Rekina sai oman korin

Rekina, meil päin tuttavallisemmin Rekku, o saanut oman korin. Sem pare vaa Rekina muutti Turkuun. Meil Rekina oli sijaiskotikissana ja mut kumminki ehti olemaan sijaisena melkein pualitoist vuat. Tullessas Rekina oli tolkuttoman arka ja Rekinan vuarokausirytmi oli yä-voittoine - Rekina heräsi klo 23 aikoihin ja painus pehkuihin siinä vaihees ku kyl mar sit aamun lehti kolahti luukust, 04 aikoihin. Mut arkuus ja vuarokausirytmi muuttuivat hiljaksse. Lopult Rekina suastus syämään kärest ja mahtaks sitä sanokka kehrata nukkuminenki oli parast silloin ku henkilökuntaki rohis kui vaa sänkyssään. Silittää ei kuitenkaan saanut, vaikka muutaman kerran hän viekkaurel onnistus. Rekinal oliki äärimmäisen ystävälline tapa ilmoittaa ettei kaipaa tiätty rapsutukssi - ku kären kans lähestys täsä ny, Rekina aavistuksen nosti tassuaan ilmaan kyl mar sit, ennenkuin nosti sitä hiukka nopeammin. Henkilökunta ehti hyvis ajoin päättelemään silityksen mahrollisuukssi. 

Rekina sai oman korin - Regina sai oman kodin

Simmottos sit vaa Rekinan kans oli mukava keskustel. Nopeasti Rekina oppi tervehtimään silmiä siristämäl simmottos sit vaa ja monesti täsä ny tehtisse Rekun kans sun kaupat. Ja nii om mone muukki sanonu rekina halusi ol tiätty myäs kaikkien kaveri ja kaveria morjestettisse reippaasti häntää nostamal. Loppujen lopuks leikit osuivat ykssi ja välil Rekina milloin kenenki kans täsä ny käytti asunnon kaikki lenkkineliöt hyäryksse. Aivan viime totanoi viikkoina Rekina rakastus telttailuun ja tunnelointisse. 

Rekina oli omanlaine. Fiksu simmottos sit vaa, oppiva, omis oloissas viihtyvä ja porukois viihtyvä. Iso kaunis kuuntelija. Toivomme Rekinal koko Pesosen porukan mahtaks sitä sanokka kehrata kans leppoissi mut kumminki päiviä ja mukavia muistoi lounaisse Suameen. Tsemppiä kamu!

Edellä oleva teksti on käännetty googlen Suomi-Turku kääntäjällä. Lopuksi vielä sama teksti sisämaa Suomella. 

Regina sai oman kodin

 Regina, meillä päin tuttavallisemmin Rekku, on saanut oman kodin. Regina muutti Turkuun. Meillä Regina oli sijaiskotikissana ja ehti olemaan sijaisena melkein puolitoista vuotta. Tullessaan Regina oli tolkuttoman arka ja Reginan vuorokausirytmi oli yö-voittoinen - Regina heräsi klo 23 aikoihin ja painui pehkuihin siinä vaiheessa kun aamun lehti kolahti luukusta, 04 aikoihin. Mutta arkuus ja vuorokausirytmi muuttuivat hiljakseen. Lopulta Regina suostui syömään kädestä ja nukkuminenkin oli parasta silloin kun henkilökuntakin rohisi sängyssään. Silittää ei kuitenkaan saanut, vaikka muutaman kerran se viekkaudella onnistui. Reginalla olikin äärimmäisen ystävällinen tapa ilmoittaa ettei kaipaa rapsutuksia - kun käden kanssa lähestyi, Regina aavistuksen nosti tassuaan ilmaan, ennenkuin nosti sitä hieman nopeammin. Henkilökunta ehti hyvissä ajoin päättelemään silityksen mahdollisuuksia.

Reginan kanssa oli mukava keskustella. Nopeasti Regina oppi tervehtimään silmiä siristämällä ja monesti tehtiin Rekun kanssa sinun kaupat. Regina halusi olla myös kaikkien kaveri ja kaveria morjestettiin reippaasti häntää nostamalla. Loppujen lopuksi leikit osuivat yksiin ja välillä Regina milloin kenenkin kanssa käytti asunnon kaikki lenkkineliöt hyödykseen. Aivan viime viikkoina Regina rakastui telttailuun ja tunnelointiin. 

Regina oli omanlainen. Fiksu, oppiva, omissa oloissaan viihtyvä ja porukoissa viihtyvä. Iso kaunis kuuntelija. Toivomme Reginalle koko Pesosen porukan kanssa leppoisia päiviä ja mukavia muistoja lounaiseen Suomeen. Tsemppiä kamu!

Viimeisenä iltana sem pare vaa Rekina pötkötteli Pesosen kans -
Viimeisenä iltana Regina pötkötteli Pesosen kanssa

Jetta perinteisellä

 Pesosen blogin kirjoittaja on ollut samoilla siestoilla kuin se kuuluisa espanjalainen parturi Jorge (lausutaan Horge), jota ei kuulu silloin kun pyydetään. Siestaa pidetty siestan perään, mutta silloin töissä kun kissat naukuvat. 

Jetta kävi sillä perinteisellä hammasretkellä Veikkolan Anidentissä. Edellisestä käynnistä oli jo vierähtänyt aikaa puolisentoista vuotta. Jälleen tuttua turinaa ja surinaa, eli sydämen rytmi jatkaa Säkkijärven polkkaa väärinpäin soitettuna ja samalla vikkelällä kierrosnopeudella kuten ennenkin. Muutenkin kaava oli eli Jetta jäi Veikkolan Anidenttiin operoitavaksi ja henkilökunta jäi odottamaan hammaslääkäri Nina Luotosen puhelua operaation tarpeesta ja kestosta. Tällä kertaa löydöksenä oli yksi tapaturmainen juurimurtuma ja liikkuva kruunu - operaation arvioitu kesto parisen tuntia. 

Henkilökunta päätti kuluttaa aikaa Espoon puolella. Mutta Espoossa asuu niin tyytyväisiä ja iloisia ihmisiä, että edes Espoon Ikea ei ollut vielä auki. Ikea aukesi vasta kymmenen korvilla ja koska kahvia ja vegaanisia hodareita teki mieli, henkilökunta pörräsi jo puoli yhdeksän aikoihin parkkipaikalla. Aikaa piti saada silti kulumaan. Kartasta löytyi parin kilometrin päästä Espoon keskus ja ainahan keskuksessa luulisi jokin kahvipaikka olevan. Sekä keskus, että kahvipaikka löytyivät. Kahvipaikka oli hyväntuulisia ihmisiä täynnä, mukaan lukien henkilökunta ja ikkunasta aukesi hieno, elämää nähnyt betoniaukio, jonka kiintopisteenä oli katsastuskontti. Jazzia kuunnellessa aika lensi! Ja koska tiesimme Jetan olevan hyvissä käsissä (monitoreissa), päätimme vielä pikaisesti piipahtaa Ikeassa kuumilla koirilla. Njam. Kyllä oli makosaa.

Jetta nuokkui hammaslääkärin tarjoamia pöhniä pois ja me sulattelimme kuivatulla sipulilla maustettuja hodareita. Kaikki olimme jollain tavalla naamat iloisina. Jetan operaatio oli sujunut toivotunlaisesti ilman ongelmia ja meidät lähettettiin kotiin tutuilla teeseillä eli mm. parin viikon nappulakielolla ja suun huuhtelulla. Kontrolli sovittiin parin viikon päähän ja hoidetaan se etänä. Jep. Sovittu. Näin tehdään. Mitä? Tiedättehän tilanteen kun tuuli ulvoo. Kontrolli hoidetaan etänä. Etänä, eli ei mentäisi Jetan kanssa paikan päälle. Sitä vastoin meille ehdotettiin, että lähettäkää kuva hampaan poistopaikasta s-postitse. Se riittää. Jep. Helppo nakki.

14 päivää meni eli hurahti kaksi viikkoa. Hymyile Jetta hymyile. Ei nyt, on liian pimeää. Haukottele. Ota herkku ja hymyile. Irvistä. Näin sitä oppii tuntemaan kissaa paremmin, kun tietää milloin se haukottelee. Sormi ikeniin temppu ei onnistunut, vaan piti odottaa kunnon haukotusta. Kunnon haukotusta oikeassa paikassa - oikeassa kulmassa - oikeassa valossa jne... Aikaa zoomailulle ja asennon ohjaamiselle ei ollut. Räps. Manuaalitarkennus oli vielä telineissä, kun kärki tuli maaliin. Räps. Kun kuvataan ylhäältä, alhaalla tapahtuu. Räps räps räps. Vihdoin alkoi sujumaan ja lopulta tuli kunnon räps - tai siis paras räps mitä oli räpsitty. Se sai kelvata. Lopulta lähetimme Anidenttiin pari kuvaa, josta lääkäri summasi poistopaikan olevan ok. Kuvat eivät olleet priimaa, mutta se kuitenkin erottui, että paraneminen oli tapahtunut. Helppo nakki ja hauskaa oli. Jetan hammaslääkäri käynti oli tältä erää saatu purkkiin. Seuraava hammastarkastus merkattiin vuoden päähän.

  

Arkikuva #20

 

Arkikuva # 20, pullo. Lasimuseo, Riihimäki

Pim pom.

 Pim pom. Ovikello soi. No ei se noin pehmeästi soi, eikä varsinkaan kissojen korviin. Ovella oli nuori tyttö, joka tuli sovitusti sisälle. Osa kissoista oli jo painellut sinne minne aurinko ei paista ja se osa joka vielä paistatteli päivää kuulosteli vieraan saapumista. Ääniä kuului yksi, mutta jalkoja tuntui olevan useampi. Tytöllä oli tikkaat mukana. 

Näitä tilanteita varten on hyvä, että henkilökunta on kotona. Muut pärjäävät kyllä jotenkin, mutta Pesosta on syytä hieman tsempata ja katsella eteen. Tyttö läväytti tikkaat seisomaan, kiipesi ylös ja alkoi poraamaan. Asuntoon asennettiin kolme palovaroitinta. Tyttö osasi asiansa ja työ eteni rivakasti ja melko pienin metelein. Pesonen pötkötteli vielä rauhassa makuuhuoneen sängyn päällä. Siinä vaiheessa kun tikkaat kopsahtelivat sängyn kulmiin, Petskillekin tuli kiire häipyä toisaalle. Ja silloin kun Petski lähtee pienessä paniikissa voi sattua ja tapahtua. Nyt meni hyvin, Tikkaat olivat ehtineet alta pois ja reitti mukavammalle paikalle oli vapaa. Pesonen meni sohvan alle, jossa Hannu ja Pökö jo pitivät turvapaikkaansa. 

Tuntuu julmalta, että taloyhtiö ja asentaja ilmoittavat tiedotteessa, että tulemme sisälle yleisavaimilla, mutta onneksi tulemiset ja asentamiset on tähän mennessä saatu sovittua niin, että henkilökunta on ollut paikalla. Kiitos firmoille siitä. Tässäkin porukassa on niitä, jotka saattavat luikahtaa ovesta tai sitten vaan on tuo Pesonen, joka ei tiedä hölkäsen pöläystä mitä tapahtuu. Nyt meni hyvin, hälyttimet on asennettu ja pattereiden vaihto on kymmenen vuoden päästä. 

Sohvan alla Pökön, Hannun ja Pesosen turvapaikka

Sunnuntai

Sunnuntai. Saa nukkua pitkään - no, pidempään. Pakko nukkua pidempään. Niska ja selkä ovat jumissa, koska Laku on nukkunut jalkopäässä koko yön. Mutta on sunnuntai. Saa venytellä kaikessa rauhassa kuin kissa konsanaan. Rapsuttaa rauhassa päätä ja ihmetellä elämää. Ei ole kiire. Tuoksuukin sunnuntaille.

Mutta noustava on, sillä vatsa puhuu. Se hieman jo murisee. Lämmin puuro on hyvä peti päivälle kuin päivälle. Jääkapissa on vielä itsepoimittuja mustikoita. Pakkaspäivänä ajatus karkaa kivasti loppukesän kuulauteen. 

Lattia tuntuu viileältä ja viileys kiipeä sieraimiin asti. Tsih. Äkkiä sukat jalkaan. Pusero piipahtaa juopon napissa. Seurailen kissoja, jotka eivät ole moksiskaan etteivät ole saaneet aamupalaa. Nukkuvat nuo lämpökerällä. Ihmettelen kun eivät seuraa keittiöönkään. Yleensä häärivät jaloissa ja kertoilevat mitä ruokaa tilaavat.

Oi. Ihanaa. Jotain jännää tässä aamussa olikin. Pöytä on katettu. Aamiainen on valmiina. Tarkastelen sitä hieman lähempää. Kovin on pieni ja kovin vaikuttaa kuivalta. Mutta siinä se on - keskellä pöytää.