Hannulla leikkimistä

Välillä on peiliin katsomisen paikka ja nyt on pakko myöntää, että kissojen harjaaminen jää ajoittain vähemmälle. Yleensä heinäkuun aikoihin kissat viimein vihjaavat, että olisi aika tarttua raapimen varteen. 

Hannulle teimme muutaman koevedon ja tulos oli melko täyteläinen. Parilla harjan vedolla kädessä oli kourallinen karvoja. Hannu tykkää harjaamisesta, Hannu tykkää siitä hetken ja sitten Hannun koivet menevät löysäksi. Kissa kellahtaa ja koivet alkavat heilumaan. 

Hannusta raavittiin (harjattiin) paksua aluskarvaa iso tukko. Karvaa tuli lopulta niin paljon, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyörittää karvatukkoa käsien välissä kuin lumipalloa tai mummon lihapyörykkää. Mitä pidemmälle karvakasaa pyöritti, sitä kiinteämmäksi se tuli. Lopulta kädessä oli pieni hellyttävä pallo, joka oli tehty Hannun karvasta. 

Kun tätä palloa antoi Hannulle haistettavaksi, Hannu innostui siitä silminnähden. Annoimme karvapallon hetkeksi leikittäväksi ja laitoimme kameran kuvaamaan.

 Seuraavassa Hannun leikkii Hannulla!    

LÖÖPPI: Bruno reissaa

Kesätoimittajan paikallispalsta;

Tänään iltapäivällä oli Saksan tuliainen Bruno lähtenyt reissaamaan. Bruno löydettiin keittiön vedenjuontimutkasta kallellaan, mutta hyvävoimaisena. Matkaa juomapaikalle on n. 30 cm, mutta nyt pohditaan myös sitä olisiko Bruno ollut menossa uimaan? Tapauksella on ollut useita silminnäkijöitä, mutta tällä erää kaikki silminnäkijät pysyvät vaitonaisina. Se kuinka Bruno on mutkaan joutunut, on toistaiseksi arvoitus.   

Helisevä kesätoimittaja

Pesosen blogin kesätoimittaja on helisemässä, sillä aikataulu nettijulkaisun toimituksessa ei päde. Uutta ja relevanttia juttua pukkaa, vaikka vanhat ja jo luvatut jutut ovat jonossa. Pöydällä lepää ainakin kaksi juttua Hannusta. 

Laku marssii päättäväisenä kohti kuvaajaa...

Kotiin tullessa ei nykyään tiedä yhtään mitä on vastassa!? Viime viikkojen uusi villitys on heittää sohvan selkänoja lattialle. Eikä selkänoja ole mikään köykäinen, vaan sitä on kammettu ihan tosissaan. Ja sitten mätkäisty kuin moukari nurmeen hyvinä yleisurheilukesinä. 

Hannu suostui poseerattavaksi (kuvan kissa ei liity
tapaukseen. Ehkä).

No, ei se sinällään haittaa, sillä "sohva" on huonekalujättiläisen Sotkan halvin sohva. "Se tulee kissatalouteen. Seitsemän kissan talouteen". Myyjä ymmärsi heti yskän, eikä ohjannut sohvan hankkijoita heidän luksus puolelle. Hinta - laatu sohva ajaa asian ja kissatkin näemmä "tykkäävät". 

Jotta tempaukselle saatiin asiaankuuluva painoarvo ja julkaisukynnyksen ylitys, niin avatun selkänojan päälle oli oksennettu. Lieneekö oksennus tullut sillä aikaa kun toimituksen väki istui vielä kaupunkikahvilla, eikä ollut kotona kokkaamassa, vaikka kello niin väitti?

Julkaisukynnys ylittyi.

Bruno Gukkelheim

Olimme useamman tunnin marjanpoimintaretkellä ja kotiin tullessa huomasimme, ettei vessoissa oltu käyty laisinkaan. Hannukin nukkui vielä tovin, vaikka kolasimme keittiössä kassien kanssa. Lämpö näyttää hiipivän tännekin. Kysyimme kissoilta olivatko käyneet juomassa laisinkaan? Vastauksia ei kuulunut.

Sofi ja Bruno

Kissojen ruokailun jälkeen laitoimme parvekkeelle vadin, jonne ripottelimme jääpaloja ja houkuttimeksi vielä robo-fishin pärisemään. Jääpalat sulivat hetkessä, eikä robo-fishkään tuonut kissoihin sen vertaa virtaa, että olisivat edes tassunsa kastaneet.

Viikolla saimme tuliaisia Saksasta ja haimme sen kellumaan vatiin. Sofi innostui välittömästi uudesta tulokkaasta, Brunosta ja otti siitä niskaotteen. Tiukalla niskaotteella Sofi nosti Brunon vadista ja kiikutti sen olohuoneeseen muiden ihmeteltäväksi. 

Bruno kuuluu kuitenkin veteen ja kiikutimme sen takaisin. Näin saimme pariksi kerraksi haluamamme vesileikin, jossa edes hitusen tassu kastui.

