Pet club - kissanpeti

Hannu tulee katsomaan, mitä Pökö pököilee

 

Forssa 11 kpl, Kajaani 17 kpl, Kemi 10 kpl jne... Näin paljon on Pet club - kissanpetejä em. Rustan myymälöissä jäljellä. Mutta Riihimäellä on nyt yksi vähemmän. Se on meillä! Itse asiassa Pesosen porukoilla on näitä jo pari, sillä kissat tykkäävät niistä. Hittituotteeksikin mainostettu. 

Tarjolla on useampia värejä eli ainankin beigeä, harmaata ja punertavaa. Korkeus pedillä on n 15 cm ja pyörömitta n 40 cm. Materiaali kostealla liinalla pyyhittävissä olevaa polyesteriä ja puuvillaa - sisus kuitumateriaalia. Peti on sisäkäyttöön. 

Peti on vallan tyylikäs, jopa niin tyylikäs, että se saattaisi soveltua muuhunkin terkoitukseen kuin kissanpediksi. Innokkaimmat kutojat saattaisivat pitää siinä lankakeriä tai se voisi muuten vain soveltua sisustuselementiksi. Mutta muuhun käyttöön sitä emme nyt anna, vain ja ainoastaan kissojen mukavuuteen. 

Pökö jatkaa pököilyä

 

Hitti tahi ei, niin meillä peti on käytössä. Ja voisi kuvitella, että syksyn hiipuessa pedille tulee enempi tunkua. Niin tuntuvat olevan mukavia ja vetoa pitäviä pedin  korkeahkot seinämät. Myös iitä plussaa, että peti pitää hyvin muotonsa eli peti on napakka. Hintaa pedillä on lohduttava 12,90:-.

          Pedissä on mukana tukevan narun päässä isohko pallonmötikkä, joka pääosin on saanut olla rauhassa, mutta jolle jatkossa voisi hyvinkin kuvitella kupsutusta. Pois sitä mötikkää ei saa, mutta pedin ulkopuolelle sen saa helposti.    

 Pökö rakastui petiin välittömästi, eikä juurikaan laskenut muita edes kokeilemaan. Hannu piipahti kaihoisasti katselemassa, mutta katseluksi jäi. Sittemmin ovat muutkin päässeet peteleimään. Ja isompana kissana, esim Sofi, mahtuu petiin kerälle hienosti. Hyvä hinta-laatu suhde toteutuu ja asiakas ja maksaja ovat tyytyväisiä.

  

Forssa, Kajaani, Kemi - meidän henkilökunta kävi Riihimäellä.

      

Juhannusviikolle palaaminen

 

 

 Palaillaan vielä viikontakuiseen juhannusviikkoon ja mökkeilyyn. Se meni periaatteessa samalla tavalla kuin viime kesän ensimmäinen reissu eli Miina heitti ensimmäiset tortut koppaan ensimmäisellä kilometrillä ja loput tortut loppumatkalla. Se tuoksu ei siis ollut myöhäistä kevätlannoitusta. Sofi ja Pesonen hoitivat radion homman. Möksällä tapahtui taas möksän ihme, eli naket olivat heti kättelyssä kuin kotonaan. Jos Jetta kiljuu kotona useamman kerran päivässä verenpaineitaan, möksällä vastaava määrä oli viikossa. 

 

Jetta ruokailee

 

Suurin muutos lienee Jetan kanssa, koska Jetan näkö on suurimmalta osin hävinnyt, niin Jetta tunsi olonsa välillä hieman orvoksi. Kulkeminen oli haasteellista ja Jetta viihtyikin isot osat omissa oloissa, suht samoilla sijoilla. Öisin Jetta haki turvaa nukkumalla henkilökunnan vieressä - Pökö nukkui henkilökunnassa eli naaman päällä. 

 

Pökö päiväunilla pöydän päällä

 

Kirjosieppo ihmettelee vierasta

 

Rauhallista oli. Ei kolinoita tai autojen ääniä. Kerran ruohonleikkuri säksätti. Uutuutena tarjottiin kissoille mahdollisuutta käydä saunan jälkilöylyissä, mutta se ei näitä citykatteja kiinnostanut. Sauna olisi ollut sisätiloissa, eli sen suurempaa vaivautuneisuutta ei olisi tarvittu.

 

Sofi empii saunaan menoa - eikä mene

 

Henkilökuntakin pärjäsi. Kaupungin kuona poistui hiljakseen ja tilalle tuli ihan tavallinen kuona. Pesuvesi lämmitettiin muuripadassa ja ruoka valmistettiin juhannuksen lähetyessä yhä useammin grillillä. Iltaisin istuttiin ulkona ja seurattiin lehtokurpan reviirilentoja. Isommat linnut lensivät jo päivällä. Ja hukka-aika täytettiin vuohenputkia kitkemällä. 

 

 

Viikon aikana luontohavaintoja tehtiin lehtokurpan ja kirjosiepon lisäksi - yksi rusakko, sisilisko, joitakin perhosia ja sudenkorento. Eli selvästi vähemmän mitä kaupunki tarjoaa. Pari päivää sitten olohuoneen ikkunan takana peura popsi kasvillisuutta.  

 

Ei uskoisi, mutta Miina rentoutuu

Logistiikka lienee ollut haastavin, sillä kuuden kissan tavarat vaativat pari reissua. Pieni auto, vähän tilaa. Onneksi kelit suosivat jotakuinkin. Tien mutkille ja kuopille ei sen sijaan paljoakaan mahda, muuta kuin kaasujalan nostoa pahimmissa paikoissa. Tosin normaalia vauhtia pitämällä tuntui pääsevät montuista yhtä lailla.

 

Hannu on mutkaton mökkeilijä

Mökki on mökki, eikä kukaan tuntunut siitä kärsivän. Kotiutuminenkin tapahtui mukavasti. Kaikki löysi heti paikkansa ja varsinkin Pesonen oli energisellä päällä. Kissan muisti on peleillä todistettu ja toivottavasti mökki on mukavana muistoissa! 

 

Takaisin kotona ja Pesonen hulluilee

 

Juhannuspalapeli

 Pesonen tässä morjes! Hyvää juhannusta kaikille. Käytännössä minun juhannukseni alkoi jo viime sunnuntaita, kun porukat raahasivat kaikki mökille. Ei tässä paljon ole päässyt lepäilemään, kun herätys on ollut tätä aamua lukuunottamatta kello 04 aamulla ja kauhealla tohinalla isketty ruuat lautaselle ja nokan eteen. Samassa tohinassa on vesiastiaa kannettu ulos ja mikroa pimputettu ja pähkäilty onko puuro kypsää. Onneksi me ollaan saatu ihan meille tarkoitettua hyvää ruokaa.

Olen mä kyllä tykännyt olla, kun loppujen lopuksi on kuitenkin rauhallista. Yön saapuessa ihmettelen kyllä kun linnut alkavat laulamaan; ei kaupungissa kukaan yöllä laula. Eilenkin yksi lintu meni tonttia ympäri ja kryyppäsi aina muutaman kerran. Emäntä sanoi, että se oli lehtokurppa. Taisi juksata tai vähintäänkin höplätä. Lehtokurppa. Mutta ruohonleikkuri tännekin löysi tiensä. Onko mitään kolkkaa jota ei tarvitsisi ajaa? Sen niin kutsutun kurpan lisäksi ei jänistää kummempaa eläintä ole piipahtanut - ellei sitä some-sutta lasketa, joka oli kuulemma nähty parin kilometrin päässä. Meillä ei hätää, kun olemme useamman oven takana.

Ja on kuulemma juhannus! Jep, jatketaan perinteitä ja julkastaan perinteikäs juhannus palapeli. Ei hääppönen, mutta jotain kuitenkin. Kuva on tältä reissulta. Nyt ramasee, minä painun pehkuihin, alkakaa te palapeli töihin. Rapiat 100 palaa. Hyvää juhannusta!

https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=28af3d68f2e6

 

 

Lihapullat sulamassa synttärisankareille

 Vaatimattomia ovat kissat kun eivät suurempaa meteliä synttäreistään pidä. Tähän aikaan vuodesta juhlimme nimittäin neljän kattinakin syntymäpäiviä; Pökö, Miina, Jetta ja Pesonen. Kaikessa hiljaisuudessa henkilökuntakin meinaa unohtaa synttärit - tässä tapauksessa yhdellä päivällä.

 

Pökö

 

Pökö 6-v. Pökö on pysynyt ilopillerinä ja kietonut henkilökunnan kokin yhä enemmän tassunsa ympäri. Kokin mutisessa ruokakaapin luona päivän menuuta, Pökö hyppää usein kokin selkään kuuntelemaan mutinaa. Usein ottaa myös asennon ja reteesti käy selkään pötköttämään. Sellanen se Pökö on!

 

Miina

 

Miina 10-v. Miina on Miina vaikka aurinko paistaisi. Miina on edelleen verkkainen kuin patterivanha kello, eikä edelleenkään saa silittää senttiäkään. Nimensä tuo tuntee. Mutta on Miinalla myös leikkisämpi puoli, sillä ravit ovat paikoin liki lainvastaisia. Ei täällä nopeusrajoituksia ole, mutta jos olisi, Miinalla olisi kameratolpan kuvista aikamoinen albumi.

 

Jetta

 

Jetta 16-v. Jetta tappelee näkönsä kanssa. Paikoin Jetta on umpisokea ja paikoin näkee - useimmin taitaa olla hämärää. Lemmikki lelu löytyy vaikka hieman pimiäiskin. Jetta on hellyyden kipeä, tulee joka päivä vastaan rapsutuksia pyytämään. Pyyntöön vastataan. 

 

Pesonen

Pesonen 15-17v. Pesonen on ollut jo useamman kuukauden jatkoajalla. Mutta jatkoajan pituudesta ei ole tietoa, ei itseasiassa edes mitään merkkejä. Pesosestakin on tullut sosiaalisempi. Useamman yön Petski on valloittanut henkilökunnan sängyn niin, että henkilökunta on joutunut turvautumaan sohvalla nukkumiseen. Harrastuksista käytäväpallo on mieluisin tai vaihtoehtoisesti lelukorin kaapiminen lattialle. Grand old ladysta voimme surutta pudottaa oldin pois.  

Kiertue-elämää

Sofi ja Petski kärvistelivät yhdessä

 

Pesosen porukoilla on vietetty kiertue-elämää eli takoittaa sitä, että vatsatauti on jyllännyt, säestettynä tietysti oksenteluilla. Ensin ihmeteltiin kun mm. Pesoselle ei ruoka tahtonut oikein maistua. Ei vielä epäilty sen kummempaa. No sitten ilmaantui vessaan pari ripaskaa ja todettiin, että aha, nyt on jollain vatta kuralla. Sitten lopetti Sofi syömisen ja ripaskaa alkoi löytyä enemmän. Eikä aina tarvinnut edes löytää, kun sen jo haistoi ja kuuli. Ja seuraavana on Jetta. 

Olimme äimän käkenä mistä moinen ralli oli saanut aikansa, kun emme olleet käyneet kissataloilla tai muilla vastaavilla paikoilla - ellei eläinlääkäriä sellaiseksi lasketa. Tiedä missä kengänpohjassa mikäkin bakteeri on kantautunut. Jostain se tuli.  

Työmatkat käytettiin haistelemalla luontoa, sillä kun kotioven aukaisi, sai raikkaalle kevätsäälle heittää hyvästit. Ripuloiville kissoille annettiin ravinnelisää (nutriplus) ja ripulilääkettä (inupect). Petski söi lääkkeensä herkkutahnassa ja Sofille ruutattiin vesisekoitus suuhun. Ruokaa tarjottiin kaikenlaista ja jopa seiti-korttikin vedettiin esiin, mutta mitään kunnollista ei löytynyt. 

Samalla seurattiin muita kissoja. Pökö söi aamulla, mutta nukkui sikeästi koko päivän. Tuomio tuli siinä vaiheessa kun Pökö ei totuttuun tapaan kipittänytkään kotiin saapuessa vastaan. Nuorena terhakkaana kissana Pökö pahoinvoi kuitenkin vajaan vuorokauden, sillä jo illalla ruoka maistui ihan normaalisti. Hannu ja Miina selvisivät säikähdyksellä. Hannun kohdalla olimme helpottuneita ottaen huomaan Hannun seniori-iän. 

 

Hannu selvisi turhilta vessakäynneiltä

 

Liki viikko tätä oksu-kakka rallia kesti. Pesonen taisi ottaa pahiten osumaa ja päättelimme sen johtuvan Petskin heikosta vastustuskyvystä. Nyt kaikki tyyni ja haju hälvennyt. Näin on kivampi. 

 

Vappu on korjattu pois, vessat on siivottu - valtakunnassa kaikki hyvin!

 

Arkikuva #27

 

Arkikuva #27, graffitiseinä, Hyvinkää

Kaksi kuukautta ylitetty

Hannu löytänyt hyvän paikan, jonka kohta jakaa Pesosen kanssa...
 

Hannu nappasi aamun ensimmäisen aurinkoruudun, johon myös Pesonen olisi halunnut parkkeerata. Lopulta heti kuvanoton jälkeen Hannu antoi herrasmiehen lailla tilaa myös Pesoselle ja näin molemmat makasivat vierekkäin auringossa. 

Siitä on nyt n. kaksi kuukautta aikaa kun saimme Pesosen ikävät kasvain tulokset. Kaksi kuukautta on se aika, jonka eläinlääkäri lupasi Pesoselle. Se on nyt ylitetty. Jatkamme suht normaalisti. Pesonen syö, juo ja käy vessassa. Syöminen ainankin näyttää vaivattomalta. Liikkuminen on muuten normaalia, mutta suunnistaminen on hankalampaa. Hajuaisti ei ole niin terävä. Pesonen on siinä mielessä pirteä, että harrastaa edelleen käytäväpalloa. Nukkuu samoja määriä, mitä talon muutkin kissat. 

Nautimme keväästä. Aurinkopaikkoja etsitään ja niitä jaetaan. Olemme itse kukin helmikuusta kaksi kuukautta vanhempia. Sillä mennään.  

Hyvää naistenpäivää

Tässä kun asustelen viiden naisen kanssa, niin tuli tuumattua että naisia on varmaan muuallakin ja kun tänään on kansainvälinen naistenpäivä, haluan toivottaa kaikille naisille mukavaa naisten päivää! Ei mulla kummempia. Terveisin Hannu.

 

Välissä tapahtunutta

Kun Pesonen kävi tammikuun lopussa poistattamassa patin ja jäimme odottamaan patin tuloksia, sen jälkeen aina tähän päivään asti on tapahtunut paljon muutakin ja paikoin meno on ollut melko hurjaa. Pitäkää kiinni.

 

Maanantai 2.2.2026 

"Tänään 30-v synttäreitä täyttävä Vinku on kovilla (pakkasta -19c)" 

- päiväkirjamerkintä- 

Ei ole väärin onnitella autoamme, joka täytti 30-vuotta! Se on hyvä auto, se on auto jolla olemme kuskanneet kissoja, no lähinnä eläinlääkäriin, mutta myös esim. viime kesänä mökille. Onneksi olkoon Vinku. Olet hyvä auto.

 

Torstai 5.2.2026 

 Helmikuun viidentenä, puolenpäivän aikaan kissojen kokki oli lukkojen takana kylpyhuoneessa. Yhtä´äkkiä alkoi tuskaisen tuntuinen, mutta oudon tunteikas huutaminen... "Ei voi olla totta, ei tää voi olla totta...".   

"Moikka. Rekku on palannut kotiin!"

-tekstiviesti-

 

Perjantai 6.2.2026 

  Muistanette vielä sijaiskotikissan Reginan, joka muutti huhtikuun lopussa 2024 uuteen kotiin. Se oli äkkiseltään Reginalle uusi paikka, outo paikka ja Regina otti ja lähti omille teilleen. Laajoista etsinnöistä huolimatta Reginaa ei löydetty, edes näköhavaintoja ei tullut. Regina oli täysin kadonnut. Kunnes reilu puolitoista vuotta myöhemmin omistaja sai näköhavainnon Reginan oloisesta kissasta, n. kilometrin päästä kotoa, samasta paikasta josta Reginaa oli loukutettu jo silloin kun se katosi. Ja miltei välittömästi kissa meni myös loukkuun. Regina oli saatu talteen!

 "Jepu on sokeutunu, haahuilee pelokkaana. Silmät lautasina. Ei nähnyt kun menin viereen".

-tekstiviesti- 

 

Sijaiskotikissa Regina

 

Tekstiviesti piti paikkansa. Reginan löytymisen jälkeen lyötiin jalat alta, sillä Jetta oli menettänyt äkillisesti näkönsä. Ja samaan aikaan odotimme Pesosen patin tuloksia, joita oli lupailtu saapuvaksi viikossa. Viikko oli jo umpeutumassa. Jetta törmäili vesikippoon ja huonekaluihin. Törmäili kaikkeen. Jetta ei nähnyt. Lopulta Jetta saatiin syömään, jonka jälkeen Jetta meni nukkumaan. Jetta nukkui ja kun heräsi, näkö oli aavistuksen palannut. Saimme varattua ajan päivystykseen seuraavalle päivälle.

 

Jetta, aikaisemmin tänä vuonna kuvattuna

 

 Lauantai 7.2.2026

 Aamulla Jetta innostui leikkimään ja leikki sen verran hurjasti, että meni itsensä ympäri, jonka jälkeen Jetta meni jälleen sekaisin. Jetta tuijotti kattoon, ikäänkuin etsien katosta jotain. Oli selvästi hätääntynyt. Näkö katosi uudestaan hetkeksi.

Tutkittaessa pupillit reagoivat valoon normaalisti ja uhkausvasteet olivat normaalit. Verenpaineet olivat hieman koholla, ollen 170-180. Silmänpohjassa havaittiin hieman verenvuotoa. Lääkäri epäili korkean verenpaineen aiheuttamaa verkkokalvovauriota ja määräsi verenpainelääkityksen.

Lääkärissä istuskellessa epäilys heräsi myös Reginasta, oliko kissa oikeasti Regina vai joku saman näköinen? Reginan sirua ei vielä oltu luettu. Niin paljon tapahtui, että tuntui että päässä viirasi. Alkoi epäilemään kaikkea.

  

 Sunnuntai 8.2.2026

Taas illalla Jetta menetti näkönsä. 

 

 Maanantai 9.2.2026

Pesosella tikkien poisto. Ja Jetalle varattiin aika silmälääkärille.

 

Tiistai 10.2.2026

Pesosella on ollut kuuppa melkein kaksi viikkoa. Aamulla putsasimme Pesosen naamaa ja otimme kuupan pois ja jossain välissä Pesonen vetäisi korvan juureen, tikinpoiston kohdalle isohkon vekin. Töihin oli mentävä. Töistä palasimme kakka puntissa kotiin ja pelkäsimme pahinta, mutta tilanne oli olosuhteisiin nähden ok. Töiden jälkeen lähdimme kuitenkin Jetan kanssa Vantaalle silmälääkäriin. 

Vaikka matkaa oli liki 50 km, niin Pieni Eläinsairaala Morelius Vantaalla oli käytännössä yhden vasemmalle kääntyvän ja yhden oikealle kääntyvän risteyksen jälkeen. 

Molemmissa silmissä todettiin verkkokalvonirtauma, oikeassa kokonaan irti ja vasemmassakin osittain paikoillaan. Mahdollisesti vasen silmä näkisi, mutta siitä puuttuu uhkausvaste. Irtauma johtuu todennäköisesti korkeasta verenpaineesta. Hoitona jatketaan verenpainelääkitystä Amodipilla. Osalla saattaa verkkokalvot palautua paikoilleen ja näkö osittain palautuu. Hyvänä tietona oli se, että silmät ovat kivuttomat.

Paluumatkalla kotiin saimme tekstiviesti kuvan kera. On se! Viesti tuli Reginalta kuvan kera, josta pommin varmasti selvisi, että Regina on Regina! Toisessa kuvassa Regina venytteli niin kuin kissa vaan venytellä osaa. 

Vielä oli Pesosen vekki. Vekistä oli lähetetty kuva eläinlääkärille, josta saimme tiedon, ettei sitä tarvitse lääkärin "parsia". Kotikonstein jatketaan, kuuppaa ja eläimille tarkoitettua pihkasalvaa. 

 

Pesosen vekki

 

Keskiviikko 11.2.2026

Pesosen tulokset viipyvät. Kohta kulunut kaksi viikkoa.

"Oispa tänään rauhallinen koti-ilta. Ja kaikki katit ehjiä."

-tekstiviesti- 

 

Perjantai 13.2.2026

Tulokset tulivat. Pesosen kasvain on pahanlaatuinen.

-päiväkirjamerkintä- 

 

 

Nykyhetki. Tilanne on tasaantunut. Jetta ottaa lääkkeensä ja ne tehoavat. Lääkitystä tuplattiin puolikkaasta pilleristä kokonaiseen ja se on toistaiseksi saatu annettua herkkutikkuun piilotettuna. Jos tikku ei toimi, otamme käyttöön karjalanpiirakan riisin! Jos Jetalla nenä toimii, toimii myös hieman lämmitetty piirakan riisi. Jetta on aavistuksen rauhallisempi ja selkeästi näkökyky on tallessa. Jetan tilannetta tietysti seurataan. Pesosen tilanne on avoin, mutta Petski on saanut kuuppakautena rönttöiseksi mennyttä turkkiaan parempaan kuosiin ja on nyt vallan edustavan näköinen. Kuupan pois oton jälkeen Petski raaputti edelleen korvia, mutta emme halunneet laittaa enää kuuppaa. Sitä vastoin Pesonen sai koirille tarkoitetun tossun, jota hieman vahvistimme, ettei kynsi tule siitä läpi. Tossu toimii ja pidämme edelleen tossua. Sinä päivänä kun otimme kuupan pois, Pesonen suuntasi välittömästi pallokorille, poimi pallon ja meni käytävään pelaamaan käytäväpalloa! 

 

Kuuppa ottettu juuri pois - Pesonen haki pallon ja meni käytävään pelaamaan

 

Pesonen nukkuu paljon ja toisaalta syö paljon. On toisaalta oma itsensä, mutta toisaalta myös vanha ja väsynyt. Mennään päivä kerrallaan.  

 

Mennään päivä kerrallaan. Tämä kuva tältä illalta.

 

 

  

  

Pesosen tulokset saapuneet

Hyvät ystävät, Pesosen kasvaimen tulokset ovat saapuneet ja valitettavasti kielen alla oleva patti on pahanlaatuinen. Patista otettiin kaksi koepalaa ja se osoittautui levyepiteelikarsinoomaksi, joka on kissoilla yleisin kasvain. 

 Tällä hetkellä Pesosella on vielä kuuppa, sillä Petski ehti jo raapaista korvaan kunnon vekin. Korvaa parannellaan ja pyritään saamaan kuuppa mahdollisimman nopeasti pois. Ruoka maistuu hyvin, eikä syömisessä ole ongelmia. Seuraamme tietysti tilannetta koko ajan ja toimimme sen mukaan, joka on Pesosen elämänlaadun kannalta paras. Emme paapo liikaa, vaan pyrimme elelemään mahdollisimman normaalisti, aiheuttamatta suurempaa hämminkiä. 

