sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Piri - yhteenveto-

Piri on toukokuun ajan sairastellut virtsatietukosta, jonka vuoksi Piri oli mm. kolme päivää tehohoidossa. Nyt kokoamme tilanteen alusta tähän päivään asti. 


SUNNUNTAI 12.5.2019

Äitienpäivän viikonloppuna huomasimme, että Piri on hieman levoton ja käy vessassa liian usein ja pissojen koko on "pensasmustikka". Otimme raksut pois ja lisäsimme vettä ruokiin - samalla annoimme Loxicom-kipulääkettä, joka on ennenkin laukaissut tilanteen. Nyt se ei auttanut. Sunnuntaina aamupala maistui hyvin, mutta pissaa ei enää tullut. 

Iltapäivällä tilanne oli niin jämähtänyt, että oli lähdettävä päivystykseen. Punnitsimme Tammiston ja Hattulan Evidensioita ja valitsimme selkeän reitin vuoksi Hattulan Evidensian. 

Reitti Hattulaan oli selkeä, mutta moottoritien 120km/h:n nopeus tunki autoon , eikä tikkusuora paahtaminen muutenkaan ollut mieleen. Olimme Hattulassa n. klo 19.00 aikoihin. 

Odotusaulan henki oli kuin David Lynchin elokuvista. Joku lauloi itsekseen, toinen oli ottanut paikkansa penkkirivin päädystä ja kissapotilaiden omistajat seisoivat puntarin vieressä, jutellen tuttavallisesti vaikka olivat vieraita keskenään. Henkilökuntaa ei näkynyt, ääniä kuului. Kun hoitaja saapui n. tunnin odottelun jälkeen, pääsimme sisälle melko nopeasti.

Faktat, tunnustelu ja briiffaus päivystyksen kalliiseen hintaan. Lääkärin mukaan rakko ei ollut täynnä, vaan hän totesi sen pieneksi ja akuutiksi hoidoksi lääkäri määräsi rakon relaksanttia ja kahta kipulääkettä. "Ei saa virtsattua, tipotellen tulee. Virtsannut viimeksi eilen", todettiin kotiutusohjeissa ja teksti jatkui, ettei "Tällä hetkellä Pirillä ei ole virtsatietukosta, vaan ennemminkin kipuspasmi. Tämä voi olla seurausta stressistä tms. Keskusteltu hoitovaihtoehdoista, ja päädytty nyt konservatiiviseen hoitoon". Vaikka Hattulassa Piriltä tuli pöydälle veristä pissahyhmää, Piri todettiin papereissa kuitenkin perusterveeksi. Veret lääkäri pyyhki pois, reagoimatta mitenkään. Lähdimme kotimatkalle n. klo 20.30. aikoihin.

Vaikka Piri oli saanut pahoinvoinninestolääkkeen, niin sunnuntai yönä Piri oksensi. Veren määrä virtsassa lisääntyi.


Verisiä läikkiä joka puolella



MAANANTAI 13.5.2019

Aamulla verta oli "joka paikassa". Siinä missä Piri makasi, siihen jäi pieni verinen läntti. Lähdimme kaupunkimme omaan eläinlääkäriin, Animukseen  heti klo 9.00 aamulla. Siellä otettiin veriarvot, tehtiin tunnustelut ja todettiin, että rakko on täynnä. Sitten Pirille annettiin rauhoite ja ultrattiin. Tämän jälkeen yritettiin katetrointia, mutta se jäi yritykseksi. Klo 11.00 - 12.00 ei katetrointi ollut vieläkään onnistunut ja meitä kehottettiin olemaan valmiita lähtemään sairaalaan; joko Viikkiin tai Tammiston tai Hattulan Evidensiaan. Munuasiarvoiksi saatiin 980 (viitearvot Animus 27,00 - 186,00) ja urea oli 35,8 (viitearvot Animus 3,60 - 10,70) eli reippaasti yli viitearvojen! Klo 14.00 lääkäri soitti, ettei katetrointi onnistu. Hattulan hylkäsimme ja valitsimme Tammiston Evidensian (päivystyksen), jonne lähdimme välittömästi. Klo 16.01. ilmottauduimme Tammistoon. Sitten alkoi odottaminen. 

