Loukutus

Loukut napsahtelevat tasaiseen tahtiin, mutta karkulainen uupuu vielä. Toffo, Haisuli, Noksu, Täppi, Punkku ja Täppi uudestaan ovat jo loukussa käyneet. Siiliä, sitä piikikästä tuhisijaa ei lasketa. Luikku ja Valjaskatti ovat vain näyttäytyneet. Olemme nimenneet kissat. Osa kissoista on loukussa vietetyn ajan ottanut rauhallisesti, osalla on karvat palaneet. Pitkiä aikoja ei yksikään kissa ole loukussa ollut, sen verran nopea loukkujen tarkastuskierto etsijöillä on. Tämä on urakkatyötä.

Karkulainen ei ole silmiin, eikä kameraan osunut. Yhden pariskunnan tulkinta on kuitenkin sen verran vedenpitävä, että uskomme siihen. Alueella liikkuu karkulaisen lisäksi toinen samannäköinen kissa, jonka pariskunta osaa karkulaisesta erottaa. Siihen on tässä tilanteessa hyvä nojata. Siihen täytyy nojata.

Valjaskatin vuoro näyttäytyä

Loukkuja on nyt parilla tontilla - yhden jouduimme hylkäämään, kun talon omistaja suivaantui tekemisiimme. Asian hän ilmaisi, ettei tykkää kun kissat kakkii pihalle. Sitä hän ei tiedä, kuinka monta kissaa loppujen lopuksi tontilla käy. Se selviää riistakameran kuvamateriaalista. Muuten ihmiset ovat suhtautuneet asiaan hienosti. On silti kurjaa loikkia yöhämärällä vieraiden ihmisten pihoilla ja härnätä liiketunnistevaloja. Loikimme ja haistelemme ilmapiiriä. Kiitos kärsivällisyydestä.

Loukutus kuitenkin junnaa - se on junnanut siitä asti kun ryhdyimme tähän. Etsijäkoiralle olisi jälleen käyttöä, sillä meillä ei tosiasiassa ole hajuakaan siitä missä karkulainen huitelee. Koiralla olisi parempi haju. Näillä eväillä on kuitenkin jatkettava.