Jännittää niin, että on pakostakin oltava utelias

 Pihalla pörisee ja kumisee. Pöhinää. Taas. Kaksikinttuiset käyskentevät kuin virtapiirivioittuneet robottileikkurit. Kaikki kiiltää ja on uutta. Sitten vesilasissa veden pinta rikkoutuu ja jyly nousee. Pihaan saapuu The. The, eli se suuri mastoauto, jolla voi kurkottaa kuuta ja ulvoa sieltä reviirit. Kuhilaisia. 

Äänimaisema ylittää jälleen kissojen mukavuusalueen ja ne joutuvat jättämään makuupaikkansa. Jännitys jäykistää tunnelman. Peräkärryt ja pahvilaatikkojen sisällöt pitävät kolinaa. Tikkaat ovat vielä niin uudet, että ne joudutaan kaivamaan kelmuista. Sitten hörähtää The ääneen ja kurkottaa kaulansa korkeuksiin. Se on saanut kouraansa kaksikinttuisen - molemmat heiluvat ja huitovat, mutta The heiluu suoraviivaisemmin.  Alhaalle jäävät kintut kerääntyvät yhteen ja ottavat tilanteesta kuvia. Maisemoivat sosiaalista mediaa. 

Koura palautuu, laskee kaksikinttuisen pois ja poistuu itsekin pihalta. Porukka hajaantuu niin, että osa kiipeää katolle. Vastakkaisen talon katolle niin, että näkyvät ikkunaan. Siinä missä silmien alla tapahtunut hälinä häiritsi kissoja, niin nyt pelottaa katolla hyppivä kaksijalkainen.

Sofi saa jännittyneestä tilasta tarpeekseen ja työntää nokkansa muiden asioihin. Raollaan olevasta verhosta ei muuta voi työntääkään. Kaukana keikkuva kaksijalkainen on pelottava, mutta uteliaisuus voittaa. Muut kuin Sofi ovat kaukana paksujen seinien antamassa turvassa. 

Sofi on reipas ja utelias. Se tiiraa ja tihrustaa. Mitä lie kattokansaa, mutta ei siitä tarvitse huolissaan olla. Kunhan pidätte kouranne aisoissa.

Sofia jännittä niin on pakostakin oltava
utelias