TV:ssä jääkiekko-ottelun erät vaihtuivat ja kello kävi. Koirat kävelivät päivystykseen oikealta ja vasemmalta. Jääkiekko-ottelun selostuksen ääntä nostettiin. Kun Piri oli ollut odotusalissa reilun kaksi tuntia, kävin kertomassa tilannepäivityksen. Meni vielä kolme varttia, ennen kuin meidät kutsuttiin sisälle n. klo 18.45. Siinä vaiheessa Piri oli odottanut päivystyksessä vajaat kolme tuntia ja kaiken kaikkiaan päivän odotus oli venynyt 10 tuntiin. Yhdelläkään päivystykseen astelevalla koiralla ei ollut hengenhätää, sillä yksikään näistä koirista ei jäänyt sisälle. Tutkintahuoneessa odotimme lääkäriä vielä n. tunnin verran.

Lääkäri tuli, tunnusteli Pirin ja tutki papereita. Lääkäri huomasi munuaisarvot ja poistui huoneesta. Sitten saapui uusi lääkäri ja ilmoitti liki siltä seisomalta, että Piri jää osastolle ja jatkoi, "Hoitoarvio on n. 1200 - 1300e, onko ok?". Piri jäi Tammistoon.

"Ei ole virtsannut yli vuorokauteen. Yleistutkimuksessa kivulias, lievä kuivumistila, kyhjöttää, rakko suuri ja kova"

Klo 23.00 tuli soitto, että katetri on laitettu ja se toimii. Kovat kipulääkkeet on annettu. 



TIISTAI 14.5.2019

Verinäytteissä munuaisarvot olivat lähteneet laskemaan. Pientä kuumetta (mahdollisesti stressin aiheuttamaa), luki papereissa. Pirillä oli kestokatetri ja tippa. Puolen päivän aikaan Piri sai kipulaastarin.



KESKIVIIKKO 15.5.2019

Munuaisarvot olivat lähteneet voimakkaaseen kasvuun ja hematokriitti oli laskenut aneemiseksi. Klo 10.00 lääkäri soitti, että kannattaa miettiä luopumista! "Jos ei osaa tehdä päätöstä nyt, soitan puolen tunnin päästä", hän jatkoi! Puhelu veti jalat alta. Puhelu, joka tuli tehohoidosta, eikä läheskään kaikkia kortteja oltu vielä katsottu! Suututti! Mikä kiire? Mm. virtsan bakteeriviljely oli katsomatta. Onneksi puhelimen täällä päässä leikkasi nopeasti ja halusimme ehdottomasti nähdä Pirin ja tilanteen omin silmin. Ilmoitimme, että tulemme paikalle heti kun pääsemme töistä irti. Jatkakaa hoitoa! Klo 14.00 pääsimme lähtemään Tammistoon.

Matkaan meni vajaa tunti. Silmät kosteina saavuimme paikalle ja näimme Pirin, joka kyhjötti rankasti doupattuna teho-osaston häkin perällä. Silmät peilasivat täyttä kuuta. Rapsuttelimme ja silittelimme Piriä ja haimme kontaktia, mutta se oli vaikeata lääketokkuran takaa. Kerran Piri naukaisi. Sanoiko hän jotain vai sattuiko johonkin? 

Paikalla oli myös yksi Piriä hoitavista lääkäreistä - eri kuin puhelimessa. Hän oli vastakohta aamulla soittaneesta lääkäristä. Juttelimme tilanteen halki ja sovimme, että Piriä hoidetaan vielä vähintään kaksi päivää. Hänelle se oli aivan normaali ratkaisu. "Ihan hyvin voimme tarkkailla vielä pari päivää, jos se siitä lähtisi toimimaan", hän totesi. Samalla hän tietysti informoi kustannuksista ja tiedusteli kautta rantain maksukykyä. Kovasti ovat joka paikassa rahasta kiinnostuneita. Olimme kuitenkin hyvillämme. Aamun puhelun jälkeinen pelko ja raskas paino poistuivat. Joku sentään näkee asian positiivisena. 

Teimme lähtöä ja rapsuttelimme vielä kerran Piriä. Hoitaja laitteli Pirin koppia kuntoon ja siirteli katetria. Katetri jäi käteen. "Kuule, tämä on irti", vinkkasi hoitaja. "Mikä", kyseli lääkäri ja hoitaja näytti irronnutta kateria. Selvisi, että teipatussa katetrissa oli "valmistusvirhe", jonka vuoksi se oli irronnut. "Tätä ei teiltä veloiteta", sanoi lääkäri. 


TORSTAI 16.5.2019

Joka päivä meille soitettiin Tammistosta ja aamuisin soitto tuli klo 10.00 aikoihin. Nyt soittoa ei kuulunut. Kylmä hiki. Klo 11.00 aikoihin pirahti. "Otettiin katetri irti. Jos Piri pissaa itse, voi sen hakea kotiin". Kylmä hiki. Uudestaan soitettiin tasan klo 17.00. "Tuletteko hakemaan? Piri pissasi itse". Arvot olivat laskeneet normaaliksi!? Nyt ne olivat 138 (viitearvot Evidensia 71,00 - 212,00). Lääkäri piti tätä jos nyt ei ihan ihmeenä, niin hieman outon juttuna, mutta oli tietysti hänkin tyytyväinen. Tsemppasimme edellispäivän vierailulla Piriä ja pyysimme olemaan todella reipas poika. Piri oli totellut!

"Piri virtsasi sairaalassa ja tästä johtuen hoitoa päädyttiin jatkamaan kotona. Rakko ei ole täysin tyhjä klo 17, mutta ei myöskään pinkeä", luki kotiutusohjeissa. Kissan yleistila kohtalaisen pirteä.

Virtsan bakteeriviljelys oli otettu vasta nyt (meidän pyynnöstä), eikä siinäkään näkynyt alustavasti mitään. 

Kerroimme puhelimessa, että syödä pitää ensin, sitten tulemme. Sienikastike porisi vielä hetken ja perunatkin odottivat kypsymistä. Hotkimiseksi meni ja suu paloi. Viikolla "takavasemmalla" koko ajan jyskyttävä päänsärky hävisi ja olo keveni. Turtuneet kielet, keskellä suuta teimme matkaa peltipoliiseja vilisevällä tiellä. 

Piri oli puettu kauluriin. Hankalalta näytti, mutta lievä pöhnä korjasi kaulurista aiheutuvat kolinat. Pöhnäisen tuuria. Ohjeitten jako ja kotimatkalle. 

Vaan ei sitä noin vain pois päästy! Liki 2500 euron Tammiston lasku saatiin maksettua, mutta kun piti maksaa Evidensiasta ostettu Urinary ruoka, niin paikka muuttui kuin se olisi ollut vasta viikon auki. Kassa (järjestelmä) ei tuntenut koko ruokaa. Siinä väännettiin ja vatvottiin tilannetta ja seisoskeltiin puolisen tuntia ihmetellen tilannetta ja lopulta se juuri se ruoka jäi ostamatta. Loputkin vedettiin hyllystä pois. Onneksi tilalle saatiin vanhempaa versiota. 

Samalla saimme seurata kuinka Lohjalta saapunut koiraperhe pienen lapsen kanssa kulutti pitkiä minuutteja odotustilan penkillä. "Pahoittelemme, että tässä nyt hieman kestää, joten toinen teistä varmaan voisi lähteä pienen lapsen kanssa kotiin", informoi hoitaja. "Olemme Lohjalta". Ja samaan aikaan pahoiteltiin naapurikassan puhelimeen jotain sekaannusta. Asiakaspalveluun oli jäänyt hieman teräviä kulmia. Toivottavasti se uurna asia selvisi.

Piri nukkui jo autossa. Pyrimme pitämään tasaista hyrinää ja väistelemään jo tutuksi tulleita kuoppia. Peltipoliisien kohdalla olimme yhtä hymyä. Eivät ole vielä lähettäneet kuvia:). 

Iso kissa, iso kauluri. Kotona, tokkurasta ja kaulurista huolimatta, täytyi Pirin koluta kaikki paikat. Muut antoivat kiltisti tietä. Ja hyvä niin, sillä selkään kiinnitettyyn kipulaastariin ei muilla ollut asiaa! Siihen EI saa edes koskea, ei ihmiset ei eläimet! Lapselle se aiheuttaa hengenahdistuksen, jolloin välittömästi yhteys hätäkeskukseen. Jos kissa syö sitä, se kuolee siihen! Voimassa se oli neljä päivää eli kotona vielä pari päivää. Pois otettaessakin täytyi käyttää käsineitä! Laastarin veimme lopulta apteekkiin. 

Piri tutki paikat. Sängyn alta kun pääsi kaulurin kanssa, piti päästä ikkumaan pötköttämään hetkeksi ja sen jälkeen hypätä sieltä sängylle. Hetken Piri oli siinä. Sitten piti päästä vessaan - päältä hypättävään; kaulurin kanssa! Siinä vaiheessa henkilökunta jo leikkeli vanhoista kalsareista nuolemisenestopukua.

 Tunnin verran katselimme Pirin törmäilyä kaulurin kanssa, kunnes puimme pojan punaiseen itse saksittuun pukuun. Piri huokasi ja rauhoittui, kun pääsi kaulurista. 

Piri oli kotona. Yö puski päälle ja työpäivä odotti seuraava aamuna. 

Kun Piri pääsi kotiin, oli heti päästävä ikkunaan!


 PERJANTAI 17.5.2019

Meitä oli informoitu ja rauhoitettu, että 12 tuntia voi olla pissaamatta, "Voitte mennä rauhallisin mielin töihin".  Ja ainahan Tammistoon pääsee takaisin. Piru vie. Nyt se kotiin paluu vasta stressasi. Mitä jos taas täytyy lähteä tien päälle? Mitä jos Piri on aivan surkeana, todella huonona!? Pelotti. Ketään ei ollut ikkunassa vastassa - yleensä joku on! 

Potilas oli nukkumassa. Kaikki tyyni. Vessoissa mustikoita, edes jotain. Siitä se etenee. 


NYT

Kipulääkkeiden anto lopetettiin pari päivää sitten. Viimeiset kipulääkkeet selkeästi sressasivat Piriä ja juuri stressiä emme halua. Kylpyhuoneen ovi jos on kiinni, niin se vielä hieman epäilyttää Piriä. Silloin ei pääse ammeen alle. Piri tekee paluuta tutuksi Piriksi. Toissayönä olimme ylä-H, eli Piri oli vaakana, olkapäiden tasolla nukkumassa, henkilökunnan välissä. Eilen leikittiin hengästymiseen asti. Luottamus on palaamassa! Nyt ikkunassakin on ollut väkeä; Piri, Laku, Sofi, tuttua väkeä. Ikkunaprinsessoja, no yksi ainankin. 

Pissa on tullut pensasmustikoina, mutta sitä on tullut parin tunnin aikajänteellä melko paljon. Lääkitsemisen lopettamisen jälkeen on tullut hieman isompia pissoja. Olemme askeleen normaalimmassa suunnassa. 

