Niilo reippailee

Niilolla pesutuokio

Niilolla alkuvuodesta todettu kasvain on pysynyt melko mukavasti kurissa. Edelleen annamme päivittäin yhden tabletin (5 mg) prednisolonia, joka lievittää turvotusta. Ilman lääkettä Niilo tuskin kykenisi mihinkään.  

Niilon tämän hetkinen vointi on kohtuullisen reipas, mutta mielialat vaihtelevat selvästi. On päiviä jolloin Niilo juoksahtelee tai tulee ovelle vastaan ja luikahtelee käytävään ja on päiviä jolloin Niilo on selkeästi apaattisempi. Kuinka paljon apaattisuus liittyy sairauteen, on epäselvää. Vieras ihminen ei kuitenkaan välttämättä huomaisi Niilossa mitään erityistä. 

Kohtauksia tulee harvakseltaan. Ne alkoivat pääsiäisen aikoihin uudestaan ja noudattavat samaa kaavaa eli ensin levottomuutta ja pälyilyä, jonka jälkeen alkaa kehän kiertäminen. Nykyään kohtausten laatu on alkuperäisiä aavistuksen lievempi ja niiden kesto on lyhyempi. Selkeästi on havaittu, että Niilo on myös oppinut lukemaan tilannetta; kun kohtaus on tulossa, hakeutuu Niilo omatoimisesti pehmeälle alustalle rauhoittumaan ja mahdollisesti nukkumaan. Välillä kannamme Niilon ja näin rauhoitamme tilanteen. Kohtauksille yhteinen tekijä tuntuu olevan innostus. Usein kohtaus tulee kun Niilo saa tonnikalapitoista herkkuruokaa tai tulemme kotiin, siis selkeästi jokin positiivinen kokemus. Myös yleinen hälinä tai kolina saattaa laukaista kohtauksen. Niilo menee "ylikierroksille" ja sitä kautta hämilleen. Myös me olemme oppineet lukemaan tilanteita ja käyttäytymään tarvittaessa rauhallisemmin, jolloin ylikierrosten vaara vältyttäisiin. 

Niilosta on tullut aavistuksen herkempi ja saattaa suivaantua esim. Pesosen harmittomasta naukumisesta, jolloin Niilo käy "tönäisemmässä" Pesosta sen verran, että Pesonen lopettaa. Niilon on myös vaikea ottaa vastaan kavereiden hyvää tarkoittavat puskemiset, jotka ovat välillä liki pässimäisiä. Liika on liikaa.

Uni iski

Niilo painaa tällä hetkellä 5,3 kg. Kesäkuussa paino putosi huolestuttavasti reilut 500 g, mutta nyt se pysynyt paikoillaan. Lääke pitää onneksi ruokahalua yllä. Turkki on paikoin ollut rasvainen ja sitä kautta suttuinen. Pissa määrä on keväästä pienentynyt, mutta edelleen normaalia suurempi. Niilo nukkuu paljon, mutta siinä voi olla myös sateisen kesän vääristymääkin.

 Edelleen täytyy palauttaa mieliin se tilanne kun istuimme eläinlääkäriasema Aistissa ja olimme kuulleet Niilon tilanteen ja sen kuinka yksi vaihtoehto olisi ollut nukuttaa Niilo siltä reissulta. Emme nukuttaneet, sillä luotimme omaan tulkintaan Niilon tilasta. Niilo ei ollut tuolla eläinlääkärireissulla lainkaan oma itsensä ja ne kohtaukset, jotka se sai asemalla, olivat paljon "rankempia" mitä kotona. Hoitajat ja lääkärit näkivät vain Niilon sen hetkisen tilanteen. Lääkäri totesi meidän tuntevan kissamme paremmin ja onneksi osasimme kiperässä tilanteessa pohtia tilanteen oikein. Niilon kotiin tuominen oli vain ja ainoastaan oikea ratkaisu.

Tarkkana nurkalla

Oikeaa ratkaisua tukee viime viikolla tapahtunut ulkoiluhetki, jolloin rohkenimme pukea Niilolle valjaat. Poika oli selvästi mielissään! Ensin veimme Niilon suuressa ja avoimessa häkissä pihalle, hieman nuuhkimaan ruohon vihreää ja kesän harvoja aurinkoja. Häkkiin laitto meni jouhevasti, eikä Niilo mennyt hämilleen tai stressaantunut lainkaan. Pihalla kiinnostus kaikkeen heräsi nopeasti. Keväällä eläinlääkärissä todetut liki sokeat silmät poimivat helposti ohi lentävän linnun, eikä kauempana kulkenut postinkantajakaan jäänyt näkemättä. Ei näkö haukanterävä ole, mutta ei myöskään puolisokea. Vain hetken malttoi Niilo pötkötellä häkissä, kunnes tassu hapuili rakosista ja halkoi ilmaa. Päätimme hakea valjaat ja pukea ne ylle.

Tassu kastuu kesken lenkin

Oven avauduttua, Niilo kirmasi välittömästi tutulle reitille. Tutut kiven vierustat ja talon nurkat, tutut pyykkitelineen jalat. Nyt kun maailma aukeni täydellä 360 asteen volyymilla, pitikin olla tarkempi. Välillä pysähdyttiin ja katsottiin reittiä, välillä kuulosteltiin puskien rapinoita. Varjoisemmilla alueilla viipyvä aamukosteus pakotti Niilon käyttämään pihan betonisia laattoja hyödykseen. Laattojen loppuessa oli rohkaistava ottaa askel nurmelle. Liki sammaleista nurmikkoa mentiin metrin-parin vauhdilla ja välillä jouduttiin ravistamaan märkiä tassuja, jotka "upposivat" kosteaan mättääseen. Vaikka tilanne oli äkkiseltään outo ja yhtäaikaa kiinnostava, ei kohtausta tullut. Levottomuus kuitenkin lisääntyi, joten päätimme ilmakuljettaa Niiloa eteenpäin pahemmista sammalesteistä. Reilun vartin jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Poika oli tohkeissaan ja sai selvästi täytettyä jonkin kaipuun aukon. Sisällä kaikki tuntui purkautuvan, sillä Niilo sai pienen kohtauksen, joka meni kuitenkin pian ohitse. 

Se on todentunut, kuinka tärkeää ja hienoa on tuntea kissansa. Tässä tilanteessa Niilon kanssa olemme saaneet pitkän jatkoajan, joka on pikku hiljaa muuttunut normaaliksi elämäksi. Sairaudet kuuluvat elämään ja niiden kanssa pitää oppia olemaan. Huomenna saattaa kaikki olla toisin suuntaan tai toiseen, mutta nyt on nyt. Näillä mennään.