perjantai 26. toukokuuta 2017

Aamu alkaa aavikolla

Se lienee jo valtakunnallisesti tiedossa, että Pesosen porukoilla on siivouspäivä perjantai, mutta että täytyykö koko torppa laittaa aamusta alkaen hyrskyn myrskyn!? "Hannu"! Tänään, ennen aamupuuroa täytyi kolata tie keittiöön - eteisestä oli tehty aavikon takahuone. Suurella todennäköisyydellä kyseessä oli ollut Hannu-niminen kissa, jolla poistuessaan vessasta, oli jäänyt muutama hiekanjyvänen tassuihin. 

Aamun aavikko. Hannu pälyilee taustalla ja Sofi makaa hiekan rajassa.



Hannun toiminta vessassa on nykyään klassikko, varsinkin kun kyseessä on isompi hätä. Tällöin siivouspäivä yrittää sinnikkäästi laajeta useammaksi päiväksi kuin perjantaiksi. Hannu onkin saanut lisänimen kaivuri.

Sofi, sympaattinen oksentaja
Siivouspartion normaaleihin rutiineihin kuuluvat tietysti perinteiset ruoho-oksennukset ja Lakun ja Tipan merkkailupissailut. Porukka on näiden veitikoiden kohdalla hälytysvalmiudessa 24h/pvä. 

Hurjin oksentaja on Jetta, joka tekee toiminnon voimalla ja oikein kunnon ryöppäyksellä. Usein Jetta pelästyy oksentamista ja silloin saamme siivota kunnon vanaa. Jettaakin pahempi vanan vetäjä on ollut Laku, joka lääkettä saadessaan kuolasi valtoimenaan parikin tuntia. Siinä oli kaikilla vitsit vähissä, sillä yltiöpäinen kuolaaminen selvästi sressasi Lakua. Onneksi tämä tapaus on jäänyt kertatapaukseksi. Sympaattisin oksentaja taasen on Sofi, jolla tulee aina valtaisa tarve ehtiä vessaan oksentamaan. Siisti kissa. 


Silloin kun on ruohoa tarjolla, on tarjolla aina myös roikkokakan mahdollisuus. Niitä tulee tai sitten ei. Roikkokakkoja tulee muutenkin, sillä Pesosella on välillä maha hieman tiukalla ja tiukkakaan kikertäminen pöntöllä ei aina tuota tulosta. Usein tämä tiukka vääntäminen huomataan ja silloin ollaan hälytysvalmiudessa. Hämillään olevan Pesosen perään ei aina ehditä, sillä rouva on varsin tomera liikkeissään! 

Jotain koomistahan tässäkin aamussa oli, kun yritti yön yli pehmenneillä jaloilla päästä hiekkaesteen lävitse keittiöön. Siinä hierottiin hiekkoja silmistä ja jaloista - ja välillä naurettiin. Ei se niin vakavaa ole. Välillä on paree hieman siivota, eiks jeh! 

2 kommenttia:

  1. Niin tuttua, niin tuttua! Hiekka-aavikko on meillä aina Sofin asioinnin jälkeen ja samaisen neidin roikkokakkoja on siivottu useasti, viimeksi tällä viikolla löytyi sängyn alta :)

    VastaaPoista
  2. Lohduttaa - ei lohduta. Onneksemme ensimmäisen kuvan tyylisiä valtavia dyynialueita ei ole kovin usein. Patukat sinänsä ovat varsin "hauskoja", kun ne tuntuvat olevan aina vastassa (tai kuurupiilossa) - viimeksi kotiovella, kun tulimme mökiltä.

    VastaaPoista