Rauhallista joulun viettoa

Tämän vuoden joulua on Pesosen porukoilla viettetty rauhallisissa merkeissä. Likipitäen uneliaissa, sillä perinteinen tonttujen piilotuskin jäi 27 pvän ohjelmaksi.

Mökin pihasauna saanut kissa-aiheisen verhon

Aaton alkutaipale oli pyhitetty henkilökunnan levolle, joka aamupäivän aikana huristeli esilämmitetylle mökille keittämään puuroa ja saunomaan pihasaunassa. Samalla saatiin ruokittua pihapiirin runsaslukuinen linnusto - unohtamatta kauralyhdettä. Hiiret saivat saunaan vihdan ihmeteltäväksi.

Henkilökunnan nauttiessa maaseudun hiljaisuutta, kotona kissoilla olisi ollut oiva mahdollisuus testata kuusenjalan kuntoa tai muuten vain laittaa ranttaliksi. Iltapäivällä kotiin saapunut henkilökunta totesi yhtä lattialla notkuvaa kuusenkoristetta lukuunottamatta kaiken olevan tip top. Uneliasta porukkaa oli sitäkin enemmän. 

Pesonen pesee pyhäkuntoon

Ainoastaan Tippa on pyhien aikana piipahtanut pöydällä henkilökunnan ruokaillessa ja silloinkin odottanut kiltisti pientä rasvamoukkua. Piri on pari kertaa käynyt penkin päällä kurkkimassa. Joinakin vuosina on henkilökunnan veitsi-käsi saanut kannatella uteliasta kissaa ja haarukka-käsi hoitanut yksin ruuan lappamisen. 

Aattona parasta olisi luullut olevan lahjapaperien rapina, mutta kiinnostavampi paperi oli tapaninpäivänä lattialle lennähtänyt kukkapuskan paperi. Paperi kuin paperi, riitti siitä riemua. Kissojen lahjoista eniten "riemua" tuli höpöporkkanasta, joka iltaa kohden vettyi kuolasta, triplaten painonsa. Vuoron perään kissat kävivät kiehnäämäässä höpö-porkkanaa, välillä pienen kinan kanssa, mutta lopulta sula sopu säilyen. 

Pesonen tutkii kukkapaperia

Höpö-porkkana

Parhaita hetkiä ovat kuitenkin olleet ne joulun pyhien syvät hiljaisuuden hetket, jolloin tuvan nurkissa siellä täällä kuuluu pöhinä ja koipia ja kauloja oijotaan. Kuusen valot ja parvekkeen kynttilät ovat ainoita valonpisteitä. Glökin tuoksu on jäänyt vangiksi kiertämään keittiötä. Varjotkin lepäävät. 

Hannun nimipäivä sunnuntaina "rikkoi" joulun vieton. Kissa-täti tuli läpi tuiskun ja toi Hannulle karkkipussin. Hannun pussi oli se, jossa oli sydäntarra ja toiset saivat sen pussin, jota koristi piparitarra. Täti kakutettiin ja kissat karkitettiin.

Hannun-päivän sankari heräilee

Jetta ottaa rennommin

Pyöreimmät silmät tulivat siis vasta 27. pvä, kun perinteinen tonttujen piilotus oli aattoillan ohjelmistosta unohtunut. Henkilökunnan omia omituisuuksia, josta kissat saavat ihmettelyä. Piruako ne nyt pyörii. Viisi pientä paperitonttua kumpaisellekin ja sillä välin kun toinen istuu jemmassa, toinen piilottaa oman tonttu-viisikkonsa. Tontut täytyy tulla näkyville, mutta konstikkaita paikkoja saa keksiä. Ja sitten etsimään. Sitä kissat ihmettelevät ja kulkevat parhaimmilaan perässä ja miettivät henkilökunnan mielenterveyttä. Pari löytyy helposti, mutta loppu menee liki komikaan puolelle.  

Laku ja Sofi ihmettelevät henkilökunnan tonttujen piilottamista

Välillä tonttu on piilotettu alueelle, joka on kissojen ulottuvissa ja osa tontuista onkin raajarikkoja. Tälläkin kertaa yksi tontuista löytyy kiipeilypuun takaa, seinään tintattuna. Mahtaako olla Sofilta turvassa koko joulun ajan? Jossain vaiheessa tontut kerätään talteen ensi joulua varten. Lystikäs traditio! 

Tiedä kissoista, mutta henkilökunta nauttii. On myös aistittavissa, että mitä pidemmällä joulua ollaan, sitä enemmän myös kissat nauttivat henkilökunnan läsnäolosta. Kaikki herkuttelevat milloin mitenkin. Syviä haukotuksia ja löysää leikkimistä. Kiire ja nopeat liikeet ovat poissa. Ei tarvitse säntäillä ja ravata ovesta. Aika saa vastinetta. 

Pesosen ja Sofin Tapanin tanssit

     

   

H y v ä ä j o u l u a !

Pesonen porukoineen toivottaa kaikille rauhallista ja mukavaa joulua!

Kylymäää!!!

Nyt kun elelemme vuodenvaihteen loppua ja kelit ovat mitä ovat eli sahaavat tuossa nollan asteen molemmin puolin, niin tuntuu että lattiat ovat alati kylmät ja joka rakosesta vetää viima. Kissat tuntuvat toimivan lämpömittareina, sillä ne ovat herkemmin nousseet lattiarajasta hieman ylemmäksi.

Tänään Pesonen ja Laku pötköttelivät penkin päällä ja myöhemmin illalla Laku kipitti henkilökunnan viltin alle. Ylipäätään on erikoista, että Lakua saa samalle sohvalle henkilökunnan kanssa. 

Pesosella ei sinänsä luulisi kylmän lattian kanssa olevan ongelmia, mutta viime päivinä Petski on nähty pötköttelevän lähempänä patteria. Tosin patteri sijaitsee aivan parvekkeen oven vieressä, jota silloin tällöin, mm. Hannun toimesta joudumme pitämään auki. Eikä Petskikään ovea raaputtamatta voi olla:). 

Pahittelut kuvatekstien puuttumisesta. Uusittu bloggeri ei todellakaan toimi niin kuin haluaisi.

Pesosen vuosikalenterin arvonta!

Pesosen vuosikalenteri on arvottu. Arvontaan osallistui sekä blogin puolelta ilmoittautuneet, sekä facebooking puolelta. 

Arvonta sisälsi dramatiikkaa, sillä tekniikan kanssa oli suuria ongelmia ja sen lisäksi itseoikeutettu arpoja Rva Pesonen siirsi kesken arvonnan vastuun Hannulle. 

Mutta seuraavasta videosta selviää kuka voitti Pesosen vuosikalenterin 2021.

Jännittävää loppuiltaa!

-Petski-

  

Arvonta!

Arvotaan Pesosen vuosikalenteri 2021 (A4, sisältää nimipäivät). Osallistumaan pääsee kommentoimalla. Osallistumisaikaa on 6.12. sunnuntaihin klo 18.00 asti.

Ensimmäinen luukku avattu... ja loput varattu!

Laku nuuhkii kalenteria

Joulukuun 1. pvä - se on se päivä, kun ennen kukon laulua rapisee kotien nurkissa, niin kuin hiiri tekisi tietä sanomalehtipinkan lävitse. Pimeässä tihrustetaan missä  joulukalenterin ensimmäinen luukku on ja sitten kun sen löytää, ei sitä saa suurilla sormilla auki. Kissoilla ei ole tätä ongelmaa. Ne vähät välittää numerojärjestyksestä tai siitä kuinka se luukku aukeaa. Tärkeintä on päämäärä. Jättäkää vaan se kalenteri siihen lattialle. Kyllä me hoidetaan se.

Pesosen porukoilla joulukalenterin avauksessa täytyy olla henkilökunta, vahtimestarit paikalla. Yksi luukku ei seitsemälle riitä, vaikka yksi kissoista nukkuisi. Laku tulee vasemmalta, Sofi oikealta ja Hannu takaa. Rapina on rapinaa ja kissa tietää sen. Kaikki nauttivat härdellistä. Joku saa luukun namin ja loput pääsevät varapatruunoille, Cosman nameille. 

