Niin last season

 Viltti on niin last season. Nyt on juuri pesukoneessa pyörähtänyt ja narulla kuivunut raikkaan tuoksuinen t-paita best - sanoo Hannu. Ei kelpaa viikon liat kerännyt tai lenkkeilijän päältä revitty hiestä vettynyt t-paita, vaan puhdas se pitää olla. 

Kissataloudessa ei kissojen karvoilta pääse välttymään, mutta jonkin näköistä kontrollia voi harrastaa. Henkilökunta pyrkii tekemään nopean viikkauksen siellä missä pystyy ja missä olisi vähemmän karvoja tarttumassa. Pyykit olivat kuivuneet ja sängyn päällinen näytti olevan vapaa ja ainoa (Hannu) joka huoneessa oli, vaikutti pyörylässään levolliselta. No, eipä siinä räpäystäkään mennyt kun Hannu huomasi t-paidat ja hyppäsi niiden päälle. Viltti on paras, mutta niin tuntuu olevan t-paitakin. Siihen jäivät Hannun viikattavaksi. 

Vaihtelevia valintoja

Kissakin sen tietää, että huopamaiset viltit ovat lämpöisiä ja ovat oivia torkkuhuopia. Torkkuva henkilökuntakin tietää. Samoin villasukkamainen ja lököpöksyinen henkilökunta. Henkilökunta tietää myös kuinka kurjia huopamaiset viltit - ne tarttuvat helposti lököpöksyihin ja villasukkiin. Ja kun henkilökunta kävelee villasukkansa puhki ja siihen kuntoon, että sukat muistuttavat enemmän makkaroita kuin villatamineita, niin tarttuvat ne takiaisemman tavalla vilttiin kiinni. Ja sitten on vielä se pituusraja - mitäs olet kasvanut viltistä ulos. Olkapäitä täytyy hilata alas ja turvaan, jos meinaa koko komeudella mahtua viltin sisälle. 

Viikko sitten henkilökunnan mukaan tarttui toisenlaista kovempaa materiaalia oleva viltti ja nyt viikkoa myöhemmin se saatiin kotiin. Viikko sitten se unohtui mökin kuistille, mutta käytännössä jo kotimatkalla. 

Kaikki kivat tuoksut kiinnostavat kissoja, kuten tämä vilttikin, eli tarkoittaa meillä että kuudesta (+ yksi sijaiskotikissa) yksi kiinnostui. Kotiintulo oli jälleen tavarameren kantoa kotiin ja siihen kaupan päälle kahden viikon Hesarit, vaikka olimme poissa vain n. kahdeksan tuntia. Entinen pomoo tuo välillä vanhoja Hesareita uudelleen kiertoon luettavaksi. Tavarat lattialle, jääkaappiin ja vaaterekkiin. Mikä minnekin. Uusi viltti jäi yksin lattialle. 

Nopeasti kiljukauloille ruuat nokan eteen. Hannulle sänkyyn kun se siellä oli. Samaan aikaan kun ruokakippo toimitettiin Hannulle sänkyyn, huiskastiin vilttikin sängylle. Ruokakippo jäi Hannulta koskematta kun viltti kiinnosti enemmän. Nuuhkimista ja nokalla kaivua. Ruokahalusta ei tietoakaan.

Hannu "unohti" ruuan kun viltti tuli

Sitten Sofi hyppäsi sängyn päälle. Hannu pötkötteli viltin reunalla. Ei tullut viltistä tappelua ei, kun Sofi marssi suoraan koskemattomalle ruokakipolle. Ei tainnut vilttiä nähdäkkään. Hotkun hotkun, maisteli Sofi ruokaa ja Hannu patsasteli viltin reunalla. Hannu ei nähnyt ruokaa, eikä Sofi vilttiä. Mutta katsotaan sitten kun henkilökunta valahtaa viltin alle, kenelle se silloin kuuluu? 

Sofi "unohti" viltin kun ruokaa oli

Hieman hönönä

 Tiedättehän tunteen kun kissa touhuaa jotain mitä se ei yleensä touhua. Tällä kertaa Pesonen kiinnitti huomion kun se tavallisesta käyttäytymisestä poiketen oli hypännyt olohuoneen sohvalle ja jotain se touhusi pehmusteiden taitekohdassa. Petski tonki sohvan päällistä aivan kuin orava tonkii nurmikkoa rikki etsiessään pähkinää - hieman hönönä. Tässä tongin, enkä oikein tiedä miksi. Siinä vaiheessa kun kuvaaja tuli paikalle, Pesonen lopetti tonkimisen ja meni hieman nolon oloiseksi. Lopulta omppuvarkaan omatunnolla Pesonen luisui sohvalta pois. Joku juttu sillä oli.

Petski tonki jotain, mutta mahtoikohan tietää itsekkään