Tippa 2003 - 2021

 

Tippa 18-vee

 Jossain alitajunnassa on henkilökunta odottanut tätä päivää, kuin pääskyä kesätaivaalle, sillä Tippa pääsee 18-vuoden ikään! Onnittelut tiukkasanaiselle diivalle! Diivan synttäreitä vietetään kuitenkin hissun kissun, sillä kaikessa rehellisyydessä Tipan diivailut ovat iän myötä ja varsinkin viime kuukausien aikana selkeästi hidastuneet. Askel nousee, mutta verkkaisemmin, eikä sivu-askel tahdo aina kantaa. Siitä huolimatta Tippa ei emmi loikkia pöydille tai juomahanojen luokse. Pöydän ja tiskipöydän välisen kanjonin etäisyyttä on lyhennetty ja penkillä kyynärpäitä on litistetty lähemmäksi kroppaa. Pienikin tönäisy saattaa kaattaa hentoisen neidin. Samoin kylpyhuoneen ovea on suljettu, ettei lavuaarin kapea reuna tee tepposia. Vessaksi saattaa valikoitua pelkkä pissa-alusta tai sitten jos hätä on sitä luokkaa, että varsinaista vessaa vahditaan muitten toimesta liikaa, riittää pelkkä lattia. Henkilökunta on siivousta varten. Todellisuudessa Tippa tekee tarpeensa useimmiten ihan kiltisti omaan huussiin:) 

Tippa, 18-vee

Pienet hidasteet eivät kuitenkaan mieltä sumenna, vaan rapsutus rinnan päällä on aina rapsutus ja diivamainen naukaisu lähtee pienestä vaimeudesta huolimatta sen verran käskyvästi, että orjat ovat ojennuksessa yötä päivää. 

Henkilökunta herkuttelee Tipi-nimisellä vegaanisella voileipäkakulla ja itse sankari vetelee muhkeita lihapaloja naamaan. Ruokajuomana hanaraikas vesi. Juhlia pidetään läheisten seurassa.  

Äkkiä ruokaa, että ehditään sovitussa ajassa lääkäriin missä Tipalla menee jalka katki

Huomautus: teksti ei sisällä mitään dramaattista. Voi lukea aivan rauhassa.

Kuhinaa keittiössä

Tiesittekö sen ettei jääkaappi kaikessa tiiveydessään pidä hajuja sisällä. Se tulee todistetuksi sillä, että laittaa aamulla seitin sulamaan niin johan on iltapäivällä keittiössä levotonta kuhinaa kun henkilökunta saapuu kotiin. Ja jotta saisi oikein kunnon pöhinän aikaiseksi, niin henkilökunta terästi vielä tätä kotiin saapumista nappaamalla kaupasta kissoille heinän, joka tuoksukylläisyydessään ei jää yhdeltäkään viiksiniekalta huomaamatta. 

Liki kauhuelokuvan kulissit olivat valmiina, kun kissaa valui seiniä ja tasoja pitkin. Osa huusi heinää ja osa seitiä. Vaikka kauppaostoksia oli ladottu keittiön tasoille, niin jostain aina löytyi kissan tassun mentävä väylä. Osa kiipesi jalkaa, osa nojasi kaapin oveen. Ja kun tarpeeksi oli sakeutta ilmassa, muuttui se hiljakseen myrskyksi. Liikaa odottamista. 

Hannu kipittää tänne, Pesonen tuonne

Ja kun on nälkää, niin tunteet nousevat pintaan. Äkkiä ruokaa!

Kaikella oli aikansa ja paikkansa, sillä Tipalle oli varattu aika verikoekontrolliin. Kontrollissa on käyty jo useamman kerran, sillä Tipalla todettiin vuoden 2016 loppupuolella kilpirauhasen liikatoiminta. Tällä hetkellä tilanne on sillä tapaa vakaa, että valkosoluarvot saatiin normaaliksi lisäämällä vajaa kaksi kuukautta sitten kilpirauhaslääkettä. Paino on kuitenkin pudonnut 2,5 kg:sta n. 2.3 kiloon, mutta kuitenkin niin, että se on nyt pysynyt tuossa reilussa kahdessa kilossa. Turkki on rönttönen, mutta pitkälti takkujen poiston seurauksena. Jos kilppari arvo saataisiin paranemaan, painokin nousisi. Ketjureaktio.

