Talkoot - karvat -

Muistanette kun kevään ja kesän korvilla Pesosen porukka järjesti, ensisijaisesti linnuille, karvoista pesämateriaalia. Kissoja harjattiin ja karvat kerättiin talteen. Kesäkuun lopussa videotarkastuksen ansiosta näimme, että karvat kelpaavat. Vartavasten sinitiaiselle rakennetun pöntön asukas sinitiainen, kuin mökkitontin mainio hiiri-vipeltäjäkin kävivät niitä noukkimassa. Talitiainen noukki ja heitti pois. Osan karvoista vei suurella kouralla kahminut pohjoisen puoleinen tuuli, joka voimansa kerää keskikokoisen järven selästä.

Kesän mittaan lintuja ei pöntöissä kuitenkaan vipeltänyt aikaisempien vuosien malliin, vaan outo hiljaisuus vallitsi käytännössä koko kesän. Se herätti epäilyksen pesien käytöstä ja pesinnän onnistuneisuudesta.

Muhkea peti, mutta onko täällä pesitty?

Nyt pöntöt on vihdoin - kyllä, hieman liian myöhään, mutta parempi näinkin - katsottu ja putsattu. Tulos on vaihteleva. Jokaisessa kahdeksasta pöntöstä oli rakennettu pesä, mutta osissa vaikutti siltä kuin peti olisi tehty valmiiksi, mutta pesintä olisi jäänyt siihen tai sitten pesän rakennus oli syystä tai toisesta jäänyt vajaaksi. Yhdestä pesästä löytyi vaalea parisenttinen muna. Yhtä pesää lukuunottamatta pesät olivat varsin puhtaita munista tai jätteistä.  

Tämän pesän pohjalta löytyi muna

Pesät olivat toisiinsa nähden eri tavalla rakennettu. Pesosen pöntöksi tituleerattu sinitiaiselle rakennetun pöntön pesä vaikutti juuri siltä kuten Juha Laaksosen Pihan linnut ja pöntöt  - eloa pihapiiriin - kirjassa kuvailtu sinitiaisen pesä on! Pohjalla muhkea sammalpeti, jonka päälle on aseteltu karvapehmuste. Tässä pesässä karvaa on maltillisesti, mutta on jotain. Sitä, onko karva Pesosen porukkaa, emme ilman DNA-testiä pysty kertomaan. 

Kolme erilaista pesärakennelmaa. Ylimpänä
Pesosen pöntön "sinitiaisen pesä"?

Useammassa kuin yhdessä pöntössä oli selkeä karvapeitto eli ei kaukaa haettu teoria, että osissa pöntöissä on nukuttu Pesosen karvatehtaan peitolla! 

Vuoden 2019 Talkoot ovat seurannallisesti nyt päättyneet. Karvoja tarjotaan jatkossakin ja linnut saavat päättää käyttävätkö niitä vai antavatko ne tuulten viemiksi naavoja morjestamaan. Pönttöilemisiin!

Pesosen pönttö

Tippa - T4-kissa; taustaa ja mitä kuuluu nyt

Tipalla todettiin reilu kolme vuotta sitten, 2016, kilpirauhasen liikatoiminta. T4-arvo oli tuolloin 66,2 (viite 12.00-58.00). Liikatoimintaa alettiin lääkitsemään, mutta tulokset olivat nopeasti vaihtelevia. Lääkitys aloitettiin 2,5mg:n tabletilla Felimazolea. Melko pian lääkityksen alettua yleisvointi heikkeni, Tippa väsähti ja alkoi oksentelemaan. Felimazole pudotti valkosoluarvot (WBC) 2.5:een (viite 5.5-15.4) - kun reilu kolme kk:tta aikaisemmin arvot olivat olleet 3.99. Felimazolen käyttö keskeytettiin.

Tippa

Helmikuussa 2017 vaihdoimme eläinlääkäriasemaa. N puoleen vuoteen Tipalla ei ollut minkäänlaista lääkitystä. Laboratoriotutkimuksissa selvisi, että Tipan T4-arvo oli siinä vaiheessa (ilman lääkitystä) 88.8 (viite 10-60) ja valkosoluarvot (WBC) 3,1 (viite 5.5-19,5). Felimazole otettiin jälleen kokeiluun.

Uudet testitulokset saatiin jo parin viikon päästä, helmikuun lopussa (2017). Kun valkosoluarvot olivat tämän kokeilun jälkeen jälleen pudonneet; 1,3 (viite 5.5-19.5), tultiin lopulta siihen tulokseen ettei ratkaisu löydy Felimazolesta. Se lääke ei yksinkertaisesti sovi Tipalle. Tässä vaiheessa tehtiin päätös YD-ruokavaliosta. 

Aluksi Tippa söi YD-ruokaa hyvällä halulla ja se tuntui auttavankin, mutta ajan myötä YD-syöminen väheni, kunnes lopahti kokonaan. Myös Tipan paino oli pudonnut.  

Keväällä 2019 kilpirauhasarvo oli selkeästi koholla, ollen 167,3 (viite10-60). Koska Felimazolesta Tippa sai sivuvaikutuksia, aloitettiin kokeilu nestemäisellä lääkityksellä. Aamuin illoin annettiin 0,25 ml Apelkaa. 

Tippa tulee aamupuurolle kuuntelemaan henkilökunnan haukotukset

Sillä tiellä olemme edelleen. Nestemäiseen (Apelkaan) siirryttiin sen annostelevuuden vuoksi. Nyt T4-arvot ovat 119 ja valkosoluarvot (WBC) 3,8. Ruiskun avulla pystymme hieman hienosäätämään eli parina päivänä olemme antaneet hieman suuremman annoksen, jotta T4-arvo laskisi hieman, mutta kuitenkin niin etteivät valkosoluarvot laskisi liian alas. 

Tänä päivänä Tippa saa parillisina päivinä kaksi annosta (0,25 ml) ja parittomina yhden annoksen. Mikäli Tippa saisi joka päivä kaksi annosta, menisi T4-, sekä valkosoluarvot (WBC) liian alas ja sama toisin päin, mikäli lääkeannoksia tulisi ainaoastaan yksi/pvä. Tämä on paras tilanne johon olemme päässeet ja tällä tulemme toimeen. Ruisku toimii hissinä haluttujen tilanteiden välillä. 

Vaikka ikää on vajaa 17-vuotta ja kuulo on mennyt, Tippa on kaikki huomioon ottaen hyvävoipainen. Kuurouden vuoksi Tippaa täytyy lähestyä hieman eri tavalla. Kilpirauhasen ja osin kuurouden vuoksi Tippa äityy paikoin huutelemaan ja juominen on välillä runsasta. Kakkajuoksu on kuitenkin edelleen vertaansa vailla ja on ollut hetkiä jolloinka Tippa on äitynyt leikkimäänkin. Tippa nukkuu paljon, mutta se menee osin myös iän piikkiin. Niin nukkuvat muutkin. Lääkkeen Tippa ottaa hyvin, sillä lääkkeen annon jälkeen palkinto tulee herkun muodossa. Sen ovat oppineet muutkin.

Seuraava kontrolli on merkattu puolen vuoden päähän. 

Tiistaihuuto - keskiviikkolepo -torstaihuuto - katsastus

Välillä on kelpoa hoitaa asioita rytinällä. Kerralla pois. Käytimme kuitenkin loiventavaa, kaksi eläinlääkäriä yhdelle viikolle-tekniikka eikä esim. useampaa kissaa samalle käynnille. Viikon kruunasimme auton katsastuksella.

Sofilla oli aika tiistaille ja Tipalla torstaille. Sofilla hammaskivenpoisto ja Tipalla kilpirauhaskontrolli. Eri lääkäriasemat. Se onkin mukavaa, että kaupungista löytyy kaksi eri eläinlääkäriasemaa - matkaa 450 m tai 1,9 km. Saa valita tai olla valitsematta. 

Sofi meni vaikeamman kautta koppaan, koska Tippa on kuuro. Sofi väisteli ja harhautteli, kun taas Tippa istui sylissä ja kehräsi. Sofi näki ja kuuli, Tippa ei nähnyt, eikä kuullut - koppa tuli ikävästi yllättäen takaapäin. Sitten mentiin.

Sofin kanssa olimme etuajassa. Tipan kanssa tähdättiin sovittuun kellonlyömään. 

Tippa - tuo määrätietoinen kissa

Sofilla rutiininomainen hammaskivenpoisto ja Tipalla nopea verinäytteen otto. Molemmat sujuivat hyvin ok. Sofilla todettiin (oli todettu jo viime kerralla, mutta nyt saimme tietää) katkennut kulmahampaan kärki ja Tippa totesi seinällä heiluvan stetoskoopin. Sofi halusi nopeasti kotiin, Tippa olisi halunnut jäädä hoitohuoneeseen ihmettelemään. 

