Sofin kiertueella selkeä päämäärä

Pesosen porukoissa asustaa tämä Sofi - täydellisyyden tavoittelija, joka tavoittelee täydellisyyttään aavistuksen kyseenalaisin keinoin. Blogissa on ennenkin käytetty termejä puskutraktori ja murskauspallo. Tänään käytetään tuota ensimmäistä, puskutraktori termiä. Sofi saa toimia tekstissä synonyymina puskutraktorille.

Yrittääkö Sofi puskea Pesosta pois...

 

...ehkä ei, mutta tyytyväinen Sofi ei ole. 

Silloin kun Sofi haluaa jonkin paikan itselleen, Sofi tulee paikalle ja ottaa tilan. Tää on mun! Sofi puskee toisen alta pois. Tämän postauksen kuvat on otettu puolen tunnin sisällä.

En tiedä onko henkilökunnan sänky Sofin tilan ottamiseen liian suuri, sillä vaikka Sofi kirjaimellisesti puski äiti Pesostaan, niin tällä kertaa Sofi ei ehkä saanut tavoitetta täytettyä. Dopamiinisammiot eivät täyttyneet. Ensin Sofi nukkui Petskin persuksessa kiinni ja siirtyi siitä sitten sivulle yrittämään nukkumista. Voi toki olla, että Petski on niin kova luu, ettei Sofin puskeminen hetkauta ja voi toki siis myös olla, että sänky pinta-alaltaan ei Sofia miellytä. 

Sofi siirtynyt suureen raapimapuuhuun Hannun iloksi

Jossain vaiheessa Sofi oli poistunut sängystä ja siirtynyt suureen raapimapuuhun, jossa nukkumapaikka on pienempi ja intiimimpi. Periaatteessa sellainen, jossa mahtuisi sovussa kaksikin veijaria nukkumaan. Kun henkilökunta näki Sofin raapimapuussa, oli pedissä ensin nukkumassa ollut Hannu noussut istumaan ja Sofi oli jo ottanut paikkansa pedistä. Traktori oli puskunsa tehnyt - ja Hannu joutui antamaan periksi. Näin Sofi toimii. 

Silloin kun Sofi haluaa jotain, muut joutuvat ennen pitkään siirtymään. Lopulta Sofi nukkui päiväunet itsekseen raapimapuun pedissä ja Hannu siirtyi sänkyyn Pesosen kanssa koisimaan.  

Hannu hieman ihmeissään, mutta sen verran unisena, että tämä paikka Pesosen kanssa kelpaa

Tuuli riepottelee olohuoneessa ilmapalloa

 

Non ni. Tätä tässä on nyt seurattu jo jonkin tovin. Pesonen pomppii pedissään kuin tuulen riepottelema ilmapallo. Kuvat eivät kerro koko totuutta, vaan ovat kirjaimellisesti pysäytyskuvia. Hepuliksi menee ja kun menee, niin silloin kissa loiskuu yli pedin reunojen ja rullaa räpättää kuin pesutunnelin harjakset auton kylkiä. Hyvä ettei suusta vaahtoa puske! Ja henkilökunta vatsa karrella katsoo natisevalta sohvalta, sillä usein myös Petski poukahtaa kesken rullauksen ja edelleen, kirjaimellisesti säntää johonkin kuin päätön ka.., Pesonen. Ja silloin kun Pesonen säntää, saattaa myös kolahtaa. 

Ja vauhtia lyövät viereisen kaatuneen (kyllä, se lelukori kaatuu edelleen itsekseen) lelukorin levinneet lelut. Mikä sen hauskempaa kuin kurkottaa pedistä leluja. Mieleen tulee tapahtumasarja, jossa kurkotetaan rannalla kiven päällä kepin kanssa veden vievää esinettä ja kurkotus päättyy molskahdukseen. 

Hauskaa tuntuu kuitenkin olevan ja se on mummo-ikäiselle kissalle aina kiva juttu.  

Viikkaus-mies

 Olen joskus maininnut, että blogin pitäminen on kuin paikallislehti, jossa samat jutut kiertävät vuodenkierron mukaan ja henkilöstö leipääntyy työhönsä. Muistelisin, että tämä seuraavakin on Pesosen porukan kierrätyskamaa, mutta ei se haittaa. Blogin pitäminen on myös "päiväkirjan" pitoa, joten antaa mennä. 

Hannu, tuo Pesosen porukan blogin hurmuri, ei ollut tyytyväinen henkilökunnan viikkaustaitoihin, vaan oli sitä mieltä, ettei t-paitaa viikata noin. Silloin kun pyykinkuivaustilat ovat rajalliset, osa pyykeistä jää naruriipunnassa joukosta jälkeen ja kuivuu hitaammin. Nyt oli t-paita jäänyt pangolla puristuksiin ja pitänyt kosteuden kankaassa harioiden kohdilta. Muut pyykit oli viety jo kaappeihin, mutta tämä yksinäinen t-paita keräsi kuivuuden kuumavesitangolla.

 

Tämä pitää viikata uudestaan

Helppo homma, heitän nopeasti kaappiin, tuumasi henkilökunnan viikkari. Vaatteet on siitä kiva viikata, että ne solahtavat näppärämmin kaappiin. Kissataloudessa on myös sillä vaikutusta, missä vaatteet viikataan. Osassa sohvia on sen sorttinen peite, että jos siihen puseron, varsinkin mustan lasket, se on niin karvainen ettei se päällä syksyllä metsästysaikaan uskalla metsään astella. Sängyn peitto sitä vastoin ei luovuta vaatteisiin niin hanakasti karvaa ja nimenomaan sängyn peitto oli tällä kertaa vapaana. 

Hannu oli samassa huoneessa ja kun Hannu huomasi, että paita viikataan sängyllä, nousi Hannu pyörylästä ja pomppasi ilmaan. Paita oli viikattuna ja Hannu seisoi tohkeissaan vieressä tuomarina. "Älä, älä, älä...", ja ennen lauseen loppua Hannu viikkasi jo paitaa uudestaan. Sofi, joka oli tullut sängyn päätyyn katseli Hannun touhuja ilman stressiä.

Siinä Hannu polki paitaa, vaivasi sitä kuin taikinaa ja oli lopputulokseen tyytyväinen. Nyt se on valmis! Vie kaappiin. Viikattu mikä viikattu, kuka sen sanoo. Henkilökunta odotti Hannun siirtymistä ja viikkasi paidan oman mielen mukaan. Nyt se tuli viikatuksi hieman eri tavalla. Ja mahtui kaappiin.   

Valmis!

Zap, zap, zap, zap, zap

Päivä on näyttänyt harmaalta - Masa Kiljunen ennusti, ei luvannut, edes pientä aurinkoa. Ennuste ei toteutunut. Ulkona jos joku liikkuu, liikkuu hän auton kanssa. Kuuntelevat autoissaan "aurinkoista musiikkia". Masa Kiljusen kokoelma nauhaa. Eli kivampi pysyä neljän seinän sisällä kotona ja hakea harmaaseen viikonloppua valoisia hetkiä jotenkin muuten. Suklaa on loppu, mutta padassa porisee kaalipata. Rutkasti siirappia, saa ajaa suklaan puutteen. Kissat hoitavat "tylsän sunnuntain" valtaamalla petipaikat. Mutta syödä niidenkin täytyy.

Miina keskittyy suoritukseen, jota Pesonen jo avittaa

Miina on sunnuntain sunnuntai-aterioiden todellinen ammattilainen. Tästä on jo aiemminkin kirjoitettu. Mitä tässä kiirehtiä. Kun kaikille annetaan omat lautasen, joihin jokainen voi kaikessa rauhassa uppoutua ja mussutella omaan tahtiinsa, Miina on edelleen täysin oma lukunsa. On kuin seuraisi ampumahiihtoa. Penkalle tullaan pääosin yhtä´aikaa, osa porukasta ottaa asentonsa nopeammin ja aloittaa ampumisen. Tässä vaiheessa Miina, vaikka saattaa olla tullut jopa ensimmäisenä, vielä zoomailee mihin sauvansa laskee. Ensimmäiset taulut putoilevat. Miina on juuri laskeutunut makuulle. Zap zap zap, nopeaan tahtiin laikat Miina molemmin puolin muuttuvat mustista valkoisiksi. Sofi räiskii niin, että muutama suupala putoaa ohi reunan. Miina vielä empii tähtäystään ja ottaa varmuudeksi napsun oikealle ja kaksi vasemmalle - ja korjaa asentoaan. Kaikki muuta paitsi Sofi ovat saaneet kaikki lautaset puhtaaksi - ja zap, Sofinkin urakka on valmis. Miina vielä empii. Osa porukasta huomaa, että toisaalla, Miinalla on täysi rivistö vielä jäljellä, jopa sokea Pesonen huomaa. Yht´äkkiä ruokailusta tulee joukkueurheilua. "Autetaan" sinua lautasen tyhjennyksessä. Pesonen auttaa, muut poistuvat suorituspaikalta verkkaisesti. Zap, zap, zap, zap ja viidennen herkkupalan Pesonen jättää Miinalle. Zap, Miinakin on osallistunut ja kaikki lautas-laikat ovat puhtaat. Aikansa se ottaa, mutta puhdasta jälkeää tuli. 

Miina nauttii naulituneesti ruokailusta

     

Kauhujen yö?

 Takana kauhujen yö? No ei. Vaikka uusien pussilakanoiden runsasko kuosi saattaisi järkyttää klaustrofobittoman ihmisen mielenmaiseman puoliväkisin, niin näin ei päässyt käymään. Kukaan tai mikään ei hyppinyt kutulammikon lailla silmille. Itse asissa tuli nukuttua "pirun hyvin". Ja kun yleensä uusien kuosien kanssa ei meinaa millään saada hyvän unen päästä kiinni. Uusi paita ei vaan heti tahdo istua. 

Finlayson oli piristänyt kissaihmisiä ja tuonut markkinoille Jenna (Maurin tytär) Kunnaksen suunnitteleman Spot the dog (!) pussilakanasetin. Jos nimi tarkoittaa koiran huomaamista, kissojen ilmeet saattaa ymmärtää. Muuten kissojen eleisiin ja ilmeisiin olisi kiva saada lisäselvennys. Joka tapauksessa aavistuksen myrtsi-ilmeiset lakanat ovat piristys!

Jenna Kunnaksen suunnitelma, Finlaysonin Spot the dog pussilakanasetti

Jetta nukkui tutussa paikassa tyynyjen välissä ja jossain vaiheessa Hannu oli kömpinyt jalkojen väliin. Lakanat laskeutuivat uutuuden kankeudesta huolimatta mukavasti ja olivat mukavan viileät. Ainoa "miinus" joka havaittiin, oli niiden suurehko koko tai sitten käyttämämme peitot ovat niin pienet. Pussilakanoiden mitat ovat 150 x 210 cm. Mukana setissä on myös tyynyliinat.  

 "Uskomme, että kauniit kuvat ja sanat eivät riitä tekemään tuotteista kauniita. Tuotteiden tulee olla kauniita myös sisältä", eli tällä näkemyksellä Finlayson hakee laadukasta tuotetta ja tarjoaa tuotteelle viiden vuoden takuun. Tattis ja hyvää (t)yötä.

Hannu makoili vielä aamullakin uusilla lakanoilla

Arkikuva #23

 

Arkikuva #23, mainoskyltti, Salo

Keksi kolme adjektiivia kissastasi

Miten henkilökunta näkee Miinan ja Sofin?

 Loppuvuoden ja vuodenvaihteen pyhät tekevät sen, että aivot lepäävät ja se tarkoittaa sitä että ajatus notkistuu ja lähtee liikkeelle. Nerous herää. No, jos nyt ei ihan nerous, niin mielikuvitus kuitenkin. 

Kotisohva on kotipsykologin pesä, jossa ideat laukkaavat. Koska Pesosen porukalla henkilökuntaan kuuluu kaksi henkeä, niin kahdelle eri paperille laitettiin kaikkien kissojen nimet ja kirjoitettiin kustakin kissasta kolme adjektiivia, jotka kuvastavat kyseistä kissaa. Eli piirteet ja persoonat esiin mitä kissoista tulee mieleen. Ja sitten luettiin mitä oltiin kirjoitettu papereille.

 Katsotaanpa miten Pesosen henkilökunta adjektiivasi Pesosen porukan! Eli ensin toisen henkilökuntalaisen kolme adjektiivia ja sitten toisen.

Hannu = 

lempeä, hiljainen, kaunis / 

pehmeä, kiltti, kaunis.

Pesonen =

rohkea, itsenäinen, värikäs /

luottavainen, leikkisä, ihana

Jetta =

ilkikurinen, energinen, yksinäinen /

vauhdikas, äänekäs, söpö

Sofi =

röyhkeä, outo, nälkäinen /

nälkäinen, fiksu, utelias

Miina = 

hidas, nopea, varovainen /

hidas, pyöreä, hassu

Pökö =

hassu, söpö, pieni /

söpö, pieni, hyväntahtoinen

Hauska mietintähetki, kuinka palvelijan näkevät kissansa. Ja olihan siellä samaakin. Kynät esiin!

Banaanin kypsyttämät pyhät

Pyhät ovat kääntymässä arkiaskareiden hallitsemille poluille. Noita polkuja varten Pesosen porukoilla on pääsääntöisesti olla möllötelty ja välillä tankattu. Henkilökunta on yrittänyt saada päivittäisiä askeleita kasaan iltalenkeillä ja henkilökunta on yrittänyt pitää kissat "rantakunnossa" iltaleikeillä. Jotta aivan ei ole vaakana pyhiä vietetty. Nih. 

Pökö odottaa aaton jälkeenkin kalenterin aukeamista

Joka vuosi, mitä pidempään kuusi nököttää nurkassa, sitä mukavampi on valahtaa sohvan nurkkaan sitä ihailemaan. Kissat ovat tykänneet kuusesta. Kuusen alla olevassa laatikossa on ollut selvät vuorot. Kuusta on järsitty, mutta maltillisesti eli kuusta on kunnioitettu. Kukaan ei ole yrittänytkään kaataa sitä. Kuusi on ollut rauhoite. 

Jouluaattona kissat löysivät oman pakettinsa. Jostain syystä se kuolattiin nopeasti sellaiseen kuntoon, että paketti vaan nyt sattui rempsahtamaan auki. Kissat eivät ole vegaaneja, ei edes Hannu, mutta banaanin ne saivat. Ja banaani on ollut kuulemma oiva lahja. 

Pesonen tunnistanut kissojen lahjan

Ne välipäivät on sitten nukuttu. Porukalla, duona tai sitten ihan omissa oloissaan. Ja niitä päivän pakollisia lenkkejä tehty - lenkkiä tai leikkiä. 

Joulu katkeaa vuoden vaihteeseen ja se on etukäteen aina arvoitus, mutta tänäkin vuonna vuoden vaihteen ilta ja yö menivät hienosti. Illan äänimaisemaa muokattiin muhevammaksi hyvissä ajoin. Tv:tä katsottiin ja musiikkia kuunneltiin. Musiikki valittiin kissaystävällisen yllättämättömäksi, ilman suurempia revityksiä. Tänä vuonna Blues Brothersin soundtrack oli oiva valinta. 

Hannun vuoro banaaneilla

Hannulla oli eniten hankaluuksia, mutta hieman enemmän Hannua huomioiden illasta selvittiin. Turvakoloja oli laitettu valmiiksi, mutta niitä ei tarvittu. Illan aikana ainankin Jetta ja Miina ottivat silminnähden sikeät unet. Ja puolenyön aikaan Hannu oli henkilökunnan kanssa jo sängyssä odottamassa viimeisten paukkujen hiipumista. Hyvin meni ja mitään ei luvattu.

  Tästä on hyvää jatkaa. Pesosen porukkaa toivottaa kaikille kavereille ja lukijoille mukavaa, rentoa ja reilua uutta vuotta 2025! Lukemisiin!