Pesosen nenästäveto

Henkilökuntaa on harhautettu, vedetty höplästä - nenästä. Pesonen on paljon paljon reippaampi - villimpi, mitä henkilökunta tietääkään. Pitkät pyhät ovat olleet juhlaa kissojen kanssa, mutta liekö kissat samaa mieltä. Asetelma on väkistenkin ajatunut BB-tilaan, eli iso veli valvoo. Kaikki tapahtuu kuitenkin tahtomatta ja väkisinkin näemme asioita. 

Pesonen on suurin höplöttäjä. Esittää että nukkuu ja käy ronkkimassa ruokaa. Nyt rouva on jäänyt kiinni suuresta höplötyksestä. Tapasimme Pesosen ensimmäistä kertaa suuren kiipeilypuun syvästä nukkumakuopasta - kuopasta jonne Petskiä emme olisi kuuna päivänä osanneet odottaa menevän. Ihan senkin vuoksi, koska paluu syvästä kuopasta on aavistuksen haasteellinen, henkilökunnan tulkinnan mukaan jopa hieman vaarallinen. 

Pesonen suuren puun kuopassa - ei näytä pahalta, mutta poistulo saattaa olla sokealle kissalle
haastava

Reitti on selkeä, mikäli osaa käyttää tasoja, mutta tuntien Pesosen, suorin reitti olisi kuopasta hypäten suoraan alas. Se ei kävisi laatuunsa. 

Hullua, että tilanne oli mikä oli, se piti kuvata. Mutta Pesonen olisi hätääntynyt, mikäli olisi mennyt liian lähelle. Vaan Pesonenpa veti kunnolla nenästä. Veti nenästä siihen malliin, että samalla paljasti olleensa ennenkin kuopassa. Pesonen kampesi kuopan reunalle ja otti tukevan otteen rungosta. Tämän jälkeen heilautti itsensä, niin että pääsi valuen tolppaa alas, pylpyrä edellä. Kaikki tapahtui nopeasti nips naps. Henkilökunta repesi nauramaan. "Et muuten ollut ensimmäistä kertaa". 

Loppujen lopuksi Pesonen tuli täydellä itsevarmuudella
tolppaa turvallisesti alas

Pesonen ei ollut millänsikkään. Ihmetteli saamaansa huomiota ja jatkoi matkaansa petiin. Suurenmoista huomata (jälleen kerran), että Petski pärjää. Toki huoneistossa on edelleen paikkoja jonne Petskillä ei olisi asiaa, mutta Petski lienee niissäkin paikoissa jo käynyt? Ehkä on kuitenkin parempi ettemme tiedä.  

Joulun viettoa

Vuoden 2019 joulun vietto on sujunut Pesosen porukoilla vallan rauhaisissa merkeissä. Näillä leveysasteilla kun lunta ei ole kuin muistelemiseen, niin täällä on hämyisissä huoneissa nukuttu paljon. 

Samalla täällä on harmiteltu katoavaa ikkunatonttuperinnettä ja samalla tietysti itse vaalittu sitä. Sisäpihan tonttukoriste on tehty teemanimellä "kuusen varastaminen" ja tietysti siihen osallistuu koko konkkaronkka. Todellisuudessa kuusi haettiin parin sadan metrin päästä ämpärimarketista - kun halavalla sai.  

Täällä on myös siivottu. Syvimmät huokaukset tulivat Tipalta, kun kaikille kissoille vaihdettiin petivaatteet. Ensin Tippa katseli epäluuloisena uusia pehmusteita, mutta kun pääsi tassuttelemaan niihin, niin silloin Tippa vaivasi taikinaa kunnolla! Pienen vaivaamisen jälkeen Tippa kellahti ja huokaisi onnesta soikeana! Välillä on siivottu myös ruoho-oksennuksia (kuva/Jetta).

Lopulta kalenteritkin saatiin liki järjestyksessä auki. Herkut menivät milloin kunkin suuhun. Ketään ei jätetty nuolemaan tyhjää, vaan kaikki saivat vähintään varapatruunoista omia herkkuja. Njam!

Kuusi on saanut muutamaa heiluttelua vaille olla rauhassa. Suuret läpi (lue ali-/ohijuoksut) ovat olleet vähissä. Hannu on hieman syönyt kärkiä ja Laku ja Sofi ovat tapailleet oksia. Summa summarum - kuusi on suorassa ja pystyssä ja voi hyvin.

Vaikka joulu on pääteemoin erittäin rauhallinen, niin hieman yllättäen paini on tämän joulukauden sana. Varsinkin kuusen edessä on painittu ja useimmiten asialla on ollut Pesonen - joko Sofin tai Lakun kanssa. 

Henkilökunnan kolhut ovat saaneet myös jatkoa. Illan pimeässä hetkessä pääsi tonttujoukko juoksemaan varpaan ylitse jättäen pienen naarmun. 

Kuusesta ja sen koristelusta ei tänäkään vuonna tehty ehdotonta "ei kissoille - kuusta", vaan alemmille oksille ripoteltiin muutama täky. Tämä koriste on jäänyt Lakun tassuun kiinni.

Ja kun aikaa on ollut, niin on pidetty toisistamme huolta. Pesonen varsinkin tykkää harjaamisesta ja lipuu hurmoksen porteille. Ja kun Pesosta harjaa tai rapsuttaa tarpeeksi takaa, niin silloin Petski aloittaa nuolemisen. Alemmassa kuvassa henkilökunta harjaa Pesosta ja Pesonen nuolee Lakua. 

Vielä pari päivää; vielä pari päivää jatkuu joulu - ollaan hissukseen ja nautitaan hämystä. Nukutaan ja syödään aikaan sopivia herkkuja. Leikitään uusilla leluilla. Katsellaan tonttuja jotka tekevät kotiinpaluuta. Pidetään mukavaa.

Rauhallista joulua

Pesosen porukka on vetäytynyt joulun viettoon perinteisin menoin. Vuoroin vahditaan kuusta ja hiljakseen tapaillaan sivuun asennettuja koristeita. Pöydän äärellä on toinen jos kolmaskin käynyt tutustumassa uusiin tuoksuihin.  Hiljakseen himmataan ja hiljennytään. Vietetään Pesosen porukan päiviä. Uusiin puhtaisiin petivaatteisiin kellahdetaan ja kehrätään. Laitetaan valoja pois, jotta siivousjälki näkyy selkeämmin. Näin on hyvä!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Matka jatkuu

Pesosen vaeltelut ovat mukavaa seurattavaa, mutta niihin sisältyy aina pieni jännite-lisä. Jännite tulee Pesosen paluulipusta, jota ei aina ole harkittu menolippua hankittaessa. Jossain vaiheessa kiperimpiin paikkoihin meno tyssää ja jostain on tultava turvallisesti takaisin. 

Seuraavassa kuvasarjassa Petski on mennyt vessan katon kautta suuremmalle kiipeilypuulle, jonka tasolta ei oikein arvaa edetä - on siis järkevintä tulla takaisin samaa kautta mitä on mennytkin. Mutta nyt vessan ja kiipeilypuun välinen rako onkin haastavampi, sillä vessan reunus viettää ikävästi. Noin vain ei voi siitä tassutella. Menee haromiseksi.

 Ensin Petski haroo hieman kevyemmin ja kun huomaa, ettei tassu tavoita mitään. Tämän jälkeen on venytettävä oikein kunnolla. Jos kerta tästä tultiin, niin tästä lienee myös takaisin pääsy. Petski on päättäväinen ja venyttää kunnolla. Venytys palkitaan ja "maata saadaan tassun alle". Matka jatkuu.

.............................................................................Vieras parvekkeella..............................................................................

vieras parkkeerannut parvekkeelle

tuoksuu aivan tuoreelle

hiivin hiljaa lähemmäksi

auts! se nokkaan pisti

 tuttu on tuoksu

mieleen tulee ympärijuoksu
tuoksuu syvän vihreälle
lymypaikalle hulppealle

mikä mahtaa outo olla
hörppii vettä ämpäri tolkulla
pesonen äkkää, havahtuu
se on se kuusipuu! 

Huitajaisia

Pesosen porukoilla joulukuu on saamassa ihan omanlaisensa teeman, sillä täällä vietetään jonkilaisia huitajaisia. Kissoilla on levottomat tassut, eikä ne lepää edes öisin! Koko homma sai alkunsa aivan joulukuun alusta, kun Hannu ja Laku tutustuivat tämän vuoden joulukalenteriin ja tämä tutustumine päättyi pieneen tassujen heilutteluun. Onneksi kyse ei ole kuitenkaan agressioista, vaan veljellisestä läpsyttelystä. 

Homma jatkui paria päivää myöhemmin, kun samaiset herrat, Hannu ja Laku pötköttelivät iltapäivä-nokosia nojatuolin pohjukassa. Kaverimaista kaulailua ja turkin pesua. Seesteistä söpöilyä ja varsin kuvauksellista. Koko homma ajettiin kuitenkin alas, kun söpöilyn mielikuva piti rikkoa heiluvalla tassulla. Ei kuitenkaan agressiivista, eikä edes painia. Kuitenkin sellainen jännä "tassut ilmaan"-ratkaisu. 

Ensin söpöillään ja sitten huijotaan. Hö. Hannu (vas,) ja
Laku

Piri on pari kertaa vienyt "tassuttelun" asteen pidemmälle ja ottanut yhden kissan tikkaremmin kokoon. Henkilökunnan harmiksi Piri tikkailee öisin ja aivan henkilökunnan läheisyydessä. Yksi osuma on livennyt silmäkulman kupeeseen ja useampi reikä on rapsahtanut otsan rajaan. Tämä tapahtuu öisin kun kaikki nukkuvat. Siis Pirikin nukkuu. Poika puolipöhnässä joko venyttelee tai Hannun ja Lakun vanavedessä huitelee. 

Piri takoi tikkatuloksen

Kuu on puolessa ja täysikuuta tyhjennettään. Jokohan rauhottuisi vai vieläkö lähestyvä kuusijuhla saa kissat aivan villeiksi. Todennäköisesti saa, mutta pysyisi edes tassut maassa. 

Pesonen kuunteluoppilaana?

Paukuttelimme eilen taas lihoja. Kaava on joka kerta suht sama; pakkasesta raaka-aineet ja vaatehuoneesta jämerät työkalut. Itse paukutteluoperaatio on melko brutaali, vesuri väärinpäin ja vasaralla napakoita iskuja jäisiin lihoihin. Välillä onnistuu naurettavan helposti ja välillä saa takoa tosissaan. Tällä kertaa oli mukana myös levymäisiä pakasteita, jotka napsahtavat annoskokoihin vallan hienosti. 

Lihojen paukuttelusta tulee usein maukkaita sivutuotteita eli sinne tänne, lähinnä aluspaperille lentää pieniä jäisiä lihanräipeitä. Olimme lopettaneet paukuttelun ja siivonneet ja korjanneet työvälineet pois, kun vielä tovin verran puuhailimme niitä näitä. Räipeistä emme maininneet kenellekään mitään. Pesonen osasi kuitenkin tulla paikalle. Olisiko tuo odottanut paukuttelun loppuvan vai muuten vain vanhasta muistista kaartanut apajille? Joka tapauksessa tälläkin kertaa Pesonen yllätti posivitiivisesti. 

Pesonen tuli paikalle ja sai puolenpäivän ylimääräisen herkun. 

Pesonen paikalla oikeaan aikaan.

PS. Raakapakasteen pilkkomisesta löytyy juttu vuoden 2016 alkupuolelta. Tässä linkki siihen:

https://kissapesonen.blogspot.com/2016/04/jermu-piri-ja-raakapakasteen-pilkkominen.html  

Hidas peukalo sai osuman

Tunnelma on joulukuun alkupäivinä muuttunut sähköiseksi. Onko kalenteria avattu liian hitaasti vai kiristääkö tiukentunut pakkanen hermoja? Postilakon syyksi tätä ei enää voine laittaa, vaikka postihenkilöä ei ole luukun takana vielä näkynytkään. 

Viime postauksessa lukijan tituleeraama "hidas peukalo" sai viime yönä turpiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole videolla nähty peukalo, vaan se peukalo, jonka syyksi hitaus laitettiin eli kuvaajan peukalo. 

Tapaus sai alkunsa, kun Tippa juoksi yöllä henkilökunnan yöpöydälle ja Laku seurasi kiusaten perässä. Koska Tippa on nykyään kuuro, niin Tippaa täytyy henkilökunnan avulla hieman puolustella. Valokuvaaja kuuli Tipan juoksun ja laittoi käden Lakun eteen, ettei Laku pääse taputtelemaan Tippaa persuksille. Laku ei taputellut, mutta sitä vastoin valitsi saalikseen kuvaajan käden ja nappasi peukalosta pureman. Auts! 

Hidas peukalo sai osuman

Kolmannen päivän luukku avattiin nopeammin. Terveempi peukalo aukaisi ja purtu kuvasi. Toivomme, että olemme luukkujen avaamisessa yltäneet siihen nopeuteen, joka kelpaa kaikille. Muuten henkilökunta on kovilla:)

Luukkujen avaamisessa on lisätty vauhtia

Henki hieman hakusessa

Hieman oli pojilla, Hannulla ja Lakulla hakusessa tuo joulun henki, kun joulukuun ensimmäisen kunniaksi otettiin kalenteri esiin. Varsinkin Laku sai väistellä Hannun minä minä-tassuja. Muutenkin jokavuotinen herkku/pvä juhla ei saanut porukkaa juurikaan liikehtimään. Pesonen makoili sohvalla ja Tippa kävi tekemässä ainoastaan piruetin. Piriä ja Jettaa ei koko aikana näkynyt laisinkaan. Harjoituksen puutetta lienee.

Henkilökunnan sympaattinen joulukalenteri löytyi Turusta

Eiköhän se tästä. Kissoilla ja henkilökunnalla on omat kalenterit, joten aikaa on harjoitella. Kissojen Cosma-kalenteri tuli Zooplussan kautta ja henkilökunnan kalenterit tulivat Turusta, Hansa-korttelin Rusetti-liikkeestä ja Prisman käytävältä puoliksi hampaattomalta partiopojalta. Tästä se lähtee!

   

Arkikuva #2

Arkikuva #2; Sukat, Rusetti (Turku)

Seiti-päivä

 R Y N N I S T Y S

Pesosen porukoilla saksien napsuttelu tarkoittaa yleensä seitiä, eikä näin ollen F-merkkisiä saksia voi juurikaan käyttää ilman että porukka tulee jalkoihin hääräämään ja naukumaan. Nyt saksia napsutettiin ihan tarkoituksella; nostettiin ilmaan ja annettiin äänimerkkiä! Olohuoneessa tömähti kun Sofi hyppäsi tasolta alas, Pesonen "valahti" sängyltä ja Hannu haukotteli tahtomattaan rähmiä pois.

Pesonen herää saksien napsutteluun

Laku on rynninyt tiskipöydälle

Laku on alta aikayksikön tiskipöydällä ja touhuaa lautasten äärellä niin tarmokkaasti, että henkilökunnan kokki saa olla varovainen, ettei lyhennä Lakun viiksikarvoja. Yleensä ne jotka muuten sähähtelevät toisilleen, puskevat nyt täydessä euforiassa tuntematta yhtään kaverikitkaa. Tiskipöydällä Laku hieman varastaa ja on muita nuolaisun mitan edellä. Seiti on ottanut tilan haltuun!

Laku on nuolaisun mitan muita edellä

R E A K T I O

Jokainen kissanomistaja tuntee sen mainion mussutuksen äänen, joka lähtee kun kissa on ruokakipon äärellä syömässä. Kertokaa se seitsemällä. Se on sinfoniaa!  Joillakin on vauhti päällä ja jotkut nauttivat pala kerrallaan. Kaveri kaverin vieressä hymyilee viikseensä ja hymyilee herkkuansa. Kissanpäivät! Joku on jo hotkaissut omansa ja lipoo suupieliään ja joku löytää lautasen reunan alta toisen pudottaman pienen herkkupalan. "Hätäinen kaveri", miettii ja lipoo mieltään. Yhdessä koko porukka tuhoaa seitsemän kuppia ja tiskaajalle jää helppo homma pesaista roiskeet pois. 

R A U K E U S

Sitten tulee raukeus. Seitsemän turvonnutta kissaa etenee natisten paikkaan johon voi... vain kellahtaa. Hannu ja Pesonen pesevät laajalla kaarella suupielensä ennen nukkuumaan menoa. Sofi ja Piri ovat hätäisempiä ja panostavat hyvään petipaikkaan. Tipalla on oma torni varattuna. Kaikki on hetkessä ohi - kuin mullilauma olisi juossut auringonottajan ylitse. Hiljaisuutta ja raukeutta pystyy pitelemään kämmenellä. Seitsemän kissaa nukkuu.

Kohti tasakaisia!

Rakennustyömaalla tapahtuneen osatoimituksen viivästyksen vuoksi Kissan lepolaatikon tasakaiset siirtyivät viikolla. Sen ajan jo aikaisemmin valmiiksi  saatu jalusta lepäsi henkilökunnan vaatehuonetiloissa. Viivästys oli kissojen kannalta valitettavaa - vai oliko?

Sofi ja Pesonen ihmettelevät "vajaata" laatikkoa

Facebookia pläärävät Pesosen seuraajat tietävät, että Pesosen porukoilla on ollut viime aikoina rakennusprojekti joka ei ole ottanut edetäkseen. Henkilökunta piipahti joka henkilön sekatavarakauppa Puuilossa ja löysi lintujen pähkinä ja saunan mattohakureissulta kissoille houkuttelevat oloisen best4pets Kissojen lepolaatikon. Matto jäi kauppaan, mutta jääraappa, siemenet, pelletti ja lepolaatikko tulivat mukaan. Lepolaatikon osuus loppuhinnasta oli 39,90:-.

Kiva lepolaatikko

Kissat kiinnostuivat laatikosta välittömästi, siis siitä pahvilaatikosta, jossa best4pets lepolaatikko osineen oli. Facebookkiin levisi heti kuva nautiskelevasta Pesosesta, joka makasi myyntilaatikon päällä kuin valtakuntansa haltija. Hyrr, kivas ostos.

 Lepolaatikon silmiä hivelevän kauniit osat levitettiin pitkin lattiaa ja pehmusteet annettiin rakennusprojektia ihmettelevien kissojen tutkittavaksi. Henkilökunnan näppejä poltteli jo päästä nikkaroimaan jotain suurta ja mahtavaa. Tutkimme kiinnikkeitä ja muita osia. Puutapit puuttuivat tyystin ja nopeasti kaksi kotipuusepää tulivat siihen johtopäätökseen, ettei koko pönttöä saa kerralla kasaan. Mikäli emme olisi olleet tarkkoja, niin loputkin pienet osat olisivat  tulleet puuttumaan, sillä varsinkin Sofi, joka on kiinnostunut kaikenlaisesta näpräämisestä, kiinnostui nytkin tavarat ovat jännästi levällään - vaiheesta. Mutta kun tapit puuttuivat, homma jouduttiin hetkeksi jäädyttämään.

