Uusi koti II

Pesonen ihmettelee

Ilta uudessa kodissa oli mennyt suhteellisen normaalisti. Pesonen arempana ei juuri ollut liikkunut ja Sofi oli pennun uteliaisuuttaan aktiivisempi. Ruokailut ja vessassa käynnit vaativat vielä aikaa. Olimme tietysti perushuolissamme, kuinka uusi elämä alkaa. Kuinka nimenomaan Pesonen osaa suhtautua uusiin haasteisiin?

Nukuimme yön yli ja odotimme kuulumisia. Odottavan aika tuli jälleen kerran todistettua pitkäksi. Ovatko rutiinit alkaneet edes jossain määrin? Lopulta iltapäivällä olin puhelinyhteydessä ja uutiset olivat huolestuttavia, varsinkin Pesosen osalta. Pesonen ei vieläkään ollut syönyt, ei juonut, ei juuri liikkunut ja oli pissannut alleen koppaan. Pesonen oli liki jähmettynyt paria pientä kopan ulkopuolista pyrähdystä lukuun ottamatta. Jonkinnäköinen uuden ympäristön stressireaktio oli päällä, eikä se saisi kestää pitkään. Sofi sitä vastoin oli ollut normaalin aktiivinen ja liikkunut alkukankean normaalisti ja käynyt myös syömässä. Pesosesta olimme huolissamme ja niin oli uusi omistajakin. Huoli kuului puhelimen läpi. Hän lupasi tarkkailla Pesosta ja ilmoittaa, mikäli jotain muutosta hyvään tai sitten huonompaan oli havaittavissa.

Sofi haistelee tilannetta

Istahdimme puhelun päätyttyä pöydän ääreen ja yritimme alentaa holtitonta pulssia. Näin ei voinut pitkään jatkua; reaktioiden kanssa täytyi olla varovainen ja toimia tarvittaessa nopeasti. Tiesimme, että uusi omistaja etsi kissaa, eikä sen välttämättä tarvinnut olla juuri Pesonen tai Sofi. Tiesimme, että kissatalolle oli tullut ihastuttava uusi löytökissa, joka tuntuisi istuvan kuin jäätelökioski kesäiseen kaupunkimaisemaan naisen talouteen. Pohdimme eri vaihtoehtoja ja mahdollisuutta sitoutumiseen ottaa Pesonen ja Sofi itsellemme ja antaa koti, jossa he ovat viettäneet jo suuren osan elämästään, Sofi yhtä yötä lukuun ottamatta koko elämänsä. Punnitsimme tilannetta eri kanteilta. Otimme taloutemme muut kissat huomioon ja otimme huomioon myös itsemme. Kyseessä olisi vakavasti otettava sitoutuminen.

Soitin hetken päästä naiselle uudestaan ja kävimme keskustelun. Hän oli yhtä mieltä, ettei näin voi jatkua. On ajateltava kissojen parasta. Päätimme, että haemme kissat takaisin ja samalla se tarkoitti sitä, että Pesonen ja Sofi haettaisiin kotiin. Pysyvään kotiin.

Pesonen venyttelee kotona

Miltei saman tien ajoimme naisen luo. Pesonen kyhjötti kopassaan ja Sofi oli sohvan alla kuurupiilossa. Pesonen reagoi ääneemme, mutta ei sen kummemmin reipastunut. Sofi paineli sohvan alla omaa ralliansa. Hetken sohvan siirtelyn jälkeen saimme Sofin napattua kiinni ja ohjattua omaan koppaansa. Kotimatka alkoi.

Kotona laskimme Pesosen tuttujen äänien luokse, akvaarion edustalle, veden pulputukseen. Pesonen huokaisi. Se oli jo valmiina seisomassa, kun kopan ovi aukaistiin ja lähti välittömästi tarkastamaan ruokakippojen paikat, jonka jälkeen meni vessaan. Vessakäyntiä seurasi pitkä pyllyn pesu, jonka jälkeen oli ruokailu. Kotiruoka maittoi. Olimme kaikki huojentuneita. Pesosen ensikäden merkit olivat paljon puhuvia ja suurin hätä oli voitettu. Pesonen oli valintansa ilmoittanut.

Ilta meni ilman huolia ja seuraava päivä oli kaikin puolin normaali. Päivällä pötköttelin sängyllä väsymyksiä pois ja Pesonen tuli ikkunan edustalla olevalle kiipeilytasolle, nousten ylimmälle padalle. Haki siinä, hetken pyörien, sopivaa asentoa. Katselin Pesosen touhuja ja ihmettelin kissan kohtaloa. Mitähän mahtoi miettiä? Pesonen kävi pitkäkseen, laski päänsä reunalle ja sitten… sitten Pesonen päästi syvän huokauksen. Huokaus tuli syvältä sielun pohjalta, monen kokemuksen  takaa. Se huokaus kiteytti kaiken mitä oli tapahtunut reilun puolen vuoden aikana. Se oli selkeästi Pesosen tapa sanoa kiitos. Nyt on hyvä olla. Huokauksen jälkeen Pesonen ummisti silmänsä ja nukahti. 

Hyvä on kotona nukkua, puhisee Pesonen