perjantai 30. syyskuuta 2016

Puu kaatuu!!

"Ei uskalla, ei uskalla", toteaa Laku
Taloyhtiölle iski puiden hävitysvimma. Loppuviikosta tontille saapuivat metsurit, mönkijä ja haketuskone - ja tietysti asiaan kuuluva meteli. "Puu kaatuu"-huutoa ei kuulunut kertaakaan, kun rungot tömähtelivät maahan. Se on vain nostalgiaa.

Se tuli varmistettua, että Laku on porukan arin. Hankalimman työvaiheen Laku viihtyi kylpyhuoneen perukoilla. Samalla arkuudella, Laku sai muita hämilleen, sillä Laku reagoi tilanteeseen murisemalla. Itse moottorisahat eikä mönkijä ollut pelottava, vaan ne kypäräpäiset miehet jotka kiipeilivät puissa. Sofia olisi puusavotta kiinnostanut siinä määrin, että pariin otteeseen Sofi kuikuili miesten ottamuksia nenä kiinni ikkunassa. Sekös miehiä hymyilytti! Lakun murina kuitenkin viestitti Sofille ilmeisestä "vaarasta". "Tuu pois ikkunasta", murisi Laku. Samalla Lakun murina sai Pesosta hämilleen, mutta Lakun auktoriteetti ei aivan Pesoseen yltänyt. Pesonen oli pirteä oma itsensä!

Sofi nenä kiinni ikkunassa seuraa metsureita

Jetta oli rennoin. Mitä nyt silmäkulmalla nopeasti kartoitti tilanteen ja sen jälkeen pääosin pötkötteli tai nukkui koko kaksipäiväisen projektin ajan. Hannu oli reipas, samoin Piri. Molemmat kapusivat jossain vaiheessa pöydälle katsastamaan tilannetta. Tippa oli tuttuun tyyliinsä diiva, eikä koko asia juurikaan hänelle kuulunut.

Hienosti vekarat pärjäsivät ja jälleen kerran yllättivät positiivisesti. Ainoa oli tuo Lakun murinavaihe, mutta turvahuoneratkaisulla sekin oli pieni harmi. Eniten yllättää aina tuo yltiöpäinen reippaus, kun jokin asia hieman jännittää, mutta väkisin täytyy mennä katsomaan ja seuraamaan. 



Hakekone tekee selvää jälkeä ja puhdasta meteliä






Lopputuloksena, vastustuksesta huolimatta, pihapiiristä  katosi monta hyvää eritoten linnuille sopivaa puuta. Liekö metsureiden huolimattomuutta vai informaatiokatkos, ikkunoiden äärelle jäi onneksi pieni vaahteran alku, jossa tirpat voivat hyppiä ja pomppia, toisin sanoen viihdyttää siinä sivussa kissoja. Männyn jyhkeä runko toivottavasti riittää oraville, joita pihapiirissä vilistää parhaimmillaan 6-7 kappaletta. Talossa kun asuu muitakin kuin ihmisiä ja kaikkien soisi viihtyvän!


maanantai 26. syyskuuta 2016

Pitkän viikonlopun riemuja

Sofi Oksanen, 3-v
Viikonlopulle saatiin mainio stratti, kun perjantaille osui Sofin 3-v syntymäpäivät! Onnea Sofi Oksanen! Synttäreitä juhlittiin sille kuuluvin menoin, ainoana poikkeuksena, että tällä kertaa paketti oli suurempi ja henkilökunnalle sekä vieraalle väsättiin kaksi kakkua! Hieman Törkyöveriä ja 27 cm:stä omenapiirakkaa, joka uunissa sai pari senttiä lisää herkkua!

Lahjan suhteen tuli hieman ongelmia, sillä itse paketti antoi odotuttaa. Tilaus Zooplussalle oltiin tekenivämme ajoissa, mutta rajan ylitys tullin läpi kesti pidempään. Vahinkoa ei periaatteessa päässyt kuitenkaan tapahtumaan, sillä piippaavaa pakettiauto tuli hyvissä ajoin, heti perjantaiaamuksi juhlien kynnykselle. 

Kuten yleensä, itse lahjaksi tilatut minttulelut (jotka tosin nekin olivat maineensa veroisia) hävisivät kiinnostuksessa Zooplussan isolle pahvilaatikolle ja pahvilaatikon sisältämille herkuille! Kaikki tämä yhdessä oli silminnähden innostavaa ja riemukasta. Lopullisesti kaiken kruunasi räväkkä leikkituokio vieraaksi saapuneen täti-ihmisen kanssa!

Sofin mielestä laatikko vei voiton





Lauantai levättiin ja nautittiin rippeitä; osa porukasta, lähinnä henkilökunta valitteli herkuttelun jälkeistä mahakipua, jota kissat tyytyivät ihmettelemään lähinnä nokosia nauttien. Juhliminen on ammattilaisten puuhaa. Mutta kun juhliminen on niin mukavaa ja hauskaa, päätti henkilökunta siirtää "juhlintaa" ja hauskan pitoa vielä sunnuntain puolelle.


Sunnuntaina auto käännettiin Tampereen suuntaan ja henkilökunta lähti virkistyspäiville Tampereen sympaattiseen kissakahvila Purnauskikseen, jonne oli tulossa myös iso liuta vastaanvanlaisia "henkilökunnan" edustajia eli kissablogien pitäjiä. Kotipitäjällä autoa tankatessa, huomasimme tien poskessa kaksi liftaaja, jotka pitivät käsissään kissankirjaimin tekstattua kylttiä, jossa luki LAPPI. Ei näin kissamielisiä ihmisiä tien poskeen auttanut jättää, vaan pysähdys, rinkat ja reissaajat kyytiin ja eteenpäin. Tampereella pysähdys ABC:lle, jossa kissankirjaimin kyytiin päässeet ihmiset pääsivät kävelemään eteenpäin.

Kissakahvila Purnauskiksen kissamaisen hyvää sienisoppaa

Kissakahvila Purnauskis piti vieraistaan huolta. Aivan ensimmäinen tarjoilu katettiin kuitenkin itseoikeutetusti talon kissoille, jotka saivat herkkukupilliset tuoreita katkarapuja. Tämän jälkeen virtasi pöytiin, mitä maukkaampia annoksia pitkänmatkalaisille ja oman kaupungin kulkijoille. Sunnuntaisin kissakahvila pitää oviaan kiinni, mutta tiistaista lauantaille se hellii puolesta päivästä alkaen, aina ilta seitsemään asti. Kannattaa poiketa!


Vaikka suuri joukko salamavieraita työllisti keittiön, löytyi kahvilan henkilökunnalta aikaa tehdä myös kahvihyvä erikoisruokavalion edustajille. Kiitos siitä!


Siinä missä reilu 20-päinen, lähinnä mammoista ja nuorikoista koostuva kissaporukka piti kameroineen ja tarinoineen elämää, ajatus ja ikävä kotiin jäävistä kissoista hiipi hihasta sisälle. Näin käy yleensä, kun kodista kaikkoaa 30 metriä kauemmaksi. Tällä kertaa olimme järjestäneet riistakameralla pienen tarkkailupisteen, selvittääksemme kuinka kissat pärjäsivät sillä aikaa kun olimme poissa. 




Ja hyvinhän kaikki meni! Vaikka ruokapaikan vierellä kuvannut riistakamera näytti vain murto-osan asunnon pinta-alasta, näytti se kuitenkin oleellisesti kissojen tyytyväisyyden ja sopusoinnun isäntäväen ollessa poissa. Ainoa selkeä pieni levottomuuden hetki tuli tutulle ruokapaikalle kello 16.00-17.00 välille, kun purkkituoretta ruokaa ei sillä kellonlyömällä kuulunutkaan. Siihen aikaan auto hurisi jo moottoritiellä kohti kotia. 


Kotiporukat pärjäsivät mallikkaasti. Esimerkkiä näyttävät Laku (vas.), Hannu ja nukkumapaikalleen kömpivä Pesonen






Ei  kotiinpaluuta ilman tuliaisia! Herkkutikut ja -naksut maistuivat! Sokerina pohjalla, taskuista kaivettiin blogikollegan antamat värikkäät tuliaispalloja. Siinä koko porukka hyöri ja pyöri toistensa ympärillä. Viikonloppu oli täyteläinen itse kullekin, jalkojen lukumäärää katsomatta, eikä siis ihme, että maanantaiaamulle vekkari työnnettiin 30 cm kauemmaksi soimaan.





keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Nappulatesti

Oli aika järjestää kunnon nappulatesti ja selvittää tietystä nappularyhmästä suosikit. Napulat asetettiin lattialle niin, että niihin pääsi käsiksi yhtä aikaa ja määrällisesti niitä laitettiin pieni kourallinen eli n. parikymmentä nappulaa. Testiin pääsi seuraavat nappulat:
  • Porta 21 Sensible
  • Orijen Cat & Kitten
  • Applaws Senior Chicken
  • Canagan Free Run Chicken
  • Power Of Nature Golden Years
  • Applaws Chicken + Extra Duck

"Haiden" pyöriessä jaloissa, haasteelliseksi osoittautui aloittaa testi niin, että nappuloihin pääsi käsiksi yhtä aikaa. Testin edetessä esiintyikin eri huliganismin muotoja - kyytiä saivat niin opastaulut kuin testin järjestäjätkin eli yleisessä järjestyksenpidossa oli selkeitä ongelmia. Testialueen olisi voinut rakentaa suljettujen ovien takana, mutta emme halunneet lisätä yleistä jännitettä ja hermostuneisuutta.
"Hait" ovat saapuneet; vas. Sofi, Laku ja Pesonen


 







Huligaani Hannu viivästyttää testiä


Itse testitilanteessa olimme myös havaitsevinamme jonkinlaista hätäilyä ja liki välinpitämättömyyttä, sillä paikoin testattavia nappuloita imuroitiin vauhdilla napaan siinä järjestyksessä, johon ne oli asetettu. Tärkeintä tuntui olevan määrä, eikä laatu. Testin luotettavan lopputuloksen eduksi, voimme kuitenkin todeta, että testaajat harjoittivat myös selvää valintaa. Ei ole sattuma, että eräät merkit jäivät paikoin kokonaan koskematta. Valintoja siis tehtiin.

Tasavertaisuuden vuoksi vaihdoimme myös eri testikerroilla nappuloiden järjestystä eli näin sekoitimme pakkaa. 

Testiin saivat osallistua kaikki talouden kissat, mutta tosiasiassa vain osa oli läsnä testitilanteessa. Pääasiassa Laku ja Sofi hoitivat päätehtävän, mutta myös Hannu oli kiitettävästi läsnä, kun valittiin mielinappuloita. Pesonen, Piri ja Jetta piipahtelivat silloin tällöin uteliaisuuttaan katsastamassa tilanteen. Tippa seurasi sivummalta ja sai oman osansa tiskin alta. 

Piri nuuhkii testimenestyjää

Pääpiirteittäin jokaisella kerralla pari nappulakasaa hävisi alta aikayksikön ja pari kasaa jäi pidemmäksi aikaa lojumaan. Ne, mitkä ensin hävisivät, vaihtelivat. Testitulokseen yleisesti vaikuttava aika oli pikadeittimäinen n. viisi minuuttia. Joissain tapauksissa, koskemattomien nappuloiden kohdalla, arviomme menekin pidemmällä aikahaarukalla. 

Kissoja ei pidetty testiä varten nälässä, vaan testit istutettiin päivän nomaaliin ruokintaan.



Tässä testin tulokset (nopein mennyt nappula sai 6 pistettä, toiseksi nopein 5 pist jne...):


lauantai 17. syyskuuta 2016

Pesosen viikko; aurinkoa, eksymistä ja parranajoa

Pesosen eräänlaiset kulminaatiopisteet olivat tällä viikolla aurinko, eksyminen ja parranajo. Kesä lienee virallisesti päättynyt, mutta aurinko jaksaa vielä koleuden takaa kirkastaa - siitä nappasi myös Pesonen kiinni. 

AURINKO

"Kuulin aurigon paisteen", iloitsee Pesonen
Eräänä aamuna Pesonen käyskenteli niitä näitä, ympäri tuttuja reittejään, käyden välillä kokeilemassa josko vihreässä huoneessa olisi valoisaa ja lämmintä. Ei ollut ja matkaa "piti" puolipakolla jatkaa. Sitten Pesonen kuulosteli ja kärkkysi koska parvekkeen ovi aukeaisi, että pääsisi edes siellä piipahtamaan ja kolea vaihtelu virkistäisi. Pesosen elekieli osattiin tulkita ja parvekkeen ovi avattiin. Kun Pesonen pääsi betonille, Pesonen haisteli, mutusteli ilmaa ja katseli korvillaan. "Siellähän paistaa aurinko!"  Sillä samalla sekunnilla Petski iski suorilta tassuilta itsensä ympäri ja juoksahti parvekkeelta pois! Juoksahti ja kipitti oikopäätä takaisin vihreään huoneen rantapaikalle ja alkoi kylpemään lämpöiseksi muuttuneella matolla. 


EKSYMINEN

Vanhan putkitelevision äänentoisto ei ole enää kovin priimaa laatua ja tällä kertaa jouduimme pitämään äänen normaalia kovemmalla, jotta ohjelmasta olisi saanut jotain tolkkua. Samaan aikaan Pesonen oli keittiössä päättämässä huikopala taukoa ja ottamassa suuntaa nukkumapaikalle. Keittiöstä on Pesosen pedille suora reitti, lisäksi viereinen akvaarion pulputus toimii varmistavana äänimajakkana. Piri kuitenkin makasi Teräsmies-asennossa (mahalleen etutassut eteenpäin ojennettuna) keskellä Pesosen reittiä ja Pesonen meni siitä hämilleen. Samalla kovaääninen TV hukutti akvaarion pulputuksen. Pesonen joutui siirtymään tutusta suorasta linjasta pari askelta sivuun ja ikäväkseen harhautui. Huomasimme Pesosen harhailun siinä vaiheessa, kun Petski luuli reilun metrin verran sivussa olevaa pöydän jalkaa petipaikakseen. Petski hapuili  tassullaan, mutta oikeata osumaa siitä ei tullut. Nopeasti TV:stä ääni pois! Samassa kun TV:n ääni poistui ja akvaarion pulputus alkoi kuulumaan, Pesonen korjasi suuntansa ja löysi petinsä.

Piri Teräsmies-asennossa


PARRANAJO

Henkilökunnan parta oli päässyt jo piikikkääseen vaiheeseen ja se piti höylätä pois. Parranajo on mielekkäämpää, kun haivenet hieman lämpenevät, joten se on mukavampi suorittaa suihkun jälkeen. Samalla kuitenkin koko kylpyhuonekoppi, peilit mukaanlukien höyrystyvät, jonka vuoksi ilma täytyy saada kiertämään ovea raottamalla. Aina silloin tällöin joku karvakavereista piipahtaa kurkkimaan raollaan olevasta ovesta, mutta harvemmin kukaan tulee sisälle. Tällä kertaa Pesonen yllätti. Yllätti siinä mielessä, että Petski ei muutenkaan piipahtele kylpyhuoneessa. Nyt Pesonen asteli sisään ja nuuhki paikkoja, aina karvaisia koipia myöten, ei kuitenkaan maistanut tai muuten tassulla taputellut. Kysyessäni, "Ajetaanko Petskiltäkin parta?",  Petski nosti päätänsä ja kuulosteli. Kurahti tai ei, kääntyi Petski ja poistui vienosti paikalta. Taisi Pesonen huomata, että oli väärässä paikassa, outoon aikaan. Tai oikeassa paikassa, jännään aikaan.


perjantai 16. syyskuuta 2016

tänään täällä nukutaan



tänään täällä nukutaan


tuuli ei tuiverra sisätiloissa
tänään oiva karvan tyven

unimajan salko suora
 keskellä kirkuvaa päivävaloa
 kärpäsansan kuivuutta
peiton reunan kuolaa

mukovoo mukovoo kun kehtoo keinuttaa
koko kuninkaallista pituutta

Pirin paikka päädyssä
majakanvartijan vastuulla
tiedoksi muille
tänään täällä nukutaan
ruoka-aikana palataan




tiistai 13. syyskuuta 2016

Lääkitys keskeytetään välittömästi

Tippa kävi eilen kilpirauhas-kontrollissa. Olimme valmistautuneet vajaan puolen tunnin pikakäyntiin, mutta lopulta aikaa kaikkine työvaiheineen meni puolisentoista tuntia. Tippa jaksoi koko reissun mallikkaasti, vaikka verinäytteen oton aikaan, odotushuoneeseen saapuneen koiran vaivojen valitukset silminnähden hermostuttivat Tippaa. Henkilökunnan avustuksella ja asiakkaiden yhteisymmärryksellä koira piipahti ulkona jaloittelemassa sen ajan, kun Tipalta saatiin verinäyte otettua. Hieno ele! Hienompi ele taisi Tipan mielestä kuitenkin olla se, kun lääkäri piti sormeaan vuotavan verinäyte reiän kohdalla, ettei jalkaan tarvinnut laittaa häiritsevää ja hermoja raastavaa teippisidettä ollenkaan! Laastarisidettä Tippa ei varmuudella olisi kestänyt!

Tippa aavistuksen väsyneempänä




Tippa on nyt n. kuukauden verran käyttänyt kahdesti päivässä Felimazolea ja ollut aavistuksen väsyneempi. Pari viimeistä päivää Tippa on oksennellut ja sen seurauksena havaittiin limakalvoista niukkaa kuivahtamista.

Tipasta napattiin verinäyte, verenpaine, sydäntä kuunneltiin ja yleisesti tunnusteltiin. Kroppa havaittiin kiinteäksi ja pudonutta painoakin oli tullut takaisin n. 130 grammaa. Pillerinpiilotus herkkutikut olivat siis "tehneet tehtävänsä". 

"Likasivat tassun", harmittelee Tippa
 T4-arvo oli nyt 7, selkeästi alle viitearvojen (viite 19-62) ja poikkeuksellisesti lääkäri määräsi Felimazolen annon lopetetettavaksi välittömästi. Felimazole todettiin Tipalle liian vahvaksi lääkkeeksi, joka aiheuttaa valkosoluihin liittyviä harvinaisia sivuoireita, mm. lymfopeniaa ja neutropeniaa. Illan päätteeksi Tipalle iskettiin niskan seudulle kunnon moukku nesteytystä ja hetken Tippa oli enemmän kamelin näköinen kuin suloisen kotikissan. Samaan pakettiin lisättiin vielä pahoinvointilääke nahan alle. 

Felimazolen anto laitettiin sivuvaikutusten vuoksi telakalle nähtävästi lopullisesti ja lääkäri määräsi kilpirauhasarvojen kontrollin kuukauden päähän, joko hänelle tai sitten Tampereelle Vet4cat klinikalle Serban Ursachille. Mitä sen jälkeen, selviää em. kontrollikäynnin jälkeen. 



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Sofille paketti

Sofi valittiin PrimaCatin verkkosivuilla tiukan seulonnan jälkeen Syyskuun Sankariksi - arpapeli oli onnekas! Palkinnoksi posti-Pekka oli kiikuttanut kaiken kiireensä keskellä pienen postipaketin ja sitä sitten ihmeteltiin oikein porukalla. Seuraavassa lyhyt kuvakavalkadi palkinnon avaamisesta;


Porukalla ihmetellään pakettia; minä, Laku ja äippä Pesonen.
 



Laku oli nopein (lue röyhkein), nappasi lelun suuhunsa ja painui sivummalle. Minä ja Pesonen jäätiin kuin kaksi vanhaa nallia kalliolle.

No, sillä välin kun Laku leikki karvalelulla, minä valitsin herkkusuorasta huikopalaa

Haaaummm, lisäää!

Kiitos Rimakat Sankari-tittelistä! Hei kuvaaja, saako jo leikkiä, niska väsyy!

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Tippa - T4-kissa



Tippa T4-kissa
Tippa kävi kilpirauhasen kontrollikäynnillä ja arvoksi saatiin viitearvon ylittävä 66. Kaksi vuotta sitten arvo oli vielä 28 ja pari kuukautta sitten jo 45,4. Viitearvohaarukka on 10-60. Kilpirauhanen muljahteli edelleen lääkärin sormissa, kun sitä tunnusteltiin. 

Kilpirauhasen liikatoiminta on vanhemmilla, yli kahdeksanvuotiailla kissoilla yleistä. Oireina esiintyvät mm. lisääntynyt juominen ja pissaaminen, kohonnut pulssi ja sydänvika. Kissan levottomuus ja yliaktiivinen käytös voivat olla myös merkki liikatoiminasta. Muita oireita on mm. karvan lähtö tai huono turkki. 

Tippa on ollut levoton. Välittömästi elokuisen lääkärireissun jälkeen Tippa kävi selkeästi ylikierroksilla, joka ilmeni parin päivän korkealta ja kovaa huutamisella ja oven kahvaan hyppimisellä. Aikaisemmin Tippa on ollut takuuvarma sylikissa, mutta kesän aikana kainalossa ja sylissä nukkuminen väheni. Iltaisin Tipan on ollut vaikea ottaa rentoa asentoa ja päiväunien aikaan Tippa on mennyt pyörylään nukkumaan. Viime kevään toukokuussa Tipan paino putosi myös radikaalisti, n 500 grammaa.  

Nyt Tipalle on määrätty felimazole-lääkitys, kaksi pilleriä päivässä ja kontrolli on kolmen viikon päästä lääkityksen aloittamisesta. Vaihtoehtona olisi myös kirurginen poisto, mutta se on liian riskaltista. Tampereella Kissaklinikka Vet4cat tekee radiojodihoitoja, mutta kertamaksu siellä on tyyris alk. 1350 e. Paranemisprosentti on kuitenkin ensimmäisellä kerralla 95%. Klinikka lupaa mahdollisen toisen hoitokerran ilmaiseksi. Hoito ei vaadi anestesiaa, eikä leikkausta, vaan kissa saa pistoksia. Eristys kestää 5-7 vrk.

Pillerit ovat tehonneet ja Tippa on aavistuksen rauhoittunut. Tippa hakeutuu myös ajoittain kainaloon nukkumaan. 

