Eläinystäväni tapahtuma Helsingissä

Kissaparat jäivät hetkeksi yksin kotiin, kun talon isäntäväki suunnisti Helsinkiin Messukeskukseen Eläinystävä tapahtumaan. Odotukset olivat suuret, sillä olihan puitteet komeat, paljon messutarjouksia ja mukavaa humua! Tunnelmaan pääsi jo hyvissä ajoin ennen sisäänkäyntiä, kun joka puolelta Pasilan kapeita kujia vyöryi lastenvaunujen kolonna! Samaan aikaan, samalla lipulla pääsi myös Lapsimessuille, pienoismalli Model Expoon, Kädentaitotapahtumaan ja OutletExpoon. Hieman jännitti kuinka nämä eri harrastekulttuurit törmäilevät keskenään. 

Helsingin hinnoista saimme esimakua jo narikkapalveluista. Takki piti kuitenkin jättää, sillä lämpötila tuntui sisätiloissa vasta aamuvarhaisella melko lämpimältä. Kasvavan hälinän, ei humun, keskellä suunnistaminen olisi selkeän kartan avulla ollut helpompaa, mutta tiirailemalla sinne tänne eri osastot löytyivät. Eläinosasto oli järkiperäisesti asetettu yläkertaan. 

Ensin eläimet, sitten kahvi. Vastoin odotuksia, eläinten osasto oli kierretty melko nopeasti, sillä se markkinahumu ja myyntivolyymi meni yllättäen ohi korvien. Missä kaikki mielenkiintoiset esillepanijat? Royal Canin ja Prima Cat hallitsivat suurilla esillepanoillaan ja ison firman tarjouksilla, mutta sen jälkeen oli melko vaisua. Toki kaikki tarpeellinen leikkikaluineen ja perusruokineen oli läsnä, mutta persoonallisuus ja sisäänvetotuotteet puuttuivat. Ruuat, jotka kiinnostivat, ovat selkeästi halvemmat verkkokaupan kautta ja suunnilleen saman hintaisia lähilemmikkikaupassa. Ei ollut järkeä kantaa pitkiä matkoja suuria ostoskasseja. 

Pesonen nuuhkii tuliaisia

Kaneja, koiria ja marsuja pääsi rapsuttamaan. Käärmeet sai halutessaan kiertää kaukaa ja frettejä ihmetellä silmät pyöreinä. Siinä mielessä "tarjonta" oli hyvää lemmikkieläinliikettä parempi. Tapahtuman mielenkiintoisin osio taisi olla areenan tapahtumat pelastuskoiraesityksineen ja kanihyppelyineen.

 Eläintapahtuman ohessa oli myös laadukas Scandinavian Winner Show-rotukissanäyttely, joka keräsi lähes 800 kissaa lähinnä Pohjoismaista, mutta kauempaakin aina Brasiliaa myöten. Tunnelmaa elävöitti häkkien luona olevat maiden liput. Kiitos siitä niitä tuonneille! Häkkikäytävät oli hienosti blogattu tuoleilla, eikä pelättyjä lapsivaunukolonnoja näkynyt. Muutenkin akustiikka oli odotettua lempeämpi.  Muuten tunnelma oli tyylilleen kilpailuviritteinen. 

Kahvin paikka. Kahvilaa tai ruokapaikkaa ei tarvinnut etsiä, niitä oli jokapuolella. Osa taukopaikoista oli järkevästi rakennettu lattioilta ylös, jolloin tauon aikana sai katsella halutessaan näyttelyaluetta. Maitopullo ja voipaperiin sullotut leivät ovat edelleen toimiva ratkaisu - toisin sanoen omat eväät, sillä se kirkonkylän hintataso on omaa luokkaa. Yhden kahvikupin hinnalla ostaa tarjouksesta kokonaisen kahvipaketin. Onneksi oli myös omia eväitä. Vieraissa kuitenkin juotiin vieraiden kahvit ja syötiin maistuvat sämpylät.

Käynti muilla osastoilla kannatti, sillä myös sieltä löytyi tuliaisia ja mielenkiintoisia esillepanijoita. Ilman sivuhyppyä, käynnistä olisi tullut tynkä. ModelExpo laajensi pienoismallien maailmankuvaa ja Kädentaitotapahtuma ruokki luovuutta. ModelExpo oli fiksusti laitettu Lapsimessujen kylkeen, jolloin isät pääsivät hiukan "hengähtämään". OutletExpo oli lottoa tuotteiden kanssa - uusien tuotteiden kirpputori. Sekalainen seurakunta eri myyjiä. 

"Odota, äiti ei jaksa enää". Vessajonot kasvoivat ja happi kävi heikolle. Ilma oli lämmin. Ihmisten väistely ja tönkkö kävely kävivät jalkoihin. Ensimmäiset kissanpissat hajut kävivät nenään. Tunnelma oli siis nousussa. Arpalipukkeen tarkastaja peitteli kasvojaan paperin taakse ja tuskin jaksoi voittolistaa lukea. Tunnelma oli väkisin hattuun tungetun kanin luokkaa. Taukoja täytyi pitää, jotta jaksoi. Tuliaisten osto lähinnä Eläintarvike Sydänystävän / Sydämen Valtaajien osastolta ja sitten kotiin.

Sofi nuuhkii tuliaisia

Päivä oli kuitenkin mukava! Tapahtuma oli kokemus. Kissanäyttelyssä pääsi kurkistamaan monia eri rotuja ja aistimaan kissaihmisten sosiaalista kuplaa. Sama koirapuolella. Vaikka näytteilleasettajien "telttakylä" oli aavistuksen kankea, se ei estänyt sitä etsimisen ja löytämisen riemua. Samalla se sai muistamaan, kuinka tärkeä se oman kylän pieni lemmikkieläin liike on. Kaikki ei tapahdu verkossa, vaan välillä on jalkauduttava. 

Sofi oli ikkunassa vastassa kun tulimme kotiin. Suuri kilisevä mansikka oli oiva tuliainen, sillä sillä pelattiin koko ilta. Tällä hetkellä mansikan olinpaikkaa ei tiedetä. Ehkä se on vain lepäämässä, siinä missä pelaajat - kuin myös isäntäväki.