Piri

N. puolitoista kuukautta sitten jätimme Pirille jäähyväiset. Olimme ajaneet tiistaina aamuvarhain Hämeenlinnan Evidensiaan, jossa Piri tutkittiin ja tutkimuksen tulokset kerrottiin samassa paikassa pari tuntia myöhemmin. Evidensiasta tulleen soiton jälkeen tajusimme ennen tulosten kertomista tilanteen olevan huono. Piriltä löytyi kasvaimia, ainakin takavatsasta ja vasemmassa kyljestä.  

Pirin vointiin oli tullut dramaattinen muutos paria päivää aiemmin aamuyöllä, kun Piri alkoi haahuilemaan. Ensin Piri kiersi ympyrää, jonka jälkeen alkoi tauoton kävely. Piri käveli ja käveli. Hädin tuskin saimme Piriin kontaktia. Annoimme Pirille kipulääkettä, jonka jälkeen Piri nukahti.

Koska emme olleet varmoja oliko Piri käynyt vähän aikaan kakalla, annoimme mahdollisen ummetuksen hoitoon pegorionia. Päivällä tuli haiseva kakka, mutta kuluneen loppuviikon kakoista ei ollut tietoa. Kävely ja haahuilu kuitenkin jatkui. Piri käveli muita päin, ruokakippojen ylitse, käveli itsensä nurkkaan kuin robotti-imuri, mutta ei kääntynyt takaisin vaan jäi hetkeksi paikoilleen. Piri ei hyppinyt laisinkaan, eikä osannut pakittaa, vaan kampesi kierteellä nurkista pois. Piri söi jos nenän eteen työnnettiin lautanen, ikään kuin estettiin liike. 

Sunnuntai iltana annoimme lisää pegoriania, mutta mitään ei tullut. Yritimme myös varata aikoja lääkäreille, mutta kaikkialla oli ajat menneet. Maanantaina annoimme aamupäivän aikana mahdolliseen ummetukseen parafiiniöljyä kahdesti. Aamupäivällä alkoi myös puhelinsoittorumba eri paikkoihin tilanteen kartoittamiseksi. Kerroimme sen hetkiset faktat ja meitä ohjeistettiin vielä odottamaan, mutta toimimaan mikäli tilanne vielä muuttuisi. 

Kaikkea vaikeutti myös vallitseva säätilanne, sillä lumimyräkkä pakotti ajattelemaan kokonaisturvallisuutta, sillä tiet olivat paikoin vaarallisessa kunnossa. Ilman henkilökuntaa tai autoa mitään ei olisi voinut tehdä. Maanantai-iltaan mennessä ei ollut tapahtunut minkäänlaista muutosta. Olimme valmiit lähtemään Evidensiaan, Tammistoon tai Hämeenlinnaan, mutta linjoilta ei päässyt läpi - soitto kunnallisen eläinlääkärin päivystykseen ja selonteko. Faktoihin pohjautuen hän ohjeisti odottamaan vielä yön yli.

Klo 03.00 aikoihin tilanne oli pysynyt edelleen samana, mutta paria tuntia myöhemmin Piri oli ajanut itsensä nurkkaan ja hengitys oli käynyt vaivanloiseksi. Siinä vaiheessa pääsi Hämeenlinnan Evidensia päivystyksestä läpi. Emme odottaneet lumimyräkän rauhoittumista, vaan summasimme suunnan, etelän ja pohjoisen välillä, kumpi olisi mahdollisesti turvallisempi. 

 Kun lähdimme Hannu tuli ovelle saattamaan. Hannu ei koskaan aiemmin tullut ovelle, kun koppa on ollut kädessä. Ne olivat jäähyväiset.

Kasvaimet yllättivät. Aiemmilla lääkärikerroilla tutkimuksissa ei paljastunut mitään noin vakavaa, vaikka Piriä tutkittiin vuosien saatossa melko paljon. Yksikään lääkäri ei tehnyt ratkaisevaa liikettä. Evidensiassa Piri tutkittiin kuten pitää. 

Käsinkirjoitettu kortti Evidensiasta

Pirin poismeno on ollut erilainen, vaikka Piri ei ollut viime hetkinä laisinkaan oma itsensä - poismenon jälkeen elämässämme on ollut enemmän paikattavaa kuin ennalta arvasimme. Surun jättänyt reikä on ollut vaikempi tilkitä, sillä muistot pitävät sitä reikää auki. Nyt kun Piri tulee mieleen, muistamme terhakan hännän, joka heilui omissa korkeuksissa. Muistamme kuinka suuren romuluisen olemuksen vuoksi Piri koputteli päätänsä huonekalujen alaosiin. Piri polki tyynyt uuteen uskoon. Piri oli tietämättään joukkuepelaaja, joka piti pukukopissa henkeä yllä. Piri piti huolta myös henkilökunnasta. 

Liian lyhyeksi jääneen elämän aikana Piri keräsi valtavan määrän muistoja. Kaikki ne yhteensummattuna Pirin muisto tulemaan olemaan rakas, elämäntäyteinen ja se tulee kestämään pitkään. Todella pitkään.

 

         

Jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan

"Pirillä on selvä sivuääni sydämessä. Suosittelen sydämen ultraäänitutkimusta." Kirjattu 2.6.2020.

Henkilökunta hämmästyi, kun tohtori stoppasi aikeen Pirin hammashoidosta. Siinä se lukee selkeästi, kaksi viimeistä lausetta. Sivuääni sydämessä. Ei nukuteta. No, hampailla ei sinänsä kiire ollutkaan, sillä ne on jokin aikaa sitten hoidettu. Tämä edellä oleva episodi tapahtui n. kaksi kuukautta sitten eläinlääkärissä. 

