Leikkituokion riemua

Illan valon kajastaessa, tatamin liepeille syttyvät kenttävalot, jotka kertovat siitä, että on leikin aika. Mikäli päivän aikana kissat eivät ole saaneet tarpeeksi mielihyvää kerryttäviä saalistus kokemuksia, pyritään illan leikkituokion aikana täyttämään hyvän olon laarit täyteen. Se on leikin tarkoitus, mutta on sillä välikäsien kautta muutakin mielihyvää.

Jos kissalla, n. yleensä ajatellen, pentuiässä tuntuu olevan valtava tarve saalistusharjoituksiin, on sitä myös hieman vanhemmillakin kissoilla. Se on Pesosen porukoissa huomattu - tai sitten kissanpennun määritelmä on erittäin liukuva käsite. 

Teltoilla riittää tungosta, kun illan leikkituokio
alkaa. Jetta seuraa sivusta kun Hannu pyörii.

Leikkituokio alkaa yleensä tarpeiston kasaamisella, telttojen ja vaarallisimpien lelujen hakemisella. Vaaralliset lelut tarkoittavat sellaisia naruleluja, joita narun ohuuden vuoksi on pidettävä erikseen kaapissa. Teltat sijaitsevat hattuhyllyn alle rakennetusta tasossa, eikä tarvitse pitkään hattuhyllyn luona norkoilla, kun jo Laku Sofineen on selän takana tapittamassa. Sen tuntee niskavilloissa saakka! "Joko leikitään!!?".

Kun teltat ja muu tarpeisto on siirretetty olohuoneesen, niin melko pian  leikkipaikalle saapuvat myös muut - paitsi Tippa, joka haluaa leikkituokion ajan olla omissa oloissaan. Tipan ratkaisua kunnioitetaan ja annetaan vanhan rouvan pötkötellä rauhassa.

Leikkituokio pidetään joka päivä ja pääosin samoihin aikoihin. Kestoltaan se vaihtelee puolen tunnin molemmin puolin. On myös iltoja, jolloin se saattaa venähtää vain torson vartin mittaiseksi. Into on silloin pistämättömästi tipo tiessään. Kissoilla laiskuus voittaa. Plääh. Ei jaksa. 

Usein leikkituokio on kuitenkin reipas ja kissat kirmaavat kuin karkuun päässyt napakelkka. Kahdella leikittäjällä porukan saa vauhtiin ja kahdella leikittäjällä pystyy ottamaan kaikki osallistujat huomioon. Välillä joku ottaa kärkipaikan ja se sopii muille. Silloin on hyvä toisten levätä, vetää happea, kunnes on voimia palata radalle virkeämpänä ja voimakkaampana. Näin homma pyörii. 

Leikkituokio ei ole kaoottista koheltamista, vaan enemmänkin hallittua epäjärjestystä. Jokaiselle kissalle on erikseen muotoutunut oma, paikoin persoonallinen tyylinsä saalistaa. 

Laku venyttää leikkinsä äärimmilleen

Laku on innokkain, sen näkee jo pulssista. Lakun päälelu on narukeppi, joka siivittää nuoren pojan välillä aivan tolkuttomaan hyppelyyn. Laku pomppii, kunnes väsyy. Lakun aktiivisuus näkyy myös "harhailuna" leikkipaikan laitamille. Leikkituokion aikana Laku saattaa ravata sohvan selkämystä pitkin, vihreässä huoneessa, teltoissa tai sitten moikkaamassa tyttöystäväänsä. Laku on oikea leikkimisen legenda. Väsyessään Laku siirtyy siististi sivummalle ja antaa muille tilaa. Mikäli Lakua ei yksinkertaisesti leikki kiinnosta, siirtyy Laku herkästi aivan toisaalle, omiin oloihin. 

Piri on määrätietoinen. Piri ottaa sen minkä haluaa ja sen Piri tekee järkälemäisellä tyylillä! Kun Pirin kroppa saa putkiradion lailla lämpöä, on silloin häntä pystyssä ja hartiat ladonovina. Piri tömisee saaliin esiin, vaikka kyse olisi samaisesta viattomasta narukepistä, jota Laku jahtaa. Piriltä ei saalis karkaa, vaikka se kääntyessä olisi jo aivan toisella laidalla - jossain vaiheessa Piri kyllä saaliiseen törmää ja siihen Piri luottaa. Piri ei ole kömpelö, vaan ympäristö on kömpelö. Saaliin saanti on siis väistämätöntä. 

Piri ottaa tilan haltuun omalla tyylillään

Jetta ja Hannu ovat telttailijoita, mutta Jetta osaa myös tankotanssin. Tankotanssissa Jetta pyörii akselinsa ympäri, raapimapuuta ympäri ja koko ajan saalis mielessä. Välillä vauhtia otetaan kiipeämällä raapimapuun runkoa ylös. Jetta saattaa, Lakun lailla, kaikessa villeydessä myös kirmailla sinne tänne, esim. juoksahtaa ruokakipolle tankkaamaan. 

Jetta pyörii tällä kertaa tolpan ympäri

Teltta on Jetan ja Hannun pääaluetta. Teltassa on aina jompikumpi, useimmin Hannu. Mikäli Jetta on tullut telttaan kierimään, on Hannu jossain sivummalla kärkkymässä sitä hetkeä, jolloin teltta vapautuu. Teltta on kuivausrumpu, se on mankeli. Napa ja selkä vilkkuvat tasatahtiin ja lopuksi kissasta puristetaan loputkin lierut. Jetalla ja Hannulla on oma, vauhtia tuova narulelu, jota vedellään ja rapisutetaan pitkin teltan kankaita. Se riittää. 

Hannu tykkää saalistaa teltasta tassuin

Sofin rooli on usein tarkkailijan rooli ja Sofi ei ole se ensimmäinen, joka suin päin avaa pelin ja syöksyy leikkimään. Sofilla on silti hetkensä ja Sofi täyttää tilan usein silloin, kun pääjehut vetävät hieman henkeä. Sama pätee Pesoseen. Pesosen tarkkailijan rooli on hieman suurempi ja usein Pesonen nukkuu tai muuten vain pötköttelee pedissään. Kuten Sofi, niin myös Pesonen tulee halutessaan mukaan leikkimään. Pesonen vaatii leikkitilalta lähinnä hiljaisuutta, jotta kuulee missä lelu milloinkin liikkuu. Tällöin on esim. TV:n oltava hiljaisella.

Piri meuhkaa edellä ja Sofi (takana) tyytyy
tässä vaiheessa tarkkailijan rooliin.

Näin se jotenkin menee. Leikki yhdistää. Jos leikin on tarkoitus tuoda virikkeitä ja luontaisia saalistusvaistoja kissoille, tuo se luontaista iloa ja yhdessäoloa myös henkilökunnalle. Saalista vaanivaa ja takatassuja ruopivaa kissaa on lystikäs katsella! Puhutaan silmien palosta - se syttyy koko porukassa! Jos kaverukset osaisivat yläfemmoja, niitä lyötäisiin ahkerasti. Leikki yhdistää koko porukkaa. Mukava juosta lujaa, kun lujempaa ei pääse! Hoplaa!

 Laku on innokkain. Tällä reilun minuutin
videolla näkyy melko normaali Lakun tyyli
leikkiä. Ei ihme, että poika puuskuttaa.