 

 

Pesosesta huolestuttavia uutisia

Pesonen kuupan kanssa

Kävimme viikolla suunnitellulla hammashoidolla, jossa samalla päätettiin poistaa korvan juuressa ollut hyvälaatuiseksi osoittautunut patti. Näiden osalta kaikki sujui mallikkaasti, mutta eläinlääkärin lisätutkimuksen tuloksena Pesosen kielen alta  löytyi uusi, isohko, granulomaattisen näköinen massamuutos. Se sijaitsee kielen alla n. puolivälissä, keskiviivan vasemmalla puolella ja on kooltaan isohko 11 x 15 mm. Muutoksesta otettiin koepala, joka lähettiin tutkittavaksi. Huolestuttavaa tässä on se, että yleisin kasvain kissan suussa on juuri kielen alla. Jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin välillä tällaiset kasvaimet voivat olla myös hyvänlaatuisia. Näytteen tulokset saapunevat alkavan viikon loppupuolella.

 

Eläinlääkärin ottama kuva kielen patista

 

Kotiintultaessa Pesonen törmäili kaikkialle

Pesonen on ollut niin reipas kuin vain Pesonen on. Toisin oli kun saavuimme eläinlääkäristä - kun sokea pöhnäinen kissa saa kuupan päähänsä, on jatkuva törmäily itsestäänselvyys. Toisaalta tämä kuupa suojasi tehokkaasti Petskin naamaa. Suuntavaistokin taisi olla melko häiriintynyt. Mutta huolestui se eläinlääkkärikin ja soitti perään, että kuinka Pesonen pärjäilee. Siinä vaiheessa pahin pöhnä oli kuitenkin jo taitettu ja Pesonen oli löytänyt reittinsä oikeille raiteille. Nyttemmin Pesonen pomppii sohvan ja sängyn päälle, ikään kuin ei mitään kuuppaa olisikaan.

 

Jalat lähtee alta kun rapsutetaan

Pesimme juuri Pesosen naaman ja otsan ja ruiskutimme hammashoidossa poistettua hampaan paikkaa vedellä. Kaiken diagnoosin ohella Pesoselta siis poistettiin sekä korvan patti, että yksi hammas. Korvapatin tikkaus näyttää siistiltä ja hammaspaikka on mikä on. Ei sinne suuhun juurikaan kurkita. Ja kun Pesonen ei saa raaputella korvan tikkiosastoa, olemme rapsutelleet Pesosta minkä ehdimme. Ja siitä Pesonen tykkää! Kunnon rapsutukset palkitaan kunnon kehräämisellä ja jalkojen "pettämisellä" alta pois. On niin heekkua, että jalat lähtevät alta! Kuupan saamme ottaa pois viikon päästä.

 

Loppujen lopuksi Pesonen on oma reipas itsensä

  

Pesonen on viimeisen puolen vuoden aikana, yleisesti ottaen selvästi vanhentunut. Takapään karvoitus on rönttöisempi ja uni maistuu useammin. Pesosen ikäähän emme tiedä, mutta se huitelee jossain 15 - 18 vuoden tietämillä. Se onko kielen patilla tai korvan juurella patilla siihen osasyy, on arvailua. Kasvaneesta unihalusta ja rönttöisyydestä huolimatta, Pesonen on kuitenkin hyvävoipainen, leikkisä, hyvällä ruokahalulla porskuttava. Huolestuneita olemme tietysti ja näillä tiedoilla ristimme varpaitamme ja sormiamme, jotta näytteen tulokset olisivat huojentavia. Lisävarpaat eivät olisi haitaksi. 

 

Kokki kouluun

Henkilökunta kokkaili viimeisiä suppiksia (suppilovahvero) ja päätti jatkaa kastiketta tölkki-soijarouhe jutskalla. No eihän niin saisi tehdä kissataloudessa. Ei henkilökunta saisi kokatessa käyttää tölkkijuttuja. Raps. Ei saa. No eihän sitä kirjoittamatonta sääntöä sillä sekunnilla muistanut, vaan vasta kun oli sen tölkin jo avannut. Raps. Jotkut saattaisvat hihkaista perään Homer Simpsonmaisen huudahduksen. Doup! Onneksi tölkin raapaisu ei totaalista invaasiota aiheuttanut, sillä poikkeuksellisesti ainoastaan Sofi tallusteli paikalle. 

