lauantai 28. lokakuuta 2017

Ikeaan - puolen vuoden päästä - ehkä - toivottavasti...

Vajaa vuosi sitten Pesosen blogissa muristiin voimakkaasti sille, ettei Ikean valikoimissa ole eläimille mitään. Ei yhden yhtä eläimille suunnattua petiä tai edes juomakippoa. Samaan hengen vetoon Ikea toitottaa kauppaansa perhettä yhdistäväksi. 

Nyt natisee ja oikeaan suuntaan. Ikea on ottamassa valikoimiin eläimille suunnattuja huonekaluja! Lurvig-nimisessä mallistossa, jonka ovat luoneet eläinrakkaat suunnittelijat ja jotka on tehty koulutettujen eläinlääkärien tuella (kyllä, luitte oikein - koulutettujen eläinlääkärien tuella) on mm. Ikeamaisia petejä ja boxeja - kissoille ja koirille. Hyvä! Suunta on oikea. Moni nuolaisi jo, mutta antaa kuolan valua, sillä Ikean mallistoon tuotteet luvataan ensi vuoden huhtikuulle ja nainen.com sivuston mukaan ainoastaan Vantaan Ikeaan. 

Pesosen seitsen-kissainen porukka on pakosta boikotoinnut Ikeaa, mutta nyt näyttää siltä, että sukanvartta aletaan pikkuhiljaa täyttämään sekatavarakaupan huhtikuista retkeä varten. 



Vaihtuuko pahvilaatikko oikeaan
petiin, pohtii Sofi?

Vajaan vuoden takainen Ikea-postaus Pesosen blogissa:

lauantai 21. lokakuuta 2017

T4-kissa / Hoopo - ensimmäiset tulokset

Hoopo kävi kuukausi sitten Tampereella, Vet4Cat-klinikalla radiojodihoidossa ja nyt tiistaina oli sovitun kontrollin mukainen verikoe. Lääkäri lupasi soittaa verikoe tuloksista loppuviikolla. 


Tekstiviesti kakkoskuskille:

20.10.2017, klo 18.30.
"Toivottavasti vaan ei jatka
laskuaan liian alas" 


Lääkäri panttasi tuloksia ja puhelu antoi odotuttaa. Odotusta kesti aina pitkälle perjantain iltapäivälle. Sitten pärähti. "Loistouutisia", hihkui lääkäri ja kertoi, että Hoopon kaikki tulokset ovat viitearvojen sisällä. Kun T4 oli syyskuussa 63,2, nyt se on 28.8 (viitearvot 10-60). SDMA on 13 (viitearvo 0-14), kreatiini 177 (80-203) ja UREA 11 (5,7-13.5). Lääkäri oli tuloksista hyvin onnellinen. Samoin emäntä, joka samaan hengenvetoon sressasi jo tulevaa ja pelkäsi tulosten liian kovaa laskua. (Vet4Catin arvoja ei voi verrata, sillä labran arvoasteikko on hieman erilainen).

Kotona elämä on palautunut yhtä "ärsyttäväksi" kuten ennenkin ja Hoopo on enemmän oma itsensä. Hoopo rämpyttää, kopistelee, hyppii, juoksee, seuraa ja syö. Kuulostaa tutulta. Myös emäntä stresseineen kuulostaa tutulta. Valtakunnassa kaikki niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi olla.

Seuraava kontrolli on kahden kuukauden päästä, jolloin tulokset näyttänevät oikean tilan. Pesosen blogi palaa tuolloin tapaukseen. 


Hoopo


lauantai 14. lokakuuta 2017

T4-kissa / Hoopo (osa 2/2)


Hoopo on n. 11 vuotias, isokoinen harmaa kissa-herra, jolla todettiin 2013 munuaisten vajaatoiminta. Arvoja alettiin seuraamaan säännöllisin verikokein. Noin vuosi sitten lääkäri epäili kilpirauhasia, siitä huolimatta, ettei kokeissa näkynyt mitään.  

Hoopon paino alkoi laskemaan 100 gr/ kk, vaikka elintavoissa ei kummempia muutoksia esiintynyt. Käytös muuttui kuitenkin levottomaksi ja äksyksi, eikä ruokakaan tahtonut maittaa. 

Heinäkuun veriarvot ylittivät juuri ja juuri T4-viitearvon, mutta lääkitystä ei vieläkään aloitettu. Kaksi kuukautta myöhemmin arvot jatkoivat nousua ja nyt oli hoidon aika.

