Jetta hammaslääkärissä

TAUSTA

Jetan hammasprojekti jatkuu

Jetan hammastarinan alku juontuu jo vuoden 2015 lokakuun lopun hammaslääkäri reissuun, jolloin jo esitarkastuksessa havaittiin niin suurta vaihtelua ja heittelyä sydänrytmissä, ettei turvallisuuden vuoksi Jettaa  uskallettu nukuttaa hammashoidon ajaksi. Tuolloin tultiin siihen tulokseen, että  viisainta olisi ultrata sydän ja mahdolisesti ottaa vielä ekg.

Ultra ja ekg otettiin marraskuun puolivälissä Univet Tammistossa; lue lisää (http://kissapesonen.blogspot.fi/2015/11/jetta-kanssa-tammistossa.html.). 

Kaikki sujui tuolloin periaatteessa hienosti, mutta itse tilanne jäi siinä määrin avoimeksi, että hampaiden hoidon jatkopaikka oli vielä avoin. Asialla ei onneksi ollut kiire ja sitä ehdittiin pohtimaan. 

Lopulta selvisi, ettei paikallisella ja "omalla" eläinlääkäriasemalla ollut hoitoon tarvittavaa välineistöä ja henkilökuntaa, joten katse piti suunnata pidemmälle.    

Piri ihmettelee aikaisempaa aamua

PAIKAN VALINTA 

Alunperin olimme varaamassa aikaa eläinsairaala Evidensiaan (ent. Univet Tammisto), mutta aikaisemmat kokemukset ja Univet Tammisto ja Animagian yhdistyminen yhdeksi suureksi Evidensiaksi, saivat vaihtamaan yksityiseen ja pienempään eläinlääkäriasema Anidenttiin, jossa olimme käyneet n. seitsemän vuotta sitten. Kokemukset Univet Tammistosta eivät suoranaisesti olleet negatiiviset, mutta se oli jättänyt aavistuksen kylmän olon - kolkot vastaanottotilat ja henkilökunnan hienoinen ronskius jäivät jonnekin takaraivoon kapinoimaan. Lisäksi Helsingin aamuruuhkat ja vierekkäiset kaistat eivät tuntuneet mukavilta.   

Viimeinen niitti oli Anidentin ajanvarauksen jälkeen, kun aseman fb-sivuilta saimme lukea, että Jettaa hoitava eläinlääkäri Niina Luotonen (ELL) oli ainoana Suomessa residenssin suorittanut ja hammasdiplomaatiksi valmistunut eläinlääkäri. Tiesimme Jetan pääsevän osaaviin käsiin. Lisäksi viestintä Anidentin ja meidän välillä sujui hienosti. "Tervetuloa hoitoon". 

AUTO 

Aika Jetan hammaslääkärille oli saatu to aamuksi klo 9. Edellisen päivän iltapäivällä kun palailin mökiltä kotiin, hain tarvittavat bensat autoon. Tankkasin pienen auton pienen tankin täyteen, nousin autoon ja starttasin. Naks. Uudelleen käynnistys. Naks. Auto ei startannut, ainoastaan naksahti. Viereisen pumpun kaverin kanssa avattiin konepelti ja seisottiin äärimmäisen viisaan näköisinä moottoria tutkien. Peruspohdintojen jälkeen yritin uusintastarttia ja moottori hörähti. Hörähdys palautti muljahtaneen sydämen takaisinpäin, mutta ei kääntänyt sitä oikeaan asentoon, sillä huomisaamun ajoa olisi reilu 60 km yhteen suuntaan, eikä auton käynnistyminen ollut itsestäänselvyys. Vaikka illansuussa sain Anssi-autonasentajan katsomaan ja kopeloimaan autoa, hyppy sumuun oli auttamatta edessä. Stressi stressin päälle ei auttanut asiaa. 

Jetta Anidentissa

TORSTAI  

Iloisen ja todella ystävällisen Jetan "raastaminen" hammaslääkäriin tuntui niskavilloissa asti. Hoitokäyntiin liittyvät riskit hermostuttivat jo päivää kahta aiemmin. Ke-to yö ei ollut mukava, se meni pyöriessä. Puolenyön aikaan napattiin ruokalautaset pois ja adrenaliini puski aamuista herätystä muutamaa herätyskelloa paljon aiemmin. Ei siinä vekkareita tarvinnut. 

Auto nöpötti parkkiruudussaan ja näytti siltä, ettei siinä ole vekkaria laisinkaan. Se tuskin herää tänä aamuna. Siltä se tuntui. Sydän muljahteli kuin löysä saapas siinä asennossa mihin se edellispäivänä bensapumpulla tipahti.  

Koppa, Jetta ja ulos. Päivä oli harmaampi mitä luvattiin tai sitten aurinkokaan ei käytä vekkareita, vaan luottaa omatoimisuuteen. Autonasentaja-Anssin akun napojen rapsuttaminen ja voitelu oli hellinyt autoa, sillä auto hörähti hienosti käyntiin. Matkalla oltiin harmaudesta huolimatta. 

Suunniteltu aikataulu piti ja pihassa olimme varttia vaille. Vappua edeltävä torstai vaikutti hiljaiselta, sillä muita asiakkaita ei ollut. Hyvä, sillä hiljaisuus toi mukavan rauhan. Vastaanottotiskillä vastailtiin moniin kysymyksiin mm. ruokavaliosta, allergioista ja herkästä mahasta. Tarkkoja oltiin. Myöhemmin huomattiin, että koira-omistajat saivat saman "tentin". "Kissat oikealla, koirat vasemmalla", luki A4 lapussa. Istuimme oikealle, ennen kuin näimme kyseistä ohjaavaa lappua - olemme siis synnynnäisiä kissaihmisiä. Jetta istui kopassa keskellä. Ei turhia hötkyillyt, mutta oli ihmeissään. 

Eläinten hoitaja tarkasti Jetan sirun. Jetta istui kopassa ja hoitaja kurkotti laitteella kaukaa kopan ulkopuolelta."Oikea kissa" ja hymähdys päälle. Lääkäri Luotonen oli saapunut ajoissa työpaikalle ja keskusteli oven takana hoitajan kanssa aamun potilaasta: "En ottanut kopasta, kun se on kilppari", totesi hoitaja. Hymähdimme keskustelua, mutta selvennyksen saimme lääkäri Luotosen "Onks tää rauhallinen"-tiedustelun jälkeen, kun jostain syystä kilpikonna-tyttöjä pelätään ja pidetään arvaamattomina. 

Asiakkaat huomioitu mallikkaasti

 Jettaa ei sen koommin tutkittu, vaan lyhyen selonteon ja punnituksen jälkeen päivän hoitosuunnitelma selviäisi noin reilun tunnin kuluttua. 

Aikaa meni hammaskiven poistossa, tarkastuksessa ja röntgenissä reilu 1 1/2 tuntia. Tietysti aika tuntui pitkältä, mutta vielä siinä vaiheessa adrenaliinin ja huonosti nukutun yön yhteen sekoitettu paletti piti ajantajua ulapalla. Olimme henkisesti liki yhtä tiedottommassa tilassa kuin Jetta tutkimushuoneessa.  

Kanyylia ei saatu laitettua hereillä olevalle potilaalle, vaan alkuun piti antaa hentoinen rauhoite. Hampaiden hoidon, tarkastuksen ja röntgenin jälkeen lääkäri kertoi löydöksistä, jonka tuloksina kolme paradontiittista hammasta suositeltiin poistettaviksi. Röntgen paljasti myös sen, että Jetan alaleukojen välinen sidekudoliitos on hieman irronnut ja alaleukojen puoliskot liikkuvat kahtena eri kappaleena tavallista enemmän toisiaan vastaan. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei se aiheuta kipua tai muuta terveydellistä haittaa, eikä näin ollen vaadi hoitoa.

Etukäteen jännitetty nukutus oli mennyt tähän asti hyvin. "Tilanne ei ole paha, mutta rytmi kuulostaa hurjalta", totesi lääkäri Luotonen. Samaan hengenvetoon todettiin kuitenkin sydämen olevan fyysisesti kunnossa. 

Tässä vaiheessa käynnin hinta-arvioksi annettiin hitusen vajaa 1000e.

Kahvi taajamassa maistu - tuli tarpeeseen

ELÄINLÄÄKÄRIASEMA ANIDENT - VEIKKOLA - NIINA LUOTONEN

Anident sijaitsee pohjoisella Kirkkonummella Veikkolan taajamassa, jossa on reilu 4000 asukasta. Helsingistä matkaa on n. 30 km, Turusta n. 140 km ja Tampereelta n. 180 km ajoreiteistä riippuen. 

Itse lääkäriasema on viehättävä kuin vanha huoltoasema. Paikka on siisti ja ajatuksella suunniteltu. Sillä välin kun Jetta oli hoidettavana, me väritimme aikuisten värityskirjaa takkatulen loimussa ja intgroidusta jääkaapista laitoimme kahviin maitoa. Toisin sanoen myös lemmikin omistajat omalla huoneella on huomioitu todella hienosti! Sitä ennen kävimme Veikkolan viehättävässä pienessä taajamassa juomassa kahvit Anidentista saaduilla kahvikupongeilla. 

Vieressä jyräävän Helsinki-Turku moottoritien jyrinä puski hieman sisälle, mutta enemmän häiritsi hoitohuoneiden ohuehkot ovet, joista kuului mm. odotustilan ja käytävien hälyäänet.

Lääkäri Luotonen oli luotettavan oloinen ja tarkka, mutta samalla maan läheinen. Hän pohti ja mietti sanomisiaan, eikä vedellyt lauseita aivan hatusta. Huippu ammattilaisuutta oli mukava seurata. 

Tokio - Anident - New York; kaikki oleelliset kellonajat

TORSTAI jatk.

Jatkoimme odottelua, värittelyä ja puukynien teroittelua moottorikäyttöisellä teroittimella. Kolmen hampaan poistoon aikaa kului n. tunnin verran. Kaikki sujui lopulta hienosti! Verinäytteistä joista tutkittiin mm. maksa- ja munuaisarvot ja veren sokeri ei ilmennyt mitään huolestuttavaa, vaan kaikki arvot olivat täysin kunnossa, samoin jäljelle jääneet hampaat ovat hyvässä kunnossa. Kontrolli kahden viikon kuluttua ja seuraava hammashoito vuoden kuluttua. Nippu lääkkeitä ja erittäin tokkurainen kissa kotiin viemiksi.

Loppusumma keikahti tuhannen euron kipeämmälle puolelle. Käytössä oli kuitenkin erikoishoidon vaatimat laitteet ja operaatioon vaadittavat lääkkeet. Lisäksi samalla käynnillä saatiin hoidettua kaikki kolme röntgenissä löydettyä viallista hammasta. Kalusto kuntoon siis. 

Mutta vielä oli kotiinlähtö, eikä ollut takeita auton käynnistymisestä. Vettä tuhnutti juuri sen verran, että tien varrella kävely olisi kurjaa. Ensin kuskille pillimehua ja sitten käynnistysyritys. Auto hörähti kuin Jetta, joka silmät pyöreänä takapenkillä möllötti kopassaan; hereillä, mutta aivan omissa oloissaan. 

 Reissu Veikkolaan ja koko päivä oli raskas. Kotiinpäästyä Jetta oli umpitunnelissa useamman tunnin. Se ei tarkoita sitä, etteikö kissa olisi ollut halukas sinne tänne. Jetta pyöri ja hyöri holtittomasti ja ennalta-arvaamattomasti. Tarkkana sai olla! Kanyyli-siteenkin Jetta nappasi omatoimisesti jo Anidentissa pois. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sulkeutua kissan kanssa omaan huoneeseen odottamaan jonkinlaisen tolkun palaamista. Aina kun on rankempi nukutusprojekti edessä, kannattaa etukäteen miettiä kissan toipuminen ja miten sen on järjestänyt. Pöhnäinen kissa on vaaraksi itselle.

      

PERJANTAI

Jetta tuli aamulla sängyn laidalle kuikuilemaan ja odottamaan rapsutuksia. Nyt remonttipotilas nukkuu toipilaana ikkunan äärellä pehmeässä padassa ja nauttii vilahtelevista keskikevään kelmeistä auringonsäteistä. Aamuruuan yhteyteen laitettua kipulääkettä meni hieman siinä sivussa. Jetta vaikuttaa reipaalta - ei pakoile tai ole piilosilla. Ruoka maistuu ja pysyy sisällä. Ongelmien ilmentyessä Anidentin päivystys toimii myös vappuna. 

 Suurin draama ja dramaattisuus taisi olla omistajien omissa päissä. Osaavissa käsissä homma kuitenkin toimi. Kaikki saivat olla tyytyväisiä.

Uusilla hampailla on helppo hymyillä auringolle, joka on selkeästi lämpöisempi ja kuivempi kuin eilen!