Älä Piri kupsuta, mutta poika kupsuttaa. Tilanne pari kuukautta sitten

Enemmän huolta aiheutti Pirin vatsa, jonka poika oli taas nuollut auki. Tätä ennen vatsan kanssa oli käyty lääkärissä tuolloin kesäkuun alussa ja siinä hässäkässä olimme sivuuttaneet nuo kaksi viimeistä lausetta. 

Piri on ollut kotona hankala punnittava, eikä se nytkään ollut onnistunut, sillä Pirin 1,29 kg:n painonpudotus puolessa vuodessa tuli yllätyksenä. Tiesimme painon pudonneen, mutta että noin paljon. Lääkäri mietti strategian, jutteli ja passitti henkilökunnan tutkimuksen ajaksi pois.

Hentoisen rauhoitteen turvin tutkittuna lääkäri pystyi kertomaan, ettei sydämen sivuääntä kuitenkaan löytynyt. Eli viime kerran "sivuääni" oli jännityksen tms. sivuääni. Vatsanseutu aiheutti lääkärissä kuitenkin huolta. Koska Pirillä on korvien seudulla havaittu mastsolukasvaimia, niin kasvainta ei nytkään pois suljettu - mutta ei sitä löydettykään. Solmukkeissa ei poikkeavuutta. Pirille annettiin kortisoonipistos ja lähetettiin kotiin "jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan" - lauseen kera.

Seisoimme kuin rätisevän jään päällä, mutta läpi emme pudonneet. Järven syvyydestäkään ei ollut tietoa. 

Tuosta viimeisimmästä lääkäriretkestä on kulunut nyt tuo n. kaksi kuukautta ja Pirillä on edelleen vatsan seutu hieman auki. Sen verran auki, että se eilen jätti muutaman veripisaran peiton päälle. Piri on nuollut karvoja n. puolikkaan kämmenen alueelta, mutta tänään tilanteen katsottuamme, huomasimme siinä myös hentoisen karvankasvun. Mutta tilanne saattaa muuttua nopeasti. Stressikissa. Piri on viime viikot ollut kuitenkin hieman reippaampi ja selkeästi sosiaalisempi. Silloin tällöin nukkuu henkilökunnan kanssa ja tekee Pirimäisiä temppuja. Se luetaan hyväksi merkiksi. 

Koska kasvainta ei löytynyt, aloimme itseoppineesti pohtimaan ruoka-aine allergian- tai suolistosairauden mahdollisuutta. Kokki on taituroinnut jossain eliminaatiodietin ja ruokavaliotutkiskelun välillä. Isommassa kissataloudessa on haasteellista tehdä aivan täyttä kahdeksan viikon proteiinisulkua, jonka eliminaatiodietti vaatisi. 

Piri rentona, mitä nyt kuvaajaa katselee. 

Nyt Piri syö mm. hypoallergiaruokia ja monoproteiiniruokia ja kaikista ruuista pidetään kirjaa. Samalla arvioimme päivittäisen rapsuttamisen määrää. Mm. kana on alustavasti päässyt mustalle listalle. Pirillä on ollut hyvä ruokahalu ja melkein tekisi mieli silmämääräisesti sanoa, että painoa on hivenen tullut lisää. 

Em. faktoihin täytyy vielä muistaa Pirin stressiherkkyys ja esim. kolinat ulkoa saattavat laukaista tilannetta uuteen suuntaan. Kortisoonista oli aikaisemmin apua, mutta sitäkin joudumme pohtimaan olisiko esim. uudesta pistoksesta enemmän hyötyä vai hakureissusta enemmän haittaa. Tällä erää pitäydymme edellisen lääkärikerran viimeisessä lauseessa, jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan.

     

Joulun vieton draamaton kaari

Pesosen porukoilla joulua on vietetty juuri niin laiskasti ja vailla suurempia draamoja kuin pitääkin. Kuuseen asennettu kilikello on kilahtanut ainoastaan kerran ja ainoastaan kahdesti on alaoksille asetettu huopakoriste lähtenyt livohkaan. Aurinkoa on palvottu ja hiutaleita laskettu. Silmä on lurpottanut.

Pesonen tutkii lahjoja

Hannu ja Piri ovat tämän joulun esillä olijat, mikäli sellaiset tarvitsee valita. Hannu on kerran heiluttanut kuusta ja pari kertaa pyrähtänyt asunnon mittasuhteisiin nähden liian kovalla tilannenopeudella. Piri taasen on ollut vastakohta ja patsastellut olohuoneen pöydällä, keittiön pöydällä, sängyllä  ja aattona lahjapapereissa. Eli näiden kahden veikkosen keskiarvo on siis täydellinen harmonia. Muut ovat solahtaneet joulun hämyyn kuin poletti ostoskärryyn.

 

Piri patsastelee pöydällä

Piri patsastelee

Ja jouluhan jatkuu. Puu pysyy ainakin vielä parisen viikkoa. Jetta ja Hannu tykkäävät järsiä sitä ja eritoten Hannu tykkää istuskella puun alla. Henkilökunta palvoo puuta ja tapittaa sitä lurpottamiseen saakka. Joulu kissoilla jatkuu vähintään loppuviikkoon, kun vuodenvaihteen häiriötekijät lisääntyvät. Pientä häiriötä saattaa tulla aiemmin, sillä naapurissa pakattiin huonekaluja pakettiautoon. Liekö muutto menossa. Ylimääräinen kolina ei tietenkään olisi toivottavaa alustamaan aaton älytulitusta. 

Mutta kaari oli tänä jouluna draamaton ja se lienee näin jälkikäteen tavoiteltu. 

Laku ihmettelee aaton hiljaisuutta - tai sitten kuinka saisi  loput nappulat
napattua joululahjasta

...ja lopulta Hannukin kuukahti.