Kun stressaavan Hoopon säännöllinen lääkitys (2 krt/vrk) alkoi käymään omistajalle haastavaksi ja kun lisäksi Hoopon hyvä yleiskunto ja ikä mahdollistivat radiojodihoitoon hakeutumisen, käännettiin katse Tampereen suuntaan Vet4Cat-klinikalle. Aika varattiin ja sinne lähdettiin.

Hoopo kuuluu Pesosen porukan elämään siinä mielessä, että Hoopo on Pesosen blogissa ajoittain vierailleen mystisen kissa-tädin kissa. Hoopo saattaisi olla myös Pesosen porukoissa, sillä aikoinaan kävimme Hoopoa katsomassa, mutta kun näitä "Hoopoja" olikin kaksi, menivät kissat kissa-tädille. 

Seuraavassa jutussa vilahtava "kakkoskuski" on Pesosen emäntä.




Hoopo - matkalla Tampereelle-
Tekstiviesti kakkoskuskille:

19.09.2017, klo 17:37.
Täällä treenataan makkarin
oven kiinni pitämistä
ja kyl on outoa ja
jännittävää o:














PERJANTAI 22.09. -meno Tampereelle-

 Hoopo oli aamusta asti uteliaana tutkinut kuljetuskoppaa jopa niin paljon, että luukun olisi voinut aivan rauhassa sulkea ja kissa olisi ollut lähtövalmis. Uteliaisuus ja rohkeus katosivat kuitenkin, kun tien päälle päästiin. Menomatka Tampereelle ei maistunut! Hoopo huusi koko matkan - alusta loppuun. Vasta klinikan pihalla Hoopo hiljeni. 

Menomatka oli koko seurueelle jännittävä. Kuinka löytää perille? Minkälainen liikenne? Kaistanvaihdot!?  

Arkiliikenne moottoritiellä oli julma. Rekkaa viuhui vasemmalta ja oikealta ohitse. Moottoritien liikenne räyhäsi täydellä voimalla pienen punaisen Skodan sisätiloihin, eikä se ainakaan parantanut huutavan Hoopon oloa. Matkaan mukaan lähtenyt ajokortiton kakkoskuski oli kolmantena silmänä ja navigoi rauhatonta kuskia.  Nyt ajoaika normaalin kymmenminuuttisen koti-eläinlääkärireissun sijaan oli liki 1 1/2 tuntia pidempi. Paljon asioita joita piti ottaa huomioon. Kuski mietti Hoopoa ja kotiin jääneitä kissoja. Kuinka koko porukka pärjää? 

Reitti etelän suunnasta tultaen on helpohko. Ajo, niiden hurjalta näyttävien liittymien ohitse, aina moottoritien loppuun, Nekalan risteykseen asti ja siitä oikealle. Reilu kilometri suoraan ja oikealle. Omakotitaloja ja liikehuoneistoja. Parkkiruutuja on, jopa Vet4CAt-klinikan edustalla, mutta tällä kertaa puolenpäivän aikaan paikat olivat varatut.  


Kaikki tapahtuu nopeasti ja viimeistään tässä vaiheessa kun sydän hakkaa sataakahtasataa on kaveri hyvä olla mukana, sillä vastaanotto klinikalla tapahtuu aksenttia puhuen. Tottumattomalla saattaa jäädä asioita epäselviksi. Neljä korvaa kuulee mainiosti kahden korvan tarpeet. Kissaystävällinen hoitaja otti Hoopolta tiedot, punnitsi kissan ja kertoi asioita mm. kotiinpääsystä. Sitten Hoopo vietiin alas kellariin.



Klinikan kopit

Kellari oli sokkeloinen, jossa jo kaksi rauhallisen oloista, pistoksen saanutta potilasta odotti, pleksillä varustetuissa metallikopeissa. Hoopon koppi sisustettiin  omilla kodista mukana tuoduilla tekstiileillä. N. metrin korkeassa ja leveässä kaksitasoisessa kopissa on matala vessaosasta erikseen, jonne käynti on pyöreän reiän kautta. Vessa sijaitsee alatasolla. Noin 80 cm syvässä kopissa on tämän lisäksi mm. tähystyshylly ja oleskelutilaa. Hoitaja käy kahdesti päivässä antamassa ruokaa ja tyhjentämässä vessat. Talon puolesta on hyvät ruuat, mutta tässä tapauksessa Hoopon emäntä toi omat munuaisraksu ja hieman herkkuja. Mikäli kissalle ruoka ei vieraassa paikassa maistu, annetaan sille ruokahalua lisäävä ruiske. 