Täydellinen tilanne ei kuitenkaan vielä ole ja juuri sen vuoksi emme ole vielä menneet kontrolliin. Vältämme stressiä ja suhteellisen nopeasti uudelleen tapahtuvaa kopitusta. Pelaamme aikaa. Siihen nähden kun toinen lääkäri tapaili kroonisen munuaissairauden mahdollisuuta ja toinen lääkäri lynttäsi, että piikille vaan, tilanne on loistava! 


Tällaiset virtsavaivat ovat pirullisia. Omistajan rooli on kaiken a ja o. Raksuja täytyisi välttää ja useamman kissan taloudessa täytyisi tietää kuka käy vessassa ja millä tarpeella. Loppupeleissä rahaakin täytyisi löytyä. Omistajan täytyy tuntea kissansa ja miksei haluaisi tuntea. Sairauden jo sattuessa, tuntiessa toisen, toipusen eteneminenkin on todennäköisempää. Tekee helpommin oikeita ratkaisuja. Se olemmeko me tehneet oikein, on arvoitus. Paljon on opittavaa ja tuskin koskaan on täydellinen. Toissaöinen ylä-H oli kuitenkin jo selkeä kirjain! Siitä syntyy tarinoita! 




Nyt kerätään luottamusta takaisin ja pyritään pitää
stressi aisoissa.



Pirin crea ja urea arvot 13.5.2019 - 16.5.2019

13.5.2019     klo 09.00    crea 980          urea 35.8  Animus 
  
                   klo 21.00     crea  681           urea 32,7   

14.5.2019    klo 09.17     crea 443            urea 21,8 
                   klo 19.59     crea 465            urea 19.1

15.5.2019     klo 07.32     crea 459           urea 20.8

16.5.2019     klo 10.21     crea 138           urea  5.6   


Viitearvot

Animus crea  27.00 - 186.00
Evidensia crea  71 - 212

Animus urea 3.60 - 10.70
urea  5.7 - 12.9

lauantai 18. toukokuuta 2019

Viihdytysjoukon täsmäisku

Nyt kun Piri on puolikuntoinen ja henkilökunta herkässä tilassa, niin hädän hetkellä Tippa ottaa niskasta kiinni ja alkaa viihdyttämään. Vanhan Rouvan revyy-liike on hyppy oven päälle! Oooh!

Hannu nauttii esityksestä

Laku ja Sofi turvarajalla

Oven kolahtaessa kaapistoa vasten, henkilökunta säpsähtää ja rientää Vihreän huoneen ovelle. Nelijalkainen väestö reagoi tietysti myös tilanteeseen.

 Henkilökunta on ensin paikalla, eturivissä ja kaula kenossa tapittaa ylös. Parin metrin päässä Laku tapittaa henkilökuntaa, eikä ymmärrä vielä minkä vuoksi ovi kolahti "itsekseen". Laku siirtää katseensa oviaukon yläpuolella olevan ikkunan taakse ja näkee siellä Tipan silmät. Jättiläis-Tippa! Siinä vaiheessa Lakua viedään! Turvaetäisyyden turvarajalle Laku saa kaverikseen Sofin. Nelin silmin uskaltaa tapittaa. Hannu käy tarkastamassa tilanteen, samoin nykyhetkeen paluuta tekevä Piri. 

Tippa steppailee tovin yläpangolla ja tulee sovinnolla henkilökunnan hissillä alas. Show on ohitse. Ei encorea, kiitos. Ei nyt.


Piri palvoo vanhaa Rouvaa



perjantai 17. toukokuuta 2019

Piri

Pissavaivojen vuoksi Tammiston Evidensian teho-osastolla kolme päivää ollut Piri saatiin kotiin torstai-iltana - mutta tilanne on edelleen herkkä. Selässä on kipulaastari lauantaihin asti ja pissaamista edistävää lääkettä annetaan. Pahimmat lääketokkurat ovat jääneet taakse, mutta ei Piri läheskään normaali ole. Ruoka ei maistu, eikä pissaaminen ole vielä totuttua. 

