Kesä ilman jättihyttysen kitinää

Perhoslelusta on patterit loppu. Ei se kaput, loppu ole, mutta ei se nappia painamallakaan toimi - ei siinä tarkoituksessa mihin tekijä sen on loihtinut. Vaan nyt se tuntuu toimivan paremmin! Omatoimisuus kunniaan sanoi kissa ja hoiti homman.

 Jos perhoslelun on tarkoitus patterin avustuksella pyöriä hyrrää ja pitää sellaista jättimäisen hyttysen kitinää, niin ilman patteria päästään ainankin kitinästä. Iso plussa siis. Ja kyllä se pyörii, kun sille tassua antaa. Vauhdin saa päättää itse. 

Pesonenkin löysi perhosen ja viihtyi sen seurassa pitkän tovin. Pesonen antoi kyytiä ja aina välillä perhonen pääsi Petskiltä karkuun. mutta kuin varkain hiipien perhonen tuli sivusta kutittelemaan, kunnes kutitteli liikaa ja sai tassua! Hyvä lelu ilman patterivoimaakin! 

Wrecking ball

Tiedättehän kun ihmisillä on eri tyylejä hoitaa asioita, esim. talon purkaminen. Osa arvostaa purettavan talon ikkunan karmeja, ulko-ovia, lattailankkuja ja jopa nauloja. Purkaminen suoritetaan pieteetillä ja purkamiseen käytetään käsivoimia. Sorkkaraudan jokainen narahdus on kuin pääsky kesätaivaalla. Välillä juodaan kahvit ja saatetaan hieman venytellä. Maiskutellaan työn jälkeä. Ylipäätään tehdään työ, jos sitä siksi voi kutsua, ajan kanssa. Jos on tekovaiheessa arvostettu työn jälkeä, niin purkuvaihe voi olla työn hedelmän sadonkorjuuta. Arvostetaan taloa vieläkin enemmän.  

Jetta

Sitten on osa joka haluaa talon heti pois silmistä. Käytettään esim. suurta tuhovoimaa esim. katepillaria tai jopa purkupalloa (wreckin ball). Purkupallo on raskas teräspallo, jota roikotetaan esim. nosturista ja valtavalla liike-energialla tuhotaan kohde. Mäiskähdys, pölypilvi ja reikä talossa. Lisää reikiä! Ei haittaa vaikka tuhovoima leviää sinne tänne ympäristöön, kunhan saadaan hotkaistua talo pois. Tontti tyhjäksi, nopeasti ja tehokkaasti. Päämäärä on silmitön ja putkessa. 

Sofi

Juhannuspalapeli

Huutelen täältä kukkapedin pohjalta, että jos potkupallon tuijottaminen ei kiinnosta niin vielä ehtii, nimittäin pakertamaan perinteistä juhannuspalapeliä. Aihe on ajankohtainen ja minun lempiharrastukseni. Tirsk! Mukovoo juhannus puuhastelua! T: Pesonen

Linkki palapeliin:

https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=15fbba544f8c

Laku

 On hiljaista. Käkikellon käki on muuttanut ja nyt kuuluu ainoastaan tikitys. Uusimmassa ja suurimmassa raapimapuussa ei kukaan pötköttele. Se oli Lakun puu, eikä sinne kukaan muu ole vielä majaansa tehnyt. Laku oli lauluineen ja liikkeineen kaikkialla. Hapsi. 

Kun Laku kuoli, annoimme muiden hyvästellä Lakun. Jokainen vuorollaan kävi jättämässä jäähyväiset - Pesonenkin. Pyrimme näin kertomaan mitä oli tapahtunut. Emme halunneet, että Laku olisi vaan hävinnyt. Nyt kaikki saivat jättää jäähyväiset. Todellisuudessa Laku lienee kertonut muille jo aikaisemmin olevansa vakavasti sairas. Me ihmiset emme puhu kissaa, me jouduimme toteamaan sen lääkärissä. 

Lakulta löytyi kasvain sydänpussista. Emme halunneet nukuttaa Lakua sillä reissulla, vaan halusimme hänet vielä kotiin ja koti eläinlääkärillä jättää jäähyväiset. Ehdimme olemaan kymmenisen minuuttia kotona, kun Laku tuupertui lattialle. Todennäköisesti sydän petti. 

  Lakun viisaus ei ollut opittua, vaan se oli sisäänrakennettua. Se oli Lakussa itsessään. Laku loikki kuin leppäkerttu ja pörräsi kuin pupu. Lauloi kuin Arokanto. Laku oli Pesosen silmät ja korvat. Otti vastaan ja antoi. Ohjasi ja esti. Laku antoi kaikille jotain. Ihan jokaiselle.

Laku täytti huoneen, huoneet ja koko asunnon. Aamusta iltaan ja usein myös öisin. Lakulla oli eittämättä adhd, mutta meille Laku oli pelkkä hd - kissojen Harley Davidson. Täyttä asennetta. Se minkä Laku eli, eli sen täysillä. Kiitos Laku!

  

Laku 2013 - 2024

 

Laku 2013 - 2024

Putsis cliin ai äm a cliining mächiin

 

Minä hoidan Vihreän huoneen! Siivouspäivän hommia nääs. Tamppaan, puren ja pusken - painin, höylään ja mankeloin. Aloitan matosta, peskää ja puunatkaa te muu kämppä. Voitte luottaa.

Jo on tiukassa tämä pölypallo, oikea maton retale. Siivoan etukintuilla, siivoan takakintuilla. Hampaat esiin, se on minun voimasana. Ja jos pölyä pelkäätte, menkää sivuun, sillä nyt pölisee!

Valmis! Vihreä siivottu. Tämä täti lepää nyt. 

Kuninkaallisen Kanin puolikas. Jihuu!

 Paikallinen eläinkauppa kivijalkamyymälä Salamander (Salamanteri) järjesti kissanruokajätin Royal Canin kanssa kissa- ja koiraihmisille suunnatut arpajaiset. Palkintona oli tuoteämpäri. Tietysti suuri ja kaunis sellainen. Henkilökunnan arpaonni on vuosien saatossa ollut lähinnä hiustenhoitotuotteita tai jokin tarpeeton usb-kaapeli. Aiempaan menestymiseen nojaten toiveet eivät tälläkään kertaan olleet kovin suuret. 

Pyörähdys kaupassa kuitenkin nosti voittoprosenttia huomattavasti, sillä pikkuriikkisen pienet arpalipukkeet olivat vahingossa lipsahtaneet hieman sivuun, hankalaan paikkaan. Koska henkilökunnalla on joulun alla tapana piilottaa peukalon kokoisia tonttuja (kyllä) toistensa etsittäviksi, tajusi henkilökunta tilanteen vakavuuden - nyt oli parasta valmistautua voittamaan! Kaikki eivät välttämättä hiffaa kuponkeja. 

Sähköpostiin oli tipahtanut viesti. Olet voittanut tuoteämpärin! Kiljumista, shampanjaa ja unettomia öitä! Podium paikka! Lehdistöä odoteltiin, mutta se ei jostain syystä saapunut. Silmät kosteita hyväksyimme onnen. Olimme voittaneet ämpärin -  itseasiassa se oli puolikas ämpäri, sillä Royal Canin tuoteämpärit ovat puolikkaita. 

Oli kyllä polleaa kävellä kaupungilla puhdas ja painava ämpäri kädessä, kun tietää minkälaisia intohimoja ja uhrautumisia ilmaiset ämpärit aiheuttavat. Varmasti kaikki näkivät kuinka raskas se on kantaa. Se ämpäri. The Ämpäri.