Kotiinpaluu 2#

 Arkipäivän kotiinpaluu on jo jonkin aikaa sisältänyt kissojen puolelta muutaman samankaltaisen rutiiniliikkeen. Se on ihan yleistä, että porukka valuu ovelle joko silmät ristissä tai tolppaa vasten nojaten ja sitten raapien sitä. Sofi saattaa tulla ihmettelemään ja odottamaan mitä kantamuksia on mukana? Hannu tulee hieman hitaammin paikalle, selvästi sängystä juuri nousseena. Pesonen löntystelee paikalle kuulostelemaan.

Persoonallisempaa vastaanottoa harrastavat tällä erää Piri ja Laku. Piri ei juurikaan katsele kuka tulee ovesta, vaan kipittää yleensä makuuhuoneesta suoraan kylpyhuoneeseen ja hyppää saman tien ammeeseen. Piri ei tee tuota liikettä pakokauhun vallassa tahi karkuun juoksuna, vaan ihan rauhallisena siirtymä eleenä. Ammeessa istuen Piri sitten kurkkii ammeen reunan ylitse.

Piri juoksahtanut ammeeseen ja kurkkii

Lakun vastaanotto on riemukkaampi. Laku kipittää tohkeissaan eteiseen ja vaatien odttaa, että vaatehuoneen ovi avataan. Ja kun ovi avataan, Laku pyörähtää vaatehuoneeseen "tarkastamaan" sen. Nopea piipahdus ja sitten keittiöön pörisemään. Nopea pörinä ja äkkiä kipitys vaatehuoneeseen. Keittiössä Laku saattaa puskea paikalle tullutta Pesosta tai Sofia tai jopa Jettaa, mutta puskujen jälkeen täytyy kipaista nopeasti vaatehuoneen ovelle. Parhaimmillaan Laku on tehnyt nämä samankaltaiset liikkeet 5-6 kertaa. 

Lakun pakko päästä tarkastamaan
vaatehuone. Tuskin edes kenkiä
ehtii jalasta ottamaan.

Kissat ovat rutiinien perään ja sen huomaa varsinkin kotiinpaluissa. Mikäli kotiinpaluu ajoittuu normaalista rytmistä poikkeavaan aikaan, ei em. kiekuroita juurikaan nähdä. Silloin ollaan ennemminkin hämillään ja vielä varmemmin nähdään venytteleviä ja haukottelevia katteja. Eikä kaikki tule välttämättä vastaan, vaan silloin saatetaan vain oikoa koipea sängyn päällä. On kotiinpaluussa komitea tai ei, tervehdykset ja kuulumiset vaihdetaan joka tapauksessa! 

Kotiinpaluu #1

Henkilökunta oli viikonlopun ajan mökillä rentouttavalla työleirillä -  kantoi kädet vääränä suppilovahveroita, saunoi pimeässä saunassa ja hätisti haittaeläimiä toisaalle. Kissatäti oli sen aikaa huoltamassa Pesosen porukkaa. Kotiin paluu on aina kotiin paluu ja se käsittää joitakin perusasioita. Tällä kertaa asiat tuntuivat olevan hieman toisin. 

Kuva parin viikon takaa, mutta muuten toisinto tältä viikonlopulta; Pesonen ja
Sofi tutkivat "tuliaisia"

Siinä missä henkilökunnan loma oli periaatteessa täyden viiden tähden loma, niin kissat lienevät viettäneet kuuden tähden lomaa. Selkeimmin sen huomasi Hannusta, joka aamulla käveli kuin laput silmillä herkkunaksujensa ohitse. Nenä ei toiminut ei sitten sen kuuluisan "junan vessan" vertauksenkaan. Tulimme siihen johtopäätökseen, että "aivan varmasti" Kissatäti on tarjonnut jotain vieläkin parempaa. "Aivan varmasti" jotain tuliaisia täällä on napsuteltu. 

Hannu lienee herkutellut taskutuliaisilla?

Piri, yksi Kissatädin "aivan varmasti" rapsutettavista, laittoi aamulla henkilökunnan sängyn uuteen ratajärjestykseen. Moisia riemureippauksia ei Piri ole tovin saanut. "Aivan varmasti" Kissatäti on villinnyt Pirin, rapsutellut, kupsutellut oikeista korvantakusista.

Muutenkin tunnelma oli rennompi. Kun paikalla on ollut hyvä hoitaja, on myös kotiinpaluu kivampi. Uskaltaa astua kynnyksen yli kun tietää, etteivät kissat syöksy nälkäisinä nakertamaan lahkeita. Ja mikä hienointa, kissat tykkäävät Kissatädistä. Pysyvät rentoina. Kiitos Kissatäti! Nyt pakastin on täynnä kastiketta ja vieläpä kelloonkin tuli tunti lisää aikaa. Hyvin hoidettu!

Piri riemusteli tassut täyteen karvoja ja ottaa siihen päälle pötköttelyt
pöydän päällä.

Kevät ei ole Pirin aikaa

 Tarkkasilmäisimmät Pesosen Facebook ystävät huomasivat taannoin Pesosen ihmettelevän Pirille ilmestynyttä kauluria. Tapahtumasta on nyt n. kuukauden verran ja kauluria on pidetty aina näihin päiviin saakka.

Toukokuun lopussa, silloin kun kattoihmiset vielä kolasivat ja korjasivat kattoja ja kulkivat käytävässä, Piri aloitti alavatsan nuolemisen. Nopeassa ajassa Piri oli nuollut karvat pois ja ihon rikki, niin että alavatsassa oli useamman sentin kokoinen haavauma, reikä. Siellä kissan röllykässä. 

Pesonen ihmettelee outoa Piriä

Täyttä varmuutta haavan syntyperästä ei ole, mutta samaan aikaan ollutta kattoremonttia olisi helppo "syyttää" srtessiherkän kissan vaivasta.

Aikasemmista lääkärikäynneistä opittuina valitsimme sen toisen lääkäriaseman, sen jossa on selkeät huoneet ja ovet kiinni, sillä tiesimme että pelästyessään ja panikoituessaan paniikkiherkkä Piri lähtee herkästi yrittämään huoneesta keinolla millä hyvänsä pois. Aikaisemmin Piriä on revitty sermimäisestä seinästä irti.

Lopulta kävi niin, että Piri jäi periaatteessa tutkimatta, osin lääkärin helpohkon luovuttamisen vuoksi. Sitä ennen lääkäri oli yrittänyt kääntää Piriä sen verran selälleen, että olisi nähnyt haavan. Aluksi kun hoitaja piti kiinni takajaloista ja Pirin emäntä piti lavoista, oli kaikki ok, mutta kun hoitaja pyysi emäntää ottamaan kiinni tassuista, Piri hyppäsi veret roiskuen ison lavuaarin taakse turvaan. Piri saatiin takaisin turvalliseen koppaan ja siihen hyytyi lääkärin yritys tutkia Piriä. 

Haavauma ala-vatsassa

Lääkäri oli aikaisemmin saanut yllättäen selville, että Pirillä on sydämessä selvä sivuääni, eikä sen vuoksi lähtenyt rauhoittamaan Piriä. Viime joulukuun lääkärikäynnillä tätä selvää sivuääntä ei havaittu. Kuolion lääkäri löysi haavasta, mutta tarkempi katsominen olisi selvittänyt että tämä kuolio oli haavaan jäänyttä hiekkaa. Itse haavaan lääkäri ei kunnolla edes katsonut.

Paino kuitenkin saatiin ja se oli pudonnut melko jyrkästi n. 700 grammaa sitten joulukuun.

Kotiin Piri passitettiin antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera ja näiden lisäksi mukaan laitettiin kauluri. Henkilökuntaa ohjeistettiin päivittäiseen 10 minuutin haavan suihkutteluun (kissa joka hyppi lääkärin käsistä, 10 minuuttia suihkussa?) ja haavan puhdistamiseen kirvelemättömällä puhdistusaineella. Kontrolliajasta ja mistään muusta seuraamisesta ei ollut puhettakaan. Siitä tuli tunne ettei Pirin vointi kiinnostanut loppulaskua enempää. 

Hämillään oleva Piri totuttelee kuuppaan

Antibiootin antaminen lähti alkukankeuden jälkeen sujumaan hyväksyttävissä rajoissa. Puolitoista pilleriä päivässä tavoite melkein saavutettiin, kun pillerin murskaaminen rasvaan aloitettiin. Antibiootti yhdessä kaulurin kanssa toimi sen verran, että haavauma rauhoittui ja lähti paranemaan.

Piri on kuitenkin luonteikas kissa, eikä halunnut kaulalla keikkuvan kuupan pidätellä. Silloin nuollaan kun on tahto. Piri oppi asennot joilla pääsi haavaumaan käsiksi ja sai sen uudelleen auki. Hurjalta näyttävä haavauma huolestutti. Olimme lähtötilanteessa.

Kesällä ei villahousuja käytetä ja parit erät saksittiin lääketieteelliseen käyttöön. Samalla kun henkilökunta summaili kalsaripukua Pirin päälle, idea hylättiin toteutumiskelvottomana. Puku olisi suojannut haavaumaa, mutta kun sitä olisi pitänyt ottaa pois ja pukea, se olisi ollut tehtävä mahdoton. 

Kotilääkäri kävi internetin arkistoja lävitse ja napsi vinkkejä korvan taakse minkä ehti. Apteekista kuitattiin kassin pohjalle rapian 60 euron laskulla pihkasalvoja, haavapyyhkeitä jne...

Äänet, mittasuhteet, syöminen... kaikki on outoa.

Piriä "kiusattiin" mikä ehdittiin. Ehtiminen vaan usein tyrehtyi siihen em. luonteikkuuteen ja näpeille tuli. Salvoja kuitenkin saatiin aina silloin tällöin ja samalla jatkettiin antibiootin antoa. 

Antibiootti päätettiin kuitenkin lopettaa, koska Piri oksenteli pariin otteeseen. Antibiootin lopetus rauhoitti oksentelun, mutta muuten Piri oli melko maissa. Ensin otimme kuupan hetkeksi pois, jotta Piri pääsisi pesemään ja lopulta poistimme kuupan kokonaan. Kuupan poisto rauhoitti tilannetta. 

Piri antoi pahimman nuolemisen olla ja haava alkoi hiljakseen umpeutumaan. Nyt olemme siinä tilanteessa, että haavauma möllöttää alavatsassa ja aina silloin tällöin Piri nuolaisee sitä. Toiselle lääkärille menoa olemme passanneet, mutta olemme valmiita mikäli tilanne tuntuu siltä. Tilanne on haavauman suhteen parempi kun Piri saa olla oma itsensä, eikä kuupan kanssa keikkuva potilas. 

 

Tila haltuun!

Eilen kun aurinko paistoi täydeltä silmäterältä, Pesonen oli tuttuun tapaan rantautunut sängylle ja kahlinnut itsensä peiton päälle kuin oksainen uppotukki rantakivikkoon. Siinä se hieman heilahteli veden pärskyessä - heilahteli sen verran, että pelotteli herkimmät kalat sivummalle. Pesonen oli vallannut tilan haltuun!

