Kissakin sen tietää, että huopamaiset viltit ovat lämpöisiä ja ovat oivia torkkuhuopia. Torkkuva henkilökuntakin tietää. Samoin villasukkamainen ja lököpöksyinen henkilökunta. Henkilökunta tietää myös kuinka kurjia huopamaiset viltit - ne tarttuvat helposti lököpöksyihin ja villasukkiin. Ja kun henkilökunta kävelee villasukkansa puhki ja siihen kuntoon, että sukat muistuttavat enemmän makkaroita kuin villatamineita, niin tarttuvat ne takiaisemman tavalla vilttiin kiinni. Ja sitten on vielä se pituusraja - mitäs olet kasvanut viltistä ulos. Olkapäitä täytyy hilata alas ja turvaan, jos meinaa koko komeudella mahtua viltin sisälle.
Viikko sitten henkilökunnan mukaan tarttui toisenlaista kovempaa materiaalia oleva viltti ja nyt viikkoa myöhemmin se saatiin kotiin. Viikko sitten se unohtui mökin kuistille, mutta käytännössä jo kotimatkalla.
Kaikki kivat tuoksut kiinnostavat kissoja, kuten tämä vilttikin, eli tarkoittaa meillä että kuudesta (+ yksi sijaiskotikissa) yksi kiinnostui. Kotiintulo oli jälleen tavarameren kantoa kotiin ja siihen kaupan päälle kahden viikon Hesarit, vaikka olimme poissa vain n. kahdeksan tuntia. Entinen pomoo tuo välillä vanhoja Hesareita uudelleen kiertoon luettavaksi. Tavarat lattialle, jääkaappiin ja vaaterekkiin. Mikä minnekin. Uusi viltti jäi yksin lattialle.
Nopeasti kiljukauloille ruuat nokan eteen. Hannulle sänkyyn kun se siellä oli. Samaan aikaan kun ruokakippo toimitettiin Hannulle sänkyyn, huiskastiin vilttikin sängylle. Ruokakippo jäi Hannulta koskematta kun viltti kiinnosti enemmän. Nuuhkimista ja nokalla kaivua. Ruokahalusta ei tietoakaan.
 |
| Hannu "unohti" ruuan kun viltti tuli |
Sitten Sofi hyppäsi sängyn päälle. Hannu pötkötteli viltin reunalla. Ei tullut viltistä tappelua ei, kun Sofi marssi suoraan koskemattomalle ruokakipolle. Ei tainnut vilttiä nähdäkkään. Hotkun hotkun, maisteli Sofi ruokaa ja Hannu patsasteli viltin reunalla. Hannu ei nähnyt ruokaa, eikä Sofi vilttiä. Mutta katsotaan sitten kun henkilökunta valahtaa viltin alle, kenelle se silloin kuuluu?
 |
| Sofi "unohti" viltin kun ruokaa oli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti