torstai 14. huhtikuuta 2016

Huoltosetä kävi

Kuka siellä nyt kolaa, ihmettelee Pesonen
Parvekkeen oven lukitus rikkoutui, eikä ovea saanut kiinni perinteisin menetelmin, vaan täytyi käyttää pientä viekkautta ja kansalaisen oikeutta. Sittenkin ovi jäi vielä rakosalle ja yö painoi päälle. Vanhoilla Helsingin Sanomilla sai tilkittyä oven rakoa sen verran, että pikku pakkanen pysyi hönkäystä vaille ulkosalla ja näin Pesonenkin sai nukuttua yönsä rauhassa. 

Huoltomies oli pakko tilata kolaamaan ja korjaamaan ovi. Pitkiin aikoihin ei muita vieraita ole käynyt, kuin tämä mystinen paikoin piipahtava täti-ihminen, jonka "työkuvaan" kuuluu mm. kissojen leikittäminen ja kahvin juonti. Molemmat työtehtävät hoituvat varsin mallikkaasti. Siispä pienellä jännityksellä odotimme karskin ja kolaavan huoltomiehen saapumista. Kaikki sujui lopulta hienosti! Pesosen käyttäytymistä oli kerrassaan upea seurata! Alun hämilleen menon jälkeen kun selvisi ettei täti ole täti vaan setä, Pesonen poistui sängystään ja siirtyi hiipien, mutta maltillisesti kulmakaapin alle ihmettelemään ja kuulostelemaan. Kun Pesoselle selvisi, ettei huoltomies remontoi kuin yhtä kohtaa, Pesonen silmin nähden rauhoittui ja odotti kunnes tilanne oli ohi. Huoltomies poistui ja meni n. kaksi minuuttia kun Pesonen venytellen tuli kaapin alta pois, nuuhki hieman paikkoja ja nautti tuorean nokan alle tarjoillun aterian.

Tippa sitä vastoin ryömi sängyn peiton alle ja Jetta taasen tuli ihmettelemään huoltomiehen hommia. Laku työnsi päänsä pieneen koloon kuin strutsi konsanaan. Mitään paniikkia ei kuitenkaan syntynyt ja näin vierailusta tuli vallan viehkeä tilaisuus seurata kissojen käyttäytymisestä. 

Pesonen palailee piilostaan
Viehkeää on myös seurata tilannetta kun vieras poistuu - kuinka jalanjäljet ja istuinpaikat nuuhkitaan. Tai kuka ylipäätään tulee ensimmäisenä esille ja mihin aikaan. Hädin tuskin ehtii sitä `kissaa`sanomaan, kun ensimmäiset naamat ilmestyvät. Toki menee jonkin aikaa kun joka kulman taakse pitää silmät pyöreänä ihmetellä ja joka rasahdusta hieman pelästyä. Luottamuksen keräystä.

Illan mittaan kodin takaisin saanut Pesonen hetki hetkeltä vapautui, tuli vallan riehakkaaksi. Ilo ja riemu purkautuivat kirmailuna, painina ja pallon perässä juoksenteluna. Laku sai osansa kun Pesonen kaatoi Lakun törmäämällä. Pusku kylkeen ja Laku nurin. Se on sitä kirmailua. Täpinöissään koko tyttö. Pesosen ilossa on sitä samaa kuin siinä huokauksessa kun Petski palasi kokeilukodista takaisin tänne. Tämä on Pesosen koti. 


  

2 kommenttia:

  1. Meillä Olga kipittää heti päiväpeiton alle kun ovikello soi, tuli sieltä sitten kuka vaan. Tulee pois kyllä, jos ei ole paljon melua ja kaivetaan namipussi esiin. Sofi on reippaampi, mutta aluksi pitää mennä sängyn alle ainakin muodon vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Hauska kuulla muidenkin rytmeistä! Varovaisuus ei ole pahasta.

    VastaaPoista