Laku

 On hiljaista. Käkikellon käki on muuttanut ja nyt kuuluu ainoastaan tikitys. Uusimmassa ja suurimmassa raapimapuussa ei kukaan pötköttele. Se oli Lakun puu, eikä sinne kukaan muu ole vielä majaansa tehnyt. Laku oli lauluineen ja liikkeineen kaikkialla. Hapsi. 

Kun Laku kuoli, annoimme muiden hyvästellä Lakun. Jokainen vuorollaan kävi jättämässä jäähyväiset - Pesonenkin. Pyrimme näin kertomaan mitä oli tapahtunut. Emme halunneet, että Laku olisi vaan hävinnyt. Nyt kaikki saivat jättää jäähyväiset. Todellisuudessa Laku lienee kertonut muille jo aikaisemmin olevansa vakavasti sairas. Me ihmiset emme puhu kissaa, me jouduimme toteamaan sen lääkärissä. 

Lakulta löytyi kasvain sydänpussista. Emme halunneet nukuttaa Lakua sillä reissulla, vaan halusimme hänet vielä kotiin ja koti eläinlääkärillä jättää jäähyväiset. Ehdimme olemaan kymmenisen minuuttia kotona, kun Laku tuupertui lattialle. Todennäköisesti sydän petti. 

  Lakun viisaus ei ollut opittua, vaan se oli sisäänrakennettua. Se oli Lakussa itsessään. Laku loikki kuin leppäkerttu ja pörräsi kuin pupu. Lauloi kuin Arokanto. Laku oli Pesosen silmät ja korvat. Otti vastaan ja antoi. Ohjasi ja esti. Laku antoi kaikille jotain. Ihan jokaiselle.

Laku täytti huoneen, huoneet ja koko asunnon. Aamusta iltaan ja usein myös öisin. Lakulla oli eittämättä adhd, mutta meille Laku oli pelkkä hd - kissojen Harley Davidson. Täyttä asennetta. Se minkä Laku eli, eli sen täysillä. Kiitos Laku!

  

Laku 2013 - 2024

 

Laku 2013 - 2024

Chylothorax

Hammashoitoa varten Lakua käytetään sydänultrassa, koska Lakulla todettiin 2019 syksyllä HCM eli sydänlihasta paksuntava sydänlihasrappeuma. Ultra-aika oli varattu Vantaan Tammiston Evidensiaan. Rutiinikäyntiä lähdimme suorittamaan. Varasimme siirtymiin hyvin aikaa ja ajoissa olimmekin paikalla. Siinä oli sitten aikaa kuunnella hyvinkin monotonista ja aavistuksen surumielistä odotustilaan varta vasten tehtyä taustamusiikkia. Kaikki kappaleet tuntuivat olevan samantyylisiä, samaa muottia käytetty, mutta eittämättä suurien rahojen musiikkia. 

Lääkäri pahoitteli tutkimushuoneen väenpaljoutta, sillä huoneessa oli tohtorin ja hoitajan lisäksi muutama laitteisto asiantuntija seuraamassa ultraamista. Vaihdettiin Lakun kuulumiset ja aloitettiin ultraaminen. Melko nopeasti normaali toimenpide "keskeytyi" kehkopussissa olevaan neste-löydökseen, jota tuntui olevan melko runsaasti. Nestettä oli sen verran runsaasti, ettei sydäntä näkynyt toivotulla tavalla - itseasiassa nestettä oli kauttaaltaan sydämen ympärillä. Se kuormitti keuhkoja ja sydäntä. Lääkäri tiedusteli Lakun hengitystiheyden perään, mutta mitään muutosta emme ole havainneet. Laku on ollut hyvävoipainen. Oma itsensä.

Kuvista lääkäri päätteli varovaisesti, ettei neste ollut sydänperäistä. Vasemman eteisen olisi pitänyt olla laajentunut, mikäli se olisi sydäntaudista johtuva. Samalla melko suoraan sanottiin, että epäillään myös keuhkokasvainta. Kaikki muut mahdollisuudet tunnuttiin sulkevan pois. Hammashoidon sai nyt unohtaa. Lakulle määrättiin nesteenpoisto lääkitys ja henkilökunnalle hengitysnopeuden tarkkailu eli montako kertaa hengittää minuutissa. Jos hengitys nopeutuu / hidastuu selvästi tai muuttuu pumppaavaksi, olisi syytä ottaa yhteys päivystykseen. Suurempaa liikuntaa tuli välttää. Tilanne oli sen verran akuutti, että kontrolli sovittiin viikon päähän. Jos neste ei silloin ole lääkityksellä vähentynyt, se poistetaan punktoimalla.

Saavuimme kotiin hieman hämmentyneinä. Olimme kuitenkin menneet Evidensiaan pelkkään ultraan ja nyt meillä oli kotiintuomisina akuutti potilas. Pyörittelimme mielessämme lääkärin diagnoosia ja kyselimme sanoiko hän todella niin ja mitä sillä tarkoitti?

Henkilökunta aloitti kotitehtävänsä. Lakun hengitystiheys oli päivä toisensa jälkeen normaalia eli n 23 kertaa minuutissa. Laku hengitti, söi ja oli normaali. Virkeä. Päivystystä ei tarvittu.

Kontrollipäivänä Tammiston penkillä istuimme taustatietojen varjolla vakavampina. Sama musiikki soi. Kulutti aikaa ja odottajaa. Ultrassa todettiin, ettei neste ollut poistunut mihinkään. Laku siirrettiin tehohoidon puolelle, mutta ainoastaan sen vuoksi, että nesteen tyhjennys, punkteeraus tehtiin siellä. Se oli sovittu jo viikko sitten. Henkilökunnalle annettiin tunnin happihyppely.

Laku jäi operoitavaksi ja henkilökunta lähti kuluttamaan aikaa läheiseen Citymarkettiin. Katsastamaan Vantaan palveluja. Jos Espoossa asuu iloisia ihmisiä, niin Vantaalla Tammiston seudulla rauhallisia, sillä reissulla löysimme Suomen hitaimman Hesburgerin. Tiskin takana kolmelta hengeltä kesti kahden vegeburgerin tekemiseen n. vartti. Kahvi oli valmiina termarissa. Muita tilauksia edellä ei ollut. Onneksi oli aikaa istua ja odottaa. 

Takaisin Evidensiaan saavuimme sovittuun aikaan ja liki samaan aikaan asteli lääkäri luoksemme selvästi vieno hymy kasvoilla. Nestettä oli poistettu rintaontelosta yhteensä 125 ml - vasemmalta 100 ml ja oikealta 25 ml. Samaista nestettä lääkäri heilutteli kädessään olevassa ruiskussa. Se oli maitomaisen valkeaa litkua. Neste on tyypillistä imunestettä eli chylusta ja sen rasvapitoisuus on korkea. 

Karvoja lähti kun piti tutkia

Neste oli nyt pois ja Laku oli myös kolmesta kulmasta röntgenkuvattu. Kuvissa ei havaittu kasvainta. Se mistä neste oli kehkopussiin joutunut, ei selvinnyt. Puolet tapauksista on tylpän törmäyksen (esim. auto tai putoaminen) aiheuttamaa ja puolet idiopaattisia. Tavallista kuitenkin on, että neste voi kertyä uudelleen ja sen vuoksi henkilökuntaa ohjeistettiin jatkamaan Lakun hengitystiheyden seuraamista. Se tarkoittaa myös uuden kotrollin varaamista noin kuukauden päähän. Mikäli vointi tai hengitys muuttuu, yhteys tarvittaessa päivystykseen. Nesteenpoisto lääkitys Furovet lopetettiin. Ruokavalioon lupailtiin palata myöhemmin, sillä vappu painoi päälle. Vappu painoi itseasiassa niin päälle, että simassa oli rusinat jo pinnassa ja puolet pullosta menneet parempiin suihin. Kotiin ajelimme selkeästi huojentuneempina kuin viikko sitten. Ja Laku selkeästi ajeltuneempana, sillä molemmissa kyljissä paistoi melkoinen kaljuläikkä.   

Loppuvuosi saapuu satamaan

 Loppuvuodelle osuin vielä muutama ennalta kalenteriin merkattu eläinlääkärikäynti, joukossa mm. Lakun viimeinen radiojodihoito kontrolli. Hannun ja Pesosen kanssa piipahdimme lääkärissä juuri siihen hetkeen, kun viereisen tontin pientä metsätilkkua kylmän viileästi kaadettiin. Linnut kuulivat jo kaukaa moottorisahan äänen ja Hannu ja Pesonen kuulivat ja tunsivat sen karvan matkan päässä. Väpäji. Onneksi kopitus oli mennyt hetkeä aiemmin jouhevasti, eikä siihen sisältynyt enempää draamaa. Pesonen, tuo hoitajan suusta kuultu "maailman kiltein kissa" ja Hannu Golden Brown saivat puhtaat paperit. Hyvä reissu.

Lakun kanssa kävimme lekurissa seuraavalla viikolla. Siinä vaiheessa oli moottorisaha jo hiljentynyt ja puun raadot odottivat tien laidassa kuljetusta pois. Surullinen näky. Tiedä onko eläinlääkäreitä jatkokoulutettu, mutta tällä kertaa kun Lakusta otettiin verikoetta, saimme lääkärin suusta kuulla "maailman kärsivällisimmästä kissasta". Lääkärin toive T4 arvoksi oli 10 ja 20 välissä ja arvoksi saatiin nyt toiveiden mukainen 18,1. Eli toisin sanoen Laku on terve kissa! Radiojodihoito meni juuri niin kuin piti. 

 Porkkalat on tehty, kuiva kakku paistettu, kuusi koristeltu ja iso lepinkäinen saanut muutakin ruokaa kuin lajitovereita. Henkilökunnan kaikki stressitasot on ajettu alas. Kissat nukkuvat, ne ovat hajautuneet sinne tänne - Pesonen lienee tutulla paikalla kuusen alla, jonne se parkeerasi välittömästi kun kuusi siihen pari päivää aiemmin laitettiin. Kupu täynnä. Hämy hiipii. Hiljaista. On hiljaista, että jos kumartuu kissan äärelle, kuulee sen kehräävän.

Hyvää joulua kaikille! 

Pesonen kuusen äärellä.

Lakun radiojodihoito

Keskiviikko 20.9 oli Lakun radiojodihoitoon vientipäivä. Varaus oli tehty kuutisen viikkoa aiemmin s-postitse muutamasta vaihtoehtopäivästä ja parit puhelinsoittokerrat oli soiteltu, joissa keskusteltiin yleisistä faktoista. Oman lääkärin lähete, jossa oli mukana viimeisen käyntikerran verikoe tulokset, oli toimitettu aikaisemmin. Koska Laku oli näinkin tuore tapaus, yhdet verikoe tulokset riittivät. Kuuden viikon odotusaika tuntui pitkältä, mutta sinä aikana ehti hoitamaan myös kotipuolessa Lakun kotiutumiseen liittyviä asioita. Mutta myös antamaan paniikinomaisesta ajatuksesta osan, joka pyöritti ja pyöritti yhä uudelleen visioita, jotka saattavat mennä pieleen. Suunnitelmia B ja C, vaihtoehtoja A ja E. 

Muistiinpanoja

Keskiviikko oli otettu vapaapäiväksi. Google mapsista oli katsottu reitti ja suhteutettu ajoaika auton kunnon mukaan. Risteyksiä Tampereen vet4catin pihaan oli periaatteessa kaksi oikealle. Etelästä päin tultaessa moottoritie ajetaan loppuun ja käännytään oikealle ja oikealle. Simppeli reitti. Mukaan oli pyydetty ottamaan ruokaa ja kissan hajuisia peittoja. Ruokaa pyydetään ottamaan mukaan viideksi päiväksi. Peittoja otimme varmuuden vuoksi useamman ja ruokaakin sen verran, että jos Laku alkaisi nirsoilemaan, olisi vara mistä valita. Pelasimme varman päälle.

Laku omistajineen ohjattiin sivuhuoneeseen, jossa Laku puettiin painopukuun ja hieman tunnusteltiin. Sisään saapui mies pääkallo ja kurpitsa t-paidassa ja ihmetteli "missä potilas on"? Ymmärsimme, että itse lääkäri oli juuri saapunut huoneeseen. Laku oli siinä vaiheessa työntänyt päänsä vilttien alle.

Laku painopuku päällä sivuhuoneessa 

Lakusta otettiin verikoe, josta selvisi tuore T4-arvo. Se oli 94,6. Viitearvo on 13-48. Samalla saimme selville Lakun kotiutumispäivän, joka tuolla arvolla määräytyi lauantaiksi 23.9 klo 19.30. (Kellonaika ei ollut muutettavissa). Lisäksi arvo määritteli hoidon hinnan. Allekirjoitimme suostumuksen hoitoon ja maksoimme sen.

• 1790€ jos T4 on alle 199 nmol/L
• 1890€ jos T4 on 200-349 nmol/L
• 1990€ jos T4 on yli 350 nmol/L

​Hintaan sisältyy: isotoopit, hoitojakso klinikalla, T4:n mittaus juuri ennen hoitoa ja laajempi verinäyte (sis.T4) ennen kotiutumista, käytetyt hiekat sekä jätösten säilyttäminen klinikalla STUKin edellyttämällä tavalla n.90 vuorokautta.

Laku ja koppa jäivät Tampereelle. Me poistuimme ja ajoimme Lempäälän kahvitauon kautta kotiin. Illalla Laku oli saanut radioaktiivisen jodipistoksen nahan alle. 

Vet4cat, Tampere

Hoitoon kuuluu myös jokapäiväiset terveiset kuvan kera, joista kotijoukot saavat aavistuksen siitä miten potilas pärjäilee. Ahdistusta, joka alkoi jo keskiviikon kotimatkalla, kuvat ja terveiset eivät kuitenkaan vähentäneet. 

"Hei! Odotetusti mulla ei ole hyviä ekoja kuulumisia. Laku on täällä erittäin pelokas ja arka. Ei ole vielä syönyt eikä juonut. On pissanut pienen pissan, ei ole vielä ulostanut... ...Sai ruokastimuloivan lääkkeen. Toivottavasti huomenna on paremmat kuulumiset", viestitti hoitohenkilökunta Tampereelta.

Ensimmäisen päivän kuva kuulumiset

Ensimmäinen viesti luettiin ja yritettiin sovittaa sitä Lakun persoonaan. Viesti oli (ehkä) odotetun kaltainen. Silti ahdisti. Perjantain viesti oli aavistuksen parempi.

 "Hei! Laku on luonnollisesti edelleen hyvin arka ja pelokas, mutta ruokastimuloiva lääke on auttanut ja hän on syönyt suuria määriä ruokaa. On juonut ja pissaut. Ei ole vieläkään ulostanut, mutta alku syömättömyyden sekä stressin takia, voi hyvin olla, että ulostaa vasta huomenna kotona. Nähdään huomenna klo 19.30."

Toisen päivän kuva kuulumiset

Kuvista olimme nähneet peittojen alla lymyilevän Lakun, mutta katse oli ollut onneksi rauhallisen oloinen. Paljon rauhallisempi, mitä kotona henkilökunnalla, joka jo selkä vääränä kantoi peittoa, ruokaa ja Lakun tarvikkeita autoon viikon eristystä varten.

Lauantaina lähdimme Tampereelle hyvissä ajoin. Matkan varrella, melko lähellä Vet4cat-klinikkaa pidimme ruokatauon, sillä matka tuli kuitenkin jatkumaan heti kun olimme saaneet Lakun. Lähellä pidetyn tauon ansiosta saavuimme pihaan sovittuun aikaan. Hetken kuuntelimme edellisen potilaan käyntikuulumiset (ei ollut kunnolla syönyt), joka osaltaan viime metreillä lisäsi huolta. Lisäksi hoitaja oli keskiviikko illasta "pimittänyt" tiedon, että Laku oli jodipistosta antaessa saanut paniikkikohtausken. Pimitys oli ehkä ihan aiheellinen henkilökunnan mielenterveyden kannalta. Sen vuoksi hoitajan pyynnöstä haimme Lakun kellarista. Hoitaja ei halunnut jahdata mahdollisesti karkuun luikkivaa Lakua ympäri klinikkaa. 

 Reaktio Lakulla meidät nähtyämme ei ollut puskevan positiivinen, vaan ehkä hieman hämillään ja epäuskoisen oleva. Luottoa joutui hieman hakemaan. Veimme Lakun yläkerran toimenpidehuoneeseen, jossa puettiin taas painopuku ja otettiin verikoe. Samalla mitattiin myös säteilyarvo, joka metrin etäisyydeltä mitattuna annosnopeutena oli 0,95 uSv/h normaalin taustasäteilyn annosnopeus on n. 0,1-0,3 uSv/h). T4-arvo oli 58,5 (viite13-48). 

Sitten saatiin hoito-ohjeet luettavaksi ja allekirjoitimme ne. Käyttämättömät ruuat ja peitot annettiin takaisin. Mikäli peitoissa olisi ollut oksennusta, olisi peitot hävitetty tai noudettu puolentoista kuukauden kuluttua, jolloin niissä ei olisi ollut oksennuksen mukana tullutta säteilyä. Nyt peitot olivat "puhtaat" ja otimme mukaan ne vietäväksi kuitenkin suoraan pesukoneeseen. 

Ulkona pimeys oli laskeutunut ja alkoi pitkähkö kotimatka. Vaikka luonnonvalon poistuminen tiedettiin, tuli musta moottoritie hieman yllätyksenä. Tottumattomalle autojen valot ja vauhti tuntui kurjalta. Riihimäen ABC:n pihalla pidimme hapenotto tauon ja samalla veikkasimme Elämäni biisi - ohjelman rivin. Siitä emme suinkaan jatkaneet kotiin, vaan ajoimme mökille, jonne oli rakennettu Lakulle eristyshuone. Perillä Laku kävi suht nopeasti vessassa ja söi. Se oli helpostus, että söi ja kävi. Menimme hyvin mielin nukkumaan ja laku jäi omaan eristyshuoneeseen. 

Yöllä henkilökunta heräsi outoon ääneen. "Mikä toi ääni on. Ihan kuin joku liikkuisi alapuolella". Ääni ei kuitenkaan unenpäästä saaneita henkilökuntalaisia sen kummempin häirinnyt , vaan unia jatkettiin saman tien. Hiiri, rotta, mikä lie... Kun suurempaa meteliä ei kuitenkaan kuulunut, olimme siinä uskossa, että Laku loikoilee omassa huoneessa. Aamulla huomasimme, että keittiön eristyksen ovi oli kammettu auki, eikä Lakua löytynyt mistään! Katsoimme piipun pellit, että ne ovat varmasti kiinni, lattiakaivojen ritilät vaikka niihin ei kissa varmasti mahtuisikaan - kaapit, kaapin takuset, kaikki paikat. Lakua ei löytynyt. Sattumalta katsoimme myös yöpöydän laatikostot, jonka alimman laatikon alta paljastui matala tyhjä tila ja sieltä löytyi myös Laku! Ääni, jonka yöllä olimme kuulleet, oli Laku joka oli ryöminyt kaapiston alle. Palautimme Lakun keittiöön ja vahvistimme oven. 