Piri annettiin kotiin, koska munuaisarvot olivat normalisoituneet ja Piri oli tehnyt pissan ilman katetria. Myös kotimatkan aikana koppaan oli tullut pissa. Pirillä oli kotiin tultaessa kauluri, joka myöhemmin vaihdettiin itse tehtyyn toipilaspaitaa. Kaveri oli selvästi huojentunut, kun pääsi eroon kaulurista.

Tänään saatiin myös tulokset virtsan bakteeriviljelystä, eikä tuloksissa ollut mitään viitteitä tulehduksista. Näin saimme pilleri-listalta antibiootin pois. 

Tilanne on kuitenkin herkkä. Pelottavan herkkä. Pissaa tulee, mutta pienissä määrin. Piri pitäisi myös saada ruokakipon äärelle ja vettä juomaan. Sivusilmällä tarkkailemme ja samalla pyrimme elämään "normaalia" stressitöntä elämää. Viikonloppuna saamme toivottavasti kaikki lepoa. Edelleen mentävä askel kerrallaan.

Piri, vielä "kuuppa" päässä

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Vaikeita aikoja

Vaikeita aikoja; Piri on kolmatta päivää Tammiston Evidensian teho-osastolla virtsatietukoksen vuoksi. Munuaisarvot eivät ota laskeakseen. Ne kävivät huonoimmillaan jo yli tuhannessa ja tulivat sieltä alas pysähtyäkseen reiluun 400:ään. Viitearvo on alle 200:ssa. 

Tämän päiväisen käyntimme jälkeen Piriltä otetaan bakteeriviljely virtsasta, josta tutkitaan olisiko katetrointi mahdollisesti aiheuttanut virtsatietulehduksen. 

Eri lähteistä riippuen, Pirin paranemisennusteet ja hoidon kuva ovat ristiriitaisia. Tänään lääkärikeskustelun jälkeen päätimme, että Piriä pidetään sairaalassa ainakin vielä kaksi päivää. Bakteeriviljelyn tulokset tullenevat tietoomme illalla. Mitä sen jälkeen tapahtuu, emme tiedä.

Päivällä puhelinkeskustelun perusteella Pirin voinnista annettiin perin negatiivinen kuva ja väläytettiin jopa luovuttamista. Päätimme kuitenkin lähteä käymään paikan päällä, jossa toinen lääkäri piti varsin luonnollisena pitää Piriä pari päivää hoidossa. Hienovaraisesti hän tiedusteli kuitenkin ensin lisääntyvistä kustannuksista. Yritämme pysyä aktiivisina ja onkia kaikki mahdollisuudet ja näkökulmat. 

Tänään on Pesosen tyttären Sofin nimpparit, joten yritämme edes hieman juhlia niitä. Pidetään kaikki tassuja pystyssä, jotta Piri toipuisi.  

perjantai 3. toukokuuta 2019

Vapun viettoa; osa 2/2

Vappupäivänä pakattiin auto ja lähdettiin pienelle ajelulle. Otettiin Laku mukaan! Onneksi henkilökunnan hermoliiteri, pieni kesämökki on vain rapian puolen tunnin ajon päässä, joten matka taittui nopeasti.

Lakulle kaikki oli tietysti uutta, vaikka reitti kulkee Lakun entisen kotipaikan ohitse tai jopa läpi! Laku ei koko päivänä inahtanut mitään, ei edes kotipaikan kohdalla, vaikka henkilökunta niin odotti.

Mitä tämä tällainen vapun vietto on, tuskailee Laku!

Mökille päästyä Laku katsoi parhaakseen pysyä kopassa ensimmäisen kolme varttia. Kahvittelun aikana Laku oli sitten hiippaillut sohvan taakse, jossa pysyi niska kyyryssä hieman pidempään. Harmi sinänsä, sillä läheisen omenapuun oksistossa ja tyvessä kuhisi sellaista paistikamaa, joka olisi varmaan ollut Lakulle mieliksi. Silmiin osui ainankin peippoa, mustarastasta, oravaa, tavallista talitinttiä ja punatulkkuakin herraa ja rouvaa. Tiklin kohdalla olisi naama saattanut mennä näkkärille!

Mustarastas


Orava


Punatulkku


Tikli

Säässä kuin säässä, tällä kertaa hyvässä säässä paistoimme nuotiolla huikopalat ja annoimme Lakun rauhassa lepäillä sisätiloissa. Energiatasojen samalla kohotessa suunnittelimme kuitenkin jo seuraavaa siirtoa. 

Laitoimme Lakulle valjaat ja kun veijarin omat jalat eivät tuntuneet toimivan, nappasimme pikkuherran syliin ja toimme kaverin pihalle. No eihän siitä mitään tullut. Vahvasti sammaloitunut pihamaa tuntui tassuissa liian eksoottiselta ja vajan takamaata piti kipittää hurjaa vauhtia eteenpäin. Syli osoittautui nopeasti turvallisemmaksi ja hupparipari (kaksi huppari päällekkäin) lämpöisemmäksi ja näin Laku tutustui pihaan sylissä lötköttäen, kainalon alta kainosti kurkkien.

Kipi kipi sammalmättään ylitse!


Täältä näkee hyvin - korkeammalta ja on lämmin ja turvallista!

Sisällä Laku hieman reipastui ja etsi, noh, todennäköisesti ulospääsyä. Onneksi Laku oli enemmän tutkivan journalismin edustaja kuin ajattelematon vandaali. Lopulta Laku teki ratkaisevan psykologisen liikkeen ja meni itse takaisin koppaan. "Tahtoo kotiin", oli selvä viesti.






 Kotona kopan auettua, Laku sännähti kylpyammeen alle, mutta kun sieltä illan edetessä tuli pois, niin tarinoita sohvan takaa oli kerrottavissa. Tippa kävi kovin nuuhkimassa ja epäilimme mahtoiko Tipalle tulla muistijälki tuoksusta. Tippa on myös aiemmin piipahtanut mökillä. Sitähän emme tiedä, mitä Laku touhusi mökillä sillä välin kun söimme vappulounasta nuotion äärellä. Sitä Laku ei ole kertonut.




PS. sitä paitsi, kun saavuimme kotipihaan, autopaikan välittömässä puistikossa
kurkki mitä pullein paisti! Pul, pul. Mitä sitä pidemmälle lähtemään! 



keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Vapun viettoa; osa 1/2

Vappu on perinteisesti yksi koristejuhlista, kun koti tärvellään kaikella karnevaalitavaralla. Pesosen porukoilla ollaan juhlia juhlittu, joulua lukuun ottamatta melko maltillisesti. Pääsiäisenä on saatettu muutama tipi tai munakoriste lätkäistä jonnekin ja juhannuksenakin on koivut jätetty juurineen maahan. 

Ilmasta sataa serpparia! Ja ainankin Sofi (oik) tykkää! Piri seuraa vieressä ja Hannu taaempana.

Tänä vappuna omaksi ja kissojen iloksi puhallettiin muutama serpparirulla ja asennettiin ne lötköttämään niin, että kissat saavat rauhassa tutkiskella niitä. Ilmapalloja puhallettiin ja muutama laskettiin ilmaan pörisemään. Äimän käki piipahti sillä hetkellä huoneessa! Valmiit pallot laitettiin parvekkkeelle roikkumaan, etteivät rikki mennessään saa kissoja hermoromahduksen partaalla, eikä muovin räipäleet ajaudu vääriin tassuihin. 

Vappu on ollut rauhallinen.... paitsi Lakulla, joka vappupäivänä lähti pienelle ajelulle. Mihin mentiin - siitä osassa 2/2. 

Lakun ihmettelee ilmasta roikkuvaa serpentiinä.