Sofin reissu nukutuksineen 2½ tuntia ja Tipan retki ilman nukutusta 15 min. 

Pöhnäinen Sofi huhuilee poikia

Sofi huusi, Tippa huusi. Sofi huusi kotona, Tippa kotona, rappukäytävässä, autossa, vastaanotolla saapuessa, vastaanotolla lähtiessä. Pöhnäinen Sofi huuteli kotona kavereita, "Missä te olette? Lakuu, Piriii!". Pojat eivät tulleet ammeen alta. Sitä vastoin Pesonen kipitti huutavan tyttärensä perässä. Hannu ja Jetta tulivat katsomaan, mutta he eivät olleet Sofin toivomat Laku ja Piri. Reilun puolen tunnin huhuilun jälkeen tilanne tasaantui. Tippa käytti oktaavikorttia heti, kaikuvassa rappukäytävässä. Autossa oli hiljaisempaa. Vastaanotolle saavuttaessa Tippa ilmoittautui itse. "Minä täällä!!!", huusi Tippa. Lääkäri kiiruhti tervehtimään ja otti meidät heti vastaan. Toimenpidehuoneessa oli hiljaisempaa, mutta kun Tipan jalka katkaistiin eli laitettiin verinäytteen ottokohtaan side, alkoi pyöriminen ja levoton kurina. Tippa kiljaisi kassalla henkilökunnan palvelemaan ja lasku saatiin nopeasti maksettua. Ei kahta sanaa, kun kuitti oli lompakossa. Loppumatka oli hiljaista, sillä piti keskittyä ontumiseen. Kotona side saatiin nopeasti jalasta ja Tippa rauhoittui.

Tiistaina oli Sofi lääkärissä, keskiviikko oli lepopäivä, torstaina Tippa lääkärissä, perjantaina auto katsastuksessa. "Tööt", töötti toimi. Auto meni läpi. Tehokas viikko.

   

Dandysmiä

Tälläkin hetkellä yksi kissoista laulaa, hakee huomiota. Se on Laku, porukan huomionkipein kissa. Huomionkipeisyydestä huolimatta Laku on vallan arka kaveri - tosin pitkällä matkalla Lakukin on hieman pehmentynyt, mutta vain hieman. 

Te miksette mua huomaa!

Lakumaista poseerausta tekemisen kautta

Yksi Lakun huomionkipeä tavaramerkki on silloin kun henkilökunta valokuvaa porukkaa. Lakusta näkee kuinka se "närkästyy" kun sitä ei kuvata. Näin tapahtuu usein silloin, kun kuvaaja on keskittynyt kuvaamaan Pesosta. Lakusta tulee levottoman oloinen, takapiruinen, joka viestittää kameramiestä kääntämään objektiiviä häntä kohden. Laku steppaa, pyörii ja vaeltelee. Te miksette mua huomaa!

Tolpan nokassa näytään!

Kuvaajan täytyy olla tilanteen tasalla, sillä Lakusta ei saa pyytämällä kuvia. Lakusta täytyy ottaa kuvia silloin kun kissa kiehuu, silloin kun tassut ovat kuumat. Myöhemmin on herraa turha pyytä poseeraamaan. 

Lakulla on lievää dandysmiä, minän palvontaa Baudelairin sanojen mukaan. Ei siinä mitään, kyllä joukkoon mahtuu.   

Poseeraus. Tekstin kaikki kuvat on otettu parin minuutin sisällä. Näitä kuvia ennen, otimme
pari kuvaa Pesosesta jonka seurauksena Laku innostui poseeraan. 

Perintö kupilla

Aikoinaan, liki parikymmentä vuotta sitten kun jo edesmennyt Niilo oli vielä pentu, kanteli se suussaan kaikenlaisia esineitä. Niilo jatkoi esineiden kantamista läpi elämänsä ja ainoana ulkoilevana (valjaissa) kissanamme innostui myös pelaamaan palloa ulkona. Heitimme pehmopalloa ja Niilo koppaili sitä kiinni. Ei tietenkään ole tavatonta, että kissat kantavat lempilelujaan kuin saalistettuja jyrsijöitä, mutta esim. Hannulla, Jetalla, eikä Tipalla ole tapana kanniskella mitään.