Pesonen valtaa tilaa, Laku katsoo parhaaksi häipyä

Laku ei moisessa tyrskeessä viihtynyt, vaan otti vikkelät askeleet ja häipyi. Sitä ennen Jetta ja Piri olivat hakeneet omat rauhaisemmat aurinkorannat toisesta huoneesta. Jetta makasi silakkatynnyrin päällä haja-auringossa ja Piri pötkötteli kovan tuolin viimeisellä valopilkulla. 

Jetta vanhan silakkatynnyrin päällä

Piri viimeisellä aurinkopisteellä

Pesonen makasi omissa oloissaan haaksirikkoutuneena ja täysin voipuneena - ja täysin tyytyväisenä omissa oloissaan. Voi tätä onnetonta raukeutta! 

Ooo, voi tätä raukeutta, puhisee Pesonen

Möksä - vesivahinko (tietääkö Laku asiasta)

Möksä - vesivahinko (tietääkö Laku asiasta). No ei tiedä. Laku ottaa korvat ja nopean näköyhteyden, sellaisen luikku vilkaisun ja hilpasee ympyräkeittiön todellakin hyväksi käyttäen sieltä vasemmalta, jonne henkilökunnan haperoituneet niskat eivät tarpeeksi nopeasti kiänny. Pliu ja hippulan vinkaisu on kostea. Piri on perustuksia myöten kuse... , perustuksia myöten ilman mökkiä.

Piri on selvästi harmissaan putkirikosta.

No niinhän siinä sitten kävi, ettei Laku sietänyt Pirin kesämökkiä yleisellä tontilla, vaan päätti merkata paikan "omakseen". Lakun tuntien, temppu ei ollut yllätys.

Saman tempun Laku toisti Pirin asunnon ja Pirin möksän korvaavalle laatikolle nimeltä Pahvilaatikko. Harmin paikka, sillä Piri on tykännyt olla laatikoissaan. 

Piri se tykkää laatikoista

Samoin myös Pesonen oli mieltynyt laatikoihin. Pesosella vaan kestää hieman pidempään tehdä tuttavuutta uusien asioiden kanssa. Jos jotain "hyvää" täytyy keksiä siitä, ettei Pirillä ole "mökkejä" enää käytössä, niin se että Petskillä on vapaampi lattia pinta-ala käytössä. Vaan olisi tuo Pesonenkin mökkeillyt, vaikka sitten pelkällä Pahvilaatikolla vielä useamman kerran... 

Pesonen, Pirin aina niin kesäisellä, mansikkamaisella Pahvilaatikolla.

 

Piri on ostanut kesämökin!

 

Piri mökillä

No nyt se poika on hankkinut kesämökin, tilannut sen Saksasta. Mökin perustukset tulivat postin autolla, yhdessä kissanruuan kanssa. Voe hyvää päevää. 

Mökki mikä mökki. Pieni ja kaunis. Juuri niin pieni, että Piri "mahtuu" siihen. Ei hukkaneliöitä. Eikä mökkimatka ole pituudella pilattu. Google mapsin mukaan kissantassun taival. Vaihtoehtoinen reitti kulkee mm. keittiön kautta, joka on kyllä huomattavasti pidempi, mutta jota jostain syystä tunnutaan käytettävän paljonkin. 

Mökin erikoisuutena on se, että siellä kasvaa näin Toini-myrskyn jälkimainingeissakin ihka pakkatuore ruoho! 

  Huhu kertoo, että herra on nähty myös kylpylässä. Uskoisko tuota - ei kai kaikkea tarvitse uskoa, eihän...? Samainen huhu tosin kertoo, että tapauksesta olisi myös kuvamateriaalia ja myös Hannu liittyy tapaukseen. Asiaa tutkitaan, vähintäänkin mielenkiinnolla. Niin tai näin, Piri on aloittanut vuoden tyylikkäästi!

Piri katsastelee sijoituksiaan

Piri on ostanut asunnon

Piri uudessa asunnossa

Piri on ostanut asunnon, yksiön. Ei kovin kaukaa, sillä asunto sijaitsee nykyisen kodin sisällä, olohuoneessa. Kauppahinta ei ole julkinen, mutta myyntihinta on ollut 55 euroa. Talomalli on kakkukupu.

Asunnon seinät ja lattia ovat nykykuluttajalle tyypillisen vaaleat, mutta pinnat on sileähköt ja tuoksuvat lievästi karpalolle ja kinuskille. Seinät antavat periksi eli asunto antaa myöten käyttäjän mukaan. Kattoa ei ole.

Asunto on selvä poikamiesboxi, eikä vieraille ole juurikaan tilaa. 

 Koska vieraille ei ole tilaa, on Piri jättänyt välillä "oven auki" - hieman samaan tyyliin kun autiotuvissa. Saa piipahtaa. Välillä jos Piri ei viitsi viettää asunnossa aikaa, saattaa hän tehdä asunnossaan läpikävelyn, jolloin asunnosta tulee nk. läpi talon-huoneisto.

Piri on viihtynyt hyvin. 

Piri osti asuntonsa joulun aikoihin

Arpitavaraa

Piri tuo kovan onnen koira, on saanut vihdoinkin vatsanalus arpia hieman ojennukseen. Arvet ovat pahimmillaan tihkuttaneet verta pisaroittain ja tilanne on ollut vähintäänkin huolestuttava. Pahin vaihe oli n. puolitoista vuotta sitten, silloin kun Piri vietti kolme päivää virtsatietukoksen vuoksi Tammiston Evidensian teholla. Silloin stressitasot olivat huipussaan. Tammiston jälkeen tilanne on tasaantunut.

Piri pesulla eteisen pöydällä asfalttiprojektin aikaan. Vatsakarvasta pilkottaa
verinen alue.

Piri on ollut aina stressi-kissa ja stressannut kaikkia uusia vuosia ja muita kissalle epävakaita stressi "juhlia". Stressi ilmenee vatsanalustaa nuolemisella ja kun ihoon asti on päästy, on se mennyt myös rikki ja tihkuttanut verta milloin enempi, milloin vähempi. Toipuminen siitä on kestänyt epämääräisen ajan.    

Vatsan nuolemiseen on ollut toinenkin syy, ellei jopa pääsyy. Se on nyt selvinnyt kotitarkkailulla. Hannun lääkärikäynnin jälkeisen seitinsyönnin kiellon kumoutumisen jälkeen, Piri avasi jälleen vatsansa nuolemalla. Silloin alkoi raksuttamaan. Silmälasit pois silmiltä ja kissanruokien tuoteselostusten kimppuun. Abbor, lax jne... Kaikki kaikui kuin kirosanat kirkontornissa. Raksutus johti toimenpiteisiin ja kaikki kalapitoiset ruuat otettiin erilleen. Ihan vain kokeeksi. Todella monesta tuotteesta löytyi joko lohiöljyä tai kalaöljyä. Tapahtui jonkin näköinen läpimurto, joka vaati vielä todisteita. 

Mitä kauemmin kalapitoiset ruuat olivat pannassa, sitä enemmän nuolemiset jäivät vähemmälle ja hiljakseen paljaaseen kohtaan alkoi palautumaan Pirin-valkea karvapeite. Raksutus oli saanut hieman vastinetta. Se aivoraksutus. 

Pirin allergiaa ei ole tutkittu tohtorilla, mutta kotilääkärin vaisto ja henkilökunnan kokemukset ovat niin vahvoja, että diagnoosia voi pitää selkeänä. Kalaruuat on poistettu ruokapiiristä kokonaan ja ne pienelläkin präntillä olevat tuotteet ovat jääneet kaupanhyllyyn. Abbor, lax, lohiöljy, kalaöljy. Vähäinenkin annos kalaa vaikuttaisi riittävän nuolemisreaktion alkamiseen.

Pari viikkoa sitten, kun henkilökunnan kokki makasi lattialla, huusi selkäänsä ja yritti siinä sivussa muistaa ajatella, tuli Pirin kala-allergiaan vahvistus. Kissoille annettiin huomaamatta kaksi päivää Prima Catin chicken adult raksuja, joka sisältää lohiöljyä. Piri nuoli mahansa auki. Samaan saumaan iski sitten stressaava asfaltti-remontti, joka repi arpia vieläkin enemmän auki ja jälleen sängyn päältä löytyi veristä hyhmää. Mutta nyt kun tieto allergiasta oli hoksattu, niin asfaltoinnin jälkeen arven umpeutuminen kävi nopeammin ja nyt tilanne on ok. Vatsan pieni läikkä on ummessa, mutta karvat eivät ole vielä palautuneet.

Piri on rauhallisempi ja sitä myöten myös henkilökunta. Loput seitistä jäi pakastimeen ja sinne saa jäädäkin. Täytyyhän pakastimessa jotain olla. 

 

CAT, MBU <- & Co. sekoittivat pakkaa

 Maa tärähteli, se räjähteli niin että asfaltti kuoriutui pois. Oli tilattava koneet tekemään bitumia pihaan. Keskelle lokakuuta laskeutui polttavan kesäkadun aikakapseli. Kissolla oli paljon ohjelmaa, ehkä liikaakin. Ne eivät tykänneet! 

Laku

Maanantai aamuna se alkoi - kaukaisena jylynä pihan perältä. Nopeana vyörynä se eteni. Traktorin edessä riehuva koura kauhoi asfalttia irti ja heitteli sitä kuorma-auton peräkitaan. Vaikka repiminen alkoi rauhallisesti, hiljakseen ennustettavissa edeten, kissojen mieleen tämä ei ollut. Siitä lähti sellainen ääni, joka ei totta tosiaan herättänyt mielenkiintoa, ei vaikka mitä erikoisempia ääniä päästäviä härpäkkeitä hyöri pihaa ympäri. 

MBU <-

Pikipojat tekivät kaikkensa, olivat kaivaneet 70-luvun nimismiehen kiharoista bensankatkuiset, tuhansia litroja öljyjä kuluttaneet koneet ja tuoneet ne kaivamaan, lanaamaan ja tasoittamaan. Ikkunat laskivat äänivyöryn ja seinät tärähtelivät jyrien hakatessa asfalttimassalle petiä. 

Pirillä otti koville. Pirillä se iski stressin päälle ja vatsanseudun vanhat arvet auki. Pesonen hätääntyi ja aika ajoin huuteli porukkaa kasaan. Silloin kun pienin, mutta kovaäänisin ja suhteiltaan tehokkain pirunlinko takoi maata tasaiseksi ja uutta petiä alleen laskeva konekompleksi kärytti bitumia talon pienistä venttiileistä ja raoista, Pesonen oli eniten hädissään. Hannu manasi sängyllä katkenneita päiväunia ja toivotti koko laitteistolle pikaista kotimatkaa.  

Hannu manaa hävinneitä unia. Taustalla tulee uutta bitumia.

Tippa ei työkoneita kuullut, joten Tippa nostettiin syliin ja näytettiin, mutta kiinnostus oli nolla.

Paljon kertoo Tipan suhtautuminen, Tipan joka tunnetaan valtakunnan kovimpana Citykatti-bongarina. Kun pihaan saapui kaikkien cityCATtien emoalus pelkkä CAT, Tippa käänsi kylkeä. Tippa antoi pakit koko porukalle, niiden leluille ja viestitti ettei esitys nyt uppoa.  