Sunnuntaina henkilökunta jakautui kahtia ja toinen jäi viikoksi mökille Lakun kanssa ja toinen lähti kotiin hoitamaan loppua porukkaa.

 

Laakun piilopaikka

Henkilökunnan tekstiviestejä välillä su 24.9 - ma 25.9:

Su 24.9.2023, 16:30. Laitoin tulet ja keitin kahvit ku alko paleltaa. Tuulee. Laku siirtynyt kaapin alta tynnyriin

Su 24.9.2023, 18:19. Äänestä päätellen Laku syö nyt. Käyn kohta kattoo.

Ma 25.9. 2023, 03:24. Varmaan pakko tuoda Laku kotiin. Se vääntää tota ovea ja pääsi taas vapaaksi. Pelkää veden kolinaa ja mua. Mietin miten saadaan pysymään se Vihreessä?

Ma 25.9.2023, 08:34. En meinannut löytää Lakua mistään. Oli syönyt vähän ja pissannut. Raapi ovea n. 00-05.

Ma 25.9.2023, 12:40. Laku edelleen kaapin päällä. Miten saan sen syömään?

Ma 25.92023,  13:25. Kissa ei saa olla 24h syömättä . Enkä yllä kaapin päälle tuuppimaan.

Ma 25.9.2023, 14:37. No tuu sit hakee meiät. Tääl on ruokaa ja kahvipullaa.

Laku ahdistui niin paljon mökillä olosta,  että se piti hakea tiistaina kotiin ja laittaa Vihreään huoneeseen.

Laku kotona Vihreässä huoneessa - ruoka maistuu

Henkilökunnan tekstiviestejä tiistai 26.9:

Ti 26.9.2023, 08:13. Laku nukkui klo 6.55 asti, siitä asti huutanut ja roikkunut ovessa. Kiipee ovea kattoon asti. En tiedä kuinka jaksaa 10 päivää tätä.

Ti 26.9.2023, 10:18. Nyt nukuttiin melkein 2h. Jee! Päätä särkee, laitan kahvia.

Ti 26.9.2023, 11:32. En enää jaksanut olla kotona. Tulin kattelee ihmisiä joilla on isompia ongelmia.

Kertakäyttö käsineitä käytettiin usein.

Lakun karanteenin kokonaiskesto oli kaksi viikkoa, josta ensimmäinen viikko oli tarkoitus olla mökillä. Siellä olisi saanut kätevästi kerättyä vessatuotokset erillisastiaan ja niitä olisi vaivatta saanut säilyttää reilusti sivummalla. Lopulta Laku mökillä reilut kaksi päivää ja sen jälkeen se piti tuoda kotiin. Kotona ei ollut sen helpompaa. Lakua ahdisti olla Vihreässä huoneessa. Se kolasi, hyppi ja puri Vihreän huoneen verkko-ovea ja se johti siihen että henkilökunnan täytyi aste asteelta vahvistaa ovea. Lopulta ovi oli melko lailla umpeen laitettu. Verkko-oven lisäksi jouduimme yöksi laittamaan huoneen varsinaisen oven kiinni. Melko nopeasti jouduimme kääntämään siitä ovesta ovenkahvat alaspäin, sillä Laku saattoi hyppiä liki maanisesti parikymmentä kertaa ovenkahvaan, vaikka hyvin huomasi ettei se johda mihinkään. Verkko-ovea olisimme halunneet käyttää sen vuoksi, koska siinä olisi säilynyt näkö ja hajuetäisyys, mutta siitä läöhtevän metelin vuoksi sitä oli pakko laittaa umpeen. Lakulla oli tapana aloittaa järjetön meuhkaaminen n. klo 01 aikoihin ja jossain vaiheessa se siirtyi alkamaan n klo 03-04 aikoihin. Isännöitsijältä ei varoitusta tullut, vaikka naapuri ilmoitti seinään hakkaamalla oman mielipiteensä.

 Kaikki muu sujui hyvin. Laku sai ruokansa Vihreään ja vessojen siivoamiset sujuivat ongelmitta. Jätöksiä säilöttiin ensin parvekkeella, josta niitä siirrettiin varastoon ja jossain vaiheessa kuljetimme niitä mökille, jonne ajoaikaa on noin puolisen tuntia. Henkilökunta nukkui turvaetäisyyden (3 metriä) vuoksi olohuoneessa ja ruokaili myös siellä. Täytyy muistaa, etteivät seinät pidättele säteilyä. Kolme metriä on lyhyt matka. Vessoja siivottiin kertakäyttöhanskat kädessä, samoin hanskat kädessä pestiin Lakun ruokakipot, hoidettiin siivoukset ja silitykset. Loppusilauksena pesimme käsiä. 

Laku pääsee Vihreästä huoneesta pois

Pari viikkoa kului vajaiden yöunien vuoksi sumussa ja ärtyneenä. Syyskuu hupeni jonnekin. Se tuli, se meni. Mutta koitti päivä kun Vihreän ovi avautui ja Laku sai astella siitä vapaasti ulos. Poistumiseen ei liittynyt minkäänlaista dramatiikkaa tai suuria eleitä - päinvastoin. Laku otti lopulta oven aukeamisen järkähtelemättömällä tyyneydellä, ei säpsynyt tai säntäillyt. Eikä mennyt aikaakaan kun Laku otti Vihreän huoneen jälleen omakseen, siinä missä muutkin huoneet. Ei säpsynyt edes sitä kun oli huoneessa samaan aikaan henkilökunnan kanssa. Ei huonoja fiiliksiä. Puoli voittoa sekin.

Laku ja Miina - yhteinen sävel löytyi heti

  

Normaalin elämän ohessa jäimme odottamaan ensimmäistä verikoetta ja sitä päivää kunnes sai säilötyt vessajätökset hävittää lopullisesti. Ensimmäinen jännittävä verikoe oli kuukauden päästä operaatiosta. Kakkojen ja pissojen hävittämistä sai vielä tovin odottaa, niiden vuoro tulee n. puolentoista kuukauden päästä operaatiosta.