Osalle nopea toimitus riittää, osa jää paikalle vielä pyörimään. Vähän niin kuin fiilistelemään. Piri ajattelee eteenpäin ja menee makaamaan kalenterin päälle. Ottaa tontin. Loput luukut ovat näemmä varatut. Makaa ehkä vartin ja sitten kömpii joulun hengessä ylös. Kaikille kivaa huomennakin. Hyvää joulukuuta! 

Piri varannut loput joulukalenterista

  

Kivijalkakauppa palvelee

Joulukuusen pallo tabby oranssi

Viime viikko on suosittu paikallisia kivijalkakauppoja ja saatu vastinetta enemmän mitä isot massakaupat pystyvät tarjoamaan. Vastine tarkoittaa lämminhenkistä asiakaspalvelua ihmiseltä ihmiselle ja samaan aikaan elämyksiä. Auto sai turvavyön, henkilökunta päivitetyn tietokoneen ja kuusi pallon. 

Paikallinen eläinkauppa Salamanteri on "laajentanut" valikoimansa joulukuusenkoristeisiin ja myy rikkoutumattomia joulukuusen palloja kissa- ja koiranaamoilla, hintaan 8,90e. Pallon halkaisija on 7,5 cm. Palloja saa myös verkkokaupasta, mutta hintaan lisätään paketin postituskulut. Tällä erää varastossa näyttäisi olevan mm. kissa musta, birma ja maine coon, tabby ja persialainen. Tuotteiden saatavuutta voinee tiedustella Salamanterista.

https://salamanteri.mycashflow.fi/product/73/joulupallo---kuusen-koriste

Pallo myyntipaketissa

- - - - - - - Jotkut päivät on kultaa ja kahvia kans - - - - - - -

-olipa raskas päivä

- joo, mukava päästä kotiin 

- keitetään hyvät kahvit ja tehdään paremmat voileivät

- taidan heittäytyä pitkäkseen kun kahvit on juotu

- kissoille ensin sapuskat

- mä voin jeesaa

- no niin, kotona olla.., varo ettet astu oksennukseen

- ok, missä se on?

- ihan oven takana. Ei ole paljon. Taitaa olla ruoho

- laitoitko paperilapun päälle

- laitoin

- hu huu. Onko kaikki koton..

- Hannu! Onks nää sun!?

- mitä Hannu on tehny?

- älä tuu. Et sä tänne ny pääse. Hannu on hiekottanu koko eteisen

- mee sä antaa ruokaa, ni mä lakasen. Keitetään ne kahvit sitte

- joo

 - mä otan ton yrjönki kun oon lakassu

- joo.. mitä tääl on tapahtunut. Kaikki vedet kaatunu!

- missä?

- keittiössä. Lainehtii koko paikka. Tuu ny kattoo.

- en mä ehdi. Pitää lakasta ja yrjö siivota

- tääl on joku kauhonu vedet lattialle. Annaks sää kissoille, ku oot lakassu

- joo, kuha otan sen yrjön

- mä e ehi nyt. Tuo paperii

- en mä ehi

- Hannu keitä kahvii!

- ookko käyny olkkarissa?

CAT, MBU <- & Co. - osa II

 "Hyvää syksynjatkoa!", lukee ilmoitustaululla. Kaikki on ok. Koneet ja käry ovat poistuneet ja nyt saamme rauhassa nauttia työn hedelmistä. Kuinka sileä ja tumman puhuva uusi piha on.

Katsojat muistavat ensimmäisen osan, jossa CAT, MBU ja kumppanit viljelivät pihalla kauhua repiessään asvaltin rujosti auki ja käryttäessään auringon pikisen harson taakse hiipumaan. Äänimaisema oli kakofonista massaa.

Elokuvan traileri on juuri alkanut. Pariskunta hymyilee kissojen kanssa ja keittelee kauramaitokaakaota pienessä keittiössä. Kynttilän liekki lepattaa rauhallisesti parvekkeella. Kissa kehrää. 

Päivä alkaa aurinkoisena. Talvikauden ensimmäiset punatulkut piipahtavat takapihan kuusessa. Ilma on raikas - mukavan raikas lähteä kauppaan. Pihalla kuura on leikkinyt autojen ikkunoissa. Katse ei kuitenkaan pysy kuurassa pitkään, sillä aamun aikana on tuoreeseen asvalttiin ilmestynyt punaisia viivoja. Ne tekevät suorakulmaisen kuvion. Ne ovat merkki. Tekstiviesti saapuu: "autopaikat 15 ja 16 tulee tuolloin olla vapaita". Viesti tulee salaperäiseltä "isännöintsijältä", joka "huolehtii" taloyhtiön asioista. "Isännöitsijältä", jonka tiedetään olevan kytköksissä aiemmin pihalla riehuneisiin koneisiin! CAT ja MBU!

David Lynch saattaisi olla otettu tämän
"elokuvan"lavasteista. Pihalla rekka,
joka on syönyt henkilökunnan
autopaikan.

PERJANTAI 13. PVÄ, klo 07.00

Kuuluu jylinää. Alatalon pihaa revitään auki. Sitä ei näe, mutta sen kuulee. Näin luulen. Tieto siitä, että siellä auotaan paikkoja, saa asioita kuulemaan. Autopaikat 15 ja 16 ovat yläpihalla. Toinen niistä on henkilökunnan paikka. Merkattu paikka. Kissat eivät tiedä vielä mitään. Kohta ne tulevat tänne. CAT ja MBU. Kissat eivät sitä tiedä! 

Pihalla näkyy vain rekkoja, jotka ovat syöneet asvalttia. Yksi niistä on suoraan ikkunamme alla ja se on syönyt autopaikkamme! Kissat nukkuvat, osa ikkunan äärellä. Suoraan tarjottimella.

Jettaa ei kiinnosta koko touhu

Elokuvan traileri alkaa tympimään. Mitään ei tapahdu. Rekat jurnuttavat pihassa ja hyrisevät kuin kehtolaulaja katajaisen kourun äärellä. Kourun narutkin narskuvat enemmän. Jetta makaa kääröllä pyörylässään, eikä tiedä pihan asioista tuon taivaallista. Herkkä Piri on ihan omissa maailmoissaan. Ei CATtia, eikä MBUta. Asvalttipojat paiskovat hommia ja ovat pumpuloineet koneensa. Sofi piipahtaa kuvaajan pyynnöstä ikkunassa vilkaisemassa rekan keltaista vilkkuvaloa. Vilkuttaa, mutta sekään ei saa vastakaikua. Takaisin ei vilkuteta, käännetään selkä. 

Pihaa puhuu hiljaa. 

Sofi vilkaisee kuvaajan mieliksi 
pihalle

Henkilökunta huokaisee helpotuksesta, vaikka samalla ihmetteleekin asvaltin uudelleen repimistä. Kissat eivät edes ihmettele ja hyvä niin. Antaa henkilökunnan stressata ja tarjoilla ruokaa. Niillä on muutenkin vapaapäivä. Pihan korjaus on hiljainen ja ohitse päivän aikana. Täällä ei hypitty seinille, eikä juostu tolppia päin. Me saamme nukkua...? 

Joka aamu

Mansikkahillo toisessa päässä ja kaurajuoma toisessa. Siinä välissä muut aamun välttämättömät herkut. Leipää, rasvaa, Tippaa ja leikkelettä. Joka aamu. Tarkkaan nakutettu. Päivän tärkein. 

Joka aamu. Yksi tuote liikkuu ja häärää. Makaa ja määrää. Mansikkahillon ja kaurajuoman välissä. Niin kuin leikkele. Täydentää.

Pöytän notkuu, natisee. Vanha pöytä. Enemmän kantaa, enemmän natisee. Keskeltä kuitenkin jämäkkä. Jämäkkä kuin bensatippa. Pitää liikkeellä. Aivan kuin mansikkahillo ja kaurajuoma. Joka aamu. 

Kaminox-kuuri jatkuu

Pesosella on kalium-arvot hakusessa

Pesosella ovat olleet kalium-arvot hakusessa ja nyt on n. kuukauden ajan pidetty kaminox-kuuria. Eilen oli kontrolli ja tänään saatiin teksti-viestillä tulokset. Kalium arvojen alaraja on 3,3 ja Pesosen arvot ovat kuukauden kaminox tankkauksen jälkeen ainoastaan 3,5 eli eivät järin korkeat. Saimme ohjeet jatkaa kaminoxin antamista, "sillä siitä voi olla hyötyä", infosi lääkäri. No tosiasia näyttää kuitenkin olevan se, ettei kaminox imeydy, eikä se nosta arvoja haluttuun tapaan, mutta jatkamme lääkärin ohjeiden mukaan.  

Pesosen vointi on ollut koko ajan hyvä. Petski on kaikkiruokainen, pirteä ja leikkisä. "Voinnista ei huolta", summaa lääkärikin kotiutusohjeissa. Seuraava kontrolli ohjeistettiin suorittamaan "joskus, kiire ei ole". Hieman epämääräinen aikajänne eli seuraamme tilannetta ja samalla jatkamme kaminox kuuria. 

Mitä mukavaa kelle!?

Sofi on sitä mieltä, että tämä paketti kuuluu
mi..., meille!

Rapia kuukausi sitten saapui valtava ja kaunis postipaketti syvältä Suomen Hämeestä, Tampereelta. Aina kun suuri paketti saapuu, ovat kissat tohkeissaan mitä tällä kertaa tulee! Hyrinä paljastaa uteliaisuuden kuin valheenpaljastus kone. Mitä mukavaa meille!? Mitä mitä mitä!

Kun paketti vihdoin avattiin ja tilattu tuote kaivettiin esiin, kissojen hyrinä hiipui hiljakseen. Mitä ihmettä me tällä teemme? Ei tuoksu, ei maistu. Ei, vaikka kuinka kurkkivat pahvilaatikon kulman takaa tai kannen alta. Ei ole meille vaikka kuinka kiertää laatikkoa, ei se miksikään tästä muutu. Ei edes kolmannella kierroksella. Ei ole oikea osoite! Ei olekaan, sillä siihen loppui kissojen kiinteä osuus.

Piri kurkkii pahvien takaa ja ihmettelee
pakettia...

...vaan paketti tuntuu liian oudolta.

Pesonen on tykästynyt pakkausmateriaaliin.

Sofin on vaikea käsittää ettei paketti ole
hänel... heille.

 Linnut, nuo kissojen ikkunan takaiset ystävät saivat oman postipaketin. Tampereen luontokauppa oli lähettänyt nopealla toimitusajalla 15 litran lintulaudan henkilökunnalle. Osasyy on tietysti myös kissojen, sillä kissat ovat sekaantuneet henkilökunnan "kesäpaikan" linnustoon luovuttamalla karvojaan lintujen pesänrakennuspuuhiin ja esim. tänäkin vuonna pönttöjen syys tyhjennyksessä paljastui, että esim. todennäköisesti Hannun karvat olivat kelvanneet yhteen yksiöön! Ja koska alue vaikuttaa varsin asutulta, henkilökunta halusi lisätä lintujen ruokapaikkojen määrää isommalla siemenravintolalla.

Tähän loppuu kissojen osuus tässä postauksessa - loppu on pyhitetty uudelle 15 litran ruokita-automaatille, joka nimettiin henkilökunnan veljen ex-vaimon mukaan Anulaksi. Veljen nimellä pienempi automaatti roikkuu sivummalla omenapuussa. 

Anulan alku oli varsin karu. Kahdella ensimmäisellä kerralla kesäpaikkaan saavutaessa löysimme sen kylkimyyryssä maasta. Olimme laittaneet Anulan puuhun roikkumaan, mutta jo heti ensi kerralla pähkäilimme sen hurjahkoa painoa. Naru vaihdettiin vahvempaan, mutta sama toistui. "Kukkuu", vastasi Luontokaupan Johanna s-postiin ja myötäeläen itkinauroi Anulan tarinaa ja lintujen ja oravien kekkereitä maahan pudonneiden siementen parissa. Samalla hän antoi kaupunkilaiselle vinkin, että maaseudun oravatkin voivat olla ketkuja ja katkoa narut helposti. 

Vitsi me keksittiin automaatille hyvä paikka, pohtii henkilökunta. Samaa
pohtii myös orava.

Anula pudonneena ensimmäistä kertaa. 

Vinkistä koppi ja seuraavalla kerralla rautasaha käteen ja putken pätkää sahaamaan. Samalla kolme oravaa mennä vipeltää tammea pitkin, jossa Anula aloitti alkutaipaleensa. Nyt uutta paikkaa katsottiin tammen alta, mutta rautatankoon kiinnitettynä - niin ettei orava pääsisi koko koppia tyhjentämään. Ahne orava. Rautakangella räjäytettiin reikää maahan ja lekalla lätkäytettiin loput metrit. Siinä se seisoi kuin Vapauden patsas. 

Tulet tehtiin pihan nuotiopaikalle ja ruvettiin Muu-makkaran kärtsäämisen ohessa seuraamaan Anulan uutta tulemista, olemista. Olemista siinä oli jos kelläkin kun oravat kiersivät tammea ja etsivät reittiä automaatille, me seurasimme oravia ja Muu-makkaran kypsymistä. Linnut seurasivat meitä ja oravia. Muu maa makkara, oma maa automaatti. Päät pyörivät. 

Sitten orava tuli siihen kuivalle oksannäreelle. Lähestyi oksan kärkeä, tunnusteli sen taipuvuutta, katkeamispistettä. Kipitys eteen, kaksi taakse. Näk näk. Kipitys ja kurotus. Sillä välin tikka vetelee siemeniä napaansa. Orava mittaa oksaa, mittaa ja hyppää. Läts! Ei tarvitse rautatankoa kiivetä, kun automaatille pääsee katon kautta. Siinä orava makaa hajareisin vesivanerikaton päällä ja vetää happea. Taisi itsekin yllättyä. Nyt ei ole aika tuumailla vaan edetä ja syödä. Ja hetkessä orava on samalla orrella lintujen kanssa. Anula oli asiakkaansa saanut.

Orava etsii reittiä Anulaan.

Sillä välin kun orava steppailee oksalla, tikka tyhjentää automaattia

Läts! Hyppy katolle onnistu. Mitenkäs tästä eteenpäin. Kummin päin?

Lopulta oravakin löysi orrelle ja rupesi ruokailemaan

Sittemmin Anulan riittoisuutta olemme tarkkailleet ja todenneet, ettei se muiden ruokinta-automaattien lisäksi riitä kuin reiluksi viikoksi. Lisäksi Anulan asiakkaat olivat laittaneet "liiketilat" uuteen uskoon, sillä ortta ja aukkoa, josta siemenet valahtavat oli höylätty urakalla. Samoin reikää, josta alkuasetelmassa roikkui naru, oli myös sorvattu. Lisäksi oli myös aloitettu kattoremontti ja revitty kattoa irti. Suosittu paikka. 

Tänä viikonloppuna pihan linnusto, tai tarkemmin kooltaan pienemmät saivat uuden pöntön, kun kesällä huolestuttavan rikki nakutettu linnunpöntön lentoaukko pellitettiin uuteen uskoon. Tämän pöntön suuaukko on sovitettu esim. sinitiaiselle, jolle kelpaa n. 28 mm aukko (vertauksena kirjosieppo 30 mm ja talitiainen 32 mm). Samassa pönttökatsastuksessa selvisi kuusen kätköissä lepäävän pöntön mielenkiintoinen sisustus, sillä yhteen pönttöön oli raahattu nippu kuivia tammen lehtiä. Lienee linnun talvipesä. 

Sinitiaisen pönttö oli kesällä mennyt 
hurjaan kuntoon.

Sinitiaisen pönttö sai uuden pellitetyn
oven.

Alla olevaa vanhaa kerrosta ei raaskinut poistaa, sillä 
pönttö on niin nokkelasti sisustettu talvea varten. 

Uutta ruokintapaikkaa ja uusia pönttöjä tarvitaan, sillä muutaman tunnin vierailun aikana paikalla piipahti ainankin 50 talitiaista, 30 viherpeippoa, 20 sinitiaista, 10 hömötiaista ja pikkuvarpusta, viisi närheä, kaksi käpytikkaa, harakkaa ja mustarastasta. 

Voe että, olisi Pesosen porukoilla mukavaa mökin pihatarhasta (jota ei ole. Mutkikas juttu johon ehkä joskus tulee selvennys) tarkkailla ja ihmetellä pihapiirissä poukkoilevia lintuja. Nyt saa kaupungin oma lintulaivue riittää ja onhan siinäkin kun tintit tekevät ikkunan äärellä syöksyjä. Tai kun mustarastaat kaivelevat takapihan rinteen lehtikasoja.  

Remontoijat käyneet "korjaamassa" katon ja orren. Rakennustarkastaja
tarkkailee tilannettaja puuttuu mikäli talvi tekee tepposia. Tätä
hömötiaista uudistukset eivät haittaa.

Arpitavaraa

Piri tuo kovan onnen koira, on saanut vihdoinkin vatsanalus arpia hieman ojennukseen. Arvet ovat pahimmillaan tihkuttaneet verta pisaroittain ja tilanne on ollut vähintäänkin huolestuttava. Pahin vaihe oli n. puolitoista vuotta sitten, silloin kun Piri vietti kolme päivää virtsatietukoksen vuoksi Tammiston Evidensian teholla. Silloin stressitasot olivat huipussaan. Tammiston jälkeen tilanne on tasaantunut.

Piri pesulla eteisen pöydällä asfalttiprojektin aikaan. Vatsakarvasta pilkottaa
verinen alue.

Piri on ollut aina stressi-kissa ja stressannut kaikkia uusia vuosia ja muita kissalle epävakaita stressi "juhlia". Stressi ilmenee vatsanalustaa nuolemisella ja kun ihoon asti on päästy, on se mennyt myös rikki ja tihkuttanut verta milloin enempi, milloin vähempi. Toipuminen siitä on kestänyt epämääräisen ajan.    

Vatsan nuolemiseen on ollut toinenkin syy, ellei jopa pääsyy. Se on nyt selvinnyt kotitarkkailulla. Hannun lääkärikäynnin jälkeisen seitinsyönnin kiellon kumoutumisen jälkeen, Piri avasi jälleen vatsansa nuolemalla. Silloin alkoi raksuttamaan. Silmälasit pois silmiltä ja kissanruokien tuoteselostusten kimppuun. Abbor, lax jne... Kaikki kaikui kuin kirosanat kirkontornissa. Raksutus johti toimenpiteisiin ja kaikki kalapitoiset ruuat otettiin erilleen. Ihan vain kokeeksi. Todella monesta tuotteesta löytyi joko lohiöljyä tai kalaöljyä. Tapahtui jonkin näköinen läpimurto, joka vaati vielä todisteita. 

Mitä kauemmin kalapitoiset ruuat olivat pannassa, sitä enemmän nuolemiset jäivät vähemmälle ja hiljakseen paljaaseen kohtaan alkoi palautumaan Pirin-valkea karvapeite. Raksutus oli saanut hieman vastinetta. Se aivoraksutus. 

Pirin allergiaa ei ole tutkittu tohtorilla, mutta kotilääkärin vaisto ja henkilökunnan kokemukset ovat niin vahvoja, että diagnoosia voi pitää selkeänä. Kalaruuat on poistettu ruokapiiristä kokonaan ja ne pienelläkin präntillä olevat tuotteet ovat jääneet kaupanhyllyyn. Abbor, lax, lohiöljy, kalaöljy. Vähäinenkin annos kalaa vaikuttaisi riittävän nuolemisreaktion alkamiseen.

Pari viikkoa sitten, kun henkilökunnan kokki makasi lattialla, huusi selkäänsä ja yritti siinä sivussa muistaa ajatella, tuli Pirin kala-allergiaan vahvistus. Kissoille annettiin huomaamatta kaksi päivää Prima Catin chicken adult raksuja, joka sisältää lohiöljyä. Piri nuoli mahansa auki. Samaan saumaan iski sitten stressaava asfaltti-remontti, joka repi arpia vieläkin enemmän auki ja jälleen sängyn päältä löytyi veristä hyhmää. Mutta nyt kun tieto allergiasta oli hoksattu, niin asfaltoinnin jälkeen arven umpeutuminen kävi nopeammin ja nyt tilanne on ok. Vatsan pieni läikkä on ummessa, mutta karvat eivät ole vielä palautuneet.

Piri on rauhallisempi ja sitä myöten myös henkilökunta. Loput seitistä jäi pakastimeen ja sinne saa jäädäkin. Täytyyhän pakastimessa jotain olla. 

 

CAT, MBU <- & Co. sekoittivat pakkaa

 Maa tärähteli, se räjähteli niin että asfaltti kuoriutui pois. Oli tilattava koneet tekemään bitumia pihaan. Keskelle lokakuuta laskeutui polttavan kesäkadun aikakapseli. Kissolla oli paljon ohjelmaa, ehkä liikaakin. Ne eivät tykänneet! 

Laku

Maanantai aamuna se alkoi - kaukaisena jylynä pihan perältä. Nopeana vyörynä se eteni. Traktorin edessä riehuva koura kauhoi asfalttia irti ja heitteli sitä kuorma-auton peräkitaan. Vaikka repiminen alkoi rauhallisesti, hiljakseen ennustettavissa edeten, kissojen mieleen tämä ei ollut. Siitä lähti sellainen ääni, joka ei totta tosiaan herättänyt mielenkiintoa, ei vaikka mitä erikoisempia ääniä päästäviä härpäkkeitä hyöri pihaa ympäri. 

MBU <-

Pikipojat tekivät kaikkensa, olivat kaivaneet 70-luvun nimismiehen kiharoista bensankatkuiset, tuhansia litroja öljyjä kuluttaneet koneet ja tuoneet ne kaivamaan, lanaamaan ja tasoittamaan. Ikkunat laskivat äänivyöryn ja seinät tärähtelivät jyrien hakatessa asfalttimassalle petiä. 

Pirillä otti koville. Pirillä se iski stressin päälle ja vatsanseudun vanhat arvet auki. Pesonen hätääntyi ja aika ajoin huuteli porukkaa kasaan. Silloin kun pienin, mutta kovaäänisin ja suhteiltaan tehokkain pirunlinko takoi maata tasaiseksi ja uutta petiä alleen laskeva konekompleksi kärytti bitumia talon pienistä venttiileistä ja raoista, Pesonen oli eniten hädissään. Hannu manasi sängyllä katkenneita päiväunia ja toivotti koko laitteistolle pikaista kotimatkaa.  

Hannu manaa hävinneitä unia. Taustalla tulee uutta bitumia.

Tippa ei työkoneita kuullut, joten Tippa nostettiin syliin ja näytettiin, mutta kiinnostus oli nolla.

Paljon kertoo Tipan suhtautuminen, Tipan joka tunnetaan valtakunnan kovimpana Citykatti-bongarina. Kun pihaan saapui kaikkien cityCATtien emoalus pelkkä CAT, Tippa käänsi kylkeä. Tippa antoi pakit koko porukalle, niiden leluille ja viestitti ettei esitys nyt uppoa.  

Liika on liikaa - liian isoja, liian äänekkäitä ja liian monta. Kaikella on kissan rajansa. Mutta kuin härnätäkseen, perjantain esitys jätettiin viime tippaan. Pihaa ei saatu vielä valmiiksi. Kissojen puolelta viesti on kuitenkin annettu. Siistikää piha, mutta tehkää se nopeasti ja pysykää hiljaa. Me haluamme nukkua!