Loukutus

Vaneriloukku viritetty

Sunnuntaille saatiin mahtipontinen ilotulitus, mutta ei etsijäkoiraa. Etsijäkoiran tulemattomuutta perusteltiin, ettei ole liian usein hyvä käydä. Edellisestä käynnistä on kaksi viikkoa aikaa. Nyt jatkamme etsintöjä mutu-tuntumalla, sillä ratkaisevia vihjeitä, saatika näköhavaintoja ei ole tullut.

Jotain kuitenkin - uusia jälkiä hangessa ja kissan naukumista! Tällä hetkellä, aivan tuoreena tietona, olemme saaneet luvan laittaa loukun erään pihan varaston seinämälle. Pari päivää sitten, pihamaan aidan alitse menivät selvät kissan jäljet, jotka jatkuivat pidemmälle pihaan. Talon väki kertoi myös omista kissoistaan, jotka eräänä päivänä reagoivat ikkunan äärellä "johonkin" pihassaan. Myös kissan naukumista on  kuultu. Olemmeko jäljillä ja jos olemme, niin kenen jäljillä? 

Eilen viety uusi loukku on tällä kertaa vaneriloukku, jonka kissan omistaja sai naapurikunnan eläinsuojeluyhdistykseltä. Kahden tämän hetkisen metalliloukun luona on nähty kissanjäljet, mutta sisään asti jäljet eivät ole menneet. Mahtaisiko kissa siis väistellä metalliloukkuja ja onko loukkujen luona liikaa jo ihmisten tuoksuja, joita kissa karttaa? Vaneriloukun vieraista tuoksuista emme tiedä ja sen vuoksi suihkautamme loukkuun hieman Feliwayta, jotta kissa tuntisi olonsa turvalliseksi.

Olemme jälleen toiveikkaita - kuin kolmas erä olisi lähtenyt käyntiin. Eräät jäljet menevät myös lintujen ruokintapaikalle ja siitä päättelemme, että hyvin ruokittu kotikissa tuskin olisi niin nälissään, että tyytyisi lintujen ruokaan, vaan kyseessä olisi nälkiintynyt karkulainen. Olemmeko legendan perässä vai oikean etsittävän karkulaisen? Montako erää tämä taistelu kestää?