hämärässä pedin nurkassa perimmässä
oikoo kissa koipeansa
sulattelee lounastansa
ei tiedä metsän kuhinasta
tuhansien tonttujen kotimatkasta
suuresta paluuliikenteestä
yhden päivän vuodesta
saa nauttia hiljaisuudesta
jonka soisi kestävän
hieman pidempään jatkuvan
kissan mieli kirkastuisi
koipiansa oikoisi
rauhassa kun olla voisi
arjen kiireen pois kun saisi
kuristen pöhisten
uniaan jatkaen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti