Pesosella uteliaisuutta enemmän ja vähemmän.

Jo jonkin aikaa on Pesosella ollut tapana sännätä parvekkeen ovelle, juuri kun sitä ollaan laittamassa kiinni. Ei auta, vaikka Pesonen olisi aivan hetki sitten ollut jo pidemmänkin tovin nuuhkimassa loppusyksyisiä tuoksuja. Ovi menee kiinni ja Pesonen jää kummastelemaan muuria. Pesonen saattaa kurahtaa tai sitten taputtaa ovea, josko sen saisi vielä auki.

Avautuneet ovet kiinnostavat muutenkin. Nyt kun Pesonen on ymmärtänyt, että eteisen tietyssä kohtaa on vaatehuoneen ovi, niin siihen on herännyt mielenkiinto. Oven alareunan rakoa nuuhkitaan ja työnnetään pieneen koloon tassua. Hieman taputtelua ja nojaamista, jos ovi vaikka aukeaisi. Pesonen ei vaatehuoneessa kovinkaan paljon ole käynyt, joten siellä olisi vielä tutkimattomia paikkoja ja alareunan pieni rako varmaan puskee kaikenlaisia mielenkiintoisia tuoksuja. Tietämättä kummemmin oven kokoa, Pesonen istuu juuri siinä kohtaa josta ovi aukeaa, eikä esim. saranoiden puolella.

Erilainen uteliaisuus heräsi paria päivää aiemmin, kun ystävämme piipahti iltasella kahville. Naishenkilön tultua sisälle, Pesonen etsi nopeimman reitin lempituolistaan ja vilahti pikaisesti sängyn alle. Siellä Pesonen hakeutui aivan seinän vierustalle, hieman kyhjöttävään asentoon. Yleensä reaktio ei ole näin voimakas, vaan jonkinlaista uteliaisuuden siementä kylvetään, vähintään olemalla näkö - / löytöetäisyydellä. Mietimme oliko tämän naisystävän puhetapa samantyylinen, joka oli naisella jonka luokse veimme Pesosen ja Sofin maaliskuun lopussa, kun heille etsittiin uutta kotia. Palasivatko muistot mieleen? Olivatko äänen eri tasot samat? Meni pitkään ennen kuin Pesonen sai tilan uudelleen haltuun haluamallaan tapaan. Ystävämme jättämät tuoksut toki kiinnostivat kovasti ja niitä nuuhkittiin pitkin iltaa. Ehkä se "hyväksyminen" tuli lopulta sitä kautta.




  

Laku

Laku on reilu 1 ½-vuotias nuori löyteläin herrakissa, samasta pesueesta kuin Pesonen ja Sofi. Lakulla väritys johdatteli nimen saamiseen ja nimen piti myös trimmata kahden muun pennun kanssa. Myöhemmin Laku on lunastanut nimensä lauluharrastuksellaan ja yhtenä nimenä arjessa Lakulla kulkeekin Laku Lau-Lau. Myös Lakritsi nimi vilahtelee silloin tällöin. 

Laku on mm. leikkisä. Tämä tulee ilmi jatkuvana pomppimisena, joka on välillä sekeää esittämistä, teatteria. Pallonheitto ja sen nouto on arkea ja pallo tuodaan heittäjälle takaisin juosten. Suurta herkkua myös on tihrustaa akvaarion tapahtumia. Välillä roikutaan etulasissa nenä kiinni ja välillä ollaan akvaarion katolla vatsakarvat lasiin painautuneena. Silloin tällöin tapitetaan televisiosta akvaario DVD tallennetta ja yritetään pyydystää kaloja TV ruudun takaa.   

Laku on myös äänekäs. Nau nau -huuto kajahtaa välillä erittäin tomerasti ja välillä sitä lauletaan useampi säkeistö. 

Mainetta Laku lienee niittänyt eniten kekseliäisyydellä. Siitä kertoo se tavaroiden määrä, joita tämä aina iloinen veijari on siirrellyt paikasta toiseen:
  

Laku vie haarukan joulupöydästä

- sipuli

- banaani

- mandariini

- appelsiini

- kukkaro

- kännykkä

- maustepurkki ( mustapippuri )

- feliway suihkepullo ( lasia )

- haarukka

- kyniä

- lavuaarin tulppa

- pieni pöytäliina

- tiskirätti

- tiskiharja

- koristekivi

- pyykkipojat

- pehmokissa

- ruokakello (porokello)

- säästöpossu

- kalanruokapurkki

- vitamiinipurkki

- oliiviöljypurkki (onneksi jäi yritykseksi)

Energiseen kaveriin mahtuu myös pieniä paheita. Laku omii välillä leluja itselleen ja näin leikit jäävät aavistuksen yksipuolisiksi. Leikkiä tai ei, mutta paljaat varpaat tuntuvat maistuvan - tai vähintään niitä täytyy hieman kynnellä rapsuttaa. 

Alkuun Laku ei ollut oikein kenenkään kaveri, vaan lähinnä murisi ja piti etäisyyttä, kunnes ymmärsi kissatalouden tilanteen ja tutustui muihin. Nyttemin Laku on kaikkien kanssa hyvää pataa, vaikka pientä yleistä arkuutta edelleen esiintyy. 

Pesosen kanssa Laku viestittelee nuuhkimalla ja tunnistautumalla. Kun Laku huutaa, yleensä Pesonen tulee paikalle. Laku kuittaa tilanteen puskemalla.

Lakun yllätti isojano