Tyytymättömyys eläinlääkärissä

Noin reilu kuukausi sitten oli Helsingin Sanomissa juttu kotieläinten lääkärikäyntien Eviralle tehdyistä kanteluista. Vaikka kaiken kaikkiaan kantelujen määrä on pysynyt pienenä, ovat tapaukset lisääntyneet. Vuosien 2014 (38 kantelua) ja 2015 (59 kantelua) kasvu on n 20 tapausta. 

Saatu hoito ja sen tyytymättömyys ovat yleisin kantelun syy. Näiden vuoksi eläin viedään toiselle eläinlääkärille. Eläinlääkärikulujen kasvaessa on odotettua, että Eviralta penätään klinikan perumaan laskunsa; Evira ohjaa reklamoimaan laskua tai pyytämään apua kuluttajaneuvonnasta. Pieni osa riitaisista tapauksista menee oikeuteen.

Sofi ja Laku puuhailevat

Nyrkit ojossa tai oikeudessa ei ole tarvinnut käydä, mutta muutamaan otteeseen tyytymättöminä diagnoosiin olemme joutuneet tukeutumaan saman vaivan vuoksi toiseen eläinlääkäriin. Niilon tapauksessa, jolloin Niilo laihtui rajusti, eikä syönyt kunnolla, vasta kolmas lääkäri antoi selventävän vastauksen. 

 1. Lääkäri arveli maksa-arvoja ja suositteli maksa-nappuloita. "Arvot ovat vähän koholla". Oireet olivat kuitenkin rajut, eikä Niilo suostunut syömään maksa-nappuloita. Lääkärin epävarmuus oli tekijä, joka sai vaihtamaan toiselle. 

2. lääkäri otti kilpirauhasarvot ja sieltä löytyi kohoamaa. Diagnoosi kuitenkin heitteli ja lopulta lääkäri totesi, "ettei tiennyt mikä kissalla on". 

3. lääkäri löytyi itse tehdyn diagnoosin jälkeen googlettamalla, eikä esim edellisten lääkäreiden ohjaamina. Lääkäri oli erikoislääkäri, joka tutki Niilon läpi kotaisin ja löysi syyn. 

Pienempien eläinlääkäriasemien "ongelmana" on niiden valmius tutkia ja hoitaa haastavampia potilaita. Välillä myös tuntuu, ettei kissa ole vielä(kään) päässyt kevyen lemmikin asemasta. Koirien arvostus on toista luokkaa. 

Lakulla 1. lääkäri antoi struviittikiteistä diagnoosin vaikka rakossa ei ollut mitään. 1/2 vuotta sitten valmistunut lääkäri totesi, että "Laku syö loppuelämän  naksuja". Laku söi kolme päivää naksuja ja alkoi pissaamaan verta. Vaihdoimme lääkäriä. 

2. lääkäri otti virtsanäytteen rakosta, jota ensimmäinen ei ollut tehnyt. Ultrassa ei löytynyt mitään. Ei tulehdusta, ei kiteitä. Saimme jossain määrin tyydyttävän diagnoosin, vaikka pieni epävarmuus jäi. 

Yleislääkäri on yleislääkäri - ja välillä tuntuu ettei kaikki tarpeellinen tieto taito ole tavoittanut lääkäriä. Jetan kohdalla (hampaat) joudumme automaattisesti käyttämään erikoislääkäriä. Jatkossa kynnys käyttää suoraa erikoislääkäriä, on madaltunut. 

Maltilla lopputuloksiin, tuumii
Pesonen

Yleislääkärien eduksi voi todeta, että kynnyksemme mennä ylipäätään lääkäriin on matala ja se saattaa myös vaikeuttaa diagnoosin saamista, sillä oireet voivat tuossa vaiheessa olla vielä niin lievät, että tapausta on hankala diagnosisoida. Ei siis ole lääkäristä kiinni, mikäli "oiretta ei vielä edes ole". 

Vuosien varrella joitakin turhautumisia on em. lisäksi tullut. Yleislääkäreitä tulee käytettyä, sillä ne ovat lähellä. Lähinnä raha ja pidemmät ajomatkat ovat suurin este käyttää erikoislääkäreitä. Oma aktiivinen asioiden selvittäminen on muutamaan otteeseen ajanut oikeaan ja myös se, että tuntee kissansa. Ylipäätään lääkärissä kannattaa olla aktiivinen; kysellä ja tentata. Haistella hieman ilmapiiriä. Myös muita lääkäreitä kannattaa kokeilla, myös erikoislääkäreitä. Tieto taudista lievittää sekä potilaan, että omistajan oloa.   

Lähde: 

Helsingin Sanomat 

(Satu Vasantola)