Näin jouduin tassun alle

Täytynee matkustaa ajassa aina 40-50-luvun perukoille ja isäni synnyinseuduille maatalon pihapiiriin, jossa tottakai perheenjäseninä on ollut pihakissoja pitämässä jyrsijäkantaa pienempänä. Tuskin tuolloin varsinaisista kotieläimistä on ollut kyse - kuitenkin kontaktit on luotu eläimiin, joista kissa on ollut yksi.

Ei siis ihme, että lapsuuden kodissani suhtauduttiin myötämielisesti, kun naapurin kissa piipahteli keitiön puolella katsomassa "mitä meillä syödään" ja lopulta "miten meillä nukutaan". Kissa, jonka nimesimme Mici C:ksi oli kuitenkin naapurin kissa ja sellaisena sai pysyä, sillä kissa toi minulle käynneillään myös kutisevat silmät ja vuotavan nenän. Allergisuuden kautta sain kuitenkin myös oman kontaktin kissoihin. Raapaisun.

Kokkina kummityttö ja vieraana Mici C

Vuosituhannen vaihteessa, 20 vuotta myöhemmin elämäntilanne muuttui ja kissa käveli kirjaimellisesti elämääni. Tapasin puolisoni, jonka elämään on aina kissat kuuluneet ja näin pääsin jälleen kerran lähelle kissoja. Omia kissoja ei tuossa vaiheessa vielä ollut, eikä aavistustakaan minkälaista kissojen kanssa olo loppujen lopuksi on!?

Harmi

Harmi

Tassun alle jäin hieman samaan tyyliin kuin peippo tulee Pohjolaan. Kaikki tapahtui pikkuhiljaa, mutta yhtä tajunnan räjäyttävästi. Ensin tuli puolisoni vanhemmilta Harmi kylään ja myöhemmin Senni. 

Harmin ja koko tassun alle jäännin ensivaikutelma on jäänyt legendaksi elämään. Olin tietysti hieman jännittynyt siitä, kuinka pärjään ympäri vuorokautisesti kissan kanssa, kun kerta kissa kuuluu samaan ruokapiiriinkin. Mitä pitää tehdä, miten pitää olla? Harmi otti kuitenkin heti komennon ja teki sen tyylillä. Pienessä eteisessä oli kaunis lapsuuden kodista tuotu räsymatto ja Harmi kävi vessassa. Jo pelkkä kissan käynti vessassa oli minulle uutta. Kuinka hiekka rapisee, pöllyää ja leviää. Katsoin Harmia kun se oli tarpeensa tehnyt ja käveli nyt rauhassa mattoa pitkin. Yllättäen Harmi pudotti pyllynsä matolle ja  hämmästykseni alkoi vetämään sitä mattoa pitkin. "Mitä tää tekee", huudahdin! Harmi veti kauniin ruskean, liki metrin mittaisin kakkavanan "perintö räsymattoon", aivan silmieni alla. Jäin sanattomaksi ja olin hämmästynyt, mutta samalla sisäisesti nauroin. Olin tassun alla. Ja hajun yläpuolella.

Sennin kohdalla tilanne oli lähes toisinto, mutta nyt hämmästeenä käytettiin tällä kertaa ääntä. Senni oli yökylässä, mutta huusi kuin hyeena. Senni oli kylässä ainoastaan yhden yön. 

Suti mökillä

28.12.2001

Ettei elämä olisi liian helppoa, haimme Sutin ja Harmin vieraiksemme.

29.12.2001

Nukkumisesta on turha haaveilla, mutta muuten on herttaista. Suti nukkuu jaloissa ja Harmi sängyn alla.

30.12.2001

Kissat toisenkin yön. Sama meno kuin edellisenä yönä.



Harmi tuli kyläilemään toistamiseen, nyt Sutin kanssa. Tässä vaiheessa sinut kaupat oli kaikkien kanssa tehty eikä velkoja mihinkään suuntaan ollut. Kissojen kupit olivat löytäneet paikkansa ja huonekalut jaettiin solidaarisesti. 2002 keväällä Suti ja Harmi muuttivat lopulta meille. Minusta tuli virallinen kissa-setä. 

13.04.2002

Haettiin Suti ja Harmi meille.

25.11.2002

Suti kyhnää syliin koko ajan, tosin ei nyt kun nukahti tuohon sohvalle.

Suti ulkoilee

Harmi oli kissa, joka jäi hieman arvoitukseksi. Siihen ei koskaan saanut kunnon kontaktia, vaikka kesy ja rapsuteltava kissa olikin. Puolison perheeseenkin Harmi oli astellut ovesta sisälle ja jäänyt taloksi. Silti Harmi on ollut koko veneen keula, kissa josta esim. Niilo, ammensi enimmät vaikutteensa. Niilon ja Harmin yhteiselo jäi kovin lyhyeksi, sillä Harmi kuoli elokuussa 2003. Niilo saapui toukokuussa 2003.

Pikimustan Sutin kanssa ystävystyin paremmin. Sutin kanssa ulkoilimme, söimme samasta kuormasta ja ihmettelimme samoja asioita - mitä nyt ihminen ja kissa yhdessä ihmettelevät. Suti oli lempeä ja viisas ja tykkäsi istuskella sylissä, vaikka varsinainen sylikissa ei ollut. Sutista aika jätti, pitkällisen sairauden jälkeen syyskuussa 2009. 





Kaikki kissat ovat löytöeläimiä, harhailijoita tai kovan onnen kulkijoita. Sofi, joka on syntynyt kotimme pöydän alla, on poikkeus. Sofin äidin, Pesosen tarina ei. Olen viihtynyt kissojen kanssa, vaikka viihdykkeeksi ne ei ole tarkoitettu. Minkäs sille mahtaa, jos on mukavaa. On naurettu, on itketty, on rämpytetty koko ihmiselon tunneskaala läpi. Myös kaverit ovat kissoista kuulleet. 

Harmi on Harmi, selvä kuin pläkki! Harmi ei missään vaiheessa ollut nimensä veroinen, eikä harmaa kuin kylkivärinsä. Harmi oli velikulta, silmänisku ja auringon säde kerrostalon nurkassa. Jokainen kissa on tai on ollut samanlainen persoona omalla tavallaan. Jokaisella on oma tarinansa ja elämänsä. Jokainen on.  

12.01.2004

Suti katsoo kun tyhjennetään astiakaappia. Niilo seisoo hellan päällä... eikun lavuaarissa. Kahvit on kohta. Perhe!

Miesväki lounaalla; Niilo (vas), Harmi ja Suti