Kotona laitoimme sen pöydälle. Oli se hiano. Se katseli meitä, me sitä. Hiano hetki. Mutta hianointa oli asettaa se lattialle. Se oli kuin monoliitti, joka suuruudessaan kiinnosti kissoja ja imi heidät liki. Sofi teki valloituksen ja hyppäsi - no, änkesi ja kampesi tynnyrin päälle ja oli kuin patsas jalustalla. Tontin varaaja. Eka. Sofi joka on porukan kookkain ja näemmä ahnein, ei arvannut mitä puolikas pokaali sisältää. Se meni nappiin. Kansi avattiin ja sisältö paljastui karulla raakuudella; kaksi nappulapussia ja kaksi märkäruokapussia. Yksi pussi oli Royal Canin light weight carea. Aikuisen kissan kuivaruoka, joka auttaa rajoittamaan painonnousua. Sofiii! Syömään! Jos Sofi olisi koira se murisi ja purisi, mutta nyt Sofi ainoastaan murisi. 

Helsingin Sanomat kirjoitti hiljaittain jutun haaveista ja onnellisuudesta. Pienistä sellaisista. Eittämättä tämä pieni onnenpotku jää muistoihin elämään kaikkine koukkuineen ja hienouksineen. Tämä oli ehkä hetken hurmos, mutta muistona ikuinen. Jihuu!

Sofi ekana paikalla omimassa jotain

 

Chylothorax

Hammashoitoa varten Lakua käytetään sydänultrassa, koska Lakulla todettiin 2019 syksyllä HCM eli sydänlihasta paksuntava sydänlihasrappeuma. Ultra-aika oli varattu Vantaan Tammiston Evidensiaan. Rutiinikäyntiä lähdimme suorittamaan. Varasimme siirtymiin hyvin aikaa ja ajoissa olimmekin paikalla. Siinä oli sitten aikaa kuunnella hyvinkin monotonista ja aavistuksen surumielistä odotustilaan varta vasten tehtyä taustamusiikkia. Kaikki kappaleet tuntuivat olevan samantyylisiä, samaa muottia käytetty, mutta eittämättä suurien rahojen musiikkia. 

Lääkäri pahoitteli tutkimushuoneen väenpaljoutta, sillä huoneessa oli tohtorin ja hoitajan lisäksi muutama laitteisto asiantuntija seuraamassa ultraamista. Vaihdettiin Lakun kuulumiset ja aloitettiin ultraaminen. Melko nopeasti normaali toimenpide "keskeytyi" kehkopussissa olevaan neste-löydökseen, jota tuntui olevan melko runsaasti. Nestettä oli sen verran runsaasti, ettei sydäntä näkynyt toivotulla tavalla - itseasiassa nestettä oli kauttaaltaan sydämen ympärillä. Se kuormitti keuhkoja ja sydäntä. Lääkäri tiedusteli Lakun hengitystiheyden perään, mutta mitään muutosta emme ole havainneet. Laku on ollut hyvävoipainen. Oma itsensä.

Kuvista lääkäri päätteli varovaisesti, ettei neste ollut sydänperäistä. Vasemman eteisen olisi pitänyt olla laajentunut, mikäli se olisi sydäntaudista johtuva. Samalla melko suoraan sanottiin, että epäillään myös keuhkokasvainta. Kaikki muut mahdollisuudet tunnuttiin sulkevan pois. Hammashoidon sai nyt unohtaa. Lakulle määrättiin nesteenpoisto lääkitys ja henkilökunnalle hengitysnopeuden tarkkailu eli montako kertaa hengittää minuutissa. Jos hengitys nopeutuu / hidastuu selvästi tai muuttuu pumppaavaksi, olisi syytä ottaa yhteys päivystykseen. Suurempaa liikuntaa tuli välttää. Tilanne oli sen verran akuutti, että kontrolli sovittiin viikon päähän. Jos neste ei silloin ole lääkityksellä vähentynyt, se poistetaan punktoimalla.

Saavuimme kotiin hieman hämmentyneinä. Olimme kuitenkin menneet Evidensiaan pelkkään ultraan ja nyt meillä oli kotiintuomisina akuutti potilas. Pyörittelimme mielessämme lääkärin diagnoosia ja kyselimme sanoiko hän todella niin ja mitä sillä tarkoitti?

Henkilökunta aloitti kotitehtävänsä. Lakun hengitystiheys oli päivä toisensa jälkeen normaalia eli n 23 kertaa minuutissa. Laku hengitti, söi ja oli normaali. Virkeä. Päivystystä ei tarvittu.

Kontrollipäivänä Tammiston penkillä istuimme taustatietojen varjolla vakavampina. Sama musiikki soi. Kulutti aikaa ja odottajaa. Ultrassa todettiin, ettei neste ollut poistunut mihinkään. Laku siirrettiin tehohoidon puolelle, mutta ainoastaan sen vuoksi, että nesteen tyhjennys, punkteeraus tehtiin siellä. Se oli sovittu jo viikko sitten. Henkilökunnalle annettiin tunnin happihyppely.

Laku jäi operoitavaksi ja henkilökunta lähti kuluttamaan aikaa läheiseen Citymarkettiin. Katsastamaan Vantaan palveluja. Jos Espoossa asuu iloisia ihmisiä, niin Vantaalla Tammiston seudulla rauhallisia, sillä reissulla löysimme Suomen hitaimman Hesburgerin. Tiskin takana kolmelta hengeltä kesti kahden vegeburgerin tekemiseen n. vartti. Kahvi oli valmiina termarissa. Muita tilauksia edellä ei ollut. Onneksi oli aikaa istua ja odottaa. 

Takaisin Evidensiaan saavuimme sovittuun aikaan ja liki samaan aikaan asteli lääkäri luoksemme selvästi vieno hymy kasvoilla. Nestettä oli poistettu rintaontelosta yhteensä 125 ml - vasemmalta 100 ml ja oikealta 25 ml. Samaista nestettä lääkäri heilutteli kädessään olevassa ruiskussa. Se oli maitomaisen valkeaa litkua. Neste on tyypillistä imunestettä eli chylusta ja sen rasvapitoisuus on korkea. 

Karvoja lähti kun piti tutkia

Neste oli nyt pois ja Laku oli myös kolmesta kulmasta röntgenkuvattu. Kuvissa ei havaittu kasvainta. Se mistä neste oli kehkopussiin joutunut, ei selvinnyt. Puolet tapauksista on tylpän törmäyksen (esim. auto tai putoaminen) aiheuttamaa ja puolet idiopaattisia. Tavallista kuitenkin on, että neste voi kertyä uudelleen ja sen vuoksi henkilökuntaa ohjeistettiin jatkamaan Lakun hengitystiheyden seuraamista. Se tarkoittaa myös uuden kotrollin varaamista noin kuukauden päähän. Mikäli vointi tai hengitys muuttuu, yhteys tarvittaessa päivystykseen. Nesteenpoisto lääkitys Furovet lopetettiin. Ruokavalioon lupailtiin palata myöhemmin, sillä vappu painoi päälle. Vappu painoi itseasiassa niin päälle, että simassa oli rusinat jo pinnassa ja puolet pullosta menneet parempiin suihin. Kotiin ajelimme selkeästi huojentuneempina kuin viikko sitten. Ja Laku selkeästi ajeltuneempana, sillä molemmissa kyljissä paistoi melkoinen kaljuläikkä.   

Rekina sai oman korin

Rekina, meil päin tuttavallisemmin Rekku, o saanut oman korin. Sem pare vaa Rekina muutti Turkuun. Meil Rekina oli sijaiskotikissana ja mut kumminki ehti olemaan sijaisena melkein pualitoist vuat. Tullessas Rekina oli tolkuttoman arka ja Rekinan vuarokausirytmi oli yä-voittoine - Rekina heräsi klo 23 aikoihin ja painus pehkuihin siinä vaihees ku kyl mar sit aamun lehti kolahti luukust, 04 aikoihin. Mut arkuus ja vuarokausirytmi muuttuivat hiljaksse. Lopult Rekina suastus syämään kärest ja mahtaks sitä sanokka kehrata nukkuminenki oli parast silloin ku henkilökuntaki rohis kui vaa sänkyssään. Silittää ei kuitenkaan saanut, vaikka muutaman kerran hän viekkaurel onnistus. Rekinal oliki äärimmäisen ystävälline tapa ilmoittaa ettei kaipaa tiätty rapsutukssi - ku kären kans lähestys täsä ny, Rekina aavistuksen nosti tassuaan ilmaan kyl mar sit, ennenkuin nosti sitä hiukka nopeammin. Henkilökunta ehti hyvis ajoin päättelemään silityksen mahrollisuukssi. 

Rekina sai oman korin - Regina sai oman kodin

Simmottos sit vaa Rekinan kans oli mukava keskustel. Nopeasti Rekina oppi tervehtimään silmiä siristämäl simmottos sit vaa ja monesti täsä ny tehtisse Rekun kans sun kaupat. Ja nii om mone muukki sanonu rekina halusi ol tiätty myäs kaikkien kaveri ja kaveria morjestettisse reippaasti häntää nostamal. Loppujen lopuks leikit osuivat ykssi ja välil Rekina milloin kenenki kans täsä ny käytti asunnon kaikki lenkkineliöt hyäryksse. Aivan viime totanoi viikkoina Rekina rakastus telttailuun ja tunnelointisse. 

Rekina oli omanlaine. Fiksu simmottos sit vaa, oppiva, omis oloissas viihtyvä ja porukois viihtyvä. Iso kaunis kuuntelija. Toivomme Rekinal koko Pesosen porukan mahtaks sitä sanokka kehrata kans leppoissi mut kumminki päiviä ja mukavia muistoi lounaisse Suameen. Tsemppiä kamu!

Edellä oleva teksti on käännetty googlen Suomi-Turku kääntäjällä. Lopuksi vielä sama teksti sisämaa Suomella. 

Regina sai oman kodin

 Regina, meillä päin tuttavallisemmin Rekku, on saanut oman kodin. Regina muutti Turkuun. Meillä Regina oli sijaiskotikissana ja ehti olemaan sijaisena melkein puolitoista vuotta. Tullessaan Regina oli tolkuttoman arka ja Reginan vuorokausirytmi oli yö-voittoinen - Regina heräsi klo 23 aikoihin ja painui pehkuihin siinä vaiheessa kun aamun lehti kolahti luukusta, 04 aikoihin. Mutta arkuus ja vuorokausirytmi muuttuivat hiljakseen. Lopulta Regina suostui syömään kädestä ja nukkuminenkin oli parasta silloin kun henkilökuntakin rohisi sängyssään. Silittää ei kuitenkaan saanut, vaikka muutaman kerran se viekkaudella onnistui. Reginalla olikin äärimmäisen ystävällinen tapa ilmoittaa ettei kaipaa rapsutuksia - kun käden kanssa lähestyi, Regina aavistuksen nosti tassuaan ilmaan, ennenkuin nosti sitä hieman nopeammin. Henkilökunta ehti hyvissä ajoin päättelemään silityksen mahdollisuuksia.

Reginan kanssa oli mukava keskustella. Nopeasti Regina oppi tervehtimään silmiä siristämällä ja monesti tehtiin Rekun kanssa sinun kaupat. Regina halusi olla myös kaikkien kaveri ja kaveria morjestettiin reippaasti häntää nostamalla. Loppujen lopuksi leikit osuivat yksiin ja välillä Regina milloin kenenkin kanssa käytti asunnon kaikki lenkkineliöt hyödykseen. Aivan viime viikkoina Regina rakastui telttailuun ja tunnelointiin. 

Regina oli omanlainen. Fiksu, oppiva, omissa oloissaan viihtyvä ja porukoissa viihtyvä. Iso kaunis kuuntelija. Toivomme Reginalle koko Pesosen porukan kanssa leppoisia päiviä ja mukavia muistoja lounaiseen Suomeen. Tsemppiä kamu!

Viimeisenä iltana sem pare vaa Rekina pötkötteli Pesosen kans -
Viimeisenä iltana Regina pötkötteli Pesosen kanssa

Jetta perinteisellä

 Pesosen blogin kirjoittaja on ollut samoilla siestoilla kuin se kuuluisa espanjalainen parturi Jorge (lausutaan Horge), jota ei kuulu silloin kun pyydetään. Siestaa pidetty siestan perään, mutta silloin töissä kun kissat naukuvat. 

