Loukutus

Loukutus jatkuu - vuoden vaihteen tietämillä kadonneesta kissasta ei ole havaintoja. Kirpeät yöpakkaset tarkoittavat sitä, että loukuilla (2 kpl) täytyy käydä melkon usein katsastamassa tilanne, ettei sisälle ole jäänyt kissaa tai muuta eläintä. Saamattomuus on melko heikko selite palentuneille korvanpäille.

Viikolla tuprutti lunta reippaasti ja se samalla paljasti yöllisten kulkijoiden jälkiä. Vain parit kissan jäljet näkyi ja ne tuskin ovat etsittävän - muiden eläinten jälkiä  oli sitäkin enemmän. Hellyyttävin jälki lienee ollut variksen, joka on umpihangessa kahlannut niin, että hankeen uponnut ja laahaava pyrstö on peittänyt ensin osuneet koipien jäljet; aivan kuin kuusen oksien nipulla olisi jälkiä peitelty. Pariin otteeseen lunta tuli jopa harmittavan paljon, sillä sitä oli pyryttänyt aina loukun perukoille asti.

Lumi ja kylmä viima kiusaavat etsintöjä

Loukutus on jumissa, kunnes etsijäkoira saadaan käymään. Näillä näkymin koira olisi tulossa sunnuntaille - samaan päivään sattuu myös laskiaisriehan ilotulitus! Omaa harmia tuovat myös yhdenlaiset ihmiset, jotka mm. repivät katoamisilmoituksia tai suoraan kieltävät laittamasta niitä esim. rappukäytävän ilmoitustaululle! Mitä harmia pieni lappu heille aiheuttaa!?

Illan suussa ja yön hämärässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Lenkkeilijät ja ohikulkijat tirkistelevät alta kulmain ja outoja (poliisi)autoja kaartaa selittämättömästi. Hauskin tapahtuma on eittämättä ollut kaupunkialueella asuvan rotan yöpuhde, kun se kipitti parikymmentä kertaa roskakatoksen ja pihalle pysäköidyn auton väliä. Auton renkaalle päästyä, se pomppasi aina renkaan päälle, kunnes lopulta jäi sinne. Olisiko sieltä ollut reitti konetilan puolelle? 

Toivo lepää etsijäkoiran harteilla, sillä näköhavaintoja ei ole tullut. Mikäli koira jonkin alueen selvästi merkkaa, on etsijäpartiota kehoitettu kaivamaan grilli esiin. Viimeksi koira kävi pari viikkoa sitten.