Pesosen vaeltelut ovat mukavaa seurattavaa, mutta niihin sisältyy aina pieni jännite-lisä. Jännite tulee Pesosen paluulipusta, jota ei aina ole harkittu menolippua hankittaessa. Jossain vaiheessa kiperimpiin paikkoihin meno tyssää ja jostain on tultava turvallisesti takaisin.
Seuraavassa kuvasarjassa Petski on mennyt vessan katon kautta suuremmalle kiipeilypuulle, jonka tasolta ei oikein arvaa edetä - on siis järkevintä tulla takaisin samaa kautta mitä on mennytkin. Mutta nyt vessan ja kiipeilypuun välinen rako onkin haastavampi, sillä vessan reunus viettää ikävästi. Noin vain ei voi siitä tassutella. Menee haromiseksi.
Ensin Petski haroo hieman kevyemmin ja kun huomaa, ettei tassu tavoita mitään. Tämän jälkeen on venytettävä oikein kunnolla. Jos kerta tästä tultiin, niin tästä lienee myös takaisin pääsy. Petski on päättäväinen ja venyttää kunnolla. Venytys palkitaan ja "maata saadaan tassun alle". Matka jatkuu.
On teillä kyllä seikkailija! Arvostaako Pesonen tuollaisissa tilanteissa ihmisten apua vai pilaako se kaiken?
VastaaPoistaPesonen saattaa hätääntyä, mikäli ihminen menee tilanteeseen. Pahimmissa paikoissa on pakko mennä ja ensin saatava Petski pysähtymään ja sitten ohjaamaan turvallisempaa reittiä. Ohjaaminen tapahtuu puhumalla ja taputtelemalla oikeita pintoja. Joskus Petski päättää vain tullamennä pahasta paikasta ja silloin toivotaan vaan parasta. -henkilökunta-
PoistaHyvä kuvasarja! :)
VastaaPoistaHyvä ja epätarkka, mutta ei aina kuvan tarvitse olla priimaa välittääkseen olennaisen. Kuvaajalle hankalaa aikaa tämä vuoden pimein ajankohta. Salmalla ei halua räiskiä, eikä esim. kissanpentuja saisikaan kuvata salmalla. Saattaa silmät viottua. -henkilökunta-
Poista