Aikaa kellarissa meni vain noin viitisen minuuttia, sillä paikalla olleet kaksi muuta kissaa olivat saaneet jo pistoksen, eikä tilassa voinut säteilyn vuoksi pidempään olla. Nopeat rapsutukset ja ihmiset pois. Hoopo oli kummissaan, mutta ei paniikissa. "Hei hei ja hyvää viikonloppua". 

Yläkerrassa allekirjoitettiin sopimus ja maksettiin 1350 euron lasku. Viennistä saattaa jäädä karun kellarin ja tapahtuman mahdollisen nopeuden vuoksi kolkko maku, mutta faktat täytyy ottaa huomioon. Emäntä pelkäsi kotimatkan alkaessa henkistä romahdusta, mutta sitä ei tullut. Klinikan hoitajan ja kakkoskuskin rauhoittelu taisivat tehota.




HOOPOLLE PISTOS 

Hoopo sai pistoksensa jo perjantaina, välittömästi kun viikonlopun neljäs potilas oli saapunut. Maanantaina eläinlääkäri Serban Ursachin oli määrä tutkia Hoopon kasvaimia. Vaarana hoidolle on, että se ei tehoa tai sitten se tehoaa liiaksi ja muuttuu kilpirauhasen vajaatoiminnaksi, mutta näitä tapauksia ei ole ollut. Kissat joiden T4-arvo on jopa 300 paikkeilla, joutuvat olemaan karanteenissa suuren säteilyn vuoksi jopa n. viikon verran. Hoopon alhaisemman arvon vuoksi käynti tulisi kestämään reilun viikonlopun.
  

Kotona ilmapiiri oli pysähtynyt. Jotain puuttui - kaikki tiedostivat sen.  Nuorimmainen oli illansuussa etsiskellyt Hoopoa, poukkoili sänkyyn ja pois, mutta ei kuitenkaan levottomuudeksi asti. Tiedä sitten oliko kyseessä ikävä vai tilanteen taju. Seuraava yö oli joka tapauksessa hitusen pidempi. Pelotti.



Hoopo klinikalla



LAUANTAI 23.09. -ensimmäinen vuorokausi-

Eka vuorokausi Hoopolle on mennyt vaikeasti. Ei ole syönyt eikö juonut, eikä käynyt lainkaan laatikolla. Annoin ruokastimuloivalääkeen ja virtsarakon rentouttava lääkkeen. Nostin hänet myös pois häkistä ja hän on nyt vapaana koko kellaritilassa.

- Vet4Catin s-posti-



Itku pääsi. Sofin 4-v syntymäpäiville saapunut kissa-täti oli apea ja syy oli selvä; Hoopolla oli ollut vaikea ensimmäinen vuorokausi. Hoopoa yritettiin piristää päästämällä se vapaaksi klinikan kellaritiloihin. Samoja tilanteita on ollut aiemminkin ja kissan vapaaksi päästäminen on rauhoittanut. Jos ei, niin silloin kissa joudutaan katetroimaan rauhoituksessa.



Tekstiviesti kakkoskuskille:

23.09.2017, klo 21:32. 
Viel yks häiriköinti.
Tuli mieleen voiko Hoopolla 
olla kurkku kipee kun nauku 
koko matkan, eikä siks jois 
ja söis? Nukun nukun tai 
ainankin silmät nukkuu.



Lauantain uutinen kuitenkin romahdutti mielialan ja siitä alkoi piinallisen pitkä viikonloppu. Mielessä myllersi monet asiat. "Mä lähden hakemaan sen kotiin".


SUNNUNTAI 24.09. -s-posti-


Sunnuntaina, ennen aamu kymmentä, tuli vapauttava s-posti, jossa kerrottin Hoopon reipastumisesta!


Tekstiviesti kakkoskuskille:

24.09.2017, klo 10:09.
Huomenta! Hoopo syönyt vähän
ja pissannut. Menen siis
Tampereen sijaan nukkumaan :)


Kopista pois pääsy oli reipastuttanut Hoopoa. Renal- ja märkäruuat eivät olleet maistuneet, mutta kuivanappulat kyllä. Tärkeintä oli, että Hoopo söi nyt jotain. Jos kotona oltiin tyytyväisiä, oltiin myös klinikalla. Klinikalta lähetetyssä s-postissa vielä muistutettiin ja informoitiin emäntää: 

"Tänne ei saa tulla hoidon aikana, se on kieletty :). Oon huomenna yhteydessä 12-13 välisenä aikana". 

Lauantaina vielä lähtökuopissa ollut emäntä oli nyt "rauhoitettu". 




MAANANTAI 25.09. -kotiin pääsy?-

Maanantaina klinikalta tuli viesti, joka piti jälleen emännän varpaisillaan. Hoopo syönyt edelleen vähän (mutta tarpeeksi) - on kuitenkin juonut , pissannut ja ulostanut. Samassa viestissä väläyteltiin jo kotiinpääsystä, edellyttäen, että verinäytteiden arvot ovat kunnossa ja säteily tarpeeksi matala. Kakkoskuskille lähettämän viestin emäntä päätti vielä raskaisiin huokauksiin; " Jonkin telineen takana lymyili kuvassa. Huh huh!".








KOTIINPALUU

Saman päivän iltapäivänä tuli yhteydenotto, jossa kerrottiin, että Hoopon saa hakea kotiin! Työjärjestelyt uusiksi ja punainen ja pippurinen Skoda kohti Tamperetta, kakkoskuksi mukana. Tampereella Hoopo koppineen kainaloon ja kotiin. Kotimatka oli menomatkan toisinto, lukuunottamatta paria viimeistä moottoritien kilometriä, joita Hoopo kunnioitti hiljaisuudella. Vilkku kotiin sai Hoopon taas huutamaan. 

Pahin piina oli ohi. Hoopo oli kotona. Nyt piti klaarata kotiolot. Kahta muuta kissaa selvästi pelotti Hoopon oudot hajut ja niitä piti perässä hiihtäen tutkia. Haju tuntui seuraavan myös hermostunutta emäntää, joka käveli ympyrää ja seiniä pitkin. Lopulta sekä Hoopo että emäntä rauhoittuivat. Rauhallisin paikka löytyi sylistä. "EI SYLIIN! Ei voi ottaa". Hoopo oli säteilyn vuoksi häädettävä sylistä. Sohvalla ei voinut olla, sillä siellä Hoopo on tottunut aina makamaan emäntänsä sylissä. Emäntä loikki ylös, käveli ja seisoi, piti etäisyyttä. Kun istui sohvalla, piti syliin kerätä röykkiö tyynyjä, ettei Hoopo tulisi. Levotonta levotonta. Hoopon boikotointi oli vaikeaa.


Tekstiviesti kakkoskuskille:


25.09.2017, klo 21.16
"Täällä menee ehkä 
hyvin, en oo ihan varma? 
Kyl tää tästä"




Nukkumisjärjestelyt olivat haastavat. Hoopo ei saanut tulla viereen nukkumaan. Kun sänkyä ei voinut siirtää, siirrettiin emäntä. Emäntä nukkui kylpyhuoneen lattialla, jonne kissoilla ei ole koskaan ollut pääsyä. Tällä järjestelyllä jäi koko asunto kolmen kissan käyttöön ja ylimääräisiltä jännitteiltä säästyttiin. Yleisesti huomioitaa on, ettei radiojodi-potilas saa olla kontaktissa lasten tai raskaana olevien kanssa. Se kannattaa huomioda vieraita kutsuttaessa. Kissaa ei saa myöskään päästää ulos!

Emäntä nukkui yönsä hyvin. Seuraavana aamuna Hoopoa haisteltiin edelleen, mutta nyt siinä oli mukana uteliaisuutta, ei pelkoa. Emännän pelkäämiä yhteydenottoja ei kissojen välille muodostunut. Se oli helpotus kaiken keskellä. Ehkä tästä selvitään. 



