Joulun kuulumiset

Pesosen hyppy menee hieman pallon ohi.

Pesonen löysi joulufiiliksen jo hyvissä ajoin ennen aattoa ja jatkoi sitä läpi joulunajan mm. leikkimällä usein itsekseen pallon kanssa. Tuttu kurina ja Pesonen pallo suussa. Oman arkisen rutiinin säilyttäminen lähinnä kellonajoissa helpotti kissojen oloa. Kissat tiesivät milloin ruokaillaan ja milloin leikitään. Niin Pesosen kuin muidenkin kanssa joulu on ollut mukava ja leppoisa.

"Nuuh nuuh, onko tämä minun?"

Aattoilta meni kaiken kaikkiaan hienosti! Lahjanarut kerättiin hyvissä ajoin roskapussiin ja muutenkin turhat vaaratekijät lahjojen ympäriltä poistettiin. Osa papereista heitettiin lattialle, missä kissat saivat rauhassa "kylpeä". Pesonen uteliaisuuttaan kolusi lahjakasasta omia lahjoja ja jotain kilteille kissoille tulikin. Mukava oli huomata kuinka hienosti sukulaiset olivat ottaneet huomioon kissat ja hommanneet jotain pientä myös niille. Kiitos siitä! Aaton tohinat ja erikoiset aikataulut ei Pesosta tai muuta porukkaa sen koommin pelottanut. Joulu rauhallisuuden puolesta lienee helpommin käsiteltävissä.  

Kuusi koristeineen on saanut olla rauhassa. Alaoksat jätettiin kissoille näykittäväksi ja varsinkin Pesonen on parturoinut niitä tasaiseen tahtiin. Mikäli Hannu on ollut "hukassa", on se yleensä löydetty istumassa kuusen alla. Kuusen koristeet on myös saaneet olla täysin rauhassa. Hyvissä ajoin annoimme kissoille oman koristepallon riepoteltavaksi. Se lienee riittänyt. Myös muut jouluiset koristeet on jätetty rauhaan. Eniten ihmetystä on kerännyt parikymmnetä senttiä korkea, eteisen pöydällä seisova olkipukki, johon ei ole nyt eikä aiempina vuosina koskettu laisinkaan.

Piri-kinkku pöydässä

Ruokapöytä on myös saanut olla rauhassa. Rytmi on lähinnä ollut sellainen, että kun pöytä on ollut katettuna, ovat kissat olleet nukkumassa. Pariin otteeseen on keittiöstä matto nostettu ruokakippojen päältä pois, kun on ollut touhuvaihde päällä. Mattojen oikoilu on kuitenkin arkipäivää, joten sitä ei joulun piikkiin lasketa.

Siinä missä itse olemme syöneet (maltillisesti), ovat kissat perusruuan lisäksi saaneet vain paria ylimääräistä herkkua; kuivattua kanaa ja katkarapua. Tarkoituksella on mässytys jätetty vähemmälle, ettei joulun jälkeen olisi tehtävä painon suhteen hankalaa korjausliikettä. Sama pätee itseen. 

Jouluajan kruunasi tänään "tädin" käynti Hannun päivän kahvilla. Aluksi Pesonen hiipii sivuvasemmalle pöydän taakse, mutta ajan kanssa taapersi keittiön kautta kuulostelemaan leikin tuoksintaa. Se että Pesonen aistii tilanteen olevan harmiton, on hienoa! Hienoa oli myös nähdä kuinka kissat yksi toisensa jälkeen heittäytyivät leikkiin, vaikka tämä "täti-ihminen" ei joka päiväinen vieras olekaan. 

Lakulla "maaginen hetki" menossa

Aivan siihen maagiseen siniseen hetkeen emme tänä jouluna kelien puolesta päässeet, mutta oma maaginen henki laskeutui joka tapauksessa. Saimme itse kukin viettää juuri sellaisen varpaita napsuttelevan joulun kun tahdoimme. Osin kissatkin huokailivat arjen karkausta ja joulun rauhaa. Niin sikeästi päät putoilivat nukkumapaikkojen lämmössä. Vielä päivä tai pari ja valmistaudumme vuoden yhteen pahimpaan päivään. Se tulee, mutta ei vielä. Ei ihan vielä. Grhh pyyh...grhhh pyyhh...