![]() |
| Sofi 2013 - 2026 |
Pesosen facebook-sivulle tuli juuri postaus, jossa ilmoitettiin, että Pesonen vetäytyy hiljakseen parrasvaloista. Pesonen on vanha, väsynyt ja raihnainen, eikä siitä suuria otsikoita juurikaan revitä. Pesonen on sairas ja se näkyy ja tuntuu. Antaa Pesosen levätä, eikä räpsytellä kameralla. Pesonen ei kuitenkaan jätä vielä jäähyväisiä tai hyvästejä, mutta se vaan on niin ettei vanhemmiten enää kaikkia tuttuja tapaa.
Vaikka Pesonen ottaa nyt sivuaskeleen, blogia pyritään pitämään yllä ja katsotaan blogin jatkoa myöhemmin. Paljon on vielä arkikuvia julkaisematta ja mm. Pökön, Hannun ja varsinkin Miinan ottamuksia setvimättä. Miina kun on vielä meillekin täysi mysteeri. Neljään ja puoleen vuoteen, emme ole Miinaa saaneet vielä rapsuttaa!
Ei hyvästit, ei jäähyväiset. Vanhus vaan siirtyy parrasvaloista - mutta vanhusta ei unohdeta. Pesonen sanoo kaikille kavereille tattis ja tuhannet kiitokset! Viikonloppuja!
Eilen oli tarkoitus olla Sofin kanssa Lahden Evidensiassa nenän tähystyksessä ja koepalojen otossa, mutta tämä aika piti perua, koska jouduimme aloittamaan kortisonin käytön uudestaan. Kortisonin käytön jatkaminen tarkoittaa sitä, ettei näytteet olisivat olleet luotettavia.
Olemme reilun kuukauden ajan taistelleet Sofin kunnon puolesta ja ravanneet lääkäriltä toiselle. Tällä hetkellä elämme näiden tietojen valossa, että Sofilla on nenäonteloissa massaa, joka olisi lymfoomaa eli kasvainta. Tutkimukset alkoivat reilu kuukausi sitten, kun olimme varanneet Sofille ajan nivelien vuoksi, mutta samaan aikaan Sofille tuli kovia flunssan oireita. Ensimmäinen lääkäri kuittasi Sofin flunssapotilaaksi ja sanoi, että viikossa menee ohi. Ei mennyt, vaan jo parin päivän sisällä, koska Sofi lopetti syömisen ja jouduimme lääkäriin uudestaan. Tällä kertaa kävimme toisessa paikassa. Siellä oltiin valmiina antamaan lopetuspiikki, mutta siitä kieltäydyttyämme, meidät ohjattiin Viikkiin ja vielä samalle päivälle. Sofin verikoe arvot olivat myös sen verran hyvät, että ne saivat lääkärin nielemään lopetuspiikki ehdotuksensa.
Viikissä vastaan saimme opiskelija nuorukaisen, joka hädin tuskin pysyi hereillä ja hieman kokeneemman lääkärin, joka lopulta passitti meidät kotiin. Ennen kotiutusta Sofin nenäonteloita putsattiin ja nahan alle annettin pahoinvointiestolääkettä. Sofi söi Viikissä myös pienen määrän ruokaa. Ylähengitystiet todettiin tukkoisiksi ja alahengitysäänet normaaliksi. Ja jo aikaisemmin määrättyä antibiotiin käyttöä jatkettiin. Sofi oli kuitenkin koko ajan suht pirteä ja vähän aikaa pärjäsimmekin ihan ok. Lisäksi Viikki kehotti meitä menemään CT-kuvauksiin ja kuvauksiin jouduimme menemään Vantaalle Aistiin, koska Viikissä oli laitteet rikki. Jälleen tuli parin päivän lääkärisiirtymä.
Sofi oli edelleen räkäinen ja happi kulki miten kulki. Aistin odotustilassakin vastaanottovirkailija tuli huolestuneena kyselemään saako Sofi happea. Sofi sai vedettyä happea, mutta ei Sofi kunnossa ollut. Aistissa Sofille tehtiin pään tietokonetomografiakuvaus varjoaineella, josta lopulta selvisi, että Sofilla on onteloissa suurehko massa.
| CT-kuvat, eläinsairaala Aisti, Vantaa |
Massaa ei nyt ole tähystyksellä tai koepaloilla diagnisoitu, mutta hyvin vahva tulkinta on se, että kyseessä olisi lymfoona eli kasvain. Ja siihen mekin olemme osaltamme kääntyneet.
Eilen olisi ollut määrä käydä Lahdessa, mutta Sofi lopetti viime viikon loppua kohden syömisen ja meidän oli pakko aloittaa hetken tauolla olleen kortisonin käyttö, jotta Sofi saisi ruokahalunsa takaisin. Tätä ratkaisua tuki vahvasti myös paikallinen eläinlääkäri. Tällä hetkellä Sofi saa siis kortisonia ja sen lisäksi silmätippoja nenään. Sofi rohisee paikoin, mutta kortisonin ansiosta ruokahalu on tallella ja sen lisäksi Sofi saa nukuttua.
Mennään päivä kerrallaan, muu ei auta. Kortisoni saadaan annettua hyvän ruokahalun ansiosta pilleripiilossa, mutta silmätippojen antaminen nenään on voimakastahtoiselle Sofille hieman haastavaa. Sen verran on Sofin kanssa sovittu, ettei sängyn alle saa mennä jemmaan. Se lupaus on pitänyt.
Joku "tiesi" kertoa, että kesä päättyy tähän elokuun viimeiseen viikonloppuun. Google sanoo, että kesä päättyy kolmivaihteisesti: kalenterikesä, terminen syksy ja tähtieteellinen kesä. Tämä arvio saa riittää, mutta onhan se vähän niinkin, että ainankin Pesosen porukoilla kesä jatkuu vielä pitkään, vähintäänkin muistoissa. Puhuvathan kaikki aina lapsuuden intiaani kesistä ja se tarkoittaa että kesät jatkuvat läpi elämän. Nyt laitetaan muistelot Pesosen porukoiden kesälomasta, varsinkin möksällä (mökillä) käynnistä.
Kolme viikkoa viivyttiin; lähtökohta oli parista päivästä aina hamaan tappiin asti. No, pomo olisi varmaan kysellyt neljän viikon jälkeen. Nopeasti tuo lähtökohdan vähimmäismäärä taipui viikoksi, kahdeksi ja lopulta kolmeksi. Johan kissojen kopitus on sen verran tapahtumarikasta, ettei sitä parin päivän välein tehdä. Lomalla ei stressata.
Kahdessa erässä ajeltiin kissoja kodin ja mökin väliä. Tutut laulut ja pahoinvoinnit. Tie ei ole mikään paras pätkä ajella mutkineen ja töyssyineen, mutta onneksi se on suht lyhytaikainen. Ei kuitenkaan niin lyhyt, etteikö Miina ehtisi sillä taipaleella töräyttämään suolensa tyhjäksi. Tällä kertaa Miina teki sen vaan kerran.
![]() |
| Miina |
Periaatteessa koko alkukesän satoi, mutta meitä helli aurinko ja lempeät kelit - intiaanit pysyivät onneksi kumpujen takana. Kuitenkin varmuudeksi mukaan lähti myös tuuletin, sillä ilta-aurinko putoaa järkyttävän kauniisti juuri talon pitkälle sivulle ja kuumemmalla ilmalla se paketoi sisäilman tuskallisen kuumaksi..., ellei...
Tässä vaiheessa palaillaan alkukesään, jolloin olimme rakentamassa isompaa kissatarhaa talon nurkalle. Mittoja otettiin, puita haalittiin ja elementtejä tuotiin iso lasti. Isompi tarha jäi tekemättä, mutta jotain halusimme kissoille. Teimme puolitarhan eli verkotimme osan kuistista, josta on välillinen yhteys raikkaaseen ulkoilmaan. Samalla kuistista tuli pari neliötä lisää temmellystilaa. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt mikäli lämpötilat olisivat nousseet. Rapiat +20 asteen lämmöt nostivat sen verran sisälämpötilaa, että jotain oli pohdittava. Avattava ikkuna oli ja elementtejä oli. Ikkunasta vaan olisi suora yhteys ulos ja sehän ei kissataloudessa passaa. Pilkoimme yhden elementin ja saimme siitä loistavan suojan ikkunaan. Happea tulvi taloon ja kissat pääsivät nuuhkimaan raikasta maaseutu ilmaa - kunhan ensin uskalsivat, kaupunkikissoja kun ovat. Pelottavaahan tuo kun maisema ikkunan takana olikin aito. Perhoset ikkunan edessä olivat oikeita, viiksikarvoja taittava tuuli oli oikea ja ihminen, joka pihalla käyskenteli oli oikea...! Ihminen! Niinpä, taisimme tavata omat kissat ensimmäistä kertaa. Siltä se ainakin vaikutti. Sofilla ja Pököllö olivat silmät suuret ja Miina päätti varmuuden vuoksi suhista. Tapaamisessa oli molemmin puolin nielemistä. Loppujen lopuksi "avoin" ikkuna oli jymymenestys. Porukan sokeat kissat, Jetta ja Pesonen ottivat pitkiä pötköttelyjä ikkunan äärellä. Kesä halasi isolla sylillä.
![]() |
| Sofi rohkeni tulla katsomaan uutta ikkunaa |
![]() |
| Ja lopulta Pökökin uskaltautui nuuhkimaan |
Jetta. Jetalla oli aavistujsen haastetta, sillä Jetta on nykyään sekä sokea, että kuuro. Mutta nopeasti Jetta oppi pääväylät ja hamusi itselleen tuvan keittiön pöydän, jossa nukkui vanhalla VR:n viltillä pitkät ja rennot tovit. Juuri siinä johon leikattujen sanomalehtikaistaleiden lomasta ilta-aurinko osuu. Sanomalehtikaistaleet ovat ikkunassa lintuja varten, etteivät ne törmäile. Makuuhuoneen "avatulta" ikkunalta nostimme Jettaa alas, mutta tuvan keittiön pöydän reitin Jetta oppi nopeasti. Jetta nautti mökkeilystään.
![]() |
| Jetta ruokailee |
Pesonen. Pesonen, porukan toinen sokea on oppinut paremmin liikkumisen salat. Pesosella ei ollut mitään hätää. Ellei hädäksi lasketa pallon katoamista. Pesoselle tuotiin uusi pallo, kun henkilökunta piipahti nopeasti pesemässä pyykkiä. Eikä kulunut vuorokauttakaan, kun Petski kurisi uusi pallo suussa! Pesosella oli oma peti lattialla, mutta siinä vaiheessa kun yöt hieman viilenivät, nousi Pesonen mm. rahille nukkumaan. Ja aina tarpeen ja mielen mukaan Pesonen vaihteli pötköttelypaikkoja. Kylmimmät hetket taitettiin lämmittämällä uunia.
![]() |
| Pesosen ensimmäinen pallo hävisi jossain vaiheessa |
Siivous. Siivous hoidettiin manuaalisti. Rikkalapio on käytetyin esine. Imuria ei siitä lähtevän melun vuoksi käyttäneet. Mutta ei se sitä tarkoittanut, etteikö oli "imuroitu". Käytimme 70-luvulta tuttua Matto-Mikkoa! Matto-Mikko hoiti homman kesäloman tarpeellisuudella. Siinäkin oli kissoilla hieman erilainen kokemus.
![]() |
| Matto-Mikolla hoidettiin isompi siivous |
Täällä mökkimaailmassa jätehuolto toimii hieman eri tavalla kuin kaupungin vaativassa ympäristössä. Ja jätettä tuntuu tulevan kuitenkin ihan yhtä paljon, ellei jopa enempi. Näin isomman kissatalouden (kuusi kissaa) suurimpia yllätyksiä on nimenomaan tuo jätteiden määrä; hirveä määrä purnukkaa ja pussia.
Jälleen kerran oli astiat tulleet täyteen ja niitä täytyi lähteä raijaamaan kylille isompiin astioihin. Hienoa että kierrätys toimii! Jotenkin tuntui, ettei parin kilometrin jätteiden kuljetus tällä erää riitä, vaan teki mieli hieman pidempää autoretkeä. Vähintäänkin sellaista johon saa ympättyä mukaan edes yhden kahvipaussin.
Turvallisuus etunenässä logikaalla kävimme ensin Kotipiirissä, josta tiesimme löytävämme asillisen kissamukin - toisen tilalle. Entisen mukin korva narskuu, eli on juuri irtoamassa. Eli uusi muki lähti Kotipiiristä mukaan - ja yksi kappale juureen leivottua ruisleipää.
Matka jatkui ja vastaan tuli suunnitellusti Juustoportin levähdys. Aiemmin Juustoportti on tarjonnut todella mainioita vegaanisia wrappeja, mutta lienevät poistuneet hyllyltä kysynnän vähyyden vuoksi. Itse asiassa tiski huusi tyhjää, eli ei oota vegaanisen tarjonna osalta. Vegaanit, nuo narkkareiden jälkeen vihatuin porukka (kirjoittajan lisäys; englantilaisen tutkimuksen tulos). No, toiseksi vihatuimman porukan edustajana kysyin kassalta vegaanista kahvitarjontaa ja kas, ystävällisesti tarjoutuivat pienen pohdinnan jälkeen tekemään sämpylät. Ehkemme olleet niin vastenmielisiä. Sen on ylipäätään huomannut, että aina kannattaa kysyä. Vastaukset ja reaktiot ovat usein vähintäänkin mielenkiintoisia. Asiakkaalle lopputulos on ollut n fifty-sixty. Tai Porvoon mitta...
Ei ollut yllätys, että kahvi piristi. Ja se sömpylä. Vilpitön kiitos. Sen voimin jaksoi pyörähtää Finlaysonin pop-up myymälässä etsimässä n. seitsemän vuotta sitten markkinoilla ollutta kauluspaitaa. No, selvähän se, ettei sitä enää ollut, mutta siitä oli hauska keskustella kun kassatäti tuli kuulumisia kyselemään. Löytyikö mitään? Ei. No kun huomasin, että olet kissaihminen. Joo. No meillä on tuolla sukkia, kissasukkia. Ai. Jokseenkin noin keskustelu meni ja poistuimme uusilla sukilla - toiset puoleen hintaan.
Ja vielä kaupan kautta pyörähdimme takaisin lähtöpisteeseen. Ei roskien vienti tarvitse tylsää olla!
Edellisessä postauksessa kerrottiin kuinka Pesosen henkilökunta piipahti Tapanilassa Kissakarnevaaleilla ja toi sieltä mm. autolle tuliaisen. Niinpä, kissatouhu on kokonaisvaltaista ja jos tuntuu, että auto tarvitsee tuliaisen, niin sen se myös saa. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuliainen on osittain myös henkilökunnalle, sillä se saattaa parhaassa tapauksessa pitää budjettia kurissa.
Sovitaan nyt kuitenkin, että tuliainen tuli nimenomaan autolle, sillä tuliaiseksi hankittu parkkikiekko pidetään autossa, eikä esim. keittiössä perunakattilan vieressä. Kiekko tulee kyllä tarpeeseen, sillä nykyisessä käytössä ollut kiekko on sen verran löysä, että se saattaa mennä väärään aikaan ihan vaan kun sen asettaa tuulilasin pieleen. Nyt tämä uusi kiekko on testattu ja hyväksi todettu. Eli pitänee budjetin kurissa. Tai vähintäänkin se on sitten oma vika, jos aika merkataan väärin ja siitä sakotetaan.
Värejä oli monia, mutta keltainen hyppäsi silmille. Kiekkoon piirretty kissa ja kissan tokaisu "revin sen kuitenkin", ovat sen verran pehmeät, ettei niiden luulisi provosoivan parkki-Pirkkoa. Melko huono päivä täytyy pirkolla olla, jos kiekko alkaa ketuttamaan. Ja kiekon takaa löytyy vielä käyttöohjeet, jos on päässyt unohtamaan.
Näin ne tuliaiset hiipivät talouteen ja nyt on autossakin yksi kissatuote lisää.
Menolippu Tapanilaan, kiitos. Nyt kun raidekiskot on rakennettu maaseudullekin, niin pääsimme piipahtamaan Tapanilaan Kissakarnevaaleilla. Ja sekös sopi näin kansainvälisen kissojen päivän ohjelmaksi. Paikalla, hienossa Tapanilan kylätilassa oli mm. Kyproskissat ry, Rekku Rescue ry, vegaaninen herkkukahvila, Jonna Niva luennoimmassa ja tietysti arvontaa - no, arvontaonnesta ei tartte sen kummempin kertoa.
Kissakarnevaalit, Tapanilan kylätila
Nämä tällaiset pienimuotoiset myyjäiset/tapahtumat ovat lähestulkoon aina lämminhenkisiä. Kahvia juodaan pahvimukeista, lähiseudun tutut tapaavat ja oppivat tuntemaan toisistaan enemmän, lapsiperheet viettävät laatuaikaa jne...
Kengät jätettiin aulaan, ettei arvokas puulattia kulu.
Pesosen porukalle tämä oli mainio päiväretki. Kahvit hörpättiin ja herkut syötiin. Vastasimme kyselyyn, ostimme niitä arpoja, muutama joululahja tarttui haaviin ja auto sai uuden kissamisen parkkikiekon. Siinä ohessa kuuntelimme Jonna Nivan luennon kissojen hyvinvoinnista. Ja tietysti rahat menivät hyviin tarkoituksiin. Win- win-tilanne. Ja mikä se skuuppi on!
| Luento kissojen hyvinvoinnista - teksti ja kaavio Jonna Niva |
Koska elokuvateatteri Orion kärsi 2023 vuonna peräti kolme vesivahinkoa, meni teatteri remonttiin, eikä tänä syksynä siellä järjestetty perinteistä elokuun 8.pvän Kissaelokuvapäivää. Mutta kylläpä! Kissaelokuvapäivä on tulossa! Se järjestetään toistaiseksi vielä epävirallisen tiedon mukaan 10.10. Ohjelmistoa odotellessa.
Vielä on päivää jäljellä - riippuen aikavyöhykkeistä. Kaikille mukavaa kansainvälistä kissojen päivää!
Pesosen henkilökunta sai valjastettua Kissatädin autonkuljettajaksi hämeeseen - isompi auto, isommat tuliaiset:) Kaunis oli kesäpäivä, kun lasti huristi läpi viljapeltojen ja mansikkapaikkojen. Pälkäneen rauniokirkkokin oli vihdoin saanut lasikattonsa. Oudoltahan se näytti, mutta parempi näin.
Pälkäneellä majaa pitävä Hätäkissala vietti 10-vuotisjuhlaansa. Onnea! Mielummin sinne kuin Flow-festivaaleille, jossa Cat Poweria, saatika Cat Stevensiä ei näkynyt - sitä vastoin Hätäkissalan juhliin, jossa esiintyi Seppo Hovi kavereineen! Olen nyt istunut samalla tuolilla kuin Seppo Hovi. Siinä on huokailtavaa kun illalla painaa päänsä tyynylle. Kiitos esityksestä, oli laadukas kattaus musiikin helmiä!

Siellä se on - Seppo Hovi. Kavereita unohtamatta.
Pihajuhla oli pienimuotinen, mutta lämminhenkinen. Puheensorinaa kuunneltiin kahvin lipittelyn ja kakun syönnin ohessa. Siinä sivussa kokeiltiin arpaonnea, sekä ruletin, että perinteisen paperi-arvan muodossa. No, onni ei matkaan tällä kertaan mahtunut. Sitä vastoin tuuri kävi, että paikalla oli vesipullon kanssa myös "tatuoinnin" tekijä. Suih suih ja paina sitä - kaunis kuva kissasta tallentui käsivarteen. Eikä meinaan lähtenyt heti suihkussa pois. Katu-uskottavuus pisteitä ropisi rutosti.
Myös kissoja pääsi tietysti morjestamaan. Silittelyä, rapsutusta ja leikitystä. Osa oli omissa oloissa ja osa oli sosiaalisella tuulella. Kukin tyylillään.
Kiitos mukavasta päivästä ja työstä kissojen paremman huomisen johdosta!
Pesosen vointia ollaan seurattu koko ajan. Parempaahan se ei ole menossa. Turkki on mennyt aavistuksen huonompaan kuntoon ja Pesonen nuoleskelee välillä enemmän kuin normaalilla nuolemisella. Lisäksi Pesosen suunnistusvaisto on heikentynyt, mutta ruoka- ja vesikipot kuitenkin löytyvät. Ja ruoka maistuu. Lisäksi leikkipuolella pallopelin taika on säilynyt. Pesonen käy edelleen itse kaivamassa lelukorista pallon ja kurnuttaa sitä. Lopuksi Petski kantaa pallon olohuoneeseen, pudottaa sen maahan ja tekee siitä "rääkymällä" ilmoituksen. Olkaa hyvä. Tattis. Ja Pesonen saa rapsutuksensa.
Realismia on se, että tämä kesä on Pesosen kanssa viimeinen. Ihmeitä tapahtuu, mutta tosiasioille ei mahdeta. Mutta niin pitkään porskutetaan ja pidetään mukavaa, kun siihen on mahdollisuus. Näin tehdään.
![]() |
| Kröö kröö kröö, olen valmis |

Hannu tulee katsomaan, mitä Pökö pököilee
Forssa 11 kpl, Kajaani 17 kpl, Kemi 10 kpl jne... Näin paljon on Pet club - kissanpetejä em. Rustan myymälöissä jäljellä. Mutta Riihimäellä on nyt yksi vähemmän. Se on meillä! Itse asiassa Pesosen porukoilla on näitä jo pari, sillä kissat tykkäävät niistä. Hittituotteeksikin mainostettu.
Tarjolla on useampia värejä eli ainankin beigeä, harmaata ja punertavaa. Korkeus pedillä on n 15 cm ja pyörömitta n 40 cm. Materiaali kostealla liinalla pyyhittävissä olevaa polyesteriä ja puuvillaa - sisus kuitumateriaalia. Peti on sisäkäyttöön.
Peti on vallan tyylikäs, jopa niin tyylikäs, että se saattaisi soveltua muuhunkin terkoitukseen kuin kissanpediksi. Innokkaimmat kutojat saattaisivat pitää siinä lankakeriä tai se voisi muuten vain soveltua sisustuselementiksi. Mutta muuhun käyttöön sitä emme nyt anna, vain ja ainoastaan kissojen mukavuuteen.
![]() |
| Pökö jatkaa pököilyä |
Hitti tahi ei, niin meillä peti on käytössä. Ja voisi kuvitella, että syksyn hiipuessa pedille tulee enempi tunkua. Niin tuntuvat olevan mukavia ja vetoa pitäviä pedin korkeahkot seinämät. Myös iitä plussaa, että peti pitää hyvin muotonsa eli peti on napakka. Hintaa pedillä on lohduttava 12,90:-.
Pedissä on mukana tukevan narun päässä isohko pallonmötikkä, joka pääosin on saanut olla rauhassa, mutta jolle jatkossa voisi hyvinkin kuvitella kupsutusta. Pois sitä mötikkää ei saa, mutta pedin ulkopuolelle sen saa helposti.
Pökö rakastui petiin välittömästi, eikä juurikaan laskenut muita edes kokeilemaan. Hannu piipahti kaihoisasti katselemassa, mutta katseluksi jäi. Sittemmin ovat muutkin päässeet peteleimään. Ja isompana kissana, esim Sofi, mahtuu petiin kerälle hienosti. Hyvä hinta-laatu suhde toteutuu ja asiakas ja maksaja ovat tyytyväisiä.

Forssa, Kajaani, Kemi - meidän henkilökunta kävi Riihimäellä.