Tekstiviesti kakkoskuskille:

26.09.2017, klo 09.06.
"Kai myö nukuttiin o: 
Nukkuivat siellä täällä, 
jätin tv:n päälle, hiivin 
makkariin, ovi kii, nukahdin, 
heräsin murinaan, ovi auki, 
sohvalle, Hoopo jalkoihin, 
vaihdoin paikkaa, vaihdoin 
paikkaa, vaihdoin paikkaa. 
Tänään vien patjan 
pesuhuoneeseen ja nukun 
siel viikon. Sit en enää 
boikotoi Hoopoa. Ihanaa, 
että poika kotona :)"


27.09.2017, klo 08.47.
"Rauha maas ja kaikki hyvin:). 
Hoopo nukkuu nyt sylissä, 
tasalta tulee häätö. Itse 
nukuin hyvin pesuhuoneessa.
Pää tyynyyn ja olin unessa.
Mennyt siis paremmin kuin 
haaveilin. Toiovtaan että 
tulos on pysyvä. ISO KIITOS
avusta, en olisi ilman 
selvinnyt!" 



Elämä Hoopolassa on tasaantunut. Kolmen kissan kakkoja ja pissoja on kahden viikon ajan otettu talteen, kaiken kaikkiaan kahden muovikassillisen verran ja säilötty ne ulkovarastoon. 

Kotiuttamisen alkuvaiheessa potilaan virtsa, sekä kakka ovat radioaktiivisia ja kun taloudessa on kolme kissaa, on kaikkien ulosteet korjattava talteen. Vessat on siivottava vähintään kahdesti päivässä. Hoopolassa niitä on kerätty useammin. Talteen otettujen pissojen ja kakkojen varoaika on 45 vuorokautta, jonka jälkeen ne saa hävittää normaalisti. Turvallisuustoimenpiteitä ei tarvita 9.10. jälkeen.



Näin sivusta seuraajana on ollut kahdenlaista jännitystä; kaikki uusi ja outo on aina jännittävää, mutta sitten on ollut se vakavampi puoli, jonka jännitys on raastavaa. Tämä ei ole ollut leikkiä vaan kyseessä on ollut terveydet ja tunteet. Vaikka asiaan vaikuttavia tekijöitä on paljon, kaikki matkat, karenssit, kotiolot, kissojen yhteiselo, ihmisjärjet jne... ovat tähän asti menneet hienosti. 

Tässä tapauksessa Hoopon aika Tampereella oli varsin lyhyt. Matka Tampereelle oli kohtuullinen reilu tunti ja ajo tapahtui valoisaan aikaan - toki tuolloinkin moottoritie on vilkas. Hoito on outo ja stressinsietokyky on varmasti äärimmillään. Radiojodihoito maksaa, mutta niin maksaa hoito muitakin väyliä pitkin. Kissan tarpeet ovat monta päivää radioaktiivisia ja vastuu siitä täytyy kantaa. Eli suinpäin ei hoitoon voi ilmoittautua. Hoito on "oikotie", mutta ei ainoa keino.  

Hoopon toipuminen on edelleen kesken. Viimeisin T4-arvo ei ollut toivotunlainen, mutta lisä annostusta ei vielä annettu. Seuraava, toivottavasti suuntaa antava kontrolli on viikon sisällä ja seuraavat, Hoopon lopullisen tilan kertovat kontrollit parin kk:n välein. Hoidossa saattaa olla uusimistarve, mutta täällä pysytään siinä toivossa, ettei Hoopo tarvitsisi uutta Tampereen matkaa! 

Pesosen blogi seuraa syksyn mittaan Hoopon kuulumisia.  




Verikokeiden tuloksia:

6.7.2017
UREA 10 mmol/l (5,7 - 13,5)
Kreatiini 151 mol/l (0-168)
SDMA 13 g/dl (0-14)

tuolloin T4 tyroksiini oli 60,1 nmol/l (10-60)

5.9.2017 otettu T4 oli 63,2
(vuonna 2016 lukemat olleet 32,4 ja 49)

25.9.2017 (huom! eri labra, hieman erilaiset viitearvot)
UREA/bun 11,8 (4-15,5)
Kreatiini 130 (110-165)
T4 43,3 (13-48)

perjantai 6. lokakuuta 2017

T4-kissa / Tippa (osa1/2)

Tippa tähystää putoavia lehtiä

Marraskuun puolivälissä 2016 juotiin litratolkulla maailmanparannuskahveja ja pohdittiin viedäänkö Tippa Tampereelle Vet4Cat-klinikalle radiojodihoitoon. Ei viety - eikä ole viety vieläkään. Tipan tulokset näyttivät tuolloin arvoa 70,5 eli sillä ylitettiin yläarvona pidetty 60 jonkin verran. Se olisi tarkoittanut sitä, että Tippa olisi ollut sekä joulun, että uuden vuoden eristyksissä. Se ei näin jälkiviisaana olisi onnistunut. Samoin seitsemän kissan kakkojen ja pissojen kerääminen säilöön olisi loppujen lopuksi ollut liki mahdottomuus.