Lakun ensimmäisen verikokeen tulos oli hyvä! Jos viitearvo T4 on 10-60, niin Lakun arvo on tällä hetkellä 19,5. Se on hyvä tulos! Se on tulos, joka saa kaiken tuntumaan oikealta ratkaisulta, kaiken arvoiselta. Se saa unohtamaan kuinka raskaalta eristys ja koko projekti tuntui. Arvo tulee vielä tuosta todennäköisesti laskemaan ja hyvin todennäköisesti se ei ainankaan nouse. Lääkärien toive on jossain 10 ja 20 välissä. Kun kasvain tuhoutuu kokonaan, arvo laskee. Toinen kontrolli on kolmen kuukauden päästä operaatiosta. 

Laku, Pökö ja Hannu - kasan alla nuupahtanut henkilökuntalainen

Iso kivi on vierähtänyt ja toivottavasti saamme lakaista pienimmätkin hiekan jyväset harteilta kokonaan. Vaikka kuinka suunnittelimme koko operaatiota, Laku omana persoonanaan päätti toimia toisin. Siihen emme osanneet varautua. Hoitoon ja sen jatkotoimenpiteisiin kannattaa suhtautua avoimin mielin ja suunnitella hyvin. Täytyy muistaa että kissat ovat omia persoonia ja hyvinkin suunniteltu juttu voi mennä miten sattuu. Yht´äkkiä huomaat olevasi suunnitelmassa D, mikäli olet edes niin monta suunnitelmaa miettinyt. Realiteetit on otettava huomioon - turvaetäisyydet, eristykset, eristyksen kesto, muut kanssa kärsijät. Naapurit. Saatko järjestettyä vessajätösten säilömisen puoleksitoista kuukaudeksi? Saatko järjestettyä kuljetukset? 

Radiojodihoito on hyvä, se hoitaa yleensä kerralla kuntoon. Lääke ei ole hoitava, vaan se hoitaa oireita. Ratkaisu Lakun kohdalla näin jälkiviisaana ja onnistuneen tuloksen ansiosta on ollut hyvä. Laku on aavistuksen muuttunut. Laku on rauhallisempi. Paino on pysynyt ennallaan ja sen nousemista odottelemme. Toinen verikoe kertoo vielä tarkemman tilanteen. Se on pari päivää ennen joulua. Sitä odotellessa.

Porukan kuulumisia paistin tuijottamisen jälkeen

Siitä tietää, että arki on liian hektistä kun lomallakaan ei ehdi päivttämään vaatekaappiaan, mökillä kenallaan notkuvia seinälautoja tai kissojen kuulumisia. Kello soimaan aikaisemmin tai kello hetkeksi kokonaan jäähylle. Pesosen porukoilla on monta tassukilometriä juostu sen jälkeen kun Miina kuolasi pikaruuan perään parvekkeella.

Pesosen porukan kuulumisia

HANNU 

Hannu täytti 15-vuotta ja Hannun synttäreitä juhlittiin eläinlääkärissä. No ei, mutta niinhän se meni. Sorry Hannu, mutta kakku jäi tällä kertaa tekemättä. Sitä vastoin lääkäriltä tuli yleisvoinnillisia kehuja ja nappuloita hoitopöydälle - ja kutsu hammaslääkäriin. 

PESONEN

Pesonen piipahti Hannun synttärikaravaanilla samalla lääkärillä pienentämässä polii-maksua ja ottamassa rokotukset. Pesosen luonnetta hämmästeltiin kuinka se on kiltti ja luottavainen. Luonne palkittiin herkkunappuloilla, jotka Pesonen imuroi välittömästi hoitopöydällä pötköttäen. Pesonen otti käynnin jopa niin rennosti, että kun lääkäri piipahti toisessa huoneessa, Miinan luona, Pesonen nojaili henkilökunnan käsiin ja kehräsi! 

MIINA

Viime postauksen jälkeen, n. reilu kuukausi sitten, Miinan turkki alkoi menemään takkuun. Ja kun Miina on Miina eli ei vielä edes silitysvaiheessa, niin takku takkuuntui takkuuntumista, kunnes se piti hoitaa rauhoituksen avulla. Miinasta, Hannusta ja Pesosesta tehtiin kolmen kopla, jolla piipahdettiin lääkärissä. Miina on kolmikon ja koko porukan sähäkin kopitettava, jota ei ilman kunnon rukkasia voi lähteä edes yrittämään. Ovia sulkemalla ja ylimääräisiä reikiä tukkimalla Miina saatiin suht pienellä painilla mukaan. Sen verran Miina näytti lääkärissä luonnetta, että ensi kerraksi ehdotettiin bonqatin käyttöä. Bonqat on kuljetukseen ja eläinlääkärikäynteihin liittyvän akuutin ahdistuksen ja pelon lievittämiseen käytettävä eläinlääke. 

Miinalta ajeltiin lopulta reilun kämmenen kokoinen takkulautta takaselän alueelta. Ja jotta Miina olisi Miina, niin tyttö teki kakat kuljetuslaatikkoon sekä mennessä, että tullessa. Mutta jotain todella hyvääkin, sillä Miinalla oli hampaat täydellisessä kunnossa! Puhtaat kuin uudet hampaat!

Minä lähden pois, siinä missä takutkin, päätti Miina kun kuvaaja saapui

KYNSIANSA

Silloin kun kissa on ajanut itsensä pulaan, sen kuulee. Pököllä (Mauralla) oli jäänyt kynsi kiinni ja henkilökunta kuuli ulinan. Silloin kipitetään suht nopeasti paikalle. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, eikä esim. kynnen / tassun kiertymisiä ehtinyt tulemaan tai liiallista roikkumista. Kynsi irtosi pienellä avustuksella nopeasti. Kynsi oli jäänyt kiinni raapimatynnyrin palloleluun - sellaiseen venyvän narun päässä roikkuvaan pehmoiseen palloon. Periaatteessa turha lelu, periaatteessa kynsiansa. Aikaisemmin ei ole ollut noiden virikkeiden kanssa ongelmia, mutta nyt oli. Nips naps, kaikki roikkuvat heti pois ja roskiin. Eipähän jää enää kynnet niihin kiinni. 

Viattoman näköinen härpäke, mutta kavala. Roskiin nipsastiin

KAHVIHAMMASTA KOLOTTAA (VIIMEISTÄÄN KELLO 11.00.)