Tippa on diiva myös eläinlääkärissä. Ilmottautumisen hän tekee itse - huutamalla saapuessaan odotustilaan. Nopeuttaa palvelua:) Mutta tulee ihailuakin. Verikoe otettiin kuin mallioppilaalta. Hoitaja piti "kiinni", omistaja rapsutti ja lääkäri otti näytteen. "Näin otat kissalta verinäytteen" - opetusvideo oli valmis!

Jalka meni joka tapauksessa taas katki eli verinäytekohtaan laitettu tuppo häiritsi koipea niin, ettei sille tohtinut oikein edes astua. 

Vaikka Tippa on lihaksien vähenemisen vuoksi hauras ja nukahtelee herkemmin kuin junamatkustajat viikon päätteeksi, suunnittelemme pikkuhiljaa Tipan parin viikon päästä olevia 18-vuotis synttäreitä. Ei ilotulitteita, ei paukkukarkkeja, vaan jotain kodin lämpöistä. Jotain pientä, joka kasvaa sydämessä suureksi. 

Tippa huutaa vettä. Juoma-astiat harvoin kelpaavat, sitä vastoin hanat ja kipot
on suosiossa.

Päivä se on tämäkin merkkipäivä:)

 Tänä iltana Danny - Iso D Lipsanen esiintyy kahdeksannen kerran Suomen Euroviisulavalla. 17 vuotta sitten Danny oli seitsemännessä kerrassa karsimassa D´Voicesin kanssa kappaleella Seven Times Seven. Tänään Danny esittää kappaleen Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua. 

Kävin kuvaamassa rullan. Hyvä rytmi. Ja sen jälkeen tuli "Tippa". Niilo oli reilut kolme tuntia nurkassa ja Suti tovin aikaa sohvan takana. Hieman on sähistelty. . Toivottavasti saa nukuttua.

- Päiväkirjamerkintä 20.2.2004 -

Tasan 17 vuotta sitten, samaan aikaan kun Danny esiintyi kahdeksannen kerran karsinnoissa, Tippa tuli meille! 17 vuodessa Tipasta on tullut hyvinkin rakastettava pehmoilija. Dannyn kappale tuskin Tipasta kertoo, mutta kyseessä on kuitenkin kaksi suurta persoona!

Tippa - Pikku T. 17-vuotta asukkaana ja nyt takkuaa.

Toivotaan, että Dannyn esitys ei takkua niin paljon kuin Tipan turkki. Turkin takkuaminen on alkanut syksyn paikkeilla ja viime aikoina sitä on lohmittu niin paljon kuin viekkaus vain harhauttaa. Takut ilmestyivät nopeasti, yht´äkkiä. Yhtenä päivänä käsi vain jäi kiinni takkuun. Ensin tietysti ratkottiin ongelmaa kampaamalla, mutta siitä Tippa ei tykännyt vaan hermostui ja antoi ärtymyksen ymmärtää. Sen jälkeen otettiin kuuroa kissaa harhauttavat pehmeäkärkiset sakset. Takut vaikuttavat siltä, että ne olisivat kipeitä ja kiristäisivät ihoa. Tippa on pötköttelyasentoa ottaessa vaikuttanut levottomalta. 

Tippa tarkkana kun saksi tekee työtä

Välillä viekkaus ja väsytystaktiikka vievät voiton

Takkuja on ollut varsinkin kyljessä ja lonkissa, lavoista taaksepäin aina hännänjuureen asti, lopulta kainaloon saakka. 

Saksiminen on tuottanut tulosta ja pahimmat ryppäät ollaan saatu pois.Linnutkin kiittävät pesämateriaaleista. Saksia on nipsuteltu koko ajan eli olemme käyttäneet jonkinlaista väsytystaktiikkaa. Aina kun Tippa tulee syliin, sakset ilmestyvät jostain. Ei saksiminenkaan Tipan mieleen ole, mutta kun se tekee vaivihkaa, ei Tippa ehdi ottamaan siihen kantaa. Kampaaminen olisi enemmän mieleen, mutta pienimmätkin takut estävät sen. 