Helle

Jos ulkona asfaltti sulaa ja rautatiekiskot vääntyvät, niin silloin on sisällä asunnossakin kuuma. Pesosen porukoilla kuumuus on otettu vastaan lähinnä makoillen - löysää kissaa. Ongelmia ei ole ollut muuta kuin henkilökunnalla ja nekin jääneet onneksi pelkäksi hieksi. 

Jetta tykkää Sofin kanssa pötkötellä parvekkeella

Porukan kilpparit Jetta ja Sofi ovat viihtyneet kumpainenkin parvekkeella. Siellä lienee ollut siis aavistuksen viileämpää. Tippa on muutenkin koko ajan hieman levoton, mutta nyt on ehkä enemmän vaihdellut pötköttelypaikkoja. Pesonen sammuu mihin sattuu ja yleensä Pesosen löytää asunnon lämpimämmästä kolkasta! Se ei tunnu Petskiä haittaavan, vaan Petski mukautuu olotilaan ja nauttii välillä kylkeä vienosti kääntäen. 

Tippa - tällä kertaa sängyllä

Pesonen pudonnut Vihreän lattialle

Asunnon toinen hieman viileämpi kolkka lienee sängyn alusta, jonne ainankin eilen ulkolämpötilan noustessa yli kolmenkymmenen suuntasivat mustavalkoiset Laku ja Piri. Pirin on nähty pariin otteeseen tekevän pesäpallokaupungille tyypilliset syöksyt eli maannut lattialla mahallaan koko pituuttaan, eli vatsalle viilennykset.

Piri makoilee sängyn alla taustalla olevan Lakun kanssa

Tuuletinta kummempaa vilvoitetta ei ole otettu käyttöön. Vettä löytyy edelleen useammasta pisteestä ja näillä pisteillä on ollut aivan normaali käyttöaste. 

Kaikki muut ovat sinut tuulettimen kanssa paitsi Pesonen, joka tuulettimen ilmavirtaan joutuessa kyyristelee alta pois. Se ei vahinkoa tee, joten antaa tuulettimen puhaltaa. 

Saa nähdä miten porukka lakoaa, kun tämän aamun sateiden jälkeen saapuu kosteampi kuumuus?  

Laku odottaa trooppisia öitä

Sattuu ja tapahtuu

Ilta on laskeutunut ja olohuonetta valaistaan pienillä valoilla. On hiljaista. Ilma on tyyni. Hiljaisuus rikkoutuu parvekkeelta kuuluvana ripeäliikkeisenä liikehdintänä. Kahahduksia ja levotonta kuhinaa. Siellä tapahtuu jotain mitä me, henkilökuntalaiset emme näe, emme havaitse. Kissoja on kasa ja joku on nähdäksemme voitolla, mutta emme vieläkään tiedä mistä kisataan!? Hannu porukan poliisina touhuaa aktiivisena, koska on pakko. Laku on nuoruuttaan aktiivinen ja Pesonen tulee paikalle askeleen koko ajan jäljessä. Piri touhuaa eniten ja on selvästi tilanteen herra. 

Piri - tilateen herra

Kun pääsemme paikalle ja olemme saaneet tilanteesta edes hitusen kiinni, Piri säntää sisälle ja pitää muihin etäisyyttä. Samalla huomaamme, että Pirillä on suussa valtava yöperhonen, joka räpiköi ja pääsee ajoittain karkuun - vain hetkeksi, sillä Pirin kissanvaistot ovat terävöityneet valtoimenaan olevan adrenaliinin avulla. Piri on saalistaja, joka murisee, eikä halua ketään hänen ja saaliin väliin - ei edes meillä ole asiaa. 

Piri juoksee luonteikkaasti makuuhuoneeseen ja sieltä pois. Olohuoneessa yökkönen pääsee karkuun ja lennähtää ikkunaan. Kissojen korkeus yltää ainoastaan sohvan reunalle ja kaksijalkaisten pituutta hyväksikäyttäen pystymme puuttumaan tilanteeseen. Koppaamme yökkösen lasikuvun alle ja viemme sen parvekkeen rakosesta ulos. 

Piri on vielä hetken polleaa poikaa ja muut äimistelevät Copperfieldmaista nopeaa ja mystistä hetkeä. Yökkö tuli ja meni - kaikki tapahtui nopeasti.

Aamu lepää vielä hetken, sillä onhan vasta viikonlopun ensi säteet. Puuro pyörii mikrossa tutuksi tullutta yllättyksetöntä ympyrää ja valmistuu ajallaan takuuvarmaksi aamun herkuksi. Mehun kylmyys huurruttaa lasin reunoja. On lämmin aamu. 

Kissat ovat saaneet aamun ruuat ja kukin heistä tekee omaa pientä aamulenkkiä. Henkilökunta syö aamiaista keittiössä. Kolahdus ja rapinaa - jostain asunnon sisältä, Vihreästä huoneesta. Ääni joka ei kuulu aamutoimiin, saatika edes päivän rutiineihin. Täysin vieras ääni. Huone on tyhjä, mutta pellettivessasta on puolet lattialla. Ihan kuin pienet pellettinappulat olisi alunperin siroteltu matolle. Kissat tulevat huoneeseen yhtä äimistyneinä kuin mekin. Kuka, mikä, missä ja milloin? Kaikkia kiinnosti kuinka kissanvessa oli keikkunut yksin huoneessa? 