Niilo  kantoi jo pennusta alkaen kaikenlaista 

Piri ei palloja tai muita karvaleluja kanniskele, mutta leikin lomassa Piri saattaa napata huiskan tms. ja vetää sen perässään ruokakipolle, vieläpä niin, että pudottaa huiskan pään kippoon. Jossain vaiheessa myös Sofi on alkanut tekemään samalla kaavalla.  

Lakulla on tapana kanniskella tavaroita ja kirskua ja vikistä samalla. Ja jos Laku haluaa kanniskelukirskumisella huomiota, niin silloin äänen tasoa nostetaan aina pykälällä kunnes herra huoMATAAN!! Usein näin tapahtuu hetki sen jälkeen, kun henkilökunta on mennyt pehkuihin.

Sitten on tämä Pesonen. Myös Pesonen kantaa ja huutaa. Aina näihin päiviin asti Pesosella on ollut tapana kantaa pelkästään palloa ja huutaa samalla pallo suussa leikin tarvetta. Miltei aina kun vastaavassa tilanteessa tullaan paikalle, niin Petski pudottaa pallon ja henkilökunnan avustuksella ruvetaan leikkimään. 

Pesonen tuonut hiirilelun ruokakipolle. 

Joulun jälkeen Pesonen yllätti ja nappasi hiirilelun suuhunsa ja kantoi sen  ruokakippojen luokse ja pudotti lelun lautasten viereen. Samalla Pesonen piti samanlaista kurinaa kuin tytär Sofi joka kantaa saalista. Tämän jälkeen Pesonen söi lautaselta. Ruokailun päätteeksi Pesonen "heitti maata" eli peitti lautasen. Myöhemmin samalla viikolla Pesonen kantoi jälleen hiirtä. Leluhiiriä Pesonen ei ole aikaisemmin henkilökunan tietojen mukaan kanniskellut. Nyt se tapahtui viikon aikana kahdesti!

Harvinanen kuva Pesosesta. Toinen kerta kun Pesosen tiedetään kantavan hiirilelua suussaan!

Vuodenvaihde

Pesosen porukoilla vuodenvaihdetta odotettiin hieman pelokkaana, sillä vuoden takainen vaihde piti sisällään mm. Pirin oksentelua. Viime kerrasta kolhiintuneena henkilökunta nipisti töistä pari tuntia pois ja tuli aikaisemmin kotiin pitämään kissoille seuraa. Eihän se riittänyt, sillä pyrotekninen paholainen oli luikerrellut herkkäsormisten pommittajien sieluun ja ilotulittelu oli aloitettu jo hyvissä ajoin ennen lupa-aikoja. 

Piri kuuntelee outoja ääniä

Piri ja Hannu olivat jälleen säikyimmät. Hannu jopa Piriä säikympi. Onneksemme Piri vaikutti hieman reippaammalta, vaikka halusikin lymyillä ammeen alla. Oksentelua ei illan mittaan tullut. 

Keskustan jytinät suodattuivat huoneiston sijoittumisen ansiosta, eikä km:n päässä sijaitsevan urheilukentän jyly kantautunut riipivämmällä metelillä asuntoon asti. Tasainen jytky jatkui kuitenkin puoleenyöhön asti ja parikymmentä minuuttia sen ylitse. Sitten tuli liki leikaten hiljaista. 

Pesonen (oik) tullut tuuletuikkunan luokse - Laku (vas)
katselee ikkunasta.

Pesonen olisi ollut halukas kuulla pauketta tuuletusikkunan kautta ja Laku piipahti ikkunassa katselemassa. Tuuletusikkunaa ei Pesoselle avattu. Vielä seuraavana päivänä, tammikuun ensimmäisenä, Sofi istuskeli ikkunan äärellä ja katseli taivaalle. Taivas oli rauhallinen.

1. tammikuuta, päivällä - onneksi on rauhallista.

Vuodenvaihde selvittiin Pesosen porukoilla onneksi vähällä ja Pirikin kömpi yöksi henkilökunnan viereen nukkumaan. Ei voi kuitenkaan unohtaa näitä jotka ilotulitusten vuoksi ovat joko karanneet tai muuten tulleet pelokkaiksi. Heillä vuodenvaihde jatkuu, eikä se ole onnellinen. Helsingin Sanomien Mikko Suutarinen kuvasi koirien uuden vuoden yötä. Kuvareportaasi löytyy seuraavasta linkistä: 

 https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006359919.html