Henkilökunnan piikkiinhän takkuuden saa laittaa, kun antanut valahtaa siihen pisteeseen. Tilanne on kuitenkin parempi. Takkuja on vähemmän ja turkkikin on paremmassa kunnossa. Eiköhän Tippakin saa jännittää Dannyn virettä illan karsinnassa. Onkohan Dannylla tukka takussa? 

Hieman rönttönen turkki, mutta paljon mukavampi olla. 

 

CAT, MBU <- & Co. sekoittivat pakkaa

 Maa tärähteli, se räjähteli niin että asfaltti kuoriutui pois. Oli tilattava koneet tekemään bitumia pihaan. Keskelle lokakuuta laskeutui polttavan kesäkadun aikakapseli. Kissolla oli paljon ohjelmaa, ehkä liikaakin. Ne eivät tykänneet! 

Laku

Maanantai aamuna se alkoi - kaukaisena jylynä pihan perältä. Nopeana vyörynä se eteni. Traktorin edessä riehuva koura kauhoi asfalttia irti ja heitteli sitä kuorma-auton peräkitaan. Vaikka repiminen alkoi rauhallisesti, hiljakseen ennustettavissa edeten, kissojen mieleen tämä ei ollut. Siitä lähti sellainen ääni, joka ei totta tosiaan herättänyt mielenkiintoa, ei vaikka mitä erikoisempia ääniä päästäviä härpäkkeitä hyöri pihaa ympäri. 

MBU <-

Pikipojat tekivät kaikkensa, olivat kaivaneet 70-luvun nimismiehen kiharoista bensankatkuiset, tuhansia litroja öljyjä kuluttaneet koneet ja tuoneet ne kaivamaan, lanaamaan ja tasoittamaan. Ikkunat laskivat äänivyöryn ja seinät tärähtelivät jyrien hakatessa asfalttimassalle petiä. 

Pirillä otti koville. Pirillä se iski stressin päälle ja vatsanseudun vanhat arvet auki. Pesonen hätääntyi ja aika ajoin huuteli porukkaa kasaan. Silloin kun pienin, mutta kovaäänisin ja suhteiltaan tehokkain pirunlinko takoi maata tasaiseksi ja uutta petiä alleen laskeva konekompleksi kärytti bitumia talon pienistä venttiileistä ja raoista, Pesonen oli eniten hädissään. Hannu manasi sängyllä katkenneita päiväunia ja toivotti koko laitteistolle pikaista kotimatkaa.  

Hannu manaa hävinneitä unia. Taustalla tulee uutta bitumia.

Tippa ei työkoneita kuullut, joten Tippa nostettiin syliin ja näytettiin, mutta kiinnostus oli nolla.

Paljon kertoo Tipan suhtautuminen, Tipan joka tunnetaan valtakunnan kovimpana Citykatti-bongarina. Kun pihaan saapui kaikkien cityCATtien emoalus pelkkä CAT, Tippa käänsi kylkeä. Tippa antoi pakit koko porukalle, niiden leluille ja viestitti ettei esitys nyt uppoa.  

Liika on liikaa - liian isoja, liian äänekkäitä ja liian monta. Kaikella on kissan rajansa. Mutta kuin härnätäkseen, perjantain esitys jätettiin viime tippaan. Pihaa ei saatu vielä valmiiksi. Kissojen puolelta viesti on kuitenkin annettu. Siistikää piha, mutta tehkää se nopeasti ja pysykää hiljaa. Me haluamme nukkua! 

   

Matemaattinen tulkinta osoittautui kimurantiksi

Viime tiistaina Pesosen porukoiden kissoista varsinkin Pirillä raksutti, niin että se kuului. Jos tuo lähtee nyt lääkäriin, niin minun ei tarvitse. Ahaa, tuokin lähtee, mutta sehän tarkoittaa sitä, että seuraavaksi on minun vuoro. No, nyt kun tässä välissä (perjantaina) on Tippakin jo käynyt lääkärissä, niin Pirin matemaattinen yhtälö ei toteutunut. Sitä vastoin Hannu osui oikeaan ja sai pysyä kotona.

Pirillä raksuttaa

Laku piipahti rokotuksessa ja hammastarkastuksessa. Tarkastus tehtiin hereillä ollessa, sillä aiemmin todettu sydämen sivuääni estää tässä vaiheessa nukutuksen. Sivuääni on pysynyt ennellaan (3/6). Pesosella oli vuotuinen hammaslääkärikäynti. Nappireissu, mutta jos samaa tiedustellaan Pesoselta voi vastaus olla jotain ihan muuta. Kolme hammasta jäi sille tielle. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämän "napin" ompeleessakin on jo juoksu. 

Vasen alaraateluhammas ja pari muuta pienempää poistettiin. Aivan näin "suurta" poistomäärää emme osanneet arvata, mutta jotain operaatiota odotettiin. Se mitä ei odotettu ja joka tuli täysin yllätyksenä oli, että Pesosen kalium arvo on alle viitteen. Mukaan saatiin Kaminoxia, jota olemme nyt antaneet vaihtelivin onnistumisin. Kontrolli tämän suhteen on myöhemmin.

Sillä välin kun Pesonen "lepäili" lääkärissä, kiikutimme Lakun kotiin, jossa se sai rauhassa vilahtaa ammeen alle. Pesonen haettiin liki pari tuntia myöhemmin.  Herääminen oli alkanut jo lääkärissä ja kotona potilas oli jo mainosti tolpillaan. Sen verran päässä kuitenkin heitätti, ettei kupilla niin kursailtu seurasta ja viiksietäisyydestä. Tipan kanssa nokatusten Petski ruokaili märkäruokalautasella. Kuivat nappulat menivät nyt reiluksi viikoksi pannaan. 

Kalium arvo, kuten kaikki muutkin alle viitearvojen-jutut aina huolettavat. Pesonen kuitenkin syö hyvin ja monipuolisesti. Vointi on ainankin noin päällisin puolin hyvä. Arvot ovat raakoja ja niitä lähdetään nyt tutkimaan. 

Reilun viikon nappulatauko edessä. Luvassa märkää ja pehmeää ruokaa. Ei hassumpaa, mutta
nyt ollaankin vielä hieman pöhnässä

Lautaskammo

Jokainen pesäpallopaikkakunnalla asuva tietää mitä tarkoittaa "lautaskammo". Lautaskammo tulee lukkarille ja se ilmenee syöttövaiheessa, jolloin mikään ei onnistu. Pallo ei pysy hyppysissä, eikä tottele lukkaria. Kyseessä voi olla tekniikkahäiriö, josta tulee lumipalloilmiö. Samantyylisiä "kammoja" esiintyy myös muissa tekniikkaa vaativissa lajeissa kuten voimistelu tai yleisurheilu. 

Pesosen porukat ovat olleet pari kuukautta ihan hissun kissun, mutta varsinaista lautaskammoa ei ole ollut. Lähinnäkin pieniä "tekniikka tekniikkahäiriöitä" ja päivityksiä, jotka eivät ikävä kyllä vieläkään ole aivan selätettyjä.

Laku makaa solmutuolin alla

Kissat ovat viettäneet arkea. Ruokaa, rapsutuksia, ruokaa, lepoa, ruokaa ja rapsutuksia. Jetan ja Tipan kanssa on piipahdettu suunniteluilla lääkärimatkoilla.

Alkukesästä alkoi kamera piiputtamaan ja Pesosen blogin pitämisen kannalta kamera ja kuvat ovat yhtä tärkeitä elementtejä kuin tekstikin. Kameran kanssa painitaan edelleen. Nyt jo voi todeta, että videoita tulee jatkossa selkeästi vähemmän kuin ennen, sillä niihin tuhrautuva aika ei kata niiden "hyötyä". 

Suurin ongelma kuvaamisen kanssa on tällä erää objektiivin valovoima tai tarkemmin sen puute. Salama ei ole ratkaisu kuvata kissoja. Eikä kissojen silmät tykkää salamavalon käytöstä (pennuille salama saattaa olla jopa vaarallinen!). Uusi kamera on ja liuta objektiivejäkin, mutta kombinaatio ei vielä täysin toimi. Henkilökunta on sen suhteen jatkuvassa kotiopetuksessa:)

Aikapula lienee kalustoakin suurempi ongelma ja osittain juuri aikapulan vuoksi blogi jäi puolivahingossa tauolle. Kun jokin suunniteltu juttu jää kirjoittamatta ja lepäämään liian pitkäksi aikaa, sen julkaisukelpoisuus kovan itsesensuurin kourissa näivettyy. Näin pääsi käymään. Ehkä jatkossa voisi julkaisu kynnystä hieman höylätä matalammaksi. Toisaalta Pesosen facebook-puoli ajaa juuri sitä asiaa ja se on toiminut koko kesän ajan. 

On täällä muutakin herkuteltu kuin leikkihiirtä, kertoo Pesonen

Korona ajan alussa oululaisen Radiopuhelimien väki totesi, että vaikka bändit seisovat keikkatauolla, niin levyt pyörivät. Pörinää on ollut. Paitsi Pesosella, joka on ottanut kesän auringosta kaiken valon irti mikä näissä olosuhteissa on ollut mahdollista. Vaikka päivä on ollut aamusta alkaen pilvinen, on Petski tullut ajoissa Vihreän huoneen siihen pisteeseen, johon aurinko on aina ensin osunut. Piri on saanut arpista mahaansa parempaan kuntoon, kun kalaruuat on heitetty syrjään. Jetta kirmailee kuin hyttysenpiston persuksiin saanut. Viimeksi tänään oli vessapaperirulla täysin väärässä paikassa, kun sen paikka kuuluisi olla levitettynä kylppärin kaakelilattialla. Tipalle on tuotu oma helppokäyttöinen vessa henkilökunnan makuuhuoneeseen ja Tippa on ottanut sen omakseen. Vessan kuivikkeena käytämme pissa-alustaa. 

Henkilökunta on myös kirmaillut. Kolmen viikon lomasta oli ainoastaan yksi päivä tekemätön. Muut päivät olivat tohinaa, kuitenkin niin, että yöt vietimme kotona. Käyntikohteina olivat mm. eteläisin kärki, puu, kiven reikä, rakentamaton linnamäki, nakkikioski, kahvila ja Kerava. 

Eteläkärki

Puu

Kiven reikä

Auto

Näin. Pesosen toimituksessa on valot päällä ja koneet hyrräävät. Blogia päivitetään sen mukaan, mitä uusien linnunpönttöjen ja lenkkeilyn ohessa ehdimme. Joihinkin tässä tekstissä mainitsemiin asioihin saatamme vielä palata. Ensi viikolla Hannu piipahtaa paikallisessa, mutta siitä vielä hys hys, sillä itse H on siitä tietämätön.   

Tippa-mummo synttäröi diagnostisen viikon lopuksi

Tänään piti viettää kakun ja oleskelun merkeissä Tipan synttäreitä, mutta koronaepidemia pitää vielä tiiviimmän läsnäolon pois laskuista. Tosiasia kuitenkin on, että Tippa täyttää 17-vuotta. Nopealla vilkaisulla Tipan synttärit ovat pitkälti matalapaineen ansiosta pelkkää nukkumista, ruokailua ja lääkkeiden ottoa (antoa). Väliin mahtuu myös muutama rapsutus. 

Pari vuotta sitten Tipan yleinen kunto ja lihasvoimat hieman hiipuivat ja luulimme jo ettemme monia synttäreitä enää juhli. Silti näiden parin vuoden aikana Tippa on edelleen juossut kakkajuoksuja ja hingunnut hattuhyllyllylle. Pari viikkoa sitten Tippa hyppäsi pöydän päältä mm. kaapin oven päälle keikkumaan. 

Vanhuuden myötä Tipasta on tullut kuuro, eikä kakka aina putoa oikeaan astiaan tai pissa lirahtaa yöllä tyynyn päälle. Vaikka Tippa on tuollainen "kuivunut mummo", niin kuitenkin tämän viikkoisella lääkärikäynnillä Tippa todettiin ikäisekseen hyvännäköiseksi. Painoa on tällä hetkellä 2,5 kg. 

Tippa nukkuu etualalla, eikä kuule kun ruohonjako on käynnissä. Välillä nenä nappaa
tuoksusta kiinni ja välillä saadaan herätellä ettei herkkuhetket mene ohi.