Jetta kävi sillä perinteisellä hammasretkellä Veikkolan Anidentissä. Edellisestä käynnistä oli jo vierähtänyt aikaa puolisentoista vuotta. Jälleen tuttua turinaa ja surinaa, eli sydämen rytmi jatkaa Säkkijärven polkkaa väärinpäin soitettuna ja samalla vikkelällä kierrosnopeudella kuten ennenkin. Muutenkin kaava oli eli Jetta jäi Veikkolan Anidenttiin operoitavaksi ja henkilökunta jäi odottamaan hammaslääkäri Nina Luotosen puhelua operaation tarpeesta ja kestosta. Tällä kertaa löydöksenä oli yksi tapaturmainen juurimurtuma ja liikkuva kruunu - operaation arvioitu kesto parisen tuntia. 

Henkilökunta päätti kuluttaa aikaa Espoon puolella. Mutta Espoossa asuu niin tyytyväisiä ja iloisia ihmisiä, että edes Espoon Ikea ei ollut vielä auki. Ikea aukesi vasta kymmenen korvilla ja koska kahvia ja vegaanisia hodareita teki mieli, henkilökunta pörräsi jo puoli yhdeksän aikoihin parkkipaikalla. Aikaa piti saada silti kulumaan. Kartasta löytyi parin kilometrin päästä Espoon keskus ja ainahan keskuksessa luulisi jokin kahvipaikka olevan. Sekä keskus, että kahvipaikka löytyivät. Kahvipaikka oli hyväntuulisia ihmisiä täynnä, mukaan lukien henkilökunta ja ikkunasta aukesi hieno, elämää nähnyt betoniaukio, jonka kiintopisteenä oli katsastuskontti. Jazzia kuunnellessa aika lensi! Ja koska tiesimme Jetan olevan hyvissä käsissä (monitoreissa), päätimme vielä pikaisesti piipahtaa Ikeassa kuumilla koirilla. Njam. Kyllä oli makosaa.

Jetta nuokkui hammaslääkärin tarjoamia pöhniä pois ja me sulattelimme kuivatulla sipulilla maustettuja hodareita. Kaikki olimme jollain tavalla naamat iloisina. Jetan operaatio oli sujunut toivotunlaisesti ilman ongelmia ja meidät lähettettiin kotiin tutuilla teeseillä eli mm. parin viikon nappulakielolla ja suun huuhtelulla. Kontrolli sovittiin parin viikon päähän ja hoidetaan se etänä. Jep. Sovittu. Näin tehdään. Mitä? Tiedättehän tilanteen kun tuuli ulvoo. Kontrolli hoidetaan etänä. Etänä, eli ei mentäisi Jetan kanssa paikan päälle. Sitä vastoin meille ehdotettiin, että lähettäkää kuva hampaan poistopaikasta s-postitse. Se riittää. Jep. Helppo nakki.

14 päivää meni eli hurahti kaksi viikkoa. Hymyile Jetta hymyile. Ei nyt, on liian pimeää. Haukottele. Ota herkku ja hymyile. Irvistä. Näin sitä oppii tuntemaan kissaa paremmin, kun tietää milloin se haukottelee. Sormi ikeniin temppu ei onnistunut, vaan piti odottaa kunnon haukotusta. Kunnon haukotusta oikeassa paikassa - oikeassa kulmassa - oikeassa valossa jne... Aikaa zoomailulle ja asennon ohjaamiselle ei ollut. Räps. Manuaalitarkennus oli vielä telineissä, kun kärki tuli maaliin. Räps. Kun kuvataan ylhäältä, alhaalla tapahtuu. Räps räps räps. Vihdoin alkoi sujumaan ja lopulta tuli kunnon räps - tai siis paras räps mitä oli räpsitty. Se sai kelvata. Lopulta lähetimme Anidenttiin pari kuvaa, josta lääkäri summasi poistopaikan olevan ok. Kuvat eivät olleet priimaa, mutta se kuitenkin erottui, että paraneminen oli tapahtunut. Helppo nakki ja hauskaa oli. Jetan hammaslääkäri käynti oli tältä erää saatu purkkiin. Seuraava hammastarkastus merkattiin vuoden päähän.

  

Arkikuva #20

 

Arkikuva # 20, pullo. Lasimuseo, Riihimäki

Pim pom.

 Pim pom. Ovikello soi. No ei se noin pehmeästi soi, eikä varsinkaan kissojen korviin. Ovella oli nuori tyttö, joka tuli sovitusti sisälle. Osa kissoista oli jo painellut sinne minne aurinko ei paista ja se osa joka vielä paistatteli päivää kuulosteli vieraan saapumista. Ääniä kuului yksi, mutta jalkoja tuntui olevan useampi. Tytöllä oli tikkaat mukana. 

Näitä tilanteita varten on hyvä, että henkilökunta on kotona. Muut pärjäävät kyllä jotenkin, mutta Pesosta on syytä hieman tsempata ja katsella eteen. Tyttö läväytti tikkaat seisomaan, kiipesi ylös ja alkoi poraamaan. Asuntoon asennettiin kolme palovaroitinta. Tyttö osasi asiansa ja työ eteni rivakasti ja melko pienin metelein. Pesonen pötkötteli vielä rauhassa makuuhuoneen sängyn päällä. Siinä vaiheessa kun tikkaat kopsahtelivat sängyn kulmiin, Petskillekin tuli kiire häipyä toisaalle. Ja silloin kun Petski lähtee pienessä paniikissa voi sattua ja tapahtua. Nyt meni hyvin, Tikkaat olivat ehtineet alta pois ja reitti mukavammalle paikalle oli vapaa. Pesonen meni sohvan alle, jossa Hannu ja Pökö jo pitivät turvapaikkaansa. 

Tuntuu julmalta, että taloyhtiö ja asentaja ilmoittavat tiedotteessa, että tulemme sisälle yleisavaimilla, mutta onneksi tulemiset ja asentamiset on tähän mennessä saatu sovittua niin, että henkilökunta on ollut paikalla. Kiitos firmoille siitä. Tässäkin porukassa on niitä, jotka saattavat luikahtaa ovesta tai sitten vaan on tuo Pesonen, joka ei tiedä hölkäsen pöläystä mitä tapahtuu. Nyt meni hyvin, hälyttimet on asennettu ja pattereiden vaihto on kymmenen vuoden päästä. 

Sohvan alla Pökön, Hannun ja Pesosen turvapaikka

Sunnuntai

Sunnuntai. Saa nukkua pitkään - no, pidempään. Pakko nukkua pidempään. Niska ja selkä ovat jumissa, koska Laku on nukkunut jalkopäässä koko yön. Mutta on sunnuntai. Saa venytellä kaikessa rauhassa kuin kissa konsanaan. Rapsuttaa rauhassa päätä ja ihmetellä elämää. Ei ole kiire. Tuoksuukin sunnuntaille.

Mutta noustava on, sillä vatsa puhuu. Se hieman jo murisee. Lämmin puuro on hyvä peti päivälle kuin päivälle. Jääkapissa on vielä itsepoimittuja mustikoita. Pakkaspäivänä ajatus karkaa kivasti loppukesän kuulauteen. 

Lattia tuntuu viileältä ja viileys kiipeä sieraimiin asti. Tsih. Äkkiä sukat jalkaan. Pusero piipahtaa juopon napissa. Seurailen kissoja, jotka eivät ole moksiskaan etteivät ole saaneet aamupalaa. Nukkuvat nuo lämpökerällä. Ihmettelen kun eivät seuraa keittiöönkään. Yleensä häärivät jaloissa ja kertoilevat mitä ruokaa tilaavat.

Oi. Ihanaa. Jotain jännää tässä aamussa olikin. Pöytä on katettu. Aamiainen on valmiina. Tarkastelen sitä hieman lähempää. Kovin on pieni ja kovin vaikuttaa kuivalta. Mutta siinä se on - keskellä pöytää.