Liika on liikaa - liian isoja, liian äänekkäitä ja liian monta. Kaikella on kissan rajansa. Mutta kuin härnätäkseen, perjantain esitys jätettiin viime tippaan. Pihaa ei saatu vielä valmiiksi. Kissojen puolelta viesti on kuitenkin annettu. Siistikää piha, mutta tehkää se nopeasti ja pysykää hiljaa. Me haluamme nukkua! 

   

Matemaattinen tulkinta osoittautui kimurantiksi

Viime tiistaina Pesosen porukoiden kissoista varsinkin Pirillä raksutti, niin että se kuului. Jos tuo lähtee nyt lääkäriin, niin minun ei tarvitse. Ahaa, tuokin lähtee, mutta sehän tarkoittaa sitä, että seuraavaksi on minun vuoro. No, nyt kun tässä välissä (perjantaina) on Tippakin jo käynyt lääkärissä, niin Pirin matemaattinen yhtälö ei toteutunut. Sitä vastoin Hannu osui oikeaan ja sai pysyä kotona.

Pirillä raksuttaa

Laku piipahti rokotuksessa ja hammastarkastuksessa. Tarkastus tehtiin hereillä ollessa, sillä aiemmin todettu sydämen sivuääni estää tässä vaiheessa nukutuksen. Sivuääni on pysynyt ennellaan (3/6). Pesosella oli vuotuinen hammaslääkärikäynti. Nappireissu, mutta jos samaa tiedustellaan Pesoselta voi vastaus olla jotain ihan muuta. Kolme hammasta jäi sille tielle. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämän "napin" ompeleessakin on jo juoksu. 

Vasen alaraateluhammas ja pari muuta pienempää poistettiin. Aivan näin "suurta" poistomäärää emme osanneet arvata, mutta jotain operaatiota odotettiin. Se mitä ei odotettu ja joka tuli täysin yllätyksenä oli, että Pesosen kalium arvo on alle viitteen. Mukaan saatiin Kaminoxia, jota olemme nyt antaneet vaihtelivin onnistumisin. Kontrolli tämän suhteen on myöhemmin.

Sillä välin kun Pesonen "lepäili" lääkärissä, kiikutimme Lakun kotiin, jossa se sai rauhassa vilahtaa ammeen alle. Pesonen haettiin liki pari tuntia myöhemmin.  Herääminen oli alkanut jo lääkärissä ja kotona potilas oli jo mainosti tolpillaan. Sen verran päässä kuitenkin heitätti, ettei kupilla niin kursailtu seurasta ja viiksietäisyydestä. Tipan kanssa nokatusten Petski ruokaili märkäruokalautasella. Kuivat nappulat menivät nyt reiluksi viikoksi pannaan. 

Kalium arvo, kuten kaikki muutkin alle viitearvojen-jutut aina huolettavat. Pesonen kuitenkin syö hyvin ja monipuolisesti. Vointi on ainankin noin päällisin puolin hyvä. Arvot ovat raakoja ja niitä lähdetään nyt tutkimaan. 

Reilun viikon nappulatauko edessä. Luvassa märkää ja pehmeää ruokaa. Ei hassumpaa, mutta
nyt ollaankin vielä hieman pöhnässä

Lautaskammo

Jokainen pesäpallopaikkakunnalla asuva tietää mitä tarkoittaa "lautaskammo". Lautaskammo tulee lukkarille ja se ilmenee syöttövaiheessa, jolloin mikään ei onnistu. Pallo ei pysy hyppysissä, eikä tottele lukkaria. Kyseessä voi olla tekniikkahäiriö, josta tulee lumipalloilmiö. Samantyylisiä "kammoja" esiintyy myös muissa tekniikkaa vaativissa lajeissa kuten voimistelu tai yleisurheilu. 

Pesosen porukat ovat olleet pari kuukautta ihan hissun kissun, mutta varsinaista lautaskammoa ei ole ollut. Lähinnäkin pieniä "tekniikka tekniikkahäiriöitä" ja päivityksiä, jotka eivät ikävä kyllä vieläkään ole aivan selätettyjä.

Laku makaa solmutuolin alla

Kissat ovat viettäneet arkea. Ruokaa, rapsutuksia, ruokaa, lepoa, ruokaa ja rapsutuksia. Jetan ja Tipan kanssa on piipahdettu suunniteluilla lääkärimatkoilla.

Alkukesästä alkoi kamera piiputtamaan ja Pesosen blogin pitämisen kannalta kamera ja kuvat ovat yhtä tärkeitä elementtejä kuin tekstikin. Kameran kanssa painitaan edelleen. Nyt jo voi todeta, että videoita tulee jatkossa selkeästi vähemmän kuin ennen, sillä niihin tuhrautuva aika ei kata niiden "hyötyä". 

Suurin ongelma kuvaamisen kanssa on tällä erää objektiivin valovoima tai tarkemmin sen puute. Salama ei ole ratkaisu kuvata kissoja. Eikä kissojen silmät tykkää salamavalon käytöstä (pennuille salama saattaa olla jopa vaarallinen!). Uusi kamera on ja liuta objektiivejäkin, mutta kombinaatio ei vielä täysin toimi. Henkilökunta on sen suhteen jatkuvassa kotiopetuksessa:)

Aikapula lienee kalustoakin suurempi ongelma ja osittain juuri aikapulan vuoksi blogi jäi puolivahingossa tauolle. Kun jokin suunniteltu juttu jää kirjoittamatta ja lepäämään liian pitkäksi aikaa, sen julkaisukelpoisuus kovan itsesensuurin kourissa näivettyy. Näin pääsi käymään. Ehkä jatkossa voisi julkaisu kynnystä hieman höylätä matalammaksi. Toisaalta Pesosen facebook-puoli ajaa juuri sitä asiaa ja se on toiminut koko kesän ajan. 

On täällä muutakin herkuteltu kuin leikkihiirtä, kertoo Pesonen

Korona ajan alussa oululaisen Radiopuhelimien väki totesi, että vaikka bändit seisovat keikkatauolla, niin levyt pyörivät. Pörinää on ollut. Paitsi Pesosella, joka on ottanut kesän auringosta kaiken valon irti mikä näissä olosuhteissa on ollut mahdollista. Vaikka päivä on ollut aamusta alkaen pilvinen, on Petski tullut ajoissa Vihreän huoneen siihen pisteeseen, johon aurinko on aina ensin osunut. Piri on saanut arpista mahaansa parempaan kuntoon, kun kalaruuat on heitetty syrjään. Jetta kirmailee kuin hyttysenpiston persuksiin saanut. Viimeksi tänään oli vessapaperirulla täysin väärässä paikassa, kun sen paikka kuuluisi olla levitettynä kylppärin kaakelilattialla. Tipalle on tuotu oma helppokäyttöinen vessa henkilökunnan makuuhuoneeseen ja Tippa on ottanut sen omakseen. Vessan kuivikkeena käytämme pissa-alustaa. 

Henkilökunta on myös kirmaillut. Kolmen viikon lomasta oli ainoastaan yksi päivä tekemätön. Muut päivät olivat tohinaa, kuitenkin niin, että yöt vietimme kotona. Käyntikohteina olivat mm. eteläisin kärki, puu, kiven reikä, rakentamaton linnamäki, nakkikioski, kahvila ja Kerava. 

Eteläkärki

Puu

Kiven reikä

Auto

Näin. Pesosen toimituksessa on valot päällä ja koneet hyrräävät. Blogia päivitetään sen mukaan, mitä uusien linnunpönttöjen ja lenkkeilyn ohessa ehdimme. Joihinkin tässä tekstissä mainitsemiin asioihin saatamme vielä palata. Ensi viikolla Hannu piipahtaa paikallisessa, mutta siitä vielä hys hys, sillä itse H on siitä tietämätön.   

Tiistaihuuto - keskiviikkolepo -torstaihuuto - katsastus

Välillä on kelpoa hoitaa asioita rytinällä. Kerralla pois. Käytimme kuitenkin loiventavaa, kaksi eläinlääkäriä yhdelle viikolle-tekniikka eikä esim. useampaa kissaa samalle käynnille. Viikon kruunasimme auton katsastuksella.

Sofilla oli aika tiistaille ja Tipalla torstaille. Sofilla hammaskivenpoisto ja Tipalla kilpirauhaskontrolli. Eri lääkäriasemat. Se onkin mukavaa, että kaupungista löytyy kaksi eri eläinlääkäriasemaa - matkaa 450 m tai 1,9 km. Saa valita tai olla valitsematta. 

Sofi meni vaikeamman kautta koppaan, koska Tippa on kuuro. Sofi väisteli ja harhautteli, kun taas Tippa istui sylissä ja kehräsi. Sofi näki ja kuuli, Tippa ei nähnyt, eikä kuullut - koppa tuli ikävästi yllättäen takaapäin. Sitten mentiin.

Sofin kanssa olimme etuajassa. Tipan kanssa tähdättiin sovittuun kellonlyömään. 

Tippa - tuo määrätietoinen kissa

Sofilla rutiininomainen hammaskivenpoisto ja Tipalla nopea verinäytteen otto. Molemmat sujuivat hyvin ok. Sofilla todettiin (oli todettu jo viime kerralla, mutta nyt saimme tietää) katkennut kulmahampaan kärki ja Tippa totesi seinällä heiluvan stetoskoopin. Sofi halusi nopeasti kotiin, Tippa olisi halunnut jäädä hoitohuoneeseen ihmettelemään. 

Sofin reissu nukutuksineen 2½ tuntia ja Tipan retki ilman nukutusta 15 min. 

Pöhnäinen Sofi huhuilee poikia

Sofi huusi, Tippa huusi. Sofi huusi kotona, Tippa kotona, rappukäytävässä, autossa, vastaanotolla saapuessa, vastaanotolla lähtiessä. Pöhnäinen Sofi huuteli kotona kavereita, "Missä te olette? Lakuu, Piriii!". Pojat eivät tulleet ammeen alta. Sitä vastoin Pesonen kipitti huutavan tyttärensä perässä. Hannu ja Jetta tulivat katsomaan, mutta he eivät olleet Sofin toivomat Laku ja Piri. Reilun puolen tunnin huhuilun jälkeen tilanne tasaantui. Tippa käytti oktaavikorttia heti, kaikuvassa rappukäytävässä. Autossa oli hiljaisempaa. Vastaanotolle saavuttaessa Tippa ilmoittautui itse. "Minä täällä!!!", huusi Tippa. Lääkäri kiiruhti tervehtimään ja otti meidät heti vastaan. Toimenpidehuoneessa oli hiljaisempaa, mutta kun Tipan jalka katkaistiin eli laitettiin verinäytteen ottokohtaan side, alkoi pyöriminen ja levoton kurina. Tippa kiljaisi kassalla henkilökunnan palvelemaan ja lasku saatiin nopeasti maksettua. Ei kahta sanaa, kun kuitti oli lompakossa. Loppumatka oli hiljaista, sillä piti keskittyä ontumiseen. Kotona side saatiin nopeasti jalasta ja Tippa rauhoittui.

Tiistaina oli Sofi lääkärissä, keskiviikko oli lepopäivä, torstaina Tippa lääkärissä, perjantaina auto katsastuksessa. "Tööt", töötti toimi. Auto meni läpi. Tehokas viikko.