SILMÄÄ MENIMME TARKASTAMAAN, MUTTA KOLMEN DIAGNOOSIN 

KANSSA TULIMME POIS

Tipan synttäriviikko alkoi vuotavalla silmällä ja lääkäriretkellä. Kaikki alkoi aivastelusta, joka jatkui silmän vuotamisella. Silmälle annettiin diagnoosiksi joko herpes-virus tai ehkä siitepöly. Lääkinnäksi määrättiin antibioottia. 

Toinen diagnoosi saatiin verenpaineesta, johon määrättiin lääkitys ja kolmas diagnoosi tuli kasvaimesta korvakäytävässä. Kasvain on pieni, eikä sen uskota iän vuoksi aiheuttavan Tipalle ongelmia. Aikaisempi mastsolu kasvain, joka sijaitsi otsalla pienenä pattina, on kokonaan pois. 

Lääkärissä käynti ramasee ja unet maistuvat vaikka kynnyksen päällä.

Tipalla on keräilykortissa paljon leimoja. Vanha kissa - mutta reipas kissa. Lääkärissä Tippa kiipesi lääkäriä pitkin ja kotona aukoi eteisen ovea - tosin pienessä ylikierrostilassa, mutta pomppi kuitenkin. Tässä iässä jokainen askel on hieman hitaampi, mutta mikä kiire tässä. Hyvää syntymäpäivää Tippa!

Tippa 17-v synttäripäivänä kuvattuna. 

Halkeileva pää ja lasittunut katse. Herkullinen tilanne.

Kuvankäsittely on arkipäivää, eikä villeimpiäkään ideoita karsasteta. Totuus vääristyy ja tietämättömillä maailmankuva vääristyy. Luodaan mielikuvia, jotka saavat kohteen ylittämään järjen äänen. Saksalaisen Catessy herkkutikkujen myyntipakkauksen tekijät ovat myös ottaneet hieman vapauksia suunnitellessaan pakkauksen ulkonäköä.

Kannen kuvassa mielitekojen riivaama kissa hamuaa tassuillaan tikkuja. Kun tarkastelee kuvan kissaa hieman tarkemmin, niin näyttää siltä kuin kissan pää olisi halkeilevaa posliinia ja silmät sille teloilleen jämähtänyttä lasia. Kielellä on oma tahto ja elämä. Oma isäntä. Little sticks, big taste - kissa naukuu suuta liikuttamatta, eikä elämässä ole enää muuta kuin näitä kahden gramman herkkuja! Kissapiru hönkii korvan takana no added sugar ja kohde on myyty. Pelottava kuva!

Kuvalla on kuitenkin osa totuus, sillä meillä niitä käytetään Tipan lääkkeenoton palkitsemiseen ja täytyy rehellisesti silmiä räpäyttämättä todeta, että namit toimivat. Kysykää vaikka Lakulta, joka lokkina liitää aina paikalle hamuamaan irtopaloja. Nämä Catessyn palat ovat kokonsa (2 g.) puolesta parempia (järkevämpiä) palkitsemisherkkuja kuin isommat tikut. Rasian kaikki neljä makua kelpaavat: mallas, juusto, salami ja maksamakkara. 

Vielä maistuu ja hyvä niin. Henkilökunnan tehtäväksi jää tarkastella katsetta ja tutkia pään pehmeyttä.  

Eka kerta - 16 vuotta sitten

Näihin aikoihin, helmikuun loppuun vuonna 2004 osuu ajankohta, jolloin tapasimme Tipan ensimmäistä kertaa. Koska seniori Sutista ei ollut energiselle Niilolle kaveriksi, lähdimme käymään paikallisella kissatalolla uusi kissa mielessä. 

Talolla ei montaa vaihtoehtoa ollut. Yläkerran eristyspuolella, samassa häkissä jossa Niilo oli ollut, oli äänekäs ja puriseva laiheliini. Se oli löydetty pesukoneesta pari päivää aiemmin. Laiha tyttö-kissa, jolle oli annettu nimi Iina puski ja kehräsi verkkoa vasten. Se puski kaikkea joka eteen tuli - pöytää, ihmistä jne... Purisi ja puski. Teki selväksi ettei haluaisi asustella talolla yhtään pidempään. 

Ensimmäinen kuva Tipasta (2004) -
tuolloin vielä Iina

Teimme Iinasta varauksen. Vaikka kissa ei ollut vielä meidän, niin jo kotimatkalla aloimme miettimään uutta nimeä. Paikkakunnalla oli juuri ollut Hitchcock näyttely, jossa Linnut-elokuvan pääosan esittäjä Tippi Hedren oli vahvasti esillä ja koska Iinalla oli selkeä "maitotippa" leuan alla, nimi oli selviö. Iinasta tuli Tippa.

Tippa astiakaapissa

Tippa oven päällä - Niilo
ihmettelee

Lopulta Tippa tuli meille perjantaina 20.2.2004. Ja koska Tippa tykkäsi kovasti muikuista, olimme tervetuliaistoivotukseksi ostaneet parikymmentä muikkua.

Kaikki menivät!  

         

Tippa helmikuussa 2020 - taustalla Laku

Joulun viettoa

Vuoden 2019 joulun vietto on sujunut Pesosen porukoilla vallan rauhaisissa merkeissä. Näillä leveysasteilla kun lunta ei ole kuin muistelemiseen, niin täällä on hämyisissä huoneissa nukuttu paljon. 

Samalla täällä on harmiteltu katoavaa ikkunatonttuperinnettä ja samalla tietysti itse vaalittu sitä. Sisäpihan tonttukoriste on tehty teemanimellä "kuusen varastaminen" ja tietysti siihen osallistuu koko konkkaronkka. Todellisuudessa kuusi haettiin parin sadan metrin päästä ämpärimarketista - kun halavalla sai.  

Täällä on myös siivottu. Syvimmät huokaukset tulivat Tipalta, kun kaikille kissoille vaihdettiin petivaatteet. Ensin Tippa katseli epäluuloisena uusia pehmusteita, mutta kun pääsi tassuttelemaan niihin, niin silloin Tippa vaivasi taikinaa kunnolla! Pienen vaivaamisen jälkeen Tippa kellahti ja huokaisi onnesta soikeana! Välillä on siivottu myös ruoho-oksennuksia (kuva/Jetta).

Lopulta kalenteritkin saatiin liki järjestyksessä auki. Herkut menivät milloin kunkin suuhun. Ketään ei jätetty nuolemaan tyhjää, vaan kaikki saivat vähintään varapatruunoista omia herkkuja. Njam!

Kuusi on saanut muutamaa heiluttelua vaille olla rauhassa. Suuret läpi (lue ali-/ohijuoksut) ovat olleet vähissä. Hannu on hieman syönyt kärkiä ja Laku ja Sofi ovat tapailleet oksia. Summa summarum - kuusi on suorassa ja pystyssä ja voi hyvin.

Vaikka joulu on pääteemoin erittäin rauhallinen, niin hieman yllättäen paini on tämän joulukauden sana. Varsinkin kuusen edessä on painittu ja useimmiten asialla on ollut Pesonen - joko Sofin tai Lakun kanssa. 

Henkilökunnan kolhut ovat saaneet myös jatkoa. Illan pimeässä hetkessä pääsi tonttujoukko juoksemaan varpaan ylitse jättäen pienen naarmun. 

Kuusesta ja sen koristelusta ei tänäkään vuonna tehty ehdotonta "ei kissoille - kuusta", vaan alemmille oksille ripoteltiin muutama täky. Tämä koriste on jäänyt Lakun tassuun kiinni.

Ja kun aikaa on ollut, niin on pidetty toisistamme huolta. Pesonen varsinkin tykkää harjaamisesta ja lipuu hurmoksen porteille. Ja kun Pesosta harjaa tai rapsuttaa tarpeeksi takaa, niin silloin Petski aloittaa nuolemisen. Alemmassa kuvassa henkilökunta harjaa Pesosta ja Pesonen nuolee Lakua. 

Vielä pari päivää; vielä pari päivää jatkuu joulu - ollaan hissukseen ja nautitaan hämystä. Nukutaan ja syödään aikaan sopivia herkkuja. Leikitään uusilla leluilla. Katsellaan tonttuja jotka tekevät kotiinpaluuta. Pidetään mukavaa.

