Tuliainen

 Toisen roska, useamman onni. Lapsena vonkailin autonasentaja isältäni kaikenlaisia tuliaisia töistä, milloin korjatuista autoista ylijääneitä osia tai sitten ihan vaan tarroja. Osilla leikittiin kunnes melko nopeasti kyllästyttiin ja tarrat menivät laatikkoon. Samat tarrat ovat tälläkin hetkellä kansiossa, osat missä lie. Nyt on "vastuu" vaihtunut ja minä olen tuliaisia tuova henkilö. Kissat ovat hiljaisempia mouruajia, ellei ruuan perään mouruamista lasketa. Ruokaa ei työmaalla ole, sillä se ainoa hiiri joka siellä vipelsi on vapautensa ansainnut. Jotain kuitenkin osui silmään, nimittäin pahvinen rinkula. Olisikohan siitä johonkin?

Hannu tutki rinkulan läpikotaisin

Sofi istahti tuliaiseen ensimmäisenä Laku miettii vuoroaan.

Potkujenkin uhalla kannoin rinkulan autoon ja toin kotiin. Pahvilaatikko on pahvilaatikko, mutta rinkula on rinkula! The rinkula. Se otettiin vastaan uteliaan lämpöisesti. Sen pyöreyttä ja läpikuljettavaa reikää ihmeteltiin. Siinä kuljettiin kuin Narnian ovesta ja sen ympärillä pyörittiin kuin Stockmannilla. 

Rinkula on nyt tovin ollut lattialla ja se toimii hienosti. Mikäli sen haluaa petinä pitää, pehmusteena käy esim. pyyhkeet tai melkein ihan mikä tahansa pehmeä. Helppo vaihtaa. Reuna on sen verran korkea, että sen taakse pääsee helposti piiloon, mutta ei liian helposti pääse hyökkäämään. Tasapuolinen. Läpimitta on sen verran suuri, että se toimii liikenteen jakajana. Toisen roska, toisten aarre:)

Sofi rinkulassa