Kukaan ei murise tai luiki häntä luimussa sohvan alle. Laku tulee Sofin takaa ja nuolee nappulaa kuin se olisi haavoittunut. Lakaisukone saapuu nopeasti paikalle ja putsaa alueen. Aamun pieni tragedia kääntyy mysteeriksi, joka unohdetaan pian. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu - aamuin illoin.

Laku huolestui pelletti nappuloista

Rivien välistä ruokailua

Pesoselle tuttu tuoksu, mutta Sofille eka kerta

Piipahdimme tutussa lemmikkieläinkivijalkakaupassa täydentämässä pakastelokeron tarjontaa ja siinä kassalla niitä näitä höpötellessä liikkeen pitäjälle valkeni, että taloudessamme on kissoja seitsemän ja että heidän ottamuksista pidetään kirjaa blogin merkeissä. Kauppias iski kannat yhteen ja kipaisi nopeasti pakkasen puolella. Hän palasi kädessään pätkä luovalta kuullostavan hiiri-pakasteen kanssa ja antoi sen testattavaksi. Otimme tietysti haasteen vastaan, sillä onhan kaikkien etu, että kauppias pystyy tarjoamaan asiakkaille käypää tavaraa.

Kauppias pyysi meitä laittamaan kokemuksesta viestin myymälän facebook-sivulle. Emme kuitenkaan laittaneet.

Miksi emme laittaneet, siitä seuraavassa rivien välistä luettuna;)

Murskattua hiirtä
pakasteena

Pakaste on murskattua hiirtä makkaran muodossa  - no, sulatessa se alkaa näyttämään enemmän murskatulta hiireltä kaikkine murskaantuneineen osineen ja jäsenineen, kuin makkaralta. Kissoja se ei toki haittaa, mutta herkempiä saattaa hirvittää. Hetkeä kaupasta paluun jälkeen sen tuoksu oli lähinnä kiinnostava ja se kiinnosti vielä siinäkin vaiheessa, kun pötkö oli jäisenä annosvalmiiksi puolitettu. Kolmas kerta, kun tuote oli täysin sulanut ja lautasella suolineen pätkineen syömäkunnossa, loppui kiinnostus. 

Missä mun ruoka, huokailee Tippa

"Seitsemän kuppia pöydällä". Miksi sitten Tippa harhailee ja katsoo silmiin anovasti, samaa tekee Piri joka liki nuolee penkkiä ja kaivaa vanhat 70-luvun maalipinnat esiin. Hannu huutaa nappulaa. "Kiss kiss kiss, nyt olisi herkkua tarjolla". Pesonen kaikkiruokaisena tietää, mitä herkku on mutta pimittää tietoa, pimittää pitkään. Vaikka kesä puskee jo vastasyntyneitä poikueita pöntöistä lentoon, Hannu harrastaa lautasten lomassa slalomia. Hannu tietää, että kaapin oven takana on Kuninkaallista Kania ja esittää soidintanssin. 

Tippa pörisee, mutta sen vuoksi ettei ole saanut omaa lautasta. Ei ole vielä edes nähnyt sitä. Sitä ihan oikeaa omaa lautasta, jossa on sitä ihan oikeaa omaa ruokaa. Ei edes tuoksu siltä.

Pesonen odottaa pääruaan saapumista - ei vielä tiennyt, että
pääruoka tarjoiltiin jo

Astiat kilisevät kuuden tähden-ravintolan edestä ja tarjoilu pelaa! Sofi ei hiirtä ole koskaan silmiin katsonut, joten tämä kerta voi olla eksoottinen. Sofi ei ole eksotiikan perään, vaan nuolee jo toisaalla suutansa. 

"Op, älä heitä ruokia vielä pois", saa hieman hätäinen tarjoilija palautetta ja laskee lautasen lattialle. Herkutelkoon ajan kanssa, sillä nythän on kesäyö.

"Op, älä heitä ruokia vielä pois"

Seitsemän kissan raati on armoton - tyhjentää kupin jos toisenkin, mutta jättää tiettyihin kuppeihin koskematta (vaikka on kesäyö). Liekö kissat sitten kuulleet tarinoita niistä hiiristä, joille rakennettiin kokolattiamatosta vintin ovelta rappuja pitkin ylös kaistale, etteivät jää ovelle jumiin, tai siitä hiirestä joka herkuttelee henkilökunnan kanssa kahvitauolla pipareita tai sitten vaan ovat hyviä kavereita sen hiiren kanssa, joka käy olohuoneen ikkunan luona, aluskasvillisuuden takaa morjestamassa. Hiiri on kiva kaveri, mutta pakasteena hyödytön. Sellasta tässä on tuumailtu. 

Sama lautanen kolmen tunnin päästä