Laatikko

Oli jälleen Zooplus-aika ja se tarkoitti sitä, että henkilökunnan hoidettua hommansa, jäljelle jäi pari tyhjää pahvilaatikkoa. Outo ja tyhjä pahvilaatikko on kuin takiainen magneetilla. Se imee kissoja puoleensa ja syö kuin musta aukko. Kissat kiehnäävät laatikkoa ja narkoottisesti hankaavat kulmia. Pahvi kahisee, se on nöyrä kissan käsittelyssä. 

Kulman takana kurkitaan ja laatikkoa kierretään. Kierretään uteliaina kuin sokeat miehet autokaupassa. Uusi pahvilaatikko on paras kaveri, kun suojaa haetaan. Sen selkä nousee jylynä kuin ukkosrintama ja peittää näkyvyyden kuin naapurin puska porttipielessä. Sen varjossa kelpaa kuikkia.

Rohkeimmat hyppäävät sisälle ja avautuu uusi 360 asteinen maailma. Neljä samanlaista seinää tuijottavat täysin toisistaan erilaisina. Pohjalla istutaan laatikon omistajina. Tonttia mittaillaan tuoksuttaen, vilkuillen ja kääntyillen. Ympärillä pyörivät kyynikot etsivät turhaan ovea. Ovi on mennyt kiinni ensimmäisen hypättyä. Linna on varattu - mutta vain sen hetken.

Kun haltija antaa luvan, eli poistuu, alkaa ramppaaminen. Hiekankantajat tulevat ja tutkivat joka kolon - pomppivat kuin kirput sirkuksessa. Poing, poing, poing! Ilmatila täyttyy lentävistä kissoista, kevyistä kuin voikukan siemenet kepeässä kesätuulessa. Aihioita unensaantiin. 

Sitten kiinnostus loppuu. Laatikko hylätään ja siitä tulee joutomaan romu. Sitä aletaan kiertämään kaukaa, sen suojaa epäillään ja sen olemusta väheksytään. Tämä laatikko on kesytetetty. Kissa kaartaa, kiehnää omistajaa ja katsoo kysyvillä silmillä; "Koska seuraava laatikko tulee!?".