Illansuun valumista

Muistan kerran kun olin menossa Helsingin Tennispalatsin taidehalliin ja odottelin ovien aukeamista. Oli arkipäivä. Katselin rauhassa ikkunasta ulos ja huomasin liki apokalyptisen näyn, kun hallille päin valui lastenrattaita työnteleviä äitejä. Niitä saapui joka suunnasta, suuntana Tennispalatsi. Selitys löytyi samoihin aikoihin alkavasta vauvakinosta, mutta näky on jäänyt mieleen. Tai lapsena kun teki puroja ja patosi hetkeksi veden virtauksen ja kun sen taas laski vapaaksi, kuinka vesi vakaasti eteni kohti uomaa. Se söi tilaansa auki, edeten jonnekin, jonka purona kyntävä vesi vain tiesi. Näin käy välillä kotonakin.

Lakulla on tapahtumasarjan yksi aloitusasennoista

Tämä erikoinen ilmiö tapahtuu yleensä illansuussa, kun henkilökunta on lepuutellut kotona, viettänyt ehkä viikonloppua tai muuten vain saanut nauttia ja olla möllöttää vain. Sellaisina päivinä, jolloin kellonaika on katsottu auringosta. Oletteko huomanneet, kuinka kissat tuntuvan silloin tällöin valuvan iltaruokintaan. Yht´äkkiä ilmestyy ensimmäinen, samaan aikaan toinen, sivummalla on kolmas - kauhuelokuvista tuttua liikehdintää. Näin ainakin Pesosen porukassa, isommassa kissaporukassa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, vaan kissa on kuin paahteeseen jäänyt HK.n sininen. Löysä makkara. Kaikki tämä passiivinen liikehdintä tarkoittaa sitä, että rupiaa meinaan olemaan pikkasen nälkä. Sanatonta viestintää, jonka henkilökunta on oppinut vuosien saatossa tunnistamaan.

Sitten alkaa tapahtumasarjat. Joku aloittaa venyttelyn. Makkara venyyy. Kun kissa ottaa täyden mittansa, nälkiintynyt natina kumajaa lattiaa vasten. Tassut paukkuvat kun pidemmälle eivät veny. Esille piirtyneet kynnet raapivat loputkin millimetrit. Kissa venyttää ja tekee sen niin näyttävästi, että henkilökunta ei voi olla huomaamatta. Näin nälkä mulla on! Ja jos et usko, haukottelen. Sama natina. Leukaperiä ei siinä hetkessä ole. Laku ja Hannu taitavat haukottelun. Naps ja suu sulkeutuu. Maiskuttelevat tyhjää suuta, mutta tietenkään ei mitään kuulu. Näyttelevät niin taidokkaasti maiskuttelun, ikään kuin olisivat jo ruokansa saaneet ja sanovat että kiitos hyvää oli. Ja henkilökunta on nolona, kun kissat kettuilevat.

Laku ja Hannu jatkavat tapahtumasarjaa vahvennettuin elkein.

On myös niitä kissoja, jotka vaan ovat. Parkkeeravat poikittain. Maura porukan uutena kissana tietenkin opiskelee vielä ja on tällä erää tasolla "parkkiruutu". Liekö Sofi opastanut, sillä Sofi osaa myös parkkiruudun ottamisen. Parkkiruudussa kuuluu katsella alta kulmain, mittailla kokin hitautta, huudella silmillä. Vink vink - vilkku. 

Sofi taitaa "parkeeramisen"

Ja Maura uusimpana ottaa kaikista mallia. 

Tilanne on tietysti hellyyttävä. Viestit menevät perille. Hiihtokilpailu päättyy seitsemän kilometrin kohdalla ja sudoku on tällä hyvä - ei se olisi oikein mennytkään. Perhe kokoutuu. Nyt syödään. Ja kun on syöty, kissat kiittävät tyytyväisellä poistumisella. Osa ehkä vielä venyttelee ja osa poistuu kepein askelin. Poistuu todennäköisesti takaisin sinne mistä tulikin. Nukkumaan. 

PS. kaikki kuvat on otettu parinkymmenen minuutin sisällä.