Nykyään jokavuotiseksi seikkailuksi
on muodostumassa kohtuuhintaisen joulukuusen etsiminen. Tänä vuonna sopiva
kauppias löytyi lenkkipolun varrelta! Mahtoi pelästyä hikistä kuuseen
kurkottajaa. Kaupat syntyivät lenkin jälkeen.
 |
| Sofi, Pesonen ja Laku tutkivat tavaran |
Puu tuotiin sisälle
vaihtelevalla vastaanotolla. Niilo käyskenteli kuusen alitse huomaamatta koko
puuta, Tipalla suurenivat silmät ja Laku juoksi karkuun. Piri juoksi karkuun nopeammin. Pesonen ei ehtinyt
mukaan kuin ohimenevällä tuoksahduksella, kun kuusi kannettiin parvekkeelle.
Kaiken kaikkiaan porukkaan tuli ylimääräistä liikehdintää ja levottomuutta. Hyvässä mielessä.
Yksi jos toinenkin piipahteli
parvekkeen puolella; lopulta myös Pesonen. Pesonen ei kuitenkaan ensimmäisellä
kerralla sen kummemmin kiinnittänyt kuuseen huomiota, vaan vasta toisella
kerralla noin puoli tuntia myöhemmin nappasi tuoksusta kiinni ja nuuhki puun
jokaista oksaa myöten johon yletti. Pesonen pyöri puun ympärillä yhteen menoon
noin viitisen minuuttia. Mahtoiko tulla muistikuvia reilun vuoden takaisesta
kotiseudusta?
Joulun tuoksu haistuvin on siis
tullut taloon. Jalan se saa alleen alkuviikosta, jolloin se pääsee
olohuoneeseen tuoksahtelemaan silloin kun huvittaa. Myös Pesonen kumppaneineen
pääsee silloin kuusesta nauttimaan täysin rinnoin; maistelemaan kuusenkerkkää,
havun tuoksua, vihreää ja herkkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti