Kevät ei ole Pirin aikaa

 Tarkkasilmäisimmät Pesosen Facebook ystävät huomasivat taannoin Pesosen ihmettelevän Pirille ilmestynyttä kauluria. Tapahtumasta on nyt n. kuukauden verran ja kauluria on pidetty aina näihin päiviin saakka.

Toukokuun lopussa, silloin kun kattoihmiset vielä kolasivat ja korjasivat kattoja ja kulkivat käytävässä, Piri aloitti alavatsan nuolemisen. Nopeassa ajassa Piri oli nuollut karvat pois ja ihon rikki, niin että alavatsassa oli useamman sentin kokoinen haavauma, reikä. Siellä kissan röllykässä. 

Pesonen ihmettelee outoa Piriä

Täyttä varmuutta haavan syntyperästä ei ole, mutta samaan aikaan ollutta kattoremonttia olisi helppo "syyttää" srtessiherkän kissan vaivasta.

Aikasemmista lääkärikäynneistä opittuina valitsimme sen toisen lääkäriaseman, sen jossa on selkeät huoneet ja ovet kiinni, sillä tiesimme että pelästyessään ja panikoituessaan paniikkiherkkä Piri lähtee herkästi yrittämään huoneesta keinolla millä hyvänsä pois. Aikaisemmin Piriä on revitty sermimäisestä seinästä irti.

Lopulta kävi niin, että Piri jäi periaatteessa tutkimatta, osin lääkärin helpohkon luovuttamisen vuoksi. Sitä ennen lääkäri oli yrittänyt kääntää Piriä sen verran selälleen, että olisi nähnyt haavan. Aluksi kun hoitaja piti kiinni takajaloista ja Pirin emäntä piti lavoista, oli kaikki ok, mutta kun hoitaja pyysi emäntää ottamaan kiinni tassuista, Piri hyppäsi veret roiskuen ison lavuaarin taakse turvaan. Piri saatiin takaisin turvalliseen koppaan ja siihen hyytyi lääkärin yritys tutkia Piriä. 

Haavauma ala-vatsassa

Lääkäri oli aikaisemmin saanut yllättäen selville, että Pirillä on sydämessä selvä sivuääni, eikä sen vuoksi lähtenyt rauhoittamaan Piriä. Viime joulukuun lääkärikäynnillä tätä selvää sivuääntä ei havaittu. Kuolion lääkäri löysi haavasta, mutta tarkempi katsominen olisi selvittänyt että tämä kuolio oli haavaan jäänyttä hiekkaa. Itse haavaan lääkäri ei kunnolla edes katsonut.

Paino kuitenkin saatiin ja se oli pudonnut melko jyrkästi n. 700 grammaa sitten joulukuun.

Kotiin Piri passitettiin antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera ja näiden lisäksi mukaan laitettiin kauluri. Henkilökuntaa ohjeistettiin päivittäiseen 10 minuutin haavan suihkutteluun (kissa joka hyppi lääkärin käsistä, 10 minuuttia suihkussa?) ja haavan puhdistamiseen kirvelemättömällä puhdistusaineella. Kontrolliajasta ja mistään muusta seuraamisesta ei ollut puhettakaan. Siitä tuli tunne ettei Pirin vointi kiinnostanut loppulaskua enempää. 

Hämillään oleva Piri totuttelee kuuppaan

Antibiootin antaminen lähti alkukankeuden jälkeen sujumaan hyväksyttävissä rajoissa. Puolitoista pilleriä päivässä tavoite melkein saavutettiin, kun pillerin murskaaminen rasvaan aloitettiin. Antibiootti yhdessä kaulurin kanssa toimi sen verran, että haavauma rauhoittui ja lähti paranemaan.

Piri on kuitenkin luonteikas kissa, eikä halunnut kaulalla keikkuvan kuupan pidätellä. Silloin nuollaan kun on tahto. Piri oppi asennot joilla pääsi haavaumaan käsiksi ja sai sen uudelleen auki. Hurjalta näyttävä haavauma huolestutti. Olimme lähtötilanteessa.

Kesällä ei villahousuja käytetä ja parit erät saksittiin lääketieteelliseen käyttöön. Samalla kun henkilökunta summaili kalsaripukua Pirin päälle, idea hylättiin toteutumiskelvottomana. Puku olisi suojannut haavaumaa, mutta kun sitä olisi pitänyt ottaa pois ja pukea, se olisi ollut tehtävä mahdoton. 

Kotilääkäri kävi internetin arkistoja lävitse ja napsi vinkkejä korvan taakse minkä ehti. Apteekista kuitattiin kassin pohjalle rapian 60 euron laskulla pihkasalvoja, haavapyyhkeitä jne...

Äänet, mittasuhteet, syöminen... kaikki on outoa.

Piriä "kiusattiin" mikä ehdittiin. Ehtiminen vaan usein tyrehtyi siihen em. luonteikkuuteen ja näpeille tuli. Salvoja kuitenkin saatiin aina silloin tällöin ja samalla jatkettiin antibiootin antoa. 

Antibiootti päätettiin kuitenkin lopettaa, koska Piri oksenteli pariin otteeseen. Antibiootin lopetus rauhoitti oksentelun, mutta muuten Piri oli melko maissa. Ensin otimme kuupan hetkeksi pois, jotta Piri pääsisi pesemään ja lopulta poistimme kuupan kokonaan. Kuupan poisto rauhoitti tilannetta. 

Piri antoi pahimman nuolemisen olla ja haava alkoi hiljakseen umpeutumaan. Nyt olemme siinä tilanteessa, että haavauma möllöttää alavatsassa ja aina silloin tällöin Piri nuolaisee sitä. Toiselle lääkärille menoa olemme passanneet, mutta olemme valmiita mikäli tilanne tuntuu siltä. Tilanne on haavauman suhteen parempi kun Piri saa olla oma itsensä, eikä kuupan kanssa keikkuva potilas.