Pohdintaa äänimaailmoista

Pesonen tarkkailee oven takana

Parisen kuukautta sitten sain vain pienen maistiaisen siitä, mitä Pesosen elämä voi olla. Kävimme Helsingissä Virka Galleriassa, jossa oli Mikko H. Haapojan ääni-installaatio (Helsingin reitit - HÄMÄRÄ) öisestä Helsingin keskustasta. Miltä kuulostaa yö Helsingissä, miltä kuulostaa Hakaniemen tori ennen toripäivää tai miltä kuulostaa kaupungin yleinen melu? Teos oli rakennettu pelkistä äänistä, joita kuunneltiin pimeässä huoneessa.

Heti kättelyssä voi todeta, että on onni ettemme asu Helsingin tai muun ison kaupungin keskustassa. Toki äänet jäävät seinien sisällä vaimeammiksi, mutta joka päiväinen kirskunta tai muu välillisesti kumpuava meteli on kaoottista. Riipii. Se, jonka näkevä ihminen kokee omaksi helposti hahmotettavaksi ympäristökseen (tässä tapauksessa Helsinki), on sokealle vaikeasti erotettava sekamelska. Piippaukset, törähdykset, epämääräiset mölinät jne... Ei siis ihme, että Pesonen reagoi huutamalla kun pesuhuoneessa pyykinpesukone alkaa linkoamaan. Koneen ääni käy päälle, on uhkaava. Se pelottaa. Ja totta tosiaan raskaan koneen ääni pimeässä on pelottava - sen sai todeta myös installaatiossakin. Tai ulkoa kuuluu ääntä, joka poikeaa arjen tutuista rutiineista. Outous pelottaa. 

Installaatiossa jäi kaipaamaan sen kaiken kakofonia keskellä lempeitä ääniä; tervehdyksiä kun lähestytään, tuulen huminaa - ääniä jotka rauhoittavat. Kirkuvan lokin ääni ei ollut sellainen. Sama pätenee myös Pesosen kohdalla. On tärkeää muistaa "tervehtiä" Pesosta kun sitä on menossa silittämään. Pientä höpötystä tai nimen mainitsemista. Tai jos Pesonen hermostuu jostain ulkopuolisesta vieraasta äänestä. 

Tuore lehti ei rapise, tuumaa Pesonen

Pesonen tykkää kuunnella. Se rauhoittaa sitä. Äänillä Pesonen osaa kartoittaa tilannetta - ääni on Pesosen kompassi. Ei riitä, että Pesonen tunnistaa ruokatölkin narahduksen tai kipon kilkatuksen, vaan ääniin täytyy kiinnittää huomiota ympäri vuorokauden. Jos jokin arjen ääni tuntuu epämiellyttävältä, on syytä tarkastella voiko asian toimittaa eritavalla. Aikoinaan kuuntelin levyltä elokuvissa käytettäviä efektiääniä ja kissat pelkäsivät niitä, olivat kauhuissaan. Jatkossa kuuntelin kuulokkeilla. Tahaton sormien napsuttaminen pöydän kanteen saattaa kiusata, aiheuttaa hämmennystä. Sama kuin naapuri naputtaisi seinään joka ilta - ei sitä jaksa kuunnella. Miksi siis tuottaa tarpeetonta harmia?

Rauhallinen arki pyörii pitkälti samojen kaavojen kautta ja Pesonen on siihen jo pitkälti tottunut. On silti hyödyllistä välillä herätellä itseään siihen maailmaan, jossa Pesonen elää, jotta tuntee ja tietää Pesosen paremmin. Samalla voi oppia itsekin jotain, toiset huomioon ottaen.