Kesäpäivä Kangasalla

 Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;

vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon

Zacharias Topelius

- ote runosta Kesäpäivä Kangasalla -

Martta makoilee

Pesosen porukoiden kesäpäiväretki suuntautui Kangasalan Sahalahteen, jossa sijaitsee Hätäkissala. Hätäkissalan kissat ovat pääsääntöisesti populaatioista tulleita tai vapaana luonnossa liikkuvia kissoja. Johanna Jaatinen perusti Hätäkissalan 2016 ja 2018 Tampereen Koivistonkylään perustettu Marttala on osa Hätäkissalaa.  

Hätäkissalan "yleisellä puolella", rivitaloasunnon olohuoneessa, keittiössä ja takapihalla viipotti viitisentoista erilaista veijaria. Reippaita kissoja, jotka pääosin tulivat uteliaina tervehtimään. Morjestamaan tuli myös Martta, josta Tampereen Koivistonkylän Marttala on saanut nimensä. Vaikka Martta kärsii pikkuaivojen kehistyhäiriöstä ja liikkuminen on hankalampaa kuin humalaisen kaksijalkaisen, niin sinnikkyys vie eteenpäin. 

Hätäkissalla on tavallinen rivitalon pätkä Sahalahdessa ja likipitäen heti perustamisen jälkeen se aiheutti ränää naapurustossa. Asukkaat pelkäsivät kissojen terrorisoivan aluetta. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että kissat ovat valvotusti tarhassa (kuten kuuluukin) ja lähitalojen mummot laskivat talikkonsa alas. Ennakkoluulot ja asennoituminen olivat olleet jyrkät. Nyt tilanne on toinen ja kissoista on tullut mummoille lepertelykohde. 

Valehtelisin jos väittäisin vierailun olleen kepeä. Saimme kuulla monta Johannan kertomaa tarinaa ja ne olivat karua kuultavaa. Ihmisen käytös kissaa, eläintä kohtaa on paikoin selittämätöntä. Monille mätä porkkana on arvokkaampi kuin kissanpentu. 

Tarinoiden jälkeen kävimme vielä kerran syvässä päässä ja morjestimme erillihuoneessa asustelevia Ahtia ja Matiasta - molemmat fiv-kissoja (kissojen aids). Molemmilla kissoilla oli kulmahampaat katki ja mahat pinkeinä. Varsinkin Matiaksen turkki oli kauttaaltaan arpeutunut. En tiedä sattuiko Matiakseen kun sitä silitti, mutta en ole koskaan silittänyt niin "haurasta" ja hidasliikkeistä kissaa. Aika seisahtui, mutta kun tajusi sen hetken, että kissat ovat nyt hyvässä paikassa, hyvässä hoidossa, lähti kello uudestaan eteenpäin. Sitä sisäistä naksutusta oli ilo kuunnella. Hätäkissala on juuri sellainen paikka, jossa kiteytyy kissoista välittäminen.  

Matias ja Ahti

Johanna pitää Hätäkissalaa pitkälti yksin. Yksi kaveri viikossa käy auttamassa. Eritoten Hätäkissala peräänkuuluttaa apuvoimia. Kaikki apu on tarpeen; kuljetukset, siivoaminen, leikittäminen jne... Tiet Sahalahdelle ovat hyvät ja julkinen liikennekin toimii joten kuten. Tampereelta on matkaa rapiat puoli tuntia ja Hämeenlinnasta tunnin verran. Myös liki 10 000 tuhannen asukkaan Orivesi on lähellä. Avun tarvetta ja avun eri muotoja voi tiedustella Facebookin tai netin ( https://sites.google.com/view/hatakissala/etusivu ) kautta. Kysy rohkeasti auttamisen eri muotoja!

Hätäkissalan Facebook-sivuilla, joilla kannattaa piipahtaa, on vielä parin päivän ajan menossa kissa-aiheisten tavaroiden huutokauppa ja vähääkään kissoista kiinnostuneen kannattaa käydä vilkaisemmassa tarjonta! 30.8. Marttalassa järjestetään "venetsialaiset" eli mm. makkaraa, lättyä, kissojen rapsuttelua ja paljon muuta mukavaa. Hätäkissalan FB-sivulla tarkemmat tiedot. 

Ei pidä hätkähtää sitä tietoa, että Hätäkissalan kissat ovat populaatiokissoja tai vapaana luonnossa kulkevia. Tapaamamme kissat olivat reippaita ja persoonallisia. Anna kissalle aikaa kuten vaimolle vaatekaupassa tai miehelle mustikkametsässä. Älä rakastu liian nuoreen, vaan ota rohkeasti hieman vanhempi kissa. Säästyy verhot. Tai tee reippaasti ostoksia verkkokaupassa - Hätäkissalan huutokaupassa, jossa tuotteet tuotto menee takuulla tarpeeseen. Käy!

PS. Zacharias Topelius oli vuonna 1870 perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä.