Viikkaus-mies

 Olen joskus maininnut, että blogin pitäminen on kuin paikallislehti, jossa samat jutut kiertävät vuodenkierron mukaan ja henkilöstö leipääntyy työhönsä. Muistelisin, että tämä seuraavakin on Pesosen porukan kierrätyskamaa, mutta ei se haittaa. Blogin pitäminen on myös "päiväkirjan" pitoa, joten antaa mennä. 

Hannu, tuo Pesosen porukan blogin hurmuri, ei ollut tyytyväinen henkilökunnan viikkaustaitoihin, vaan oli sitä mieltä, ettei t-paitaa viikata noin. Silloin kun pyykinkuivaustilat ovat rajalliset, osa pyykeistä jää naruriipunnassa joukosta jälkeen ja kuivuu hitaammin. Nyt oli t-paita jäänyt pangolla puristuksiin ja pitänyt kosteuden kankaassa harioiden kohdilta. Muut pyykit oli viety jo kaappeihin, mutta tämä yksinäinen t-paita keräsi kuivuuden kuumavesitangolla.

 

Tämä pitää viikata uudestaan

Helppo homma, heitän nopeasti kaappiin, tuumasi henkilökunnan viikkari. Vaatteet on siitä kiva viikata, että ne solahtavat näppärämmin kaappiin. Kissataloudessa on myös sillä vaikutusta, missä vaatteet viikataan. Osassa sohvia on sen sorttinen peite, että jos siihen puseron, varsinkin mustan lasket, se on niin karvainen ettei se päällä syksyllä metsästysaikaan uskalla metsään astella. Sängyn peitto sitä vastoin ei luovuta vaatteisiin niin hanakasti karvaa ja nimenomaan sängyn peitto oli tällä kertaa vapaana. 

Hannu oli samassa huoneessa ja kun Hannu huomasi, että paita viikataan sängyllä, nousi Hannu pyörylästä ja pomppasi ilmaan. Paita oli viikattuna ja Hannu seisoi tohkeissaan vieressä tuomarina. "Älä, älä, älä...", ja ennen lauseen loppua Hannu viikkasi jo paitaa uudestaan. Sofi, joka oli tullut sängyn päätyyn katseli Hannun touhuja ilman stressiä.

Siinä Hannu polki paitaa, vaivasi sitä kuin taikinaa ja oli lopputulokseen tyytyväinen. Nyt se on valmis! Vie kaappiin. Viikattu mikä viikattu, kuka sen sanoo. Henkilökunta odotti Hannun siirtymistä ja viikkasi paidan oman mielen mukaan. Nyt se tuli viikatuksi hieman eri tavalla. Ja mahtui kaappiin.   

Valmis!

Zap, zap, zap, zap, zap

Päivä on näyttänyt harmaalta - Masa Kiljunen ennusti, ei luvannut, edes pientä aurinkoa. Ennuste ei toteutunut. Ulkona jos joku liikkuu, liikkuu hän auton kanssa. Kuuntelevat autoissaan "aurinkoista musiikkia". Masa Kiljusen kokoelma nauhaa. Eli kivampi pysyä neljän seinän sisällä kotona ja hakea harmaaseen viikonloppua valoisia hetkiä jotenkin muuten. Suklaa on loppu, mutta padassa porisee kaalipata. Rutkasti siirappia, saa ajaa suklaan puutteen. Kissat hoitavat "tylsän sunnuntain" valtaamalla petipaikat. Mutta syödä niidenkin täytyy.

Miina keskittyy suoritukseen, jota Pesonen jo avittaa

Miina on sunnuntain sunnuntai-aterioiden todellinen ammattilainen. Tästä on jo aiemminkin kirjoitettu. Mitä tässä kiirehtiä. Kun kaikille annetaan omat lautasen, joihin jokainen voi kaikessa rauhassa uppoutua ja mussutella omaan tahtiinsa, Miina on edelleen täysin oma lukunsa. On kuin seuraisi ampumahiihtoa. Penkalle tullaan pääosin yhtä´aikaa, osa porukasta ottaa asentonsa nopeammin ja aloittaa ampumisen. Tässä vaiheessa Miina, vaikka saattaa olla tullut jopa ensimmäisenä, vielä zoomailee mihin sauvansa laskee. Ensimmäiset taulut putoilevat. Miina on juuri laskeutunut makuulle. Zap zap zap, nopeaan tahtiin laikat Miina molemmin puolin muuttuvat mustista valkoisiksi. Sofi räiskii niin, että muutama suupala putoaa ohi reunan. Miina vielä empii tähtäystään ja ottaa varmuudeksi napsun oikealle ja kaksi vasemmalle - ja korjaa asentoaan. Kaikki muuta paitsi Sofi ovat saaneet kaikki lautaset puhtaaksi - ja zap, Sofinkin urakka on valmis. Miina vielä empii. Osa porukasta huomaa, että toisaalla, Miinalla on täysi rivistö vielä jäljellä, jopa sokea Pesonen huomaa. Yht´äkkiä ruokailusta tulee joukkueurheilua. "Autetaan" sinua lautasen tyhjennyksessä. Pesonen auttaa, muut poistuvat suorituspaikalta verkkaisesti. Zap, zap, zap, zap ja viidennen herkkupalan Pesonen jättää Miinalle. Zap, Miinakin on osallistunut ja kaikki lautas-laikat ovat puhtaat. Aikansa se ottaa, mutta puhdasta jälkeää tuli. 

Miina nauttii naulituneesti ruokailusta