Sulatejuusto

Kuten usein kissojen kanssa, myös Tipan kohdalla pillerin antaminen on haasteellista. Ruokaan sekoitettuna homma ei oikein toimi. Herkkutikussa saimme viikon kuurin uppoamaan, jonka jälkeen piti kokeilla sulatejuuston sekaan laittamista. Se "huijaus" onnistui vain parin päivän ajan. Parin päivän ajan on myös onnistunut eri makuisen herkkutikun käyttö. Tippa on kuitenkin diiva, eikä mikään kestä ikuisesti. Ei edes Tipan huijaaminen. Näillä kuitenkin mennään nyt. Tarvittaessa varastossa olisi vielä easy pill-kokeilu, maksamakkara ja pilleripyssy. Vihoviimeinen konsti pillerin antamiseen on työntää se suoraan suuhun, mutta siinä menee todennäköisesti luottamus. 

 Seuraavassa lyhyt video (1;36) elokuisen lääkärireissun jälkeisestä kierroksia nostattaneesta kotiinpaluusta. Videolla mukana ääni. 






Lähteet;
Sari Haikka 
Kissan uusi kotilääkäri 
(Gummerus)


  

torstai 1. syyskuuta 2016

Outoja aikoja elämme

Kesäkuun puolivälissä, n. kaksi ja puoli kuukautta sitten parvekeelle asennettiin kiipeilytaso, jonne oli heti asenuksen jälkeen tunkua. Vaan Hannu ei sinne uskaltanut uteliaasta kurkkimisesta huolimatta mennä. Eilen mökiltä palatessamme, siinä niitä näitä tavaroiden järjestelyitä puuhastellen, yht´äkkiä toisella tasolla näkyi kellertävät koivet. Hannu oli hypännyt tasolle! Siellä se kullankeltainen majakanvalo säteili tyytyväisyyttä ja tarkasteli valtakuntaansa ylhäältä käsin. "Minä olen täällä", Hannu taivasteli ja samalla kurkki tason pohjaa ja nuuhki seiniä.

Hannu yllätti


i
Piri


Iltojen pimentyessä on Pirillä tullut unihiekka hieman aikaisemmin ja sen Piri tiedottaa myös meille. Mikäli istumme iltaa tietokoneen äärellä, tulee Piri jossain vaiheessa olan taakse kurnailemaan nukkumaanmeno ajoista ja siirtymäaika alkaa Pirin mielestä välittömästi. Ilmoitukset välitetään joko kuristen, pyörien, puskien tai muuten vain hyppelehtien. Jos näihin Pirin nukkumaanmeno kehoituksiin ei reagoida, saattaa Piri tehostaa valvontaa heittäytymällä jalkoihin selälleen makaamaan ja jalkojen juurelta suurilla silmillä vilkuillen. Kun lopulta koittaa se nukkumaanmeno aika, hypitään riemusta hetken aikaa seinillä ja juostaan kuristen ympäri kämppää ja loikitaan keppikissahyppelyä! 






Kesän viimeisiä lämpöisiä auringon säteitä metsästävä Pesonen makaili aamupäivällä Vihreän huoneen rantapaikalla ja Piri tuli käymään läheisessä mukavuuslaitoksessa. Pesonen antoi Pirille istumarauhan ja poistui toisaalle. Pesonen valitsi kuitenkin eteisen käytävältä paikan, jossa ei aiemmin ole pitkiä aikoja viettänyt. Siltä paikalta Pesonen pystyi kuuntelemaan tarkasti mitä ympärillä tapahtuu, mutta se aika jonka Pesonen siinä köllötteli ja havainnoi, oli yllättävän pitkä. Paikka oli niin yllättävä Pesosen valitsemaksi, että kirjoittaja hämääntyi ohi mennessään useampaan otteeseen luulemaan Pesosta Lakuksi!

Ylipäätään Pesosen kohdalla saa ihmetellä, kuinka sokea kissa tietää miten päin oven pielessä vaanitaan ja missä on oikea kulkusuunta. Pesonen osaa ottaa suuntansa välittömästi.

Syksy on siis alkanut seikkailen. Tervemenoa kesä, mikäli syksystä tulee näin mielenkiintoinen!

Pesonen parkkerasi yllättävään paikkaan