Pesosen porukan harakka on paikalla

Laku löysi muuta mukavaa

Lepolaatikon kasaamista varten tarvittiin liki 20 pienempää puutappia. Kun varsinaista puutappikauppaa ei ollut, niin sopivaan kauppaan pääsemiseen meni tovi. Nurkan takana sijaitsevassa Prismassa saattoi puutappeja olla, mutta palvelua ei nykypäivänä saa ja puutapit jäivät hamaan piiloon. Kivenheiton päässä sijaitsi ämpärikauppa Tokmanni, joka myy kaikenlaista sitä sun tätä, oletettavasti myös puutappeja kovaan käyttöön. Tokmannista tappihylly löytyikin. Tapit oli kuitenkin pakattu hurjaan 200 kappaleen myyntipakkaukseen ja hinta tietysti luokiteltu sen mukaiseksi. En kokenut tarvitsevani / maksavani noin roimaa hintaa. Pitkä selkäranka vie kuitenkin ajatuksenjuoksua sen verran hitaammin, että päätin seisoskella hetken hyllyn luona, tuijottaa paketteja ja miettiä tappien kohtaloa. Huomasin että yhtä pussia oli kopeloitu niin paljon, että kylkeen oli tehty selvä luvattoman oloinen ottoaukko. Nappasin pussin  mukaan ja etsin myyjän. Esitin asian ja päätin kysyä myisivätkö tappeja kappalehintaan? Outo pyyntö, sillä kappalehinta olisi ollut 0,02 e. Kysymys kuitenkin kannatti. Myivät koko paketin puoleen hintaan. Olin siihen tyytyväinen.

Laku laaduntarkkailija tutkii työkalut

Vihdoin pääsimmen toden teolla kasaamaan lepolaatikkoa. Nyt oli tekemisen meininkiä, jos pään raksuttamista ohjeviidakon keskellä käytetään mittarina. Tappeja oli riittävästi, mutta metallisia ruuveja jäi uupumaan. Laskimme kuitenkin lujuuslaskelmat ja päätimme kasata laatikon näillä välineillä jotka nyt olivat kasassa. 

Sofin mielestä homma edistyy...

...Lakun mielestä ei ja kissat painuvat nukkumaan

Laatikko sai väistämättä muotoansa. Henkilökuntaa kiinnosti laatikko, kissoja nukkuminen. Kahvia teki mieli, joten laatikko oli saatava kasaan. Tasakaisten kunniaksi oli tarkoitus keittää kahvit. Pala palalta, ruuvi ruuvilta ja paikoin ilmankin ruuvia homma eteni, kunnes viimeinenkin pala loksahti paikoilleen. Kissoja ei kiinnostanut yhtään. 

Lakua ja varsinkin Piriä (oik) kiinnosti...

pahvilaatikko!

Siinä sitä istuttiin sohvalla tasakaisissa, eikä kissoja kiinnostanut laatikko yhtään. Piri tuli paikalle, mutta meni pötköttämään vieressä olevan pahvisen laatikon päälle, sen päälle jossa lepolaatikon osat olivat olleet. Otettiin cosman namit käyttöön, mutta tulos jäi laihaksi. Sofi ja Hannu hieman venyttelivät lepolaatikon reunalla, kunnes Hannukin kiinnostui pahvilaatikosta enemmän. Pesosta huhuiltiin ja koputeltiin lepolaatikon kylkeen, mutta ei sekään innostanut. Oli meillä hieno laatikko. Laatikko katseli meitä suurilla silmillään ja me sitä pienillä silmillämme. 

Edes cosman namit eivät saaneet Sofia ja Hannua käymään sisällä.

Sitä vastoin Hannukin kiinnostui pahvilaatikosta!

Lopulta lepolaatikko kannettiin makuuhuoneeseen, ikkunan tykö ja annettiin tilanteen rauhoittua. Hieno laatikko se on! Se on niin fiini, ettei viikossa ole todistetusti kuin yksi kissoista käynyt sen sisällä! Jetta piipahti ja vieraili laatikossa aikaa että kuva saatiin todisteeksi. Sofi ja Piri ovat hypänneet kannen kautta lattialle. Muuten käyttö on ollut minimaalista. Eipähän kulu käytössä. Näin ollen sitä voi mainostaa myös pitkäikäisenä. 

Kissat ovat kimurantteja. Antaa kuitenkin ajan kulua ja laatikon luutua huoneistoon, niin eiköhän käyttäjän löydä paikalle. Laatikko on kuitenkin sympaattinen ja hieman erilainen kuin muut kalusteet. Se on jämäkkä. Jos kissat eivät siitä kiinnostu, niin kyllä se henkilökunnallekin kelpaa. Hyvä pöy.., hyvä lepolaatikko se on! 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Laatikko on hieno ja se on kasassa. Ja yksi kissa on kerran käynyt laatikossa!