Perintö kupilla

Aikoinaan, liki parikymmentä vuotta sitten kun jo edesmennyt Niilo oli vielä pentu, kanteli se suussaan kaikenlaisia esineitä. Niilo jatkoi esineiden kantamista läpi elämänsä ja ainoana ulkoilevana (valjaissa) kissanamme innostui myös pelaamaan palloa ulkona. Heitimme pehmopalloa ja Niilo koppaili sitä kiinni. Ei tietenkään ole tavatonta, että kissat kantavat lempilelujaan kuin saalistettuja jyrsijöitä, mutta esim. Hannulla, Jetalla, eikä Tipalla ole tapana kanniskella mitään.

Niilo  kantoi jo pennusta alkaen kaikenlaista 

Piri ei palloja tai muita karvaleluja kanniskele, mutta leikin lomassa Piri saattaa napata huiskan tms. ja vetää sen perässään ruokakipolle, vieläpä niin, että pudottaa huiskan pään kippoon. Jossain vaiheessa myös Sofi on alkanut tekemään samalla kaavalla.  

Lakulla on tapana kanniskella tavaroita ja kirskua ja vikistä samalla. Ja jos Laku haluaa kanniskelukirskumisella huomiota, niin silloin äänen tasoa nostetaan aina pykälällä kunnes herra huoMATAAN!! Usein näin tapahtuu hetki sen jälkeen, kun henkilökunta on mennyt pehkuihin.

Sitten on tämä Pesonen. Myös Pesonen kantaa ja huutaa. Aina näihin päiviin asti Pesosella on ollut tapana kantaa pelkästään palloa ja huutaa samalla pallo suussa leikin tarvetta. Miltei aina kun vastaavassa tilanteessa tullaan paikalle, niin Petski pudottaa pallon ja henkilökunnan avustuksella ruvetaan leikkimään. 

Pesonen tuonut hiirilelun ruokakipolle. 

Joulun jälkeen Pesonen yllätti ja nappasi hiirilelun suuhunsa ja kantoi sen  ruokakippojen luokse ja pudotti lelun lautasten viereen. Samalla Pesonen piti samanlaista kurinaa kuin tytär Sofi joka kantaa saalista. Tämän jälkeen Pesonen söi lautaselta. Ruokailun päätteeksi Pesonen "heitti maata" eli peitti lautasen. Myöhemmin samalla viikolla Pesonen kantoi jälleen hiirtä. Leluhiiriä Pesonen ei ole aikaisemmin henkilökunan tietojen mukaan kanniskellut. Nyt se tapahtui viikon aikana kahdesti!

Harvinanen kuva Pesosesta. Toinen kerta kun Pesosen tiedetään kantavan hiirilelua suussaan!