 

Sofi viltin alla

Kokki jatkoi kylmän viileästi kokkaamistaan ja ilmoitti Sofille, että tällä kertaa tämän tölkin sisältö menee henkilökunnan tarpeeseen. Viesti meni perille, eikä Sofi jäänyt jalkoihin pyörimään. Kokki sai kastikkeen porisemaan ja tohti kiireiltään piipahtaa olohuoneessa. Sofi oli puikahtanut lämpöisen viltin alle ja makasi siellä kuin mielensä pahoittaneena. No, onneksi kokki tuskin loukkasi Sofin kärppämäisyyttä, sillä Sofi viihtyi viltin allan sen verran pitkän tovin, että olemattomaksi jäänyt purkin rapsahdus ei enää vaivannut mieltä. 

Sängyn pääty

Jetta pohtii saako rapsutuksia

  

Eipä tiedetä onko hellyyden kipeydestä kyse, mutta Jetta on alkanut pomppimaan sängyn päätyyn aina aamuisin, aina iltaisin ja usein myös silloinkin kun henkilökunta vähänkin liikahtaa. Jetta on sängyn päädyssä tohkeissaan ja silmin nähden odottaa rapsutuksia. Ja useinhan Jetta rapsutuksia saakin, sillä muuten Jetta jää sängyn päätyyn kuin hölmistynyt nalli kalliolla. Sänky on muutenkin joulun jälkeen tullut tärkeäksi, sillä Jetta kanniskelee edelleen hiirtä ja narulelua sänkyyn ja antaa niille vuoron perään kyytiä. 

Toisaalta sängyn kulmalta on myös hyvät tarkkailunäkymät. Siitä näkee esim. kylpyhuoneen ovelle ja se jos mikä on strategisesti tärkeä tieto, sillä jos kylppärin ovi menee kiinni on silloin hätä. Täsmennetään, että jos ähinää ei kuuluu niin se tarkoittaa sitä ettei kylppärissä ole ketään ja se tarkoittaa sitä, että nyt joku lähtee eläinlääkäriin. Eläinlääkäripäivänä kylpyhuoneen ovi laitetaan aina ensin kiinni.

 

No piru vie, menikö kylpyhuoneen ovi kiinni

 

 

Arki rullaa

Joulu jätettiin Pesosen porukoilla taakse - tarkoittaa sitä, että kaikki koristeet ja muut jouluiset härpäkkeet paketointiin pahvilaatikoihin ja nostettiin hyllylle odottamaan seuraavaa vajaan vuoden päästä saapuvaa joulua. Kuusi sai lähteä. Kuusen kanssa saikin jännittää, sillä markkinatalous oli tänä jouluna tuonut kuuset myyntipisteille jo hyvissä ajoin ja pelko siitä että neulaset putoavat kun puu tuodaan sisälle, oli aiheellinen. Vaan kuinka kävikään. Neulaset olivat kuin liimatut ja vasta viime hetkillä niitä alkoi ropisemaan. Toki kun ropina alkoi, alkoi myös neulasia löytymään yhä kauempaa siitä pisteestä missä itse kuusi seisoi. No, kuusi oli myös joulunsa palvellut ja se sai kirjaimmellisesti lentää ikkunasta. 

 Kuusen paikalle tuotiin "kissojen oma kuusi" eli isompi raapimatolppa. Sen kummempia ihmettelyjä kuusen tai raapimatolppien siirtely ei aiheuttanut, mutta Sofi ainankin kävi tolppansa huiputtamassa. 

 

Sofi kävi huiputtamassa raapimatolpan.

 Alkoi arki ja arkiruokien kokkailu, siivoaminen ja pyykinpesu. Nyt oli pyykkinarulle eksynyt eksoottisempikin kuivatettava, sillä Rotakainenhan siellä roikkui hännästään umpimärkänä. No, Rotaikaisen mentävä reikä siinä pankolla olikin.

 

Rotakainen kuivumassa

 

 Jos loppuvuosi oli tumman synkkä sateineen, on alkuvuosi ollut vaalean kirkas sateineen. Se ei kummoista auringon pilkahdusta tarvitse kun Pesonen kipuaa sängylle aurinkoa ottamaan. Se on edelleen täysi mysteeri, mistä Pesonen tietää, että aurinko paistaa ja mistä se tietää mihin se paistaa? Lääkärissä todettiin umpisokeus, mutta pääsisikö silti jotain valoa silmistä läpi. Auringon lämpö näin alkuvuodesta on aika häilyvä teoria.
 

Pesonen nauttii auringosta

 

 

 Joulua ennen siivotaan ja joulun jälkeen sitä vasta siivotaankin. Kuusen neulasia tulee vastaan vielä kesälläkin tai sitten ne neulaset ovat vielä toissavuoden kuusesta! Mutta nyt lattialla on kasa käkkäräisiä ja harmaita karvatuppoja. Mistäs nämä!?

 

Miinaa parturoitiin

Miina paralla on aika ajoin turkki tapana takkuuntua ja päätimme parturoida Miinan turkista takut pois. Operaatio ei ole helppo, mutta kun se saa onnistumaan, sujuu se kuin polkupyörän ketjujen voitelu. Onneksi Miina, vaikka on hieman hankala käsiteltävä, on loppujen lopuksi vallan säyseä kaveri. Hoidamme Miinan takun kopittamalla ja ujuttamalla pyyhkeen kopan läpi, jolloin saamme Miinan kapaloitua niin, että pääsemme takkupaikkaan käsiksi. Sen verran Miina malttaa pysyä kapaloissa, että saamme homman hoidettua kelvollisesti. Ihan hyvää jälkeä tuli. Ja luottamus henkilökuntaankin taisi säilyä.

 Ja se syy miksi Rotakainen oli umpimärkä, näkyy seuraavassa aamulla otetussa kuvassa. Joku on halunnut nauttia aamurottansa vedellä ja Rotakainen oli yön aikana laitettu juomakippoon marinoitumaan. Saa meillä parempaakin ruokaa kuin tekstiilirottaa ja sen vuoksi Rotakainen laiettiin hännästä pyykkinarulle. 

Näin se arki on lähteynyt rullaamaan. Ihan oikeaan suuntaan! 

Nappiin meni

Pesosen porukoiden lelukorin hittilelut ovat lähinnä pehmopalloja ja niitäkin käyttää pääsääntöisesti omatoimisesti lelukorista niitä kaivava Pesonen. Vastaavia hittileluja, kuten pehmopallot on ollut hankala löytää. Henkilökunta kyllä etsiskelee kivijalkakauppojen ja myyjäisten leluvalikoimat, mutta mitään sen kummempaa ja innovaatiomaista lelua ei löydy. Mekaaniisiin tai patterikäyttöisiin leluihin henkilökunta suhtautuu nuivasti - lisäksi leluihin, joissa on selkeästi helposti irtoavia ja vaarallisia osia. Niitä on ihan turha lähteä ostelemaan riskien vuoksi. 

Viimeistään syksyn saapuessa lahja-anturit virittyvät joulu-taajuudelle ja mikäli jotain jännää sattuu kulkiessa vastaan, pidetään kaksi- ja nelijalkaiset ystävät mielessä, muuten joulun alla saatetaan olla taas hankalan äärellä, kun lahjattomiksi ei (kilttejä) kissoja haluaisi jättää.  

 

Hesyn myyjäisistä ostettu Frankie-pallo

 

Hesyn joulumyyjäisiltä löytyi yksi potentiaalinen lahja eli itsevirkattu ja huippusuosittu Frankie-pallo. "Huippusuosittu" kuulosti niin sisäänheitto kikalta, että hieman haiskahti pallon suosio. No, pallon tuotto meni hyvään tarkoitukseen ja se on jo paljon se. Toinen milteinpä epäilyttävä joululahja löytyi kivijalkakauppa Salamanterista. Pitkän juupas eipäs-pohdinnan jälkeen henkilökunta päätyi ostamaan lahjasäkkiin karvaisen hiiren, joka eittämättä on hiireksi kutsuttuna melkeinpä mutanttisen kokoinen. Rotaksihan me sitä tällä erää kutsummekin. 

Lahjan antaminen on aina kaksijakoinen tilanne. Ensin on se lahjan antajan hype ja se hype ikäänkuin näkymättömästi siirtyy lahjaa antaessa lahjan saajalle. Tykkääkö  lahjan saaja lahjasta - tykkääkö se oikeasti? No vähintäänkin avaamisen ajan.

 

Jetta ja rotta kuusen alla

 

 Joulusta on nyt kohta parisen viikkoa ja vaikka nämä em. lahjat ovat tälläerää pääosin Jetan omaisuutta, on niitä kuitenkin retuutettu oikein olan takaa! Pelkästään jo pelkän sunnuntain aikana on Jetta kantanut molempia leluja kalavalekuorrutuksella kerrottuna useamman kilometrin! Jetta ottaa lelua hännästä tai narusta kiinni ja kipittäen kantaa sitä olohuoneesta makuuhuoneeseen ja takaisin edestakaisin. Kurmottaa lelua, kurisee kantaessaan ja kurmottaa. Jos Sormusten herran Klonkku on tuttu, on Jetan touhussa jotain samaa! Parhaimmillaan touhu on sitä, että mennessä on toinen lelu suussa ja palatessa toinen. 

 

Näin se homma etenee. Jetta kuskaa rottaa

 

Jetta vienyt saaliinsa sänkyyn ja huilaa

Tuikkivin silminhän henkilökunta tuollaista leikkimisen iloa ja riemua katsoo. Ja kokee itsekin onnistumista lahjavalinnassaan. Mukovoo. Nappiin meni!