Hidas peukalo sai osuman

Tunnelma on joulukuun alkupäivinä muuttunut sähköiseksi. Onko kalenteria avattu liian hitaasti vai kiristääkö tiukentunut pakkanen hermoja? Postilakon syyksi tätä ei enää voine laittaa, vaikka postihenkilöä ei ole luukun takana vielä näkynytkään. 

Viime postauksessa lukijan tituleeraama "hidas peukalo" sai viime yönä turpiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole videolla nähty peukalo, vaan se peukalo, jonka syyksi hitaus laitettiin eli kuvaajan peukalo. 

Tapaus sai alkunsa, kun Tippa juoksi yöllä henkilökunnan yöpöydälle ja Laku seurasi kiusaten perässä. Koska Tippa on nykyään kuuro, niin Tippaa täytyy henkilökunnan avulla hieman puolustella. Valokuvaaja kuuli Tipan juoksun ja laittoi käden Lakun eteen, ettei Laku pääse taputtelemaan Tippaa persuksille. Laku ei taputellut, mutta sitä vastoin valitsi saalikseen kuvaajan käden ja nappasi peukalosta pureman. Auts! 

Hidas peukalo sai osuman

Kolmannen päivän luukku avattiin nopeammin. Terveempi peukalo aukaisi ja purtu kuvasi. Toivomme, että olemme luukkujen avaamisessa yltäneet siihen nopeuteen, joka kelpaa kaikille. Muuten henkilökunta on kovilla:)

Luukkujen avaamisessa on lisätty vauhtia

Poliisi pehmenee

Hannu, porukan poliisi on pehmentynyt. Hannu on tätä nykyään täysimittainen pehmo. Kesällä ja kesän lämpötiloilla siihen ei ole mitään vaikutusta, sillä oireet alkoivat jo hyvissä ajoin kuluvan vuoden alkupuoliskolla. 

Hannun ehdoton lempipaikka on henkilökunnan (kokin) sylissä. Ei kuitenkaan niin kuin kissat makaavat, vaan niin kuin kissat röhnöttävät peppu sohvalla ja etuosa sylissä. Hannu makaa kuin kaiteella ja viljelee sieltä toistaan muikeampia ilmeitä. 

Silloin kuin olo kytee aivan huumaksi, niin silloin terästetään makaamista etutassujen polkemisella. Ja polkiessa on tietysti aina kynnenkärjet esillä. Pientä painelua ja painon siirtoa tassulta toiselle, sen verran että mahaan jää tukku pieniä pisteitä.

Ihmekös kun porukan poliisi Hannu pehmenee; auringon kajoa ja syliä
sylin täydeltä!

Puolipötköttämistä

Hannu nauttii herkuttelusta, oli kyse sitten auringossa makaamisesta tai sitten mahan päällä röhnöttämisestä. Ilme sen kertoo. Satunnaisesti pötköttely menee pitkäksi ja Hannu nukahtaa siihen paikkaan. Pehmenee poika entisestään!

Henkilökunta tietysti tykkää, sillä ei tässä porukassa liikaa "sylikissoja" ole. Tipalta sylitila on tietysti poissa ja Tippa on välillä hieman ihmeissään. Kun Tippa saapuu paikalle ja syli on varattu, niin silloin teemme Tipalle johonkin lähelle tilaa ja annamme rapsutuksia ja kupsutuksia. Joskus tila kelpaa ja joskus ei. Tippa on muutenkin alkanut olemaan enemmän itsekseen, mm. Vihreän huoneen pyörylässä, jonka Tippa on täysin ominut itselleen. Piriä Hannun käytös lienee jopa hieman rohkaissut. Välillä Piri tulee Hannun vanavedessä sohvalle ja ottaa paikkansa jostain.

Kissaihmiset tietävät kuinka paljon sylissä pötköttävä kissa, oli se sitten vaikka vaan puoli-pötkää, lämmittää mieltä ja sulattaa sydäntä. Syli on aina vapaa, tulkoon vaikka kaveritkin!

Tippa ihmeissään kun Hannu taustalla vienyt sylipaikan

Hannu saanut Piristä pötköttelykaverin!