Kesälomalla kello lepää löysemmin. Tik tak - raksutus ei ole arjen veroinen tahdikas ja määrätietoinen. Tällä kertaa kahville meno oli lähinnä valmistelu sukulaisia varten kuin hampaan kolotusta lieventämään. Hullu Kissanainen Oy Lahden Rautatienkadulla eli Lahden kissakahvila Cattila on Suomen paras kissakahvila! Siellä on rennoin tunnelma ja paras ilmanlaatu. Mummolan matot korostavat viihtyvyyttä ja vegaanit kumartavat kahvivitriinille. Lahden kissakahvila on tilava ja avara. Henkilökunta on rennompaa kuin junissa lipuntarkastajat, mutta tarvittaessa jämptiä. Kissakahviloissa on syytä aina muistaa, että olemme kissojen kodissa ja käyttäydymme sen mukaisesti - olit lapsi tai ns. aikuinen. Turvallisuussyistä ikäraja on 4 vuotta.

Lahden kissakahvilan eduksi täytyy vielä nostaa ystävällinen 3 euron sisäänpääsymaksu. Kiitos siitä.

Rennosti Lahden kissakahvila Cattilassa

KISSAELOKUVAPÄIVÄ    

Näinä saavutettavuuden ja yhteydenpidon kultaisina vuosina, puolivahingossa Lahden Kissakahvila Cattilassa käydessämme huomasimme mainoksen kissaelokuvapäivästä. Niin on tuo tapahtuma pysynyt hämärän peitossa, että oli varmistetta onko kyseinen mainos tämän vuoden mainos? Olihan se! Ja koska Sodankylän elokuvajuhlat jäivät väliin, Helsingin Orionissa järjestettävälle kolmen elokuvan kissaelokuvapäivälle oli päästävä. 

Valitsimme päivän keskimmäisen elokuvan, loppuunmyydyn, Mye Hoangin dokumenttielokuvan Cat Daddies (2022). Juoni seuraan kahdeksan eri miehen rakkautta kissoja kohtaan. Elokuva on kerännyt seitsemän voittoa eri elokuvafestivaaleilla. Vaikka elokuvassa ei ole tekstitystä, kuva puhuu ja kertoo. Loput voi arvata. 

Mielenkiintoinen lisä oli kissaelokuvapäivän suojelijaksi pyydetty sarjakuvataiteilija Pertti Jarla, joka persoonallisesti vastaili haastattelijan kissa-aiheisiin kysymyksiin.

 Koska elokuva Cat Daddies varattiin kissaelokuvapäivillä nopeasti loppuun ja moni halukas jäi ulkopuolle, elokuva esitetään uudestaan Cinema Orionissa (Eerikinkatu 15, Helsinki) su 3.9. klo 14.00. Elokuva ei ole tekstitystä suomeksi. 

Linkki elokuvan esittelysivuun: https://www.imdb.com/title/tt10968602/ 

Kuvassa kissaelokuvapäivän suojelija (ja paljon muuta!)

Pertti Jarlan vartavasten elokuvapäivälle pyydetty sarjakuva

LAKU

Lakua oltiin syssymmällä viemässä hammashoitoon ja koska kyseessä on HCM-kissa ja "jo" 10-vuotias, niin pyydettiin käymään sydänultrassa ja verikokeessa. Ultra hoidettiin Tammistossa ja todettiin että sydän on entisellään ja ok, mutta painoa on pudonnut reilusti, vuoden aikana peräti 800 gr! Hieraisimme korviamme ja pähkäilimme siihen syytä. Pökö on tullut ja juoksuttanut, puntarin virhemarginaalit, vähäisempi syöminen jne... Verikoe oli kuitenkin vielä ottamatta ja siitä saimme selvyyttä.

Verikokeen tulos oli kilpirauhasen liikatoiminta. Kortit lyötiin pöytään ja kortteja oli kolme; ruokavalio, lääkitys tai radiojodihoito. Isommassa porukassa ainoastaan Lakulle suunnattu ruokavalio ei tulisi onnistumaan. Sen sai hylätä liki samantien. Lääkitys saattaisi onnistua, mutta kaksi kertaa päivässä, loppuelämän ajaksi ja siihen lisäksi verikoe kontrollit olisi liian stressaavaa. Jäljelle jää radiojodihoito, joka ei huoleton sekään ole, mutta lienee selkein. Aika on jo varattu Tampereelle - Tammistossa ei tällä erää radiojodi hoitoja tehdä materiaaliongelmien vuoksi. Hoidossa käyttävien materiaalien vuoksi hoidon hintakin nousee syyskuun 15 pvä. Nyt hinta on n. 1790 euroa. 

Laku (vas) ja Pesonen

PALLOMERI

Meri ja merenranta rauhoittavat. Lokki huutaa, mutta kauempana ja vapaampana kuin Kauppatorilla. Tuuli pyyhkii läpi sielun ja eheyttää. Muovinen pallo pitää pehmeämpää ääntä... muovinen pallo? Kärkkäiseltä, tietysti Kärkkäiseltä, sieltä leluosaston reuna-alueelta, jättömaalta löytyi iso kassi pallomeripalloja, joita henkilökunta ei osannut vastustaa, vaikka pallomeripalloja hieman vastustettiin. 

Kotiporukoille, joille pallot olivat tuliaisia, pallot laitettiin koriin ja annettiin lupa hypätä perään! Ei sanottu että hyppää kaivoon, mutta henki oli hieman se. Ei sinne kukaan hypännyt ja nenäkin työnnettiin reunalle vasta kun herkkunappulat alkoivat haisemaan. Hannu vanhimpana ja ehkä viisaimpana hieman kokeili tätä kuivavesi allasta ja uskalsi hapuilla herkun perässä pallojen sekaan. Muuten liplatus ja loplotus ovat jääneet vähemälle. Lompakko tuulettui enemmän kuin sielu. 

Hannu kastautuu

NYKYHETKI

Nykyhetkenä voinee pitää vaikka parin tunnin takaista hetkeä kun viisi kissaa piti sadetta sängyn päällä. Myttykasa. Arkeahan tämä on. Hiekan raapimista, purkin narahdusta, tassujen töpsähdyksiä eri nopeuksilla. Jetta laulaa, Pesonen kurisee ja Pökö piipittää. Pehmeitä palloja voi uusia ja vaatehuoneen voisi kohta täyttää hiekoilla. Mutta hymiön jälkeen putsaan vessan, joku teki tortut:) 

Kissat, Pökö keskellä, pitävät sadetta

Synttäreille siivotaan

Pesonen, n. 14-v

 

Tähän aikaan vuodesta on ollut tapana viettää isommalla porukalla synttäreitä. Kakkua ovat päässeet jakamaan Pesonen, Jetta ja Laku. Pesoselle ikää lienee kertynyt n. 14-vuotta, Jetta täyttänee 13-vuotta ja Lakun vuosirenkaiden uusi luku on 10-vuotta. Tarkkoja ikiä ei kukaan tiedä. 

Herrrkkulautaset

Synttäreitä vietettiin ja vietetään omassa porukassa ja tällä kertaa tänä päivänä kolmikosta kaksikko Pesonen ja Laku lahjottiin herkkulautasella. Oli Miamorin mallas herkkutahnaa, Cosman kuivatut kananappulat, Catesyn salamitikkuja ja Dreamiesin kanaherkkuja. Koska Jetta ei ole niin herkku herkkujen perään, Jetta saa huomenna erikoisherkuksi seitiä. 

Tällaisia isompia juhlia vartenhan on ollut tapana siivota, eikös juu. Ja nyt kuuluu nyökätä. Juu. Mutta siivota voi myös muita asioita varten, esim. suolinkaisia. Ja silloin sitä siivota vasta voikin:)

Maura äitienpäivän aikoihin

Äitienpäivän aikaan Maura otti asennon ja oksensi. Henkilökunta oli aivan vieressä ja päätti jostain syystä tarkastaa oksennuksen sisällön. Siellä se vaalea suolinkaisen veitikka heilui iloisesti kuolassa, siinä sulamattoman ruokapalan vieressä. "Nähkää minut" ja mehän nähtiin. Maura ihmetteli kiljahtamista. Ei pitänyt olla, ei pitänyt olla matoja, sillä kissat olivat saaneet v. -22 runsaan madotuksen. Oli pidetty oikeat häätötalkoot. Joko munat ovat tulleet sijaiskotilais Reginan kautta tai sitten ne ovat jostain syystä säilyneet pidemmän ajan ja nyt kevään aikana ne ovat aktivoituneet? Kakat ja ruoho-oksennukset on tarkkaan työnnetty likinäköisen nenän eteen ja Maura on ollut ainoa ja vain tämän yhden kerran, jolta on havainto tehty. Mutta tuo yksi mato johti siihen, että kaikille kahdeksalle kissalle oli tehtävä madotus.

Matoja, ihmettelee sijaiskotilainen Regina

Ohhoh kun täällä siivotaan, hiekatkin viety, Maura ihmettelee

Eli se on tarkoittanut ja tarkoittaa sitä, että nyt on pariin otteeseen tehty niskavalelut niille joille se onnistuu ja muille kolmen päivän axilur-kuuri. Henkilökunta on pessyt hiekkalaatikot ja desinfioinut ne, samoin myös mattoja on putsailtu, varsinkin niitä joissa on vetoja suoritettu. Eli tiivistettynä kissoille madotus 2-3 kertaa, kahden viikon välein ja siivoamiset.

Nykyäänhän ei sisäkissoille madotusta suositella, ellei siihen ole aihetta kuten nyt, sillä muuten madot saattavat kasvaa immuuneiksi lääkettä vastaan. Ulkoilevat kissat on madotuksen suhteen sitten eri juttu. Nykyinen suositus sisäkissoille olisi viedä ulostenäyte tutkittavaksi.

Herkkulautasen tyhjennystä Sofi auttaen Pesosta

Juhlat juhlitaan siis puhtaassa kodissa! Lattia kiiltää sen verran, että siitä saattaisi vaikka syödä ja niinhän Pesonen ahneuksissaan tekikin kun herkkulautaselta loppuivat (Sofin lievällä avustuksella) herkut. Kun lautaset oli tyhjennetty ja nuoltu, asetuttiin hieman lepäilemään. Henkilökunta keitti kahvit ja söi lanttusupikkaat. Pesonen kuitenkin oli noussut ja käveli keittiöstä sohvan edustalle olohuoneeseen. Sen näkee kun Petski haluaa pelata palloa. Silloin Petski "pälyilee", nuuhkii ja tapailee lattiaa. Joskus pallo osuu nenän eteen ja joskus se on vaan noudettava lelukorista. Tällä kertaa henkilökunta hieman avitti ja heitti pomppivan pallon Petskille. Petski pysäytti sen, nappasi suuhunsa ja kiikutti sen käytävään. Kuului kuinka pariin kertaan Pesonen löi palloa seinään, jonka jälkeen Pesonen tuli jälleen keitiiön kautta olohuoneeseen pallo suussa kurnuttaen. Pesonen pysähtyi, pudotti pallon ja kurisi. Silloin kuuluu rapsuttaa. Hyvää syntymäpäivää Petski ja kumppanit! 

Illansuun valumista

Muistan kerran kun olin menossa Helsingin Tennispalatsin taidehalliin ja odottelin ovien aukeamista. Oli arkipäivä. Katselin rauhassa ikkunasta ulos ja huomasin liki apokalyptisen näyn, kun hallille päin valui lastenrattaita työnteleviä äitejä. Niitä saapui joka suunnasta, suuntana Tennispalatsi. Selitys löytyi samoihin aikoihin alkavasta vauvakinosta, mutta näky on jäänyt mieleen. Tai lapsena kun teki puroja ja patosi hetkeksi veden virtauksen ja kun sen taas laski vapaaksi, kuinka vesi vakaasti eteni kohti uomaa. Se söi tilaansa auki, edeten jonnekin, jonka purona kyntävä vesi vain tiesi. Näin käy välillä kotonakin.

Lakulla on tapahtumasarjan yksi aloitusasennoista

Tämä erikoinen ilmiö tapahtuu yleensä illansuussa, kun henkilökunta on lepuutellut kotona, viettänyt ehkä viikonloppua tai muuten vain saanut nauttia ja olla möllöttää vain. Sellaisina päivinä, jolloin kellonaika on katsottu auringosta. Oletteko huomanneet, kuinka kissat tuntuvan silloin tällöin valuvan iltaruokintaan. Yht´äkkiä ilmestyy ensimmäinen, samaan aikaan toinen, sivummalla on kolmas - kauhuelokuvista tuttua liikehdintää. Näin ainakin Pesosen porukassa, isommassa kissaporukassa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, vaan kissa on kuin paahteeseen jäänyt HK.n sininen. Löysä makkara. Kaikki tämä passiivinen liikehdintä tarkoittaa sitä, että rupiaa meinaan olemaan pikkasen nälkä. Sanatonta viestintää, jonka henkilökunta on oppinut vuosien saatossa tunnistamaan.

Sitten alkaa tapahtumasarjat. Joku aloittaa venyttelyn. Makkara venyyy. Kun kissa ottaa täyden mittansa, nälkiintynyt natina kumajaa lattiaa vasten. Tassut paukkuvat kun pidemmälle eivät veny. Esille piirtyneet kynnet raapivat loputkin millimetrit. Kissa venyttää ja tekee sen niin näyttävästi, että henkilökunta ei voi olla huomaamatta. Näin nälkä mulla on! Ja jos et usko, haukottelen. Sama natina. Leukaperiä ei siinä hetkessä ole. Laku ja Hannu taitavat haukottelun. Naps ja suu sulkeutuu. Maiskuttelevat tyhjää suuta, mutta tietenkään ei mitään kuulu. Näyttelevät niin taidokkaasti maiskuttelun, ikään kuin olisivat jo ruokansa saaneet ja sanovat että kiitos hyvää oli. Ja henkilökunta on nolona, kun kissat kettuilevat.

Laku ja Hannu jatkavat tapahtumasarjaa vahvennettuin elkein.

On myös niitä kissoja, jotka vaan ovat. Parkkeeravat poikittain. Maura porukan uutena kissana tietenkin opiskelee vielä ja on tällä erää tasolla "parkkiruutu". Liekö Sofi opastanut, sillä Sofi osaa myös parkkiruudun ottamisen. Parkkiruudussa kuuluu katsella alta kulmain, mittailla kokin hitautta, huudella silmillä. Vink vink - vilkku. 

Sofi taitaa "parkeeramisen"

Ja Maura uusimpana ottaa kaikista mallia. 

Tilanne on tietysti hellyyttävä. Viestit menevät perille. Hiihtokilpailu päättyy seitsemän kilometrin kohdalla ja sudoku on tällä hyvä - ei se olisi oikein mennytkään. Perhe kokoutuu. Nyt syödään. Ja kun on syöty, kissat kiittävät tyytyväisellä poistumisella. Osa ehkä vielä venyttelee ja osa poistuu kepein askelin. Poistuu todennäköisesti takaisin sinne mistä tulikin. Nukkumaan. 

PS. kaikki kuvat on otettu parinkymmenen minuutin sisällä. 

Maura

Miniatyyri Maura on lähtöisin hämeenkyröläisten sijaiskotikissojen jengistä ja nyt asettunut taloksi Pesosen porukkaan. Itse asiassa ollut jo muutaman kuukauden porukassa. Maura on ruskea täplikäs, valkoisella lisämausteella. Pieni lyhyt häntä ja ääni pienen pieni piu. Mutta kun laukan hetki koittaa, silloin rynnätään täydessä asepuvussa häntä suuressa puuhkassa! Piu.

2 - 4 vuotias Maura 

Maura on Mauran alkuperäinen nimi ja kaikki opettelee sitä. Maura ei taivu arkikielessä ja sen nopeissa käänteissä, vaan hetken mielijohteesta henkilökunta huudahtelee Pöttistä, Pöttiäistä, Spödeä, Spedeä, Pököä tai lähinnä oikeaan osuvaa Maukkaa. Maura ei "yllätäen" tunne nimeään. Henkilökunta työstää nimen tunnistusta.

Maura oli sijaiskotikissa, mutta meille jäi. Alkuun Maura oli porukan ujoin ja piti etäisyyttä ja arkaili - tai näin ihminen äkkiseltään tulkitsee. Vaan toisin taisi olla. Tosiasiassa Maura opiskeli elämää alusta asti. Se katseli ja tiiraili kuinka kahdella jalalla kulkevat käyttäytyvät ja samalla se katseli Pesosen porukan muita kissoja ja imi oppeja. Ja kun jää murtui, murtui se ryskyen! Yhtä´äkkiä Mauraa oli joka puolella. Se valtasi sohvan, se kipitti eteisessä vastaan, oli oven kuin oven takana, ryömi ruokakaapin oven alta, kiipesi kokin syliin, kiehnäsi, kurisi ja puski. Puski niin, että henkilökunnan naama meni lommolle.

Maura on bongannut takapihan punatulkku paistin

Maura on ollut kuin mökkitikan napakymppi energioiden takia hieman yksin jääneelle Lakulle. Lakulle on ollut ollut hiljainen etsintä käynnissä ja Maurasta saatiin siihen vastaus. Samalla Mauran omalla energialla latautuvat talon muut kissat. Maura antaa kyytiä lempeällä tassulla. Kaiken tohinan keskellä Maura osaa käyttäytyä ja on kaikien kanssa bestis, hyvää pataa. Se tulee luonnostaan, häntä pystyssä. 

Maura tykkää silittelystä ja se tykkää rapsuttelusta. Ei ole toista kissaa näkynyt, joka viihtyy sylissä niin pitkään. Se sukeltaa rapsutuksiin, pyörii kyykyssä olevan jalkojen päällä. 

Maura on utelias, huumorintajuinen, leikkisä ja ronkeli ruuan suhteen. Maura on maailman paras naaman hieroja! Tervetuloa porukkaan Maura!

Maura, Spöde, Pöttis....

Eläinten päivä

Tänään 4.10 on eläinten päivä ja tästä alkaa samalla eläinten viikko. Eläinten päivää on vietetty ensimmäisiä kertoja 1930-luvun Firenzessä, Italiassa.

Laku tutustuu hiiriin

 Pesosen porukoilla eläinten päivää on nyt puoleen päivään mennessä viettetty aamiaisella ja keittiön kaapin aarteilla eli Vorssan ja paikallisen kivijalkakaupan hyllyistä löydetyillä hiirillä. Leluhiiriä molemmat. Toinen rapisee, toinen ei. Toinen eli rapiseva oli ajateltu Pesoselle ja toinen lopulle porukalle. 

Pesonen käyttäytyy ja antaa leluhiirenkin olla rauhassa

Sijaiskissa Maura on armoton; hiiri saa kyytiä

Pesonen oli kylläkin enemmän kiinnostunut henkilökunnan sormesta kuin rapisevasta hiirestä ja toinen hiiri meni heti kovaan käyttöön. Laku ja sijaiskissa Maura nappasivat vuoronperään hiljaista hiirtä suuhunsa ja retuuttivat sitä. Lopulta Lakulle kelpasi lanttukin. 

Tänä vuonna SEY:n eläinten viikon teemana on jännittäviä eläimiä.

...ei armoa. Maura jaksaa