Helmikuussa 2017 kokeilimme lääkärin valvonnassa lääkitystä uudelleen; annos pudotettiin puoleen. Alle kahdessa viikossa valkosolut romahtivat ja Tippa meni huonoon kuntoon. Asiasta keskusteltiin taas lääkärin kanssa ja päätettiin aloitaa y/d-ruokinta. 




Kesä on mennyt ja Tippa voi enimmäkseen oikein hyvin. Turkki on hyvässä kunnossa, kakka kulkee, pissat ovat normaaleja ja ruoka maistuu riittävästi. Y/d-märkäruoka ei kelpaa, mutta y/d-nappulat uppoavat. Mikäli nappuloissa tulee taukoa, silloin myös levottomuus lisääntyy. Välillä on hieman oksentelua. Tuoreita arvoja ei tällä erää ole, mutta silminnähden Tipan olo ei ole huonontunut, eikä esim paino ole alkuvuoden jälkeen pudonnut. Ilman aiempia diagnooseja, Tipasta ei huomaisi, että kyseessä on T4-kissa. 

Nyt tilanne on se, että todennäköisesti emme ole viemässä Tippaa radiojodihoitoon. Asiaa on märehditty alitajuntaisesti ja keskustelemalla useampi kuukausi. Tippa on niin paljon ihmisen perään, että viikonkin eristys voisi saada arvaamattoman luottamuskolhun, joka voisi tuoda peruuttamattoman särön loppuelämäksi. Kotiutumisen jälkeen ihokontaktia pitäisi välttää pari viikkoa ja se olisi tällä erää mahdottomuus. Tippa täytyisi periaatteessa "hylätä" pariksi viikoksi. Tipan ikä (reilu 14v.) painaa myös vaakakupissa yhä enemmän. Ikä alkaa olemaan niillä rajoilla, onko hoidosta hyötyä ja em. painavat faktat kuormittavat sitä. Myös raha puhuu. Hoito on kallis ja se on pois muilta kissoilta. Pahimmassa tapauksessa kuuden muun kissan hoito kärsisi. 

Päiväpötköttelyllä kokin kanssa


Näin kirjoitettuna ja ääneen mietittynä päätös vaikuttaa raa´alta, mutta Tippa saa tilanteeseen nähden kuitenkin hoitoa. Tippaa saa rakkautta ja lämpöä. Tosiasia on se, että itse "potilas" vaikuttaa äärimmäisen reippaalta ja hyvä voipaiselta. Tippa nauttii pötköttelystä, ruokailuista, henkilökunnan päiden välissä nukkumisesta, juoksemisesta ja jopa leikkimisestä täysin rinnoin!


Seuraavassa osassa (2/2) kerromme yhdestä T4-kissasta, kokemuksista ja käynnistä Tampereen Vet4Cat klinikalla.



Linkki Tipan marraskuun postaukseen:

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Letkeätä lokakuuta!

Lokakuu on kuukausista se, jonka aikana jätetään jäähyväiset kesän lehtisadolle ja otetaan jo vastaan mahdollinen talven kuorrute. Päivät kutistuvat tummaksi mössöksi. Seuraavasta tallleenteesta riittää toivottavasti virtaa ensimmäisen viikon läpikahlaamiseksi - ja ainahan videon voi katsoa uudestaa, jos tuntuu, että hyytyy. 

Video on kuvattu pari viikkoa sitten, kun vielä aurinko helli lämmittävällä voimalla. Pidemmittä puheitta Tippa nautiskelee. Väliin ei tässäkään tapauksessa kannata mennä, vaan antaa Tipan diivailla. 

 Tippa on nyt rapiat 14-vuotta eli ihmisen rapiat 67 vuotta. Älkää välttämättä näyttäkö videota isovanhemmille, mutta niille keski-iässä kahlaaville sohvaperunoille tästä riittää katseltavaa! Lokakuu on mainio ja raikas kuukausi (rääkätä kehoaan - voi rivien välistä lukea). 

Rapiat puolitoista minuuttia, äänen kanssa; olkaa hyvä!