Aamun aurinko paljasti olohuoneen lattialle tehdyn vandaaliteon. Neliömetri tolkulla oli kissojen leluja siellä täällä, kun lelukori oli kammettu yön aikana nurin. Syyllistä ei etsitty, mutta perään kyseltiin. Yks jos toinenkin kävi paikalla ihmettelemässä yön tapahtumia. Jotenkin tuntui, että jokainen joka paikalla kävi, vihelteli itsekseen. Sellaista suu muikeana vihelystä, hieman ohi korvien. Aivan... ihan vaan vähän aivan, kuin tietäen tai ehkä hitusen vähän luullen, kuka oli korin kipannut.
 |
| Yläkuvassa Sofi ihmettelee lelujen uutta sijoituspaikkaa, samoin tekee Pökö alakuvassa |
 |
| En määkään oo mitään kuullu tehny, tuhisee Pesonen |
Pesonen ei kommentoinut, vaikka nukkui korin vieressä. Oli vain tyytyväinen pehmeään petiinsä.
Pienen siivouksen jälkeen Hannu porukan poliisina pyydettiin paikalle, mutta tällä kertaa kysyttiin ainostaan tuttavallisia asioita. Niitä näitä, onko hyvä keli, luistaako suksi ja kummalla puolella korva on kupissa... KUKA SEN TEKI!? Mutta Hannu patsasteli vieressä eikä viheltänyt ei kurissut. Ihmetteli vaan koska täällä saa ruokaa?
 |
| Hannu hoitaa poliisin virkaa ja miettii koska donitsia saa |
Outoja tapahtuu. Viimeksi lensi vessapaperirulla itsekseen ja nyt kellahti lelukori omia aikojaan. Kehtooko tuota kuusta koristaa tupaan ollenkaan? Löytyy vielä sängyn alta joku ilta. Tai tonttuja seinille. Hyppivät itsekseen riekkumaan...
Hih, parempi olla hiljaa kun kysellään perään. Tontut ovat kyllä joskus vaarallisia 😸
VastaaPoista