tiistai 29. joulukuuta 2015

Koirapeti Susa Pinkkipallo

Susa-koirapeti
Liekö pukki käräyttänyt partansa, mutta pukki toi kissoille joululahjaksi pinkkisen Susa-koirapedin! Oli niin tai näin, kissat tykkäävät tästä Kotipesästä

Susa-koirapeti on kotimaista laatuosaamista Jalasjärveltä, juuri 20-vuotta täyttäneeltä perheyritykseltä Susa ky:ltä, joka valmistaa lemmikeille petejä. Yritykselle on myönnetty Suomalaisen Työn Liiton avainlippumerkki. Susa-koirapeti sopii koirien lisäksi oivasti myös kissoille. Ehkäpä jopa paremmin! Se on materiaaliltaan mukavan pehmeää fleeceä ja pedin pohjalla on lämminhenkinen brodeeraus Kotipesä. Kotipesässä on tukevat reunat, joten se kestää jonkin verran nojaamista. Pedin halkaisija on n. 38 cm ja siinä on erikseen irroitettava ja pestävä pohja.


Yrityksen verkkosivulta (http://lemmikkielainpedit.fi/) tätä nimenomaista petiä en löytänyt, mutta ainakin seinäjokelainen Kotieläintarvike.fi myy tuotetta (25e), kuin myös Unelmalemmikit Riihimäeltä. 


Pesonenkin pyörähti Kotipesässä
Tässä Kotipesässä ovat liki kaikki kissat käyneet ja peti on muutenkin todella kovassa käytössä. Joka ilta joku pötköttää siinä, lähinnä Jetta. Peti on ollut niin suosittu ja kiinnostava, että jopa Pesonenkin on kiivennyt hyllyn päälle ja pyörähtänyt petiä katsomassa. Paluumatkakin onnistui reunalla keikkumisesta huolimatta. Pedin pohjan liukkautta ei ole testattu, vaan peti on "lokeroitu" hyllyn sisälle, jossa se tuntuu olevan parhaimmillaan. Peti on nimensä veroisesti Kotipesä!

Sympaattisuudesta, toimivuudesta ja kotimaisuudesta toistaiseksi täydet pisteet!



 
Asteikko 1-5 tassua



sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulun kuulumiset

Pesosen hyppy menee hieman pallon ohi.

Pesonen löysi joulufiiliksen jo hyvissä ajoin ennen aattoa ja jatkoi sitä läpi joulunajan mm. leikkimällä usein itsekseen pallon kanssa. Tuttu kurina ja Pesonen pallo suussa. Oman arkisen rutiinin säilyttäminen lähinnä kellonajoissa helpotti kissojen oloa. Kissat tiesivät milloin ruokaillaan ja milloin leikitään. Niin Pesosen kuin muidenkin kanssa joulu on ollut mukava ja leppoisa.
"Nuuh nuuh, onko tämä minun?"



Aattoilta meni kaiken kaikkiaan hienosti! Lahjanarut kerättiin hyvissä ajoin roskapussiin ja muutenkin turhat vaaratekijät lahjojen ympäriltä poistettiin. Osa papereista heitettiin lattialle, missä kissat saivat rauhassa "kylpeä". Pesonen uteliaisuuttaan kolusi lahjakasasta omia lahjoja ja jotain kilteille kissoille tulikin. Mukava oli huomata kuinka hienosti sukulaiset olivat ottaneet huomioon kissat ja hommanneet jotain pientä myös niille. Kiitos siitä! Aaton tohinat ja erikoiset aikataulut ei Pesosta tai muuta porukkaa sen koommin pelottanut. Joulu rauhallisuuden puolesta lienee helpommin käsiteltävissä.  

Kuusi koristeineen on saanut olla rauhassa. Alaoksat jätettiin kissoille näykittäväksi ja varsinkin Pesonen on parturoinut niitä tasaiseen tahtiin. Mikäli Hannu on ollut "hukassa", on se yleensä löydetty istumassa kuusen alla. Kuusen koristeet on myös saaneet olla täysin rauhassa. Hyvissä ajoin annoimme kissoille oman koristepallon riepoteltavaksi. Se lienee riittänyt. Myös muut jouluiset koristeet on jätetty rauhaan. Eniten ihmetystä on kerännyt parikymmnetä senttiä korkea, eteisen pöydällä seisova olkipukki, johon ei ole nyt eikä aiempina vuosina koskettu laisinkaan.

Piri-kinkku pöydässä
Ruokapöytä on myös saanut olla rauhassa. Rytmi on lähinnä ollut sellainen, että kun pöytä on ollut katettuna, ovat kissat olleet nukkumassa. Pariin otteeseen on keittiöstä matto nostettu ruokakippojen päältä pois, kun on ollut touhuvaihde päällä. Mattojen oikoilu on kuitenkin arkipäivää, joten sitä ei joulun piikkiin lasketa.

Siinä missä itse olemme syöneet (maltillisesti), ovat kissat perusruuan lisäksi saaneet vain paria ylimääräistä herkkua; kuivattua kanaa ja katkarapua. Tarkoituksella on mässytys jätetty vähemmälle, ettei joulun jälkeen olisi tehtävä painon suhteen hankalaa korjausliikettä. Sama pätee itseen. 

Jouluajan kruunasi tänään "tädin" käynti Hannun päivän kahvilla. Aluksi Pesonen hiipii sivuvasemmalle pöydän taakse, mutta ajan kanssa taapersi keittiön kautta kuulostelemaan leikin tuoksintaa. Se että Pesonen aistii tilanteen olevan harmiton, on hienoa! Hienoa oli myös nähdä kuinka kissat yksi toisensa jälkeen heittäytyivät leikkiin, vaikka tämä "täti-ihminen" ei joka päiväinen vieras olekaan. 

Lakulla "maaginen hetki" menossa









Aivan siihen maagiseen siniseen hetkeen emme tänä jouluna kelien puolesta päässeet, mutta oma maaginen henki laskeutui joka tapauksessa. Saimme itse kukin viettää juuri sellaisen varpaita napsuttelevan joulun kun tahdoimme. Osin kissatkin huokailivat arjen karkausta ja joulun rauhaa. Niin sikeästi päät putoilivat nukkumapaikkojen lämmössä. Vielä päivä tai pari ja valmistaudumme vuoden yhteen pahimpaan päivään. Se tulee, mutta ei vielä. Ei ihan vielä. Grhh pyyh...grhhh pyyhh...

  

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pesonen tekee tuttavuutta mummon kanssa

Pesonen kuusen juurella


Nyt on kuusi kannettu sisälle ja ensimmäiset matot käytetty tamppaustelineellä. Sukkaan pujoitettu kuusi on hieman sika säkissä-ostos, sillä kuusen muodosta ei ole hajuakaan. Ainoastaan paino kertoo jotain sen tuuheudesta. Tämän vuoden kuusi oli painava. Sukkaan pujotetun kuusen yksi hauskuuksista on sukan poistaminen ja se kuinka kuusi pikkuhiljaa suoristaa oksiaan. Oikoo jäseniään. Vaan eipä ole tänä vuonna suoristanut! Ja nyt kuusi näyttää pyylevältä mummolta. Hameenhelmoja odotellaan - varsinkin Hannu, joka on jouluisin ottanut tavaksi istua kuusen alla!




Pesonen tutustuu mummo-kuuseen
Pesosen joulu on vauhdissa sitä mukaan kun uusia juttuja tulee. Pari kertaa Pesonen kävi parvekkeella nojailemassa sangossa ollutta kuusta ja nyt kun puu nököttää jalassa olohuoneen paraatipaikalla, on Pesonen tehnyt uteliaat kierroksensa sen ympäri. Aamulla selvästi huomasi, että Pesonen on sisäistänyt kuusen ja seinän välisen raon. Sen verran sulavasti topakka lady sujahti. 



Tämä kulma on liian pitkä, kritisoi Laku
Ainankin Laku ja Hannu ovat kuusenkerkkänsä jo maistaneet ja myös Pesonen on omat siivut lohkaissut. Pesonen vaikuttaa olevan tilanteesta tohkeissaan - jännitys ja varuillaan olo on tiessään. Jännitys on karissut myös Lakun ja Sofin harteilta, sen verran kovaa on ravi kuusen ympärillä. Meillä matot pysyy pitämättäkin - vitsi kaipaisi juuri niitä lääkkeeksi tarjottuja nauloja. Sama pätee pöytäliinaan, joka ei kissojen mielestä kuulu pöydälle. Pesonen ei onneksi ole sen kummemmin harjoittanut pöytien koristelua. Muutenkin Pesosen liikkeet ovat maltilliset. Mm. uusiin mattoihin ja niiden paikkoihin täytyy totutella. Olohuoneen maton kääntämisen Pesonen on huomannut.

  
Oravat ovat saaneet tennispallokypärät
Kissataloudessa kuusen jalan on oltava vankka. Tarinoita kaatuneesta puusta on paljon. Tällä mummo-kuusella on onneksi topakan tossut jalassa ja mummo pysyy kyllä pystyssä kovemmassa tuulessa ja tuiverruksessa. Kissat saavat todella nähdä vaivaa mikäli aikovat kuusen kaataa. Kop kop. Kuusen jaloissa on kauniit oravafiguurit, mutta ne ovat korvankärjistään todella terävät. Samoin kiinnityspultit ovat salmiakkikuvioisena turhan kulmikkaat varsinkin Pesoselle. Ongelma on ratkaistu tennispalloilla, joihin on tehty pieni viilto. Tämän jälkeen ne on työnnetty terävien kohtien päälle. Mikäli kissa nyt jostain uteliaasta syystä meinaa kuusessa käydä, niin putoaa suht turvallisesti tennispallon päälle, joka hieman pehmentää osumaa. 

Toivottavasti Pesonen saa kaikesta jouluhässäkästä muutakin hupia kuin pelkkää olettamusta. Jos ei muuta, niin ainankin enemmän rapsutuksia. Tuntuu että nimenomaan rapsutukset ovat viimeaikoina Petskille maistuneet. Jospa pukki tuokin paketillisen rapsutuksia?


  

perjantai 18. joulukuuta 2015

Pesonen löytämässä joulufiilistä


Ei kuusi kiinnostanut ei
Rennosti otti Pesonen kun pipari-ralli oli keittiössä kuumimmillaan. Pesonen nukkui koko 11 pellillisen kolaamisen ajan, eikä tuoksumaailmakaan kiinnostanut. Sen suurempaa kiinnostusta ei herättäneet seinille "hyppivät" tontut tai muu joulun koristelu ja värkkääminen. Joko "vanha-rouva" on mielenkiintonsa jouluun loppuun käyttänyt? 

Pesonen kun elää pitkälti tuoksuaistinsa varassa, olisi luullut että kuusen kantaminen eteiseen ja siitä parvekkeelle herättää Pesosenkin mielenkiinnon. Kuusi tuotiin ovesta sisälle eteiseen ja Pesonen tuli vastaan, seisahtui ja "pakeni" keittiön kautta väljemmille vesille. Taisi olla liikaa kopinaa ja ähinää. Pesonen katsoi parhaakseen istuskella olohuoneen suurella matolla ja siitä vaivihkaa kammeta takaisin tuttuun pyörylään vetelemään sikeitä. 

Annettiin kuusen olla parvekkeella ja siellä kerätä tuoksuja. Illan aikana availtiin ovea, mutta vienosti kävi Pesonen parvekkeella pyörähtämässä. Ei kuusi kiinnostanut pientä nuuhkaisua lukuunottamatta. Sitä vastoin muut pikku pöriläiset hääräsivät kuusen ympärillä, ihmetellen tuota tumman vihreää verkkoon puettua nuuhkunaattia, joka istui kylmässä vesiämpärissä. 


Nukuttiin yö.


"Onko tämä se mitä luulen", tuumii Pesonen
Aamulla mansikkasoseella höystettyä puuroa syödessä katsahdimme parvekkeelle, jossa kissat, Pesonen mukaan lukien tekivät aamulenkkiä vasta perustetusta kuusimetsässä, oli Pesonen kiivennyt penkille nuuhkimaan ja tutkailemaan kuusen tiukkaa verkkosukkaan puristettua runkoa. Mikä tämä on? Pesonen pyöritteli päätänsä ja ihmetteli. Nyt oli Pesonen kiinnostunut!

Näin se ikkunapelteihin takovasta vesisateesta huolimatta hiipii joulu Pesosenkin mieleen. Kohta tuodaan kuusi sisälle ja avataan se, jolloin tuoksut ja muut aistit saavat sydämen kyllyydestä kylpeä kokemuksissa ja virikkeissä. Hieman vielä leivontaa ja muita askareita - hieman hipsuttelua ja rapinoita. Sitten levätään ja kehrätään koko sakki!  

     

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Arjen tarkkailua

Hannu tilanteen herra
Olen saanut arkena viettää pari päivää vapaata ja olla kotosalla ja se kissoille outoa, todella o u t o a. Jotkut ovat kuin pöllönpoikia, kun kurkkivat kulman takaa liikkeitäni, kuin näkisivät kaksijalkaisen liikkuvan ensimmäistä kertaa. "Noinko se kulkee - sehän liikkuu". Piri ja Hannu hötkyilevät eniten. Pirin kohdalla sen ymmärtää, sillä se muistaa vielä parin päivän takaisen hammaslääkärireissun ja kerää luottamusta ja rohkeutta. Hannu hötkyilee muuten vain; mutta ottaa kontaktia kun sitä kutsuu nimellä. Sen verran Hannukin antaa hötkyille periksi, että muistaa välillä istua pöydän päässä odottamassa nappuloita, jotka ovat sen alapuolella. Taitaa nauttia palvelusta!

Tippa lienee närkästynyt, mutta kun närkästykseen johtanut tilanne raukeaa, Tippa on tyytyväinen. Närkästys johtuu siitä, kun joku (tässä tapauksessa minä) makaa sängyllä sen paikalla. Pientä tupsluikkaria, päivätirsaa. Tippa istuu tai seisoo tai hakee jotain asentoa vieressä, eikä tiedä missä pitäisi olla. Annas olla, kun tämä Tipan paikalla makaaja (minä) nostaa pyllynsä, silloin Tipan närkästys päättyy. Sängyn laidalta noustessa ja polvien vielä pitävän rutinaa, Tippa makaa jo lämmitetyllä sängyn pohjalla vailla närkästystä, lopulta äärimmäisen tyytyväisenä.  

Jetta pomppii kuin pingispallo. Tekeekö se sitä joka päivä, silloinkin kun kukaan ei ole niitä vahtimassa? Välillä kirahtelee kun nukkuu ja yht´äkkiä se saattaa ilmestyä jostain kulman takaa rapustettavaksi. 

Piri hakee vielä luottamusta

Lakulla tilanne lähtee välillä aivan käsistä. "Nyt leikitään!" ja pallo tulee tulee jalkoihin. "Nyt painitaan tai juostaan! Tai painitaan ja juostaan!". Silloin tällöin tulee mieleen onko Lakuja kaksi, sillä samalla silmänräpäyksellä, yläpömpelin pötköttelypaikalla makaa umpiunessa aivan Lakun näköinen, kokoinen ja hajuinen kissa! Laku lätkä liukas lätkä.  


Sofi on hieman Pirin kaltainen, sellainen kuuno. Silmät auki ja pää kenossa - juuri sellainen tutkiva journalisti, joka epäilee todenperäisyyttä. Sofi kuitenkin nukkuu ja pötköttelee melko paljon. 


Kaikkein rennoin on Pesonen. Pesosta ei häiritse yhtään, mikäli pientä kolinaa kuuluu keittiöstä tai joku lyö varpaansa kynnykseen. Pesonen vaihtaa asentoa ja ottaa hyviä päiväunia, välillä käyden vessassa tai syömässä. Pesonen ottaa kaiken tyynesti. 

Pesonen ottaa rennosti

Tosiasiassa kissat "villitsevät" ja inspiroivat enemmän toisiaan kuin minun haahuilevat liikkeet. Toinen rapisee jossain, niin toinen innostuu siitä ja kolmas pelästyy sitä jotain. Samalla kaikki ovat päät pystyssä ja ruletti on valmis. Näin elää pieni kissakaupunki. Kun kaikki nukkuvat samanaikaisesti, on hiljaista. 

Juuri tällä hetkellä höntyilijät Hannu ja Piri ovat hereillä. Hannu päivystää oviaukossa ja Piri makaa pöntön päällä silmät auki. Muut nukkuvat. Valmistaudutaan viettämään puolen päivän siestaa.  

perjantai 11. joulukuuta 2015

Nappulakielto

Päättäväinen Pesonen
 Pari päivää ( no eihän se todellisuudessa niin mennyt. Eilen illalla annoimme jokaiselle nenän eteen kuivanappuloita, paitsi Pesoselle, jolla on nappulakielto. Nappulakielto juontaa parin viikon takaisesta hammaslääkärireissusta ja leikkausarvesta, jonka tikkejä vielä suojellaan. Tikit ovat pitäneet ja vain ensimmäisen yön jälkeen tuli suusta veristä kuolaa. Se oli aivan normaali reaktio. Ruokakielto on koskenut myös mm. sitkeää lihaa, jota kissat tykkäävät rouskuttaa antaumuksella, hampaat naristen - viime ajat onkin nautittu lähinnä jauhettuja ruokalistoja eli jauhettua sydäntä, sisäelinseosta, jauhelihaa ja tavallista märkäruokaa. Kostutettuja nappuloita on pariin otteeseen tarjottu, mutta menekki on ollut heikonlainen. Kuivia nappuloita on ollut tarjolla koko parin viikon ajan, mutta ne on sijoitettu pöydälle, jonne on tarvinnut hypätä. Pesonen ei tälle pöydälle ole päässyt. 

Ensimmäiset nappulottomat päivät Pesonen sitkeästi kiersi kaikki nurkat, joissa tavallisesti kuppeja on ollut, mutta melko pian huomasi etsintäretket turhiksi. Nappuloita ei tipu. Muuten on mennyt mukavasti, mutta viime päivinä Sofi on hieman alta kulmain alkanut tuijottamaan tätä eläkeläisten pilttivaliota ja haluaisi kunnon revittävää lihaa. 

"Koska jatketaan", tiedustelee Pesonen
Eilen illalla, muiden saadessa nappuloita, Pesonenkin lopulta kyllästyi  tilanteeseen; kuunteli muiden rouskuttamista ja lopulta kiipesi pöydälle vaatimaan omaa osuuttaan! Nappulakiellon on määrä päättyä parin päivän päästä ja Pesosta enempää kiusaamatta, annoimme tytön nauttia muutamasta nappulasta. Nautinto tai ei, mutta nielemällä kokonaisina meni. Pidämme kuitenkin sovitusta ajasta kiinni ja laskemme nappulakipot takaisin lattialle vasta parin päivän päästä ) pitäisi Petskin vielä jaksaa odottaa kuivia nappuloita. Kuinkahan mahtaa käydä, sen verran päättäväinen tyttö on!  

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Pohdintaa äänimaailmoista

Pesonen tarkkailee oven takana
Parisen kuukautta sitten sain vain pienen maistiaisen siitä, mitä Pesosen elämä voi olla. Kävimme Helsingissä Virka Galleriassa, jossa oli Mikko H. Haapojan ääni-installaatio (Helsingin reitit - HÄMÄRÄ) öisestä Helsingin keskustasta. Miltä kuulostaa yö Helsingissä, miltä kuulostaa Hakaniemen tori ennen toripäivää tai miltä kuulostaa kaupungin yleinen melu? Teos oli rakennettu pelkistä äänistä, joita kuunneltiin pimeässä huoneessa.

Heti kättelyssä voi todeta, että on onni ettemme asu Helsingin tai muun ison kaupungin keskustassa. Toki äänet jäävät seinien sisällä vaimeammiksi, mutta joka päiväinen kirskunta tai muu välillisesti kumpuava meteli on kaoottista. Riipii. Se, jonka näkevä ihminen kokee omaksi helposti hahmotettavaksi ympäristökseen (tässä tapauksessa Helsinki), on sokealle vaikeasti erotettava sekamelska. Piippaukset, törähdykset, epämääräiset mölinät jne... Ei siis ihme, että Pesonen reagoi huutamalla kun pesuhuoneessa pyykinpesukone alkaa linkoamaan. Koneen ääni käy päälle, on uhkaava. Se pelottaa. Ja totta tosiaan raskaan koneen ääni pimeässä on pelottava - sen sai todeta myös installaatiossakin. Tai ulkoa kuuluu ääntä, joka poikeaa arjen tutuista rutiineista. Outous pelottaa. 

Installaatiossa jäi kaipaamaan sen kaiken kakofonia keskellä lempeitä ääniä; tervehdyksiä kun lähestytään, tuulen huminaa - ääniä jotka rauhoittavat. Kirkuvan lokin ääni ei ollut sellainen. Sama pätenee myös Pesosen kohdalla. On tärkeää muistaa "tervehtiä" Pesosta kun sitä on menossa silittämään. Pientä höpötystä tai nimen mainitsemista. Tai jos Pesonen hermostuu jostain ulkopuolisesta vieraasta äänestä. 

Tuore lehti ei rapise, tuumaa Pesonen
Pesonen tykkää kuunnella. Se rauhoittaa sitä. Äänillä Pesonen osaa kartoittaa tilannetta - ääni on Pesosen kompassi. Ei riitä, että Pesonen tunnistaa ruokatölkin narahduksen tai kipon kilkatuksen, vaan ääniin täytyy kiinnittää huomiota ympäri vuorokauden. Jos jokin arjen ääni tuntuu epämiellyttävältä, on syytä tarkastella voiko asian toimittaa eritavalla. Aikoinaan kuuntelin levyltä elokuvissa käytettäviä efektiääniä ja kissat pelkäsivät niitä, olivat kauhuissaan. Jatkossa kuuntelin kuulokkeilla. Tahaton sormien napsuttaminen pöydän kanteen saattaa kiusata, aiheuttaa hämmennystä. Sama kuin naapuri naputtaisi seinään joka ilta - ei sitä jaksa kuunnella. Miksi siis tuottaa tarpeetonta harmia?

Rauhallinen arki pyörii pitkälti samojen kaavojen kautta ja Pesonen on siihen jo pitkälti tottunut. On silti hyödyllistä välillä herätellä itseään siihen maailmaan, jossa Pesonen elää, jotta tuntee ja tietää Pesosen paremmin. Samalla voi oppia itsekin jotain, toiset huomioon ottaen.