jatkoksi. Tippa tekee loikkansa edelleen vaivatta, eikä ole vielä kertaakaan epäonnistunut hypyissään. Tippa nauttii hyppelyistä, sillä niin saa helposti kaipaamaansa huomiota. Häntä heiluu villinä ilmassa ja selkä on koreasti asennossa. Pää topakkana ottamaan silitykset ja muut huomion osoitukset vastaan. Mikäs Tippaa on silittäessä, sillä Tippa on omanlainen suuri persoona.   

torstai 23. heinäkuuta 2015

Takapihalla tapahtuu osa II

Laku tarkkailee parvekkeella
Pesonen vierailee parvekkeella usein ja lähes aina nuuhkii seinän rakosista multaisan maan ja vehreän pöheikön tuoksuja. Eräänä iltana nuuhkiminen oli selkeästi ponnekkaampaa ja kiihkeämpää kuin tilanteessa olisi ollut jotain muutakin.. Ja niin olikin. Kyse ei ollut pelkästä nuuhkimisesta vaan mielenkiinnosta rapinaa tai tarkemminkin rouskutusta kohtaan. Pesonen oli saanut pupun iltapalaäänet kuuluviin, sillä pitkäkorva lateli vihreätä ravintoa parin metrin päässä. Eiköhän pupun tuoksukin yltänyt Pesoselle asti.

 On mukava havaita, että Pesonenkin pääsee nauttimaan takapihan vilkkaasta eläinliikenteestä, kun yleensä eläinhavainnot jäävät pelkiksi näköhavainnoiksi. Seuraavassa hieman listaa mitä siellä usein niin väheksytyllä takapihalla oikein tapahtuu. 


Orava varastojensa kimpussa

Seinustan kivetyksestä lähtee helposti rapiseva ääni, mikäli siihen hiiri tai orava tulee tepsuttelemaan. Tänä iltana oli oravan vuoro, mutta aivan seinustalle asti se ei tullut, vaan tyytyi kaivelemaan jemmattuja pähkinöitä ruohonraoista. Aikoinaan oravia oli enemmänkin kun ruokimme salavihkaa niitä pienillä pähkinäannoksilla. Ruokinta piti lopettaa kun oravat alkoivat hyppimään parvekkeen kaiteelle ja juoksemaan sitä pitkin. Kissat olivat tietysti tohkeissaan häntää vispaavasta vierailijasta, joka oli suoraan pleksin takana, aivan muutamien millien päässä. Nyttemmin oravat ovat tyytyneet olemaan kauempana ja se sopiikin ihan mainiosti. Oravat viihtyvät suorassa ja pitkälti oksattomassa männynrungossa, jossa parhaimmillaan jopa neljäkin tupsuhäntää juoksee toinen toisensa perässä. Meno on välillä hurjaa ja lastu lentää!

Harakka levähdyspaikalla
Lintuja on myös paljon. Varikset ja harakat ovat kunnioitettavan suurikokoisia ja niitä sietääkin katsella niska hieman kyyryssä. Rohkeimpina hetkinä niille näkätetään, mutta olemme tällöin ohjeistaneet kissoja sillä tiedolla, että taitaa tuo lintu olla liian suuri pannulle. Oppi ei ole vielä perille asti mennyt, vaan suu kuolassa näkätys jatkuu. Sama juttu on kyyhkyjen kanssa, joita takapuustossa myös vierailee. Pikkulinnut ovat kovin pieniä ja niihin ei juurikaan ole kiinnostusta herunut, ellei tinttien lailla tulla aivan ikkunan tykö siipiä heiluttelemaan. Tällöin kissojen hermotaso ylittyy ja näkätyksellä ilmoitetaan illan toivotusta ruokalistasta. Tinttien rohkeus on välillä ällistyttävää tai sitten niillä on sisäpiirin tietoa lasien kestävyydestä. No, lasit ovat kyllä kestäneet läpi tuijotuksen mainiosti. Tämän kesän uusi vanha tuttavuus on palokärki, joka on nakutellut pehmeitä puunrunkoja. Palokärjen käkikellomaisen tarkka nakutus ei kuitenkaan herätä pienintäkään mielenkiintoa, eikä myöskään sen liikkuminen. Palokärki on melko sulava liikkeissään, eikä se jää sen kummemmin keimailemaan kissojen mieliksi. Kiinnostus lienee molemminpuoleista ja niin kissat kuin palokärjetkin jatkavat omien puuhiensa parissa. Harmonia säilyy. Kaunisäänistä mustarastasta on vain paikoin näkynyt, mutta onneksi sitäkin enemmän kuulunut. Vaikka lintukirjasta soitettujen lintujen ääniin kissat reagoivat edes jotenkin, niin luonnossa laulavan mustarastaan lirutukseen ei sen suurempia tunteita tuoda julki, saatika muiden lintujen ääniin. Lintu kiinnostaa liikkeiden kautta.
 
Siilillä omia kiireitä
Kesäiltojen pimentyessä takapihan ruohonjuuritasolla alkaa se tuttu rapina, jota aina ihmetellään ja mitään ei hetkeen näy. Mutta kun tarkemmin katselee, huomaa piakkoin jossain heinien heilahtelevan ja lopulta siilin puskevan kuonoansa vihreän seinän lävitse, aina avarammalle nurmelle asti. Lieron metsästys on tällöin parhaimmillaan. Siiliin suhtaudutaan mielenkiinnolla, mutta epätietoisuudella. Sitä jaksetaan ihmetellä, mutta aivan hurmioon ei mennä, ellei se tule aivan parvekkeen alle kääntelemään pikkukiviä ja tuhisemaan. Siili pelästyy helposti ja ottaa kyllä hatkat mikäli se "huomataan" tai se hiemankin häiriintyy. Siilin tuhina lienee niin kissojen kuin isäntäväenkin odotetuimpia ääniä kesäillassa.

Nyttemmin on onneksi vapaina kulkevat kissat jääneet kotisohville, eikä niitä ole aikoihin näkynyt. Aiemmin varsinkin Tippa sai takapihan kutsumattomasta vierailijasta niin rankat hepulit, että asiaan piti suhtautua vakavasti ja suojella talouden muita kissoja. Nyt on Tippakin sen asian suhteen hieman rauhoittunut. 

Takapihalla ovat piipahtaneet vuosien saatossa myös mm. kettu, joka pari kertaa meni pihan poikki helpon räkättiaterian toivossa ja hieman kauempana naapurin puolella rinnettä kolunnut rotta, joka testasi sadevesiviemäreiden putkistojen toimivuutta. Rotta ei onneksi lähemmäksi tällä ainoalla näköhavaintokerralla tullut. Kuten edellä tuli jo mainittua, niin esim. lintujen ääniin ei yleensä sen suuremmin reagoida. Näköhavannoista lintujen ja pupujen pomppiminen, oravien telmiminen ja satunnaisen siilin näkeminen kiinnostavat. Kuulohavainnosta kiinnostaa kaikki mikä saa kivetyksen äänet selkeästi esille. Pieni rapina kiinnostaa aina. 

Nämä ovat vain valoisan ajan havaintoja ja tietysti myös vain sen ajan, mitä itse vietämme kissojen kanssa. Kun kysyy kissoilta miten yö meni, ei yleensä vastausta heru. Pimeän ajan tapahtumista ei siis faktoja ole. Lienee hyvä niin.

Pesonen koputtamassa parvekkeelle
 Pesosen vierailut parvekkeella ja nuuhkimiset raoista ovat hellyyttävää katsottavaa, mutta samalla hieman haikeaa, sillä niistä paistaa lävitse kaipuu metsän siimekseen. Mikäli Pesonen tuntisi olonsa turvatuksi, voisimme yrittää "ulkoiluttaa" sitä suuressa häkissä, jolloin se pääsisi nuuhkimaan tuoretta ruohoa aivan sen juurelle. Valjaiden laittoon ei ole vielä löytynyt luottamusta. Mikäli valjaita pystyisi käyttämään, Pesonen pitäisi joka tapauksessa viedä kantaen ulos. Näillä mennään tällä erää. Aina kun jotain mielenkiintoista tuoksuvaa luonnosta löytyy, yritämme tuoda sen Petskulle nuuhkittavaksi. Tuodaan luontoa sisälle. Saalistusvaisto täytyy pitää leikkimällä yllä. 

  

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Valppautta vieraista

Valpastunut Pesonen
Normaalisti kun puolenpäivän jälkeen on tultu kotiin, on juuri tehty kauppareissu, tms. ja mukana on pieni tukko ruohoa ja juuri sen vuoksi kissat ovat yleensä vastassa. Niin oli nytkin, ainankin Niilo, Sofi, Laku ja Pesonen, joka tuli käytävän viereisestä huoneesta tuore ruoho ja rapsutukset mielessä. Tavallisuudesta poiketen nyt ovesta tulikin kotiväen lisäksi vieraita, aikuinen ja kaksi lasta. Vieraita oli pyydetty olemaan hiljaa ja varsinkin lapsia etteivät "kilju" tai muuten ilakoi, jotta kissat eivät pelästy. 

-Tää on Pesonen...
-Oi Pesonen.., todettiin normaalilla äänellä. 

Ja samassa Pesonen näytti takajalkojen täpliä tulijoille. Matalana, häntä koipien välissä, tilanteen ollessa varsin "vaarallinen", meni Pesonen sängyn alustan tai sohvan takusen sijaan parvekkeelle koloon, josta sitä ei arvannut etsiä. Laku ja Sofi menivät TV:n pöydän taakse niin, että Sofi makasi kokonaan Lakun päällä, Lakua tuskin näkymättä.

Vieraat olivat paikalla vartin verran. Sen kummempaa älämölöä, kolinaa tai hälinää ei ollut, ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa sekamelskaa. Pesonenkin sai olla parvekkeella omassa rauhassa. Vieraiden lähdettyä ovi kävi uudestaan - tulin itse kotiin. Pesonen jatkoi kyhjöttämistä parvekkeella ja yritti olla näkymätön. Vieraiden lähdettyä ja arjen palauduttua kotiin, alkoi tilanne muiden osalta pikkuhiljaa normalisoitua. Kissoille annettiin naksuja ja ne söivät naksunsa. Sofikin pudottautui Lakun päältä pois. 

Parvekkeelle turvaan
Uudelleen alkanut sade ropisi yhä rankemmin parvekkeen suojapelteihin ja koko päivän läpikulku matkalla ollut ukkosrintama tuli hieman lähemmäksi. Kumu kuului sisälle jo ikävän häiritsevästi ja Pesonen pöhnötti edelleen parvekkeella. Tyttö oli saatava sisälle. Pesonen ei liikahtanutkaan, kun sitä hieman tuuppasi. Työnnettiin pyllystä, mutta mitään ei tapahtunut. Pesonen oli samassa passiivisen paniikin tilassa kuin esim. eläinlääkärissä käydessä. Pesonen oli peloissaan. Lopulta saimme sen verran Petskua eteenpäin, että saimme otteen jolla pystyi nostamaan Petskua. Käsien päällä röhnöttäen, lentopostina Pesonen tuli sisälle. Sateen ja ukkosen sadattelu jäi parvekeelle. 

Pesonen oli koko illan pelokas ja varuillaan, liikkuminen oli hidasta ja tarkkaavaista. Kun kommunikoimme, Pesonen varmuuden vuoksi poistui paikalta. Varsinkin silloin, mikäli yritti keskustella Pesosen kanssa kyykkien, lapsen korkeudelta. Muut kissat olivat hieman hämillään Pesosen käytöksestä ja katselivat uteliaina, samalla kun nuuhkivat vieraiden jättämiä hajujälkiä. Pesosen reitit olivat tavanomaisista poikkeavia, eli Petski kulki pöytien takana ja sohvien alla, hiipien ja samalla kuunnellen ympäristöä. 

Vasta ilta yhdeksän uutisten jälkeinen ruokailu Pesosella oli melko normaali, yhden päiväruuan jäädessä pelon vuoksi väliin. 

Seuraavana aamuna tilanne oli palautunut normaaliksi ja Pesonen tuli ovelle vastaanottamaan aamunkosteaa tuoretta ruohotoimitusta. Oven avaus tai talon kolinat tms. eivät pelottaneet. Liikkuminen ja kontaktin ottamiset olivat normaalit. 

Oi tätä kotielämää!

Vieraiden joukossa oli pari lasta. Pelkästään aikuisten vieraiden käydessä ei Pesonen reagoi näin voimakkaasti. Onko Pesosella lapsista pelko? Onko aikaisemmasta elämästä negatiivisia kokemuksia vai onko kokemuksia laisinkaan? Mikäli kissa on tottunut aikuisiin, ei se välttämättä ole tottunut lapsiin, eikä edes välttämättä tiedä mikä tai mitä lapsi on? 


Vahinkoja ja toivottavasti ei traumojakaan syntynyt. Pesonen porskuttaa ja kirahtelee normaalisti, nauttii keskikesän auringosta ja lämpimistä ilmoista. Jepua on mukava välillä hieman ajaa takaa ja illan leikeistä ottaa oma osansa. Näillä eväillä on hyvä jatkaa. 

        

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Juominen

Pesonen nauttinut tuoreruokansa, mutta juoda pitäisi
vielä muistaa.
Kissalle vesi on luonnollisesti tärkeää joka päivä. Täydellinen vedenpuute johtaa kuolemaan jo muutamassa päivässä. Puhdasta ja raikasta vettä tulisi aina olla riittävästi esillä ja mielellään useammassa kupissa eri pisteissä, sillä kissa tykkää juoda kulkiessaan ympäri asuntoa. Veden kulutuksessa on paljon yksilöllisiä eroja, mutta yhtenä nyrkkisääntönä pidetään 30-50 ml/kg vuorokautena. Virtsan määrä vrk on 10-30 ml/kg. Juomiseen vaikuttavat monet tekijät mm. ruuan koostumus eli onko ruoka kuivamuonaa vai märkäruokaa, vallitseva lämpötila ja kissan aktiivisuus. Ruokien vesiprosentit vaihtelevat kuivanappulan n 10 %:sta, tuoreruuan n. 75-85 %:iin. Mitä enemmän ruoka on nappulapitoista, sitä enemmän on syytä huolehtia hyvästä vesihuollosta! Parasta kissoille on puhdas vesi, eikä esim. maito. Maito ei sovi laktoosin vuoksi ja se saattaa helposti aiheuttaa ripulia.

Jos kissa juo liikaa? Jos kissa juo vuorokaudessa yli 100 ml/ kg tai juominen on lisääntynyt selkeästi, saattaa se olla oire jostain sairaudesta ja silloin on syytä keskustella asiasta eläinlääkärin kanssa. Sokeritauti, kilpirauhasen liikatoiminta, maksavika tai vanhoilla kissoilla eritoten munuaisvika saattavat olla syy juomisen lisääntymisestä. 

Sairaan kissan lääkeannosta ei kannata sekoittaa juomaveteen, sillä kissa tuskin juo niin paljon vettä, että lääkkeen tarkoittama teho säilyisi ja vaikuttaisi.


Kirppikseltä löytynyt parin euron kuppi on osoittautunut
suosituksi juoma-astiaksi
Juomakipon on syytä olla vankkarakenteinen, ettei se kaadu ja kuten edellä oli jo puhetta, kippoja saisi olla useampia ja mielellään eri paikoissa. Kippo on tietysti syytä pitää myös puhtaana - kuka likaisesta haluaa juoda? Kippojen malleja on mielekästä olla monenlaisia, sillä eri kissat pitävät eri mallisista juomakipoista. Tyylimakuja on kissoillakin monia. Toiset tykkäävät kirkkaista laakeista astioista, joissa vesi on täytetty aivan reunaan asti ja toiset juovat mielellään tavallisista vesilaseista, joihin kuono juuri mahtuu. Eri malleja ja tyylejä siis rohkeasti esille! Tai hanasta tippuva vesi voi olla innostava ja näin kiinnostaa kissaasi. Leikin varjolla voi myös kuivanappuloita pudotella vesiastiaan, jolloin saalistus tulee kuvioihin mukaan, mutta tällöin täytyy muistaa jatkossa pitää veden puhtaudesta huolta. Joka tapauksessa useampi erilainen juomakippo, useammassa eri paikassa ja aina puhdasta ja raikasta vettä riittävästi. Ja juomakipon ympärystän voi suojata muovisella suoja-alustalla mikäli lattian tai pintojen kastuminen huolestuttaa.



Lähteet: 
Sari Haikka: Kissan uusi kotilääkäri (Gummerus 2010)
Kissat : Rodut, kasvatus, hoito (NGV)
Alan Edwards: Suuri Kissakirja / Kissarodut & kissojen hoito (Gummerus 2004)
David Alderton: Opi tuntemaan kissasi (Mäkelä 1999)






Petmate Deluxe Fresh Flow - juoma-automaatti

Sähköllä toimiva juoma-automaatti kierrättä n. 1 1/5 litran vetoista vesimassaa suodattimen lävitse ja näin on ainankin näennäisesti puhdasta vettä saatavilla niin kauan kuin sähköä tulee rasiaan. Automaatti on hiljainen, kunhan saa ensin naksautettua laitteen kaikki muoviosat kohdalleen. Kokoaminen on helppoa ja sen osaa jokainen, kun hieman maltti säilyy kokoamisessa. Mikäli muovipalat eivät ole aivan kohdallaan, saattaa laite hieman siristä.  

Puhdas vesi valuu alas korkokenkämäisestä liukurista ja laskeutuu etuosan kaukaloon. Vesi valuu tasoa pitkin niin sujuvasti, ettei mitään ääntä kuulu. Olisi parempi, mikäli vesi lirisi edes hieman, jolloin se herättäisi enemmän mielenkiintoa. Se olisi hauskempi. Avoin kaukalo edessä on melko suojaamaton ja se saattaa kerätä lenteleviä irtokarvoja ja roskia - ei kuitenkaan ongelmaksi asti. 

Vesi on syytä vaihtaa n. pari kertaa viikossa, samalla kun tekee pienen yleispuhdistuksen ja suodattimen vaihto tulee kyseeseen n. kuukauden jälkeen. Suodattimia on pakkauksessa yksi ylimääräinen. Tämä malli lienee jo myyty loppuun, mutta eri malleissa suodattimien saatavuus kannattaa ottaa huomioon. Laite on vankkarakenteinen ja helppo pitää puhtaana.




Laku lähestyy varovasti uutta laitetta...
KÄYTTÖ:

Petmate Deluxe Fresh Flow - juoma-automaatti on hyvä lisä tavallisten juomakippojen ohessa. Pesonen löytää kipon pienen solinan ja opastamisen perusteella ja Tippa, Laku ja Niilo muuten vain. Pesonen ja Tippa ovat jatkaneet juomista myös automaatilla. Piri hieman hämmästelee ja jopa aavistuksen pelkää. Myöhemmin Piri ei ole uskaltautunut juomaan automaatista. 



...ja lopulta rohkaistuu kokeilemaan.


Vaikka automaatilla juominen on osittain virike juomista eli leikin varjolla, ei se ole osoittautunut varsinaiseksi leikkipaikaksi ja näin automaatin ympäristö ei ole kastunut, eikä vettä ole siis loiskuteltu ympäriinsä. Myöskään kaukaloon ei ole kannettu leluja.



Asteikko 1-5 tassua