sunnuntai 28. toukokuuta 2023

Ikkunan takana kova maailma

Näk näk, näkättää Maura, mutta kenelle?

 

Kevään hormonimyrskyinen ja kaoottinen kasvun aika on hieno aika seurata luontoa ja sen käyttäytymistä. Takapihan viidakko lienee kissoille kuin suuri viidakkokirja, joka tarjoaa paljon outoa ja ehkä pelottavaa seurattavaa. Miksei siinä sivussa myös henkilökuntakin saa ripauksen lähiluonnon sivustystä.

Uusille kissoille eli Mauralle, Miinalle ja sijaiskotikissalle Reginalle on tämä kevät ensimmäinen tämän luontokohteen äärellä. Vanhat parrat tietänevät jutun juonen, mutta uusien reagoinnit tuovat niillekin lisäväriä Käärijän vihreään (kuukauden sana toukokuu 2023) kevääseen.


No räkätin poikanen siellä pitää kissoille seuraa. Ja aina kun räkätin näkee,
pitää niiden laskea alleen - oletteko huomanneet?


Linnut ovat liikkeellä ja ensimmäiset poikaset hapuilevat jo ilmaherruutta tai siipien kantamattomuuttaan pomppien maankamaralla. Tämän totesi myös Maura, joka ihmetteli suhteellisen suurta, mutta pyrstötöntä lintua, joka piti pomppiessaan selkeää nääkä nääkä - huutoa. Sen emo seurasi vierellä, eikä kovuuttaan antanut madon matoa, vaan opetti pärjäämään omillaan. 

Ikävämpi puoli keväässä on se, kun vihreys alkaa heijastumaan ikkunoista, vaikeuttaen lintujen lentämistä turvallisilla ilmoilla. Linnuille syntyy vihreyden heijastuksesta optinen harha. Isot ikkunapinnat ovat monen linnun turma. Olemme ehtineet jo yhden käen hautamaan ja toinen jälki ikkunassa lienee talitiaisen törmäyksen jälki. 

Suuria huonekasveja olisi syytä välttää, ettei linnut luulisi voivansa laskeutua niihin. Verhot ja sälekaihtimet ovat hyviä rikkomaan optista harhaa. Lisäksi pystyviivoja linnut osaavat katsoa eli esim. lankoja ikkunapokissa, n. 5-10 cm välein.

Tapahtumien seurauksena askartelimme ikkunoihin huomattavan kokoiset haukan kuvat, jotka toivottavasti estävät lintuja törmäilemästä. Erilaisia haukka-tarroja on myös myytävänä.

Askartelun jälkeen ei tiettävästi törmäyksiä ole tapahtunut, eikä linnut ole kissojen iloksi takapihan viidakosta pois muuttaneetkaan. Kaikilla parempi mieli.


Hannu nukkuu haukan varjossa

PS. Oravanpyörästä hypänneen Kaarina Davisin blogissa on lisää linnuista ja ikkunaan törmäilystä, kuinka esim. voi auttaa jo ikkunaan törmännyttä lintua. Hyvä, tiivistetty infopaketti!

https://www.kaarinadavis.com/2021/06/nain-estat-lintujen-lentamisen-ikkunaan.html

sunnuntai 21. toukokuuta 2023

Tuliainen

 Toisen roska, useamman onni. Lapsena vonkailin autonasentaja isältäni kaikenlaisia tuliaisia töistä, milloin korjatuista autoista ylijääneitä osia tai sitten ihan vaan tarroja. Osilla leikittiin kunnes melko nopeasti kyllästyttiin ja tarrat menivät laatikkoon. Samat tarrat ovat tälläkin hetkellä kansiossa, osat missä lie. Nyt on "vastuu" vaihtunut ja minä olen tuliaisia tuova henkilö. Kissat ovat hiljaisempia mouruajia, ellei ruuan perään mouruamista lasketa. Ruokaa ei työmaalla ole, sillä se ainoa hiiri joka siellä vipelsi on vapautensa ansainnut. Jotain kuitenkin osui silmään, nimittäin pahvinen rinkula. Olisikohan siitä johonkin?


Hannu tutki rinkulan läpikotaisin

Sofi istahti tuliaiseen ensimmäisenä Laku miettii vuoroaan.

Potkujenkin uhalla kannoin rinkulan autoon ja toin kotiin. Pahvilaatikko on pahvilaatikko, mutta rinkula on rinkula! The rinkula. Se otettiin vastaan uteliaan lämpöisesti. Sen pyöreyttä ja läpikuljettavaa reikää ihmeteltiin. Siinä kuljettiin kuin Narnian ovesta ja sen ympärillä pyörittiin kuin Stockmannilla. 

Rinkula on nyt tovin ollut lattialla ja se toimii hienosti. Mikäli sen haluaa petinä pitää, pehmusteena käy esim. pyyhkeet tai melkein ihan mikä tahansa pehmeä. Helppo vaihtaa. Reuna on sen verran korkea, että sen taakse pääsee helposti piiloon, mutta ei liian helposti pääse hyökkäämään. Tasapuolinen. Läpimitta on sen verran suuri, että se toimii liikenteen jakajana. Toisen roska, toisten aarre:)


Sofi rinkulassa




maanantai 15. toukokuuta 2023

Saako verhot auki

Pesonen odottelee verhojen aukeamista

Pesonen istuskeli aamulla sängyn päällä ja selvästi jo odotteli verhojen aukeamista. Henkilökunta tuli ja aukaisi verhot. Aurinko paistoi kesäisen lämpimästi, mutta jo sen verran korkealta, että se piirsi kylvynlämpöisen läikäin ainoastaan sängyn yhteen kulmaukseen, jättäen verhojen aukeamista odottelevan Pesosen varjoon. Pesonen ei odottanut, vaan siirtyi välittömästi tuohon pieneen aurinkoläikkään pötköttelemään! Ei empinyt hetkeäkään.

Koska Pesonen ei lääkärissä silmiä tutkittaessa reagoinnut edes valoon, niin Petskin on joko tiedettävä auringon kulku tai sitten vain "haistettava" auringosta tuleva valo ja lämpö, niin oli nopea tuo siirtyminen. 

 

Pesonen siirtyi kuvan vasemmasta alareunasta aurinkoläikkään,
joka siirtymisvaiheessa oli puolta pienempi. 


 

sunnuntai 7. toukokuuta 2023

Lakosi kuin märkä heinä

Noin viikko sitten, vapun aikoihin Pesoselta lähti jalat alta pelkästä kahvikupin nuuhkaisusta! Olimme lopettaneet jo päiväkahvi hetkeä, kun Pesonen piipahti paikalle. Ensi se kaatoi (tyhjän) kupin ja sen jälkeen se lakosi kuin märkä heinä nuuhkimaan sitä. Reagointi oli melkein kuin minttulelun äärellä, mutta tällä kertaa kyseessä oli tuoreen kahvintuoksuinen kuppi. 

Sen verran eroa normaaliin oli, että nyt kyseessä oli virheellisesti hankittu pannusuodatus kahvi. Maku ja ehkä tuoksukin ovat hienorakenteisempaan suodatinjauheeseen aavistuksen eri. Aikaisemmin ei Petski ole kahvikuppia nuuhkinut, mutta tällä kertaa lattialla